NVL kutsuu syksyn seminaareihin – tarjolla uusia näkökulmia aikuiskoulutukseen

Aikuisten oppimisen pohjoismainen verkosto NVL järjestää seminaareja erilaisista ajankohtaisista aikuiskoulutuksen teemoista. Syksyllä on tiedossa kolme mielenkiintoista seminaaria, joiden aiheita ovat osaamisen tunnistaminen, urasuunnitteluvalmiudet sekä aikuisten osallistaminen työ- ja yhteiskuntaelämään.

Osaamisen tunnistamisen laatuseminaarit Turussa ja Vaasassa

Syyskuun 1. päivänä Turussa järjestettävään seminaariin ovat tervetulleita kaikki osaamisen tunnustamisen parissa työskentelevät. Seminaari järjestetään englannin ja suomen kielellä.

Yksikönjohtaja Timo Halttunen Turun yliopiston Braheasta kuuluu NVL:n pohjoismaiseen tutkimusryhmään, joka tutkii osaamisen tunnistamisen laatua.

-Käyttäjä keskiössä, sanoo Halttunen, joka tulee kertomaan tutkimustuloksista yhdessä muiden pohjoismaiden tutkijoiden kanssa.

Pohjoismaisen mallin toimivuutta on nyt testattu ja kehittäminen on perustunut käyttäjien kokemuksiin, jotka tehtiin kolmessa pohjoismaisessa ammattioppilaitoksessa.

Jos Turkuun ei ehdi tai Vaasa on lähempänä, niin sama tapahtuma järjestetään myös Vaasassa 19. syyskuuta. Katso lisää ja ilmoittaudu mukaan maksuttomaan seminaariin tästä.

Urasuunnitteluvalmiudet – mikä – miksi – miten?

NVL:n uraohjauksen pohjoismainen verkosto järjestää 23. – 24. marraskuuta Malmön yliopistossa elinikäisen urasuunnittelun ja ohjauksen konferenssin. Career management skills (CMS) eli urasuunnitteluvalmiudet, auttavat yksilöä tunnistamaan taitojaan ja valmiuksiaan, kehittämään oppimistavoitteita ja tekemään mielekkäitä koulutukseen ja ammattiin liittyviä päätöksiä (Elinikäisen oppimisen toimintaohjelma ELPGN:n määritelmä).

Seminaari tarjoaa useita kansainvälisiä uraohjauksen asiantuntijoiden johdatuksia, mutta myös kriittisiä näkökulmia sekä työpajoja, joissa esitellään urasuunnitteluvalmiuksia käytännössä.

Tilaisuudessa kuullaan mm. Maltan yliopiston professori Ronald Sultanaa, joka on arvostettu elinikäisen ohjauksen, työvoima- ja hyvinvointipolitiikan ja koulutuksen asiantuntija.

Seminaari on maksuton, osallistujat maksavat itse matkat ja yöpymiset. Lue lisää.

Bergenissä pidettävään Aikuisten oppiminen ja osallistaminen työ- ja yhteiskuntaelämään -konferenssiin voi nyt ilmoittautua

NVL ja Kunnskapsdepartementet järjestävät yhteistyössä konferenssin Pohjoismaiden ministerineuvoston Norjan puheenjohtajuuskauden yhteydessä. Seminaari pidetään Bergenissä 13. – 14. marraskuuta.

Osallistaminen on tärkeällä sijalla laajemmassa yhteydessä Pohjoismaissa niin hallitustyössä kuin pohjoismaisessa yhteistyössä. Mitä voimme oppia toisiltamme? Miten hyviä käytäntöjä voidaan mukauttaa kansallisella tasolla? Mitä ja millä tavoin yhteistyötä pitäisi tehdä?

NVL kutsuu uutta luovaan ja interaktiiviseen konferenssiin, jossa politiikka, tutkimus ja käytäntö kohtaavat. Jaamme oivalluksia ja kokemuksia sekä keskustelemme siitä, miten aikuisten oppiminen voi osaltaan edistää osallistamista ja syrjäytymisen ehkäisyä entistä paremmin. Ohjelma ja ilmoittautuminen löytyvät täältä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kansalaisopistokentälle kolme opetusneuvoksen arvonimeä

Tiedote. Julkaistu: 19.06.2017, 12:03
Kansalaisopistojen liitto KoL

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt 16.6.2017 opetusneuvoksen arvonimen kolmelle kansalaisopistotoimijalle. Arvonimen saivat rehtori Barbro Högström (Esbo arbetarinstitut), emeritarehtori Liisa Vornanen (Jokihelmen opisto) sekä emeritarehtori Pirkko Vuoti-Vainikka (Rovaniemen kansalaisopisto).

Arvonimi on kansalaiselle myönnetty julkisen arvonannon osoitus hänen yhteiskunnan hyväksi tekemästään työstä. Tasavallan presidentti myöntää arvonimiä yleensä kaksi kertaa vuodessa.

Kasvatustieteiden maisteri Barbro Högström työskentelee kansalaisopiston rehtorin toimensa lisäksi Espoon kaupungin ruotsinkielisten sivistyspalveluiden johtajana. Högström on tehnyt pitkän uran opetustoimen parissa niin kaupungin kuin valtionkin palveluksessa.

Kasvatustieteiden kandidaatti Liisa Vornanen työskenteli työuransa viimeiset 18 vuotta Haapavedellä toimivan Jokihelmen opiston rehtorina. Kansalaisopistojen liiton puheenjohtajan tehtävästä 10 vuoden jälkeen luopuneelle Vornaselle myönnettiin KoL:n liittokokouksessa 9.6. liiton 49. kunniamerkki valtakunnallisesta työstä kansalaisopistojen hyväksi ja oppilaitosmuodon pitkäjänteiseksi kehittämiseksi.

Filosofian maisteri Pirkko Vuoti-Vainikka ehti toimia kansalaisopiston rehtorina yhteensä 35 vuotta, joista täydet 30 Rovalan Setlementti ry:n ylläpitämässä yksityisessä Rovaniemen kansalaisopistossa. Vuoti-Vainikka oli 2010-luvulla myös Kansalaisopistojen liiton hallituksen varajäsen.

Kansalaisopistojen työ suomalaisen yhteiskunnan hyväksi oli esillä jo aiemmin keväällä, kun OAJ valitsi toukokuussa Rovaniemen kaupungin kansalaisopiston vuoden oppilaitokseksi 2017. Nyt kesäkuussa myönnetyt arvonimet ovat niin ikään tärkeä tunnustus myös kansalaisopistoille ja koko vapaalle sivistystyölle. Elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta toimivat kansalaisopistot luovat hyvinvointia ja osaamista suomalaisille iästä ja koulutustaustasta riippumatta.

Suomessa on yhteensä 184 kansalais- ja työväenopistoa, joiden kursseille voi osallistua kuka tahansa. Kansalaisopistot toimivat jokaisen kunnan alueella ja kursseille osallistuu vuosittain noin 650 000 opiskelijaa, mikä tekee kansalaisopistosta Suomen suurimman oppilaitosmuodon.

Lisätiedot:

Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen
p. 040 741 0641, jaana.nuottanen@kansalaisopistojenliitto.fi

Projekti- ja viestintäkoordinaattori Lauramaija Hurme
p. 040 442 8621, lauramaija.hurme@kansalaisopistojenliitto.fi

Kansalaisopistojen liitto KoL – Medborgarinstitutens förbund Mif ry
www.kansalaisopistojenliitto.fi 

Kansalaisopistojen liitto KoL on järjestö, joka toimii kansalaisopistojen, niiden opistolaisyhdistysten ja vapaan sivistystyön edunvalvojana. KoL kehittää ja vahvistaa kansalaisopistojen asemaa suomalaisessa aikuiskoulutusjärjestelmässä. 

https://www.epressi.com/tiedotteet/koulutus/kansalaisopistokentalle-kolme-opetusneuvoksen-arvonimea.html

Lisäys 20.6. klo 10.41: Opetusneuvoksen arvonimeä Barbro Högströmille hakivat Opetus- ja sivistystoimen asiantuntijat OPSIA ry ja Sydkustens Landskapförbund rf.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Aikuisten perusopetuksen ops-perusteet julkaistu

Aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet on nyt julkaistu lopullisessa muodossaan. Opetushallituksen 12.6.2017 hyväksymien perusteiden mukaisesti laaditut opetussuunnitelmat tulee ottaa käyttöön 1.1.2018 lähtien.

Aikuisten perusopetus on tarkoitettu niille, jotka suorittavat perusopetusta oppivelvollisuusiän jo päätyttyä.

Opetussuunnitelman perusteiden tehtävänä on tukea ja ohjata opetuksen järjestämistä sekä edistää yhtenäistä aikuisten perusopetusta maan kaikissa aikuisten perusopetusta tarjoavissa oppilaitoksissa.

Perusteet löytyvät Opetushallituksen verkkosivuilta.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Blogi: Muistoja Ihmemaasta

Ilman kansalaisopistoja Suomi ei olisi Suomi, ja minä en olisi minä. Ilman kansalaisopistojen monia oppimismahdollisuuksia en olisi toiminut 18 vuotta kansalaisopiston rehtorina ja kymmenen vuotta Kansalaisopistojen liiton puheenjohtajana. Kokemukseni on kuin elokuvassa, jossa juoksupojasta kehkeytyy toimitusjohtaja – minun polkuni johti opiskelijasta rehtoriksi!

En kahdeksantoista vuotta sitten tiennyt mihin tulin. Pikkuhiljaa asia alkoi minulle valjeta. Nyt, kun tarkastelen tuota aikaa taaksepäin, voin todeta, että olen elänyt kuin kaimani Liisa, Ihmemaassa. Jouduin elämäni seikkailuun, jonka jälkeen mikään ei ole ollut niin kuin ennen. Kansalaisopiston Ihmemaassa vastaan on tullut toinen toistaan kummallisempia asioita, jotka ovat niin ravistelleet kuin opettaneet minua. Parasta matkan varrella on ollut, kun on yhdessä onnistuttu ja pahimmalta on tuntunut, kun matto on vedetty jalkojen alta.

Olen saanut tehdä unelmatyötä: työtä ihmisten kanssa, ihmisille. Työssä on ollut haastetta, siinä on aina ollut mieli ja merkitys – aina olen saanut oppia uutta. Työssä ei ole päässyt rutinoitumaan. Mikäs sen somempaa! Työn suola on, ja on ollut, ihmiset – kuntalaiset, opiskelijat, päättäjät ja viranhaltijat niin paikallisella kuin valtakunnan tasolla, opettajat ja bonuksena kollegat ja liiton ihanat ihmiset – ja yhteistyö kanssanne. Juhlahetkiä ovat olleet opistojen juhlat, joihin olen saanut osallistua – kaikki aivan huikeita.

Eivät organisaatiot, yhdistykset tee yhteistyötä, yhteistyötä tekevät organisaatioissa ja yhdistyksissä työskentelevät ihmiset. Olen saanut kohdata monenlaisia ihmisiä, kaikki ainutlaatuisia. Asioilla on ollut taipumus järjestyä, ei itsestään, vaan yhdessä tekemällä.

Olen oppinut,
että oli suhteeni työhöni mikä tahansa,
tulen kaipaamaan sitä, kun sitä ei enää ole.

Olen oppinut, että se,
että hankkii rahaa ja tavaroita,
ei ole sama asia kuin hankkia itselleen elämä.

Olen oppinut,
että elämä joskus antaa toisenkin mahdollisuuden –
minulle se on antanut huikeita mahdollisuuksia.

Olen oppinut,
ettei elämän läpi voi kävellä räpylä kummassakin kädessä,
joskus on tilanteita jolloin pallo on heitettävä takaisin.
Olen oppinut,
että vaikka itselläni olisi surua ja tuskaa,
minun ei tarvitse aiheuttaa sitä muille.

Olen oppinut,
että joka päivä pitäisi ojentaa kätensä jollekin toiselle henkilölle.

Olen oppinut,
että kaikki tarvitsevat lämpimän ajatuksen ja
ystävällisen taputuksen olkapäälle.

Olen oppinut,
että minulla on vielä paljon opittavaa.

Olen oppinut,
että ihmiset tulevat unohtamaan,
mitä et sanonut tai tehnyt,
mutta he eivät tule ikinä unohtamaan,
mitä sait heidät tuntemaan.

Suljen ihanan muistorasian,
kierrän kokemukseni kippuraan.
Muistot mukavat taskuun talletan.

Kiitän, kumarran,
niiaan ja vilkutan,
halataan, kun tavataan.

Kiitos yhteisestä matkasta, yhteistyöstä ja kumppanuudesta!

KoL:n edelliselle hallitukselle ja KoL:n ja toimiston tehotiimille esitän lämpimät kiitokset hyvästä ja tuloksellisesta yhteistyöstä ja KoL:n uudelle puheenjohtajalle, hallitukselle, KoL:n toimiston väelle sekä kaikille kansalaisopistoille toivotan voimia, myötätuulta ja menestystä! – Yhteistyössä on voimaa!

11.6.2017
Emerita-Liisa

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kansalaisopistojen liitolle uusi hallitus

Kansalaisopistojen liiton hallitus 2017–2020 (vasemmalta oikealle): Roger Renman, Petri Vahtera, Anne Partanen, Pilvi Mansikkamäki, Kirsti Turunen (1. varapuheenjohtaja), Outi Lohi (2. varapuheenjohtaja), Marja Lehtonen, Sannasirkku Autio (puheenjohtaja), Leea Keto, Tarja Hooli, Pertti Jääskä)

Tiedote.
Julkaistu: 09.06.2017, 15:00
Julkaisija: Kansalaisopistojen liitto KoL

Kansalaisopistojen liiton liittokokous on valinnut Oulussa 9.6.2017 hallituksen seuraavalle kolmivuotiskaudelle. Vuosina 2017–2020 liiton puheenjohtajana toimii Vaasa-opiston johtava rehtori Sannasirkku Autio (henkilökohtainen varajäsen Seinäjoen kansalaisopiston rehtori Maija-Liisa Gröhn). Liiton pitkäaikainen puheenjohtaja ja Jokihelmen opiston rehtorin toimen vastikään jättänyt Liisa Vornanen siirtyi viettämään ansaittuja eläkepäiviä ja liitto muisti häntä liittokokouksen yhteydessä liiton 49. kunniamerkillä.

Liiton 1. varapuheenjohtajaksi valittiin Kuopion kansalaisopiston rehtori Kirsti Turunen (henkilökohtainen varajäsen Siilinjärven kansalaisopiston rehtori Anita Heino) ja 2. varapuheenjohtajaksi Oulu-opiston rehtori Outi Lohi (henkilökohtainen varajäsen Ylivieskan seudun kansalaisopiston apulaisrehtori Seija Pulli-Marjakangas).

Puheenjohtajiston lisäksi liittokokous valitsi hallitukseen kahdeksan jäsentä:

rehtori Pertti Jääskä, Porvoon kansalaisopisto / Borgå medborgarinstitut
(henkilökohtainen varajäsen rehtori Mika Hakala, Hyvinkään opisto)

rehtori Tarja Hooli, Tornion kansalaisopisto
(henkilökohtainen varajäsen rehtori Riitta Pietarila, Rovaniemen kaupungin kansalaisopisto)

rehtori Leea Keto, Järvilakeuden kansalaisopisto
(henkilökohtainen varajäsen tekstiilityön aineiden opettaja Tuija Juppo, Lapuan kansalaisopisto)

rehtori Marja Lehtonen, Suomenselän kansalaisopisto
(henkilökohtainen varajäsen rehtori Sari-Maarit Peltola, Puulan Seutuopisto)

rehtori Pilvi Mansikkamäki, Ahjolan kansalaisopisto
(henkilökohtainen varajäsen rehtori Sirkka Suomi, Heinolan kansalaisopisto)

rehtori Anne Partanen, Järvi-Saimaan kansalaisopisto
(henkilökohtainen varajäsen rehtori Tero Väänänen, Joensuun seudun kansalaisopisto)

rehtori Roger Renman, Kauniaisten kansalaisopisto
(henkilökohtainen varajäsen rehtori Jenni Karemo, Nurmijärven Opisto)

rehtori Petri Vahtera, Vantaan aikuisopisto
(henkilökohtainen varajäsen taitoaineiden koulutuspäällikkö Jonna Martikainen, Helsingin kaupungin suomenkielinen työväenopisto)

Suomalaiset kunnat ja niiden tehtävät ovat sote-uudistuksen myötä murroksen kynnyksellä. Kansalaisopistoilla on merkittävä rooli tulevaisuuden sivistyskunnan rakentamisessa ja ylläpitämisessä sekä kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisessä. “Koulutus ja sivistys kuuluvat jatkossa kunnan tärkeimpiin tehtäviin. Kuntien etsiessä identiteettiään ja uusia toimintatapojaan myös kansalaisopistot ovat muutoksessa mukana ja valmiita uudenlaiseen yhteistyöhön niin alueellisen elinvoiman kuin osaamisenkin vahvistamiseksi”, linjaa liiton tuore puheenjohtaja Autio.

Kansalaisopistojen liiton kaksipäiväinen liittokokous järjestettiin Oulu-opistolla 8.–9.6.2017. Kansalaisopistojen liitto KoL – Medborgarinstitutens förbund MiF ry on valtakunnallinen edunvalvontajärjestö, joka kehittää ja vahvistaa kansalaisopistojen asemaa suomalaisessa aikuiskoulutusjärjestelmässä. Suomessa on yhteensä 184 kansalaisopistoa, joiden kursseille voi osallistua kuka tahansa. Kansalaisopistot toimivat jokaisen kunnan alueella ja kursseille osallistuu vuosittain noin 650 000 opiskelijaa, mikä tekee kansalaisopistosta Suomen suurimman oppilaitosmuodon.

Lisätiedot:

Puheenjohtaja Sannasirkku Autio
p. 0400 299 826, sannasirkku.autio@edu.vaasa.fi

Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen
p. 040 741 0641, jaana.nuottanen@kansalaisopistojenliitto.fi

Projekti- ja viestintäkoordinaattori Lauramaija Hurme
p. 040 442 8621, lauramaija.hurme@kansalaisopistojenliitto.fi

Muiden hallituksen jäsenten yhteystiedot sekä painolaatuinen valokuva hallituksesta tiedotusvälineiden käyttöön löytyvät osoitteesta www.kansalaisopistojenliitto.fi/liittokokous.

Kansalaisopistojen liitto KoL – Medborgarinstitutens förbund Mif ry

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vieraskynä: Wellamo-opisto otti loikan opitun tunnistamisessa ja tunnustamisessa

Kansalaisopistojen kevääseen kuuluvat taito- ja taideaineiden näyttelyt, konsertit ja sanataide-esitykset. Joka kerta ihastuttaa se osaamisen määrä, mitä harrastustavoitteinen ja pitkäjänteinen opiskelu tuottaa omaksi ja yleisön iloksi. Vaikka vapaa sivistystyö on vapaata, on opinnoissa oppimisen ja edistymisen tavoite, jota määritellään sanallisesti vähintään opinto-ohjelmassa.

Onko läsnäolotodistus ainoa osoitus osaamisesta?

Kansalaisopistot antavat pyydettäessä todistuksen, josta käy ilmi opiskelijan osallistumistunnit tietyllä kurssilla ja mahdollisesti muutama sana kurssin sisällöstä. Se ei kerro mitään henkilön omaksumista tiedoista ja taidoista, jotka ovat merkityksellisiä todistuksen painoarvoa määriteltäessä. Opettajat havainnoivat opetustunneilla opiskelijoiden osaamista ja tuotoksia sekä käyttävät subjektiivista arviointiaan opetuksen eriyttämiseen ja henkilökohtaistamiseen sekä palautteen antamiseen. Opiskelijoita opastetaan heidän omalla osaamisen lähtötasollaan.

Monet viihtyvät harrastuksessaan useita vuosia ja asettavat itselleen aina haastavampia tehtäviä ja tavoitteita. Osaamista kertyy niin paljon, että sitä on voitava osoittaa muutoinkin kuin läsnäolotodistuksella. Syksyllä 2015 KoL järjesti kansalaisopistoille mahdollisuuden tutustua kansainvälisiin Open Badge -merkkeihin, joita Suomessa käytetään jo useissa oppilaitoksissa ja järjestöissä. Etäluennot ja harjoitukset vakuuttivat monet osallistujat siitä, että tämä tapa on hyvä mahdollisuus tuoda kansalaisopiston opiskelijan oikea osaaminen esille. Merkkejä voi myöntää myös pelkästä osallistumisesta, mutta etäluennoille osallistuneet olivat sitä mieltä, että kansalaisopiston merkkien arvostus on parempi, jos ne alusta alkaen myönnetään osaamisesta. Merkkejä myöntävät organisaatiot voivat itse määritellä myöntämisen kriteerit, prosessit ja tavat.

Wellamo-opisto otti käyttöön Open Badge -merkit

Opiskelijoiden osaamista ei voi arvioida ilman keskeisen sisällön määrittelyä kullakin ainealueella. Wellamo-opisto on laaja alueopisto ja opetuksen yhtenäistämiseksi laadittiin ainekohtaisia runkosuunnitelmia kaikkiin aineisiin, joita on vuosittain opetusohjelmassa. Tavoitteena oli yhtenäistää opetusta eri kunnissa ja antaa opettajille runko omien opetustuntien suunnitteluun. Runkosuunnitelma on tuoteseloste ja myös lupaus opiskelijalle. Monessa aineessa keskeistä sisältöä ei ehdi oppia yhden lyhyen lukuvuoden aikana, vaan tietojen ja taitojen omaksuminen ja harjaantuminen jatkuu useamman vuoden ajan.

Kun runkosuunnitelmat oli laadittu, oli mahdollista määritellä osaamisen taso, joka tarvitaan Taitaja-merkin saamiseksi.  Nimesimme Open Badge -merkin Taitaja-merkiksi, jotta sen luonne tulee paremmin esille. Ainealueiden opettajat laativat myöntämisen kriteerit kullekin merkille. Perusasioiden hallinnan lisäksi tuli olla monipuolisempaa kokemusta ja teknistä osaamista erilaisista tehtävistä ja töistä, eli ainealueesta riippuen taitoa soveltaa ja suunnitella. Esimerkiksi jos puutöissä osaa turvallisesti käyttää koneita ja laitteita, tuntee puulajeja ja liitoksia sekä viimeistelytapoja, mutta on valmistanut ainoastaan leikkuulautoja, ei täytä taitajan kriteereitä.

Keväällä 2017 kaikki Taitaja-merkit olivat opiskelijoiden haettavana. Hakijan tuli olla kuluvana lukuvuotena opiskelijana Wellamo-opistossa, jotta hänen opettajaltaan voitiin pyytää näkemys ainealueen osaamisesta. Kirjallista arviointia ei tarvittu. Ainealueen hallitseva opettaja pystyy havainnoimaan lukuvuoden aikana, suoriutuuko opiskelija itsenäisesti erilaisista tehtävistä ja tunteeko keskeisen termistön. Vaatimustaso ei saa olla liian korkea, koska tämä ei ole ammattitutkinto, vaan aktiivisen harrastajan osaamisen tunnistamista ja tunnustamista Taitaja-merkillä. Tällä ensimmäisellä kerralla kaikki merkkejä hakeneet olivat pitkäaikaisia opiskelijoita, joten arviointi oli hyvin helppoa. Merkin hakulomakkeessa opiskelija arvioi itse omaa osaamistaan suhteessa aineen runkosuunnitelmaan. Lomakkeessa kysyttiin myös, missä ja millä tavoin hän on hankkinut osaamista ja tuonut sitä esille. Hakemukseen oli mahdollista liittää myös kuvia, tekstejä ja äänitallenteita. Kaikille hakeneille myönnettiin Taitaja-merkit.

Vapaa sivistystyö, ammatillisen koulutuksen muutokset ja osaamisen todentaminen

Kansalaisopistoilla on itsenäinen tehtävä järjestää monipuolista koulutusta elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. Vapaassa sivistystyössä korostuu omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus. Yhteiskunta asettaa ajantasaisia koulutustehtäviä myös erillisrahoituksella. Näiden laeissa määriteltyjen tehtävien ohella kansalaisopistolla on merkittävä rooli uusien taitojen oppimisessa ja osaamisen päivittämisessä ilman formaalia arviointia tai tutkintoa. Matalan kynnyksen oppilaitos tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia kehittää taitoja ja osaamista esimerkiksi kulttuuriaineissa, joita ammatillisessa koulutuksessa on leikattu merkittävästi.

Ammatillisessa koulutuksessa tutkinnot suoritetaan näytöillä. Osaamisperusteisuus on riippumaton siitä, miten osaaminen on hankittu. Koulutuksen järjestäjä arvioi, vastaako henkilön osaaminen tutkinnon perusteissa määriteltyjä tavoitteita tai ammattitaitovaatimuksia. Tutkinnot eivät saa olla kokoelma yksittäisiä suorituksia, vaan ammattiin kasvaminen ja ammattietiikka ovat tärkeitä ja edellyttävät riittävää ammatillisten opettajien panosta.

Uudessa tilanteessa korostuvat opiskelijoiden aikaisemmin hankitut tiedot ja taidot, mutta ne on pystyttävä todentamaan. Harrastusperusteisesti hankitun osaamisen tunnistamisen ja hyväksymisen perusteeksi ei riitä osallistumistodistus. Lyhyessä ajassa ei pysty osaamistaan näyttämään, vaan tarvitaan dokumentteja esimerkiksi portfolion ja muun osaamista osoittavan aineiston muodossa. Siksi on tärkeää johdonmukaisesti tallentaa kuvia tai muuta aineistoa myös harrastuksessaan. Elinikäisen oppimisen polulla voi tulla tilanne, jossa dokumentteja tarvitaan.

Open Badge -merkit ovat erinomaisia osaamisen todentamiseen, sillä henkilö itse ja merkin myöntänyt organisaatio ovat jo arvioineet osaamista suhteessa ainealueen perustaitoihin. Sähköinen merkki sisältää myöntämisen kriteerit ja siihen voi myös liittää linkkejä sähköisiin lisäaineistoihin osaamisen todentamiseksi. Opiskelija voi itse dokumentein osoittaa vielä korkeamman tieto- ja taitotasonsa.

Vapaan sivistystyön velvoite oppilaitosten väliseen yhteistyöhön

Jo olemassa olevan koulutustarjonnan laaja hyödyntäminen on yhteiskunnalle kannattavaa. Eri oppilaitosmuodoilla on omat vahvuutensa, jotka kansalaisopistolla ovat monipuolisuus ja erityisesti opintojen saavutettavuus. Monilla paikkakunnilla opetusohjelmasta löytyy ammatillisissa opinnoissa hyödynnettäviä kursseja, jotka täydentävät opintokokonaisuutta ja antavat lisäosaamista itselle mielenkiintoisiin työtehtäviin tähdätessä. Tämä lisäarvo voi olla merkittävä työnhakutilanteessa, vaikka sitä ei olisi suoraan liitetty ammatilliseen tutkintoon, eikä mainittu tutkinnon perusteissa. Ammatillisten oppilaitosten budjettileikkausten seurauksena heidän oma valinnaisten kurssien määrä on vähentynyt ja vaadittu ryhmäkoko suurentunut. On hyödyllistä yhdistää vapaan sivistystyön harrastustavoitteiset ja osaamistaan täydentävät ammatilliset opiskelijat.

Kun oppilaitosten raja-aidat opintojen tunnistamisessa ja tunnustamisessa ovat madaltuneet, ovat opintoneuvojat ja -ohjaajat avainasemassa. Suurilla paikkakunnilla on useita koulutuksen järjestäjiä, ja opolla tulisi olla tietoa kaikkien oppilaitosten opetusohjelmista ja kurssisisällöistä. Tämä lienee suurin haaste järjestelmien täysimääräiseen hyödyntämiseen opintojen henkilökohtaistamisessa. Askel tähän suuntaan on otettu Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omniassa, johon on koottu mm. keskiasteen ammatilliset ja vapaan sivistystyön oppilaitokset. Keskiössä ovat asiakkaat, ja heille pyritään löytämään henkilökohtaiset oppimispolut hyödyntämällä yhtymän koko opetustarjontaa. Kun kaikki oppilaitokset ja muut toiminnat kuuluvat samaan organisaatioon, on helpompi karsia päällekkäisyyksiä ja tarjota harvinaisempia kurssisisältöjä. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan kokemuksia toimintatavoista ja tuloksia opiskelijan näkökulmasta. Opintojen mittaaminen pisteillä, viikoilla tai tunneilla on ollut niin vakiintunut käytäntö, että siirtyminen osaamisperusteisuuteen vaatii paljon kehitystyötä.

Ihana kansalaisopisto – vapaatavoitteista viihtymistä tai opintojen suorittamista inspiroivassa seurassa

Open Bagde -merkkien ja osaamisen kriteerien käyttöönotto on yksi tapa hyödyntää kansalaisopiston tarjoamaa opetusta. Toinen yhtä hyvä tapa on tulla saamaan henkistä pääomaa ja hyvinvointia hyvässä seurassa. Vapaa sivistystyö on yhtä vapaata kuin ennenkin, mutta meidän tulee tarjota tapoja osoittaa harrastuksessa hankittu osaaminen opitun tunnistamiseen ja tunnustamiseen saakka.

Wellamo-opiston Taitaja -merkkien saajista suurin osa oli senioreita, joille merkin arvo oli julkinen osoitus osaamisesta. Se voi vaikuttaa voimakkaasti ja monella tavalla koko elämän alueella. Se rohkaisee ja kannustaa monipuoliseen itsensä kehittämiseen.

Rentouttavaa ja nautinnollista kesää!

Merja Kittelä
Wellamo-opiston suunnittelijaopettaja
OAJ:n aikuiskoulutustyöryhmän jäsen

Kuvat: Wellamo-opisto

Vieraskynässä julkaistaan kansalaisopistokenttää koskevia ajankohtaisia kirjoituksia erilaisista näkökulmista. Voit tarjota palstalle omaa näkökulmaasi sähköpostitse osoitteeseen tiedottaja@kansalaisopistojenliitto.fi.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Opintoseteliavustukset on myönnetty

Päätökset vuoden 2017 vapaan sivistystyön opintosetelihausta ovat viimein valmistuneet. Opintoseteliavustusta myönnettiin kansalaisopistoille, kansanopistoille sekä opintokeskuksille. Kaikkiaan avustusta haettiin noin 6,5 miljoonan euron verran.

Avustusta haki määräaikaan mennessä 155 kansalaisopistoa. Haettu avustusmäärä oli kokonaisuudessaan 2,3 miljoonaa euroa ja merkittävästi suurempi kuin mihin kansalaisopistojen opintoseteliavustuksiin käytettävissä oleva määräraha (noin 1 milj. euroa) riittää. Opetushallituksen käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa enemmistölle hakijoista ei voitu myöntää haettua avustusta täysimääräisenä.

Avustuksen käyttöaika alkaa avustuspäätöksen päiväystä seuraavasta päivästä. Muut avustuksen käytön reunaehdot on todettu päätöskirjeessä.

Lisätiedot ja lista avustuksen saajista.

Opintoseteleihin liittyviin kysymyksiin vastaa Opetushallituksessa opetusneuvos Heikki Sederlöf (029 533 1422 / heikki.sederlof@oph.fi).

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kansalaisopistojen liiton liittokokous koolla Oulussa 8.–9.6.

Tiedote.
Julkaistu: 30.05.2017 klo 10:25
Julkaisija: Kansalaisopistojen liitto KoL

Kansalaisopistojen liiton kaksipäiväinen liittokokous järjestetään Oulu-opiston juhlasalissa Pohjankartanolla torstaista perjantaihin 8.–9. kesäkuuta. Kolmen vuoden välein järjestettävä liittokokous käyttää liiton ylintä päätösvaltaa valitessaan uuden puheenjohtajan, kaksi varapuheenjohtajaa ja 8-jäsenisen hallituksen sekä päättäessään liiton toimintasuunnitelmasta seuraavalle kolmivuotiskaudelle. Opetus- ja kulttuuriministeriön tervehdyksen liittokokouksen alkuun tuo yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen osaston ylijohtaja Eeva-Riitta Pirhonen.

Liiton jäsenet ympäri Suomen ovat nimenneet kokoukseen yhteensä reilut 120 edustajaa. Liittokokousedustajat ovat pääosin suomalaisten kuntien ja yksityisten kansalaisopistojen ylläpitäjien lähettämiä rehtoreita, virkamiehiä ja päättäjiä sekä opistolaisyhdistysten edustajia. Kiinnostuksestaan liiton puheenjohtajistoon tai hallitukseen etukäteen ilmoittaneiden esittelyt ovat luettavissa liittokokoussivulla osoitteessa www.kansalaisopistojenliitto.fi/liittokokous.

Suomalaiset kunnat ja niiden tehtävät ovat sote-uudistuksen myötä murroksen kynnyksellä. Kansalaisopistoilla on merkittävä rooli tulevaisuuden sivistyskunnan rakentamisessa ja ylläpitämisessä sekä kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisessä. Liittokokouksen yhteydessä torstaina 8.6. järjestettävä liittokokousseminaari teemalla Tulevaisuus tehdään yhdessä! käsittelee kansalaisopiston tehtäviä tulevaisuuden sivistyskunnan etsiessä identiteettiään ja uusia toimintatapojaan. Seminaarissa kuullaan puheenvuorot entiseltä kansanedustajalta ja sivistysvaliokunnan varapuheenjohtaja Inkeri Kerolalta, Oulun kaupunginvaltuutettu Satu Haapaselta sekä tulevaisuustutkija Ilkka Halavalta.

Tiedotusvälineet ovat tervetulleita seuraamaan sekä liittokokousseminaaria että itse liittokokousta sen molempina päivinä. Liittokokouksen ja seminaarin ohjelmat löytyvät liittokokoussivulta. Pyydämme tiedotusvälineiden edustajia ilmoittamaan osallistumisestaan sähköpostitse osoitteeseen lauramaija.hurme@kansalaisopistojenliitto.fi viimeistään keskiviikkona 7.6.

Kansalaisopistojen liitto KoL – Medborgarinstitutens förbund MiF ry on valtakunnallinen edunvalvontajärjestö, joka kehittää ja vahvistaa kansalaisopistojen asemaa suomalaisessa aikuiskoulutusjärjestelmässä. Suomessa on yhteensä 184 kansalaisopistoa, joiden kursseille voi osallistua kuka tahansa. Kansalaisopistot toimivat jokaisen kunnan alueella ja kursseille osallistuu vuosittain noin 650 000 opiskelijaa. Kansalaisopisto on Suomen suurin oppilaitosmuoto.

Lisätiedot, liittokokouksen ja seminaarin ohjelmat sekä ehdokasesittelyt:

Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen
p. 040 741 0641, jaana.nuottanen@kansalaisopistojenliitto.fi
Projekti- ja viestintäkoordinaattori Lauramaija Hurme
p. 040 442 8621, lauramaija.hurme@kansalaisopistojenliitto.fi

Kansalaisopistojen liitto KoL – Medborgarinstitutens förbund Mif ry
www.kansalaisopistojenliitto.fi/liittokokous

https://www.epressi.com/tiedotteet/koulutus/kansalaisopistojen-liiton-liittokokous-koolla-oulussa-8.-9.6..html

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Yhdessä – tillsammans

Porvoon kansalaisopiston suomen kielen ryhmä. Etualalla ryhmän opettaja Tanja Kivi ja rehtori Pertti Jääskä.

Suomi 100 –juhlavuoden teema on Yhdessä – Tillsammans. Teema on hyvin valittu. Suomi ja maailma on kansainvälisempi kuin koskaan aiemmin.

Joskus pitää matkustaa kauas, että näkee lähelle. Olen viimeisen parin vuosikymmenen aikana matkustanut sattuneesta syystä noin parikymmentä kertaa Intiaan ja viipynyt näillä reissuilla muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Joka kerta, kun olen palannut takaisin Suomeen ja Porvooseen, niin huomio on kiintynyt muutamaan asiaan. Yksi on se, että täällä on todella hiljaista. Suomalaiset arvostavat hiljaisuutta ja sen huomaa erityisen selvästi kun on täältä poissa. Toinen seikka, joka liittyy edelliseen, on se, että täällä ei tunnu asuvan ketään. Kävelin kerran teollisuusalueelta keskustaan ilman että vastaan käveli yksikään ihminen. Intiassa tämä olisi aivan mahdoton ajatus. Siellä asuu yli miljardi ihmistä, joten siellä väkeä riittää vähän joka kolkkaan. Kolmas seikka, joka kiinnittää huomiota, on ympäristön siisteys. Intiassa, varsinkin suurissa kaupungeissa, ympäristön siisteyteen on vasta nyt alettu kiinnittää huomiota, mutta roskaamista näkee siellä vielä valitettavan paljon.

Suomalaiset osaavat siis olla hiljaa. Tämä on toisaalta hyvä, toisaalta vähän huonokin asia. Hiljaisuus esim. retriitissä voi olla hyvinkin puhutteleva ja syvällinen kokemus, mutta jos toisaalta ei osaa puhua ja purkaa tunteitaan rakentavalla tavalla, tämä voi johtaa pahoihin seurauksiin, esim. väkivaltaan itseä tai muita kohtaan.

Olemme eristäytyvää ja työkeskeistä kansaa. Ei liene sattuma, että juuri suomalaiset ovat hakeutuneet tähän Euroopan perimmäiseen kolkkaan. Täällä on näihin päiviin saakka saanut olla itsekseen ja tehdä kovasti töitä. Tämä henkinen perimä vaikuttaa varmasti myös siihen, miten suhtaudumme muihin tänne tuleviin. Monesti ensimmäinen reaktio on edelleen se, että kun mies aikoinaan rakensi taloaan joen varrelle ja ylävirralta tuli lastu, niin hän tuumasi: ”Taidan muuttaa muualle, täällä alkaa olla tungosta”.

Me suomalaiset olemme tehneet uskomattoman suuren työn rakentaessamme omaa hyvinvointivaltiotamme. Sen seurauksena meillä on lähes maailman parhaiten toimiva yhteiskunta, elinkelpoinen ympäristö ja huippuhyvä koulutusjärjestelmä. Kansalaisopisto olisi loistava myyntituote mihin päin maailmaa hyvänsä. Kukahan ryhtyisi tuotteistamaan?

Mitä sieltä Intiasta voisi sitten tuoda Suomeen? Jos voisin toisin lämpimän, valoisan hymyn. Toisin sen, että vieras ihminen otetaan vastaan kuin hän kuuluisi kotiväkeen. Toisin sen, että muita ihmisiä autetaan automaattisesti ilman mitään virallisia organisaatioita.

Lyhyesti sanottuna paras lahja 100-vuotiaalle Suomelle on lisää myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan, olivatpa he minkävärisiä tahansa, tulivatpa he mistä tahansa ja puhuivatpa he mitä kieltä tahansa. Myötätunnon myötä meillä kaikilla on toivo paremmasta maailmasta, jonne me kaikki ainutlaatuiset ja erilaiset ihmiset sovimme olemaan keskenämme.

Pertti Jääskä
Porvoon kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kuva: Kaj Liljalehto

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Presidentti Tarja Halonen: Arjen taitaja pärjää

Presidentti Tarja Halonen kannustaa kansalaisopistoja liputtamaan rohkeasti kädentaitojen puolesta. Kuva: Presidentti Tarja Halosen toimisto / Lasse Keltto

Presidentti Tarja Halonen kannustaa kansalaisopistoja liputtamaan rohkeasti kädentaitojen puolesta.  Yhteiskunnan ilmapiiri suosii nyt arkitöiden osaamista.  Se on kestävän kehityksen mukaista.

Presidentti Tarja Halonen katselee nimeään kantavan säätiön tiloista lapsuutensa ja nuoruutensa maisemia Helsingin Kalliossa. Ikkunalaudalla ojentelevat hyvin suihkutetut orkideat seuranaan kipsinen kansalaisoikeusjohtaja Mahatma Gandhi.

Halonen oppi jo nuorena, että asioihin on tartuttava.

– Työläisperheessä oli selvää, että myös itse piti oppia. Urheilu ja kulttuuri ovat asioita, joita työväenliikkeessä tehtiin itse. Oli suurta juhlaa, jos pääsi käymään teatterissa ja oopperassa Pitkänsillan eteläpuolella. Eipä silti, Helsingin kaupunginteatteri on taustaltaan työväenteatteri kuten useimmat vastaavista. Raja vapaan kulttuuritoiminnan ja ammatillisen välillähän on oikeastaan siinä, että onko varaa maksaa vai pitääkö tehdä muutoin!

Kädentaidoissa Halosen oma tekeminen alkoi virkkuukoukulla.

– Kummitäti opetti ennen koulua virkkaamaan patalapun, joka meni hänen kritiikistään läpi.  Se oli vielä tavallista vaikeampi, se aloitettiin keskeltä ja sitten tehtiin neliö.  Olen patalappua vieläkin ihaillut, sillä äitihän ei sitä käyttänyt ja se on tallella.

Ompelun alkeet hän oppi koulun lisäksi kesälomilla maalla äitinsä ystävättären perheessä.

– Rouva oli ompelija ammatiltaan, ja opin siinä pikkuapulaisena vaatteen yliluottelua ja ”sisätöitä”. Silloinhan pidettiin itsestään selvänä että lapset auttoivat aikuisia askareissa.

Tarja Halonen

  • Syntynyt 1943 Helsingissä
  • Eduskunnan jäsen 1979–2000
  • Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1977–1996
  • Suomen Setlementtiliiton pj 1989–1995
  • Tasavallan presidentti 2000–2012
  • Useita kansainvälisiä korkean tason luottamustehtäviä YK:ssa presidenttikaudella ja sen jälkeen, (www.presidenthalonen.fi)

Käsityötä arkeen ja juhlaan

Käsityön ja perinteen arvostus tuli mieleenpainuvasti esiin Linnan juhlissa vuonna 2001. Kaunis rautakautinen muinaispuku oli tasavallan presidentin oma toivomus, jonka Kansallispukuneuvosto illan emännälle toteutti.

Kädentaitojen vaaliminen on Halosen mukaan vapaan sivistystyön vahvuus.

– Näitä arkeen kuuluvia, kestävän kehityksen mukaisia taitoja saisi olla enemmän, mutta koulussa luonnontieteet, matematiikka ja tekniikka valtaavat alaa.  Meillä on kuitenkin yhteiskunnassa henki, että kädentaidot ovat hyviä asioita. Tiedekin tukee käsitystä, että me kädelliset apinat eli ihmiset tarvitsemme käden ja aivojen välistä yhteistyötä kehittyäksemme. Tätä pitäisi nyt käyttää hyväksi monilla eri tavoilla.

Presidentin taideharrastukset, maalaus ja kuvanveisto, pohjaavat nekin lapsuuteen. Alakoululaisen lahjakkuus ei jäänyt opettajalta huomaamatta.

– Kallion kansakoulun opettaja Maija Kahri teki silloin kollegoidensa kanssa ympäristöopin kirjaa. Tekivät sitä itse, oltiinhan sodanjälkeisessä köyhässä Suomessa. Minä olin niitä, jotka piirsivät kirjan kuvituksen ja sain tehdä sitä kaikki tunnit, opetusta toki kuunnellen. Tästä minulle onkin jäänyt paha tapa piirtää kaikki kokoukset!

Yhteiskunta ja kulttuuri käsi kädessä

1970-luku oli vapaan sivistystyön voimakkaan kasvun aikaa.  50- ja 60-luku olivat luoneet nuorisokulttuurin.  Nyt YK, kehitysyhteistyö  ja vähemmistöliikkeet avarsivat maailmankuvaa.

Halonen kiersi SAK:n juristina työväen- ja kansalaisopistoissa opettamassa luottamusmiehille työehtojen yleissitovuutta ja uutta lakia. Vuonna 1974 hän aloitti UNESCO -taustastaan tunnetun pääministeri Kalevi Sorsan eduskuntasihteerinä.  Alettiin puhua elinikäisestä oppimisesta.

– Sosialidemokraattisessa liikkeessä kulttuuria pidettiin tavattoman tärkeänä. Oli Ylioppilasteatteri, Arvo Salo ja Lapualaisooppera. Puolittain vitsinä sanoimme, että Suomen politiikka imaisi Kalevi Sorsan niin täysin, että pilattiin mahdollisuus saada UNESCO:on suomalaistaustainen pääsihteeri.  Yhteiskunta oli laajasti hyvin kulttuurinen.  On muistettava, että siinä oli sota takana ja kaikki olivat onnellisia, että oli rauha.

Vuonna 1979 Tarja Halonen valittiin eduskuntaan. Tytär Anna oli puolivuotias.  Perhe hankki puutarhamökin, jonka hoitoa ”aito asvalttikukka” opetteli Siirtolapuutarhaliiton ohjeista ja perhelehtien jutuista. Muut harrastukset kuvien tekoa lukuun ottamatta saivat ruuhkavuosina väistyä. Viron kielen opinnotkin tulivat paljon myöhemmin.

– 1970-luku ei ollut sukupuolten tasa-arvon kannalta otollista aikaa. Olin vielä kansanedustajana ja myöhemmin ministerinä yksinhuoltaja, niin hyvä kun tunnit vuorokaudessa riittivät. Ulkopuoliset eivät aina ymmärrä, kuinka tiukalla aika on, jos on politiikassa täysipäiväisesti ja samalla hoitaa kodin. Tytärkin siinä oppi olemaan kiltisti kokouksissa.

”Setlementti-ihminen”

Vuonna 1989, Harri Holkerin hallituksen sosiaali- ja terveysministeri ja sittemmin oikeusministeri Tarja Halonen pyydettiin Suomen Setlementtiliiton puheenjohtajaksi. Kansalaisjärjestöaktiivi ja Helsingin kaupunginvaltuutettu oppi tuntemaan maan setlementtiyhdistykset ja niiden ylläpitämät parikymmentä kansalaisopistoa samaan aikaan kun toimi näkyvästi Euroopan neuvostossa.

– Ystävät saivat houkuteltua mukaan, vaikka olin kiireinen. Setlementtien toiminta oli tuolloin opiskelupainotteista, josta jotkut sanoivat että keskiluokka harrastaa. Minusta kaikki luokat saavat harrastaa ja oppia. Meillä Suomessa, vaikka olemme Pohjoismaa, kansakunta vaurastui myöhään ja näin sukupolvien väliset koulutus- ja kulttuurierot ovat olleet isoja. Sen oivallisena pehmentäjänä on ollut vapaa sivistystyö, Halonen toteaa.

90-luvun talouskriisissä setlementit ottivat vauhtia liikkeen alkuajoilta. Setlementtiliitto muun muassa aloitti kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotannon. Halonen kehuu liiton herkkäkorvaisuutta kuulla ajan tarpeita ja omaksua uusia toimintamalleja.

– Maahanmuuttajien integroimisessa on tehty loistavaa työtä. Esimerkiksi Lahden Harjulassa oli suuremmitta metelittä kutsuttu maahanmuuttajanaisia tekemään yhdessä ruokaa.  Vähitellen myös suomalaisia tuli mukaan. Näin on tavoitettu perheenäitejä ja isoäitejä, jotka eivät muuten saisi kieliopetusta ja ystäviä. Puolitutussa ympäristössä on sitten voitu oppia vaikka käsitöitä, voimistella ja tanssia, ja avata polkuja yhteiskuntaan.

Halonen ei saarnaa eikä teoretisoi ihmisoikeuksilla, mutta sanoo toivovansa, että pinnalta katsoen mukavan tekemisen vakava merkitys ymmärretään.

Evästys 100-vuotiaalle

Tarja Halosella oli presidenttikaudellaan lukuisia YK:n, sen alajärjestöjen ja muiden kansainvälisten hankkeiden korkean tason luottamustehtäviä.  Tämä työ jatkuu. Miten presidentti kommentoi sanontaa, jonka mukaan olemme kansakuntana sellainen, millaisten arjen arvojen keskellä olemme kasvaneet?

– Uskon vakaasti että olemme demokraatteja. Haluamme, että poliittinen valtakirja päättäjille tulee kansan kautta. Olen sanonut vähän kipakasti, että kansa saa juuri niin hyvät päättäjät kuin se ansaitsee, koska vapaassa maassa he ovat ne valinneet.  On tärkeää jatkuvasti huolehtia kansan sivistystasosta, koska se takaa myös hyvät johtajat.

– Tietysti suomalaisilla on vähän sama vika kuin muillakin että mielellään oltaisiin avuliaita, demokraattisia ja kulturelleja valitsemiensa edustajien välityksellä. Mutta itse asiassa ne ovat arvoja, joita ei voi toteuttaa vain valitsemalla edustajat vaan pitää olla ”itse kans”. Sen vuoksi on hyvä muistuttaa, että meidän arkinen elämä on arvojemme peili.

Kansakunnan peilistä Halonen tarkkailee erityisesti kahta asiaa: suhtautumista ihmisoikeuksiin ja kestävään kehitykseen. Näihin hän vaikuttaa kotimaassa säätiönsä ja WWF:n kautta sekä käydessään puhumassa erilaisille yleisöille. Haastattelua seuraavana päivänä vuorossa olivat Martat.

– Pohjoismaalaisina meillä on se etu, että olemme tottuneet yhteisölliseen tekemiseen ja sukupolvien väliseen yhteistyöhön koulutus- ja eläkejärjestelmien sekä sosiaaliturvan rakentamisessa. Olemme tienneet vuosikymmenien ajan, että kaikki se mihin me uhraamme varoja ei ole meille vaan tuleville sukupolville.

Tulevan ilmastomuutoksen oloissakin suomalaisilla on etuoikeutettu asema. Silti meidän on jatkuvasti löydettävä uusia keinoja säästää ja elää paremmin ja terveellisemmin. Halosen mukaan se alkaa arjesta; vaatteiden, ruuan ja teknologian kulutuksesta.

– Ei tarvitse ryhtyä vegaaniksi, mutta voi vähentää lihapäivien määrää. Sanon usein nuorille, että useimmat heistä elävät sellaisessa yltäkylläisyydessä, jota heidän isovanhempansa eivät osanneet edes kuvitella.  Joskus kyllä tulee hauskoja juttuja, kun lapsenlapsi kysyy, että mummi onks totta, ettei teillä ollut edes telkkaa, ja minä vastaan, että totta on, ja radiokin hankittiin vasta yleislakon aikaan.

Elämä kantaa

Itselleen erityisen merkitykselliseksi Halonen mainitsee YK:n pääsihteerin asettaman neuvonantajaryhmän jäsenyyden Every woman, every child- hankkeessa.  Hanke luo globaalia naisten, nuorten ja lasten terveyden strategiaa.

– Meillä on todisteita siitä, että köyhätkin maat voivat nostaa kansan hyvinvointia kouluttamalla tyttöjä ja naisia ja antamalla heille samanlaiset mahdollisuudet kuin pojille ja miehille. Pohjoismaat ovat hyvä esimerkki siitä, että ei tarvitse valita kilpailukyvyn ja tasa-arvon välillä.

Halonen varottaa väheksymästä kansainvälisen sopimisen merkitystä.

– Jos on pelkästään uutisten varassa, luulisi että maailma elää koko ajan sotatilassa. Tosiasiassa samat, riitelevät osapuolet ovat voineet tehdä ilmastosopimuksen ja laajemmat kestävän kehityksen periaatteet. Emme me voi odottaa, että sodat ovat loppuneet ja että kaikki on hyvin, ennen kuin voi rakentaa kestävää kehitystä.

– Ja päinvastoin kuin jotkut sanovat julkisuudessa, ei näitä sääntöjä ole tehty jossain sunnuntain kahvipöydässä vaan kyllä ne oli sodanjälkeisen Euroopan kaiken nähneet poliittiset johtajat, jotka totesivat että mennyt ei saa toistua.

Halonen on haastattelua tehtäessä arvokeskustelun harjalla otettuaan kantaa turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksiin. Hän luottaa nuoriin ja kannustaa heitä tulevaisuuden tekoihin. Mikä viesti hänellä on ikääntyville kansalaisopisto-opiskelijoille? Vastaus on ilkikurinen:

– Pitää pysyä aktiivisesti hengissä. Ei me jäädä koskaan eläkkeelle elämästä. Kannattaa pysyä kunnossa hengen ja ruumiin puolesta ja olla aktiivinen kansalainen. Minusta tuntuu, että meidän tärkein viesti nuorille tulee sanattomana, kun he huomaavat, että tuokin on lähes ikäloppu ja noin hyvin menee.

– Eli annetaan kokonaiskuva siitä, että elämä kantaa, presidentti selventää ja ilahtuu saamistaan Kansalaisopistojen liiton retkipulloista:

– Tarvitsen näitä vatsatanssissa!

Teksti: Sirkku Määttä

Kansalaisopistot ovat kaikille avoimia oppilaitoksia, joissa voi oppia uusia tietoja ja taitoja. Kädentaitojen kurssit säilyttävät suosionsa vuodesta toiseen ja kattavat kansalaisopistojen kursssitarjonnasta miltei neljäsosan. Yleisiä kurssiaiheita ovat erilaiset kudonta- ja ompelutyöt sekä puu- ja entisöintityöt. Kansalaisopistot edistävät kestävän kehityksen arvoja ylläpitäen ja kehittäen paikallista kulttuuria ja vaalien kulttuuriperintöämme. Yhteiskunnan trendit heijastuvat myös usein kansalaisopiston kurssitarjontaan ja esimerkiksi kierrätysmateriaalien käyttö on kasvattanut suosiotaan viime vuosina.

Juttusarjassa koulutuksen ja yhteiskunnan vaikuttajat puhuvat omista kokemuksistaan ja käsityksistään kansalaisopistojen merkityksestä ja arvoista. Helmikuussa haastatteluvuorossa oli Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen. Sarjan kolmas osa ilmestyy syksyllä.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail