Blogi: Matalan kynnyksen kulttuuritoiminnasta

Yleisöä jonottamassa Järvilakeuden kansalaisopiston Muistoseurat-elokuvan ensi-iltaan 29.12.2017. Kuva: Jarmo Vainionpää

Useat tutkimukset osoittavat, että vapaan sivistystyön opinnot voivat tasoittaa koulutustaustan eroja ja madaltaa kuilua eri sosiaaliryhmien välillä. Opiskelu myös lisää luottamusta toisia ihmisiä kohtaan sekä auttaa löytämään uusia ystäviä. Uusien opiskelijoitten mukaan saaminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Samat kurssilaiset saattavat jatkaa vuodesta toiseen ja opiskelulla on muutenkin taipumus kasautua. Ne, jotka jo ovat opistossa opiskelijoina, haluavat opiskella lisää.

Miten saataisiin mukaan uusia opiskelijoita ja etenkin niitä, joille osallistumisen kynnys on tavanomaista korkeampi? En tiedä onko kyse sattumasta vaiko paljon puhutusta sotesta, mutta olen viime viikkoina tullut kutsutuksi useisiin palavereihin, joissa on ollut mukana sosiaalitoimen edustajia. Vaikka opistomme on ollut aktiivinen verkostojen luoja ja teemme yhteistyötä monien tahojen kanssa, yhteistyö aikuissosiaalityön kanssa on ollut tähän saakka vähäistä.

Eräässä palaverissa oli mukana myös sosiaalitoimen asiakkaita kokemusasiantuntijoina. Oli avartavaa kuulla, minkä seikkojen henkilöt itse näkivät edistävän kursseille mukaan lähtemistä. Yllättävää ei ollut, että maksuttomuudella tai edullisella hinnalla sekä opetuspaikan saavutettavuudella on merkitystä. Myös opetustilalla on merkitystä: Koulu taikka luokkatila ei ole kovin houkutteleva niille, joilla omaan kouluaikaan saattaa liittyä huonoja muistoja.

Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita osallistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Kokemusasiantuntijat kertoivat, että kynnys ”tavallisten” ihmisten joukkoon menemiseen voi olla entiselle tai nykyiselle sosiaalitoimen asiakkaalle todella suuri. Pohdimmekin sitä, miten tätä kynnystä voitaisiin madaltaa: Tutun henkilön kanssa on helpompi lähteä ihmisten ilmoille kuin yksin. Kurssille lähteminen on helpompaa, jos opettaja on tuttu edes jollakin tavalla ennakkoon. Myös opettajan persoonalla on merkitystä, sillä hänellä tulee olla tarpeeksi ymmärtämystä erilaisia ihmisiä kohtaan. Omaan elämään liittyviä päätöksiä voi olla vaikeata tehdä muutamaa viikkoa pidemmälle, joten puolen vuoden sitoutuminen kurssille on usein liian pitkä aika.

Kurssille osallistuminen ei ole kuitenkaan ainut osallistumisen ja osallisuuden muoto, jota kansalaisopisto voi edistää. Sekä sosiaalitoimen työntekijöille että asiakkaille tuntui olevan uutta, että opisto järjestää myös matalan kynnyksen kulttuuritoimintaa eli muun muassa maksuttomia musiikkitilaisuuksia ja näyttelyjä. Ryhmässä syntyi tosin sellainenkin idea, että opisto voisi järjestää hyväntekeväisyyskonsertin, jonka tuotto ohjattaisiin sosiaalitoimen kautta vähävaraisten kurssimaksujen maksamiseen. Tuottamamme paikalliselokuva päätyy puolestaan syksyn pimeitten koittaessa DVD-versiona alueemme palvelutaloihin ja sosiaalitoimen asiakkaitten kokoontumistiloihin. Ehkäpä kynnys osallisuuden kokemiseen on matalammalla, kun televisiosta voi yhdessä toisten kanssa katsella tuttuja maisemia ja tuttuja ihmisiä. Kaikki kun eivät aina ole niin kauniita ja rohkeita.

Leea Keto
Järvilakeuden kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kommentoi

*

captcha *