elinikäinen oppiminen

Blogi: Mulla on heikot perustaidot, lähdenpä kurssille!

KoL:n rehtoripäivässä maaliskuussa 2018 testailtiin robotteja.

Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS on selvittänyt suomalaisten kuntien ja kaupunkien sivistysjohtajien näkemyksiä toimialansa kehityksestä. Tammikuussa 2018 tehdyssä kyselytutkimuksessa kuntien sivistysjohtajat pitivät kansalaisopistoa erittäin tärkeänä harrastusmuotona. Kansalaisopiston toiminnassa mukana olemisen ja opistossa suoritettujen opintojen merkitys onkin syytä nähdä laaja-alaisesti yksilöä kehittävänä ja mahdollisuuksia luovana toimintana. Parhaassa tapauksessa osallistuminen opiston toimintaan on voinut avata henkilölle uria elämässä eteenpäin pääsemiseksi. Iloksemme olemme saaneet viime aikoina kuulla, että kansalaisopistoja ollaan kutsumassa entistä vahvemmin mukaan perustaitojen vahvistamista tukevaan työhön.

Digitalisaatiosta ja robotisaatiosta on puhuttu viime vuosina paljon – niiden ennustetaan muuttavan työelämän rakenteita ennennäkemättömällä tavalla. Kokonaisia ammatteja katoaa ja uusia syntyy. Erilaiset rakennemuutokset eivät suinkaan tule vähenemään, vaan ne nopeutuvat ja asettavat yhä useamman ihmisen uuden tilanteen eteen. Katse on suunnattava siihen, miten voimme pysyä tässä muutoksessa mukana. Jatkuva oppiminen ja itsensä kehittäminen muuttuvat etuoikeudesta välttämättömyydeksi. Ohjelmointi ja robotiikka eivät loppujen lopuksi ole mitään kummallista, vaan yksi tapa kuvata toimintaa.

Mitä heikomman oppimisen pohjan ihminen koulutustaipaleensa aikana tulee itselleen luomaan, sitä vaikeammaksi selviytyminen nopeasti muuttuvassa ympäristössä ja yhteiskunnassa muuttuu.

Heikot perustaidot ovat jälleen nousseet OKM:n elinikäisen oppimisen kehittämistarpeita selvittäneen työryhmän raportin julkaisemisen myötä keskusteluun. Työryhmä esittää, että heikkojen perustaitojen parantamiseen tulee kohdistaa erityisiä toimenpiteitä. Aikuiskoulutuksen julkista rahoitusta tulisi kohdentaa erityisesti ryhmille, joilla koulutustaustan, työmarkkina-aseman tai iän vuoksi tai muusta syystä on heikot mahdollisuudet kehittää osaamista. Työryhmä ehdottaa, että oman osaamisen testaamiseen ja todentamiseen luodaan työkaluja / testejä ja että puutteelliset digitaidot ja heikot perustaidot omaavien henkilöiden taitojen kehittämiseksi käynnistetään matalan kynnyksen koulutusta. Tämä on yksi opistojen vahvoista osaamisalueista, ja tähän meitä tarvitaan.

Kansalaisopistojen mahdollisuudet taitopohjan vahvistamisessa ja kasvattamisessa ovat erittäin hyvät. Nopeasti ajateltuna mieleen tulee useita osa-alueita, joissa voisimme ottaa entistä vahvemmin roolia – unohtamatta kuitenkaan mitään siitä arvokkaasta työstä, jota jo nyt teemme:

1) Luku- ja laskutaitoa pitäisi opettaa muillekin kuin vain maahanmuuttajille. Tämä pitäisi käsittää, nähdä ja implementoida huomattavasti laajempana kokonaisuutena, johon pitäisi kuulua myös mm. medialukutaito tai monilukutaito sekä matemaattisten taitojen kehittämistä.

2) Sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen kehittäminen on jo ollutkin vahvasti kansalaisopistojen tarjonnassa mukana, mutta nähdäkseni näiden kehittämiseen tähtäävää toimintaa tulisi lisätä samassa suhteessa kuin tekniikka edistyy; mitä enemmän seurustelemme koneiden ja laitteiden kanssa, sitä enemmän tulisi antaa arvoa myös inhimilliselle kanssakäymiselle.

3) Tekniset ja digitaidot tulevat vääjäämättä olemaan tulevaisuudessa – ovat jo nyt – merkittävässä osassa yhteiskunnassa selviämisessä. Kuten 1990-luvulla opistot opettivat atk:ta, tulisi tätä perinnettä jatkaa, eri fokuksella toki. Opetuksen fokus on tänä päivänä ja tulevaisuudessa ehkä osittain hiukan erilainen, vaikka yllättävän paljon tietoteknistä perusosaamistakin ihmisiltä edelleen puuttuu. Diginatiivi on sanana harhaanjohtava.

4) Elinikäinen oppiminen ei tule olemaan vanhanaikainen käsite, vaan muuttuu selviämisen edellytykseksi (ellei jo ole sitä). Mm. oppimaan oppiminen, kokonaisuuksien hahmottaminen, syy- ja seuraussuhteiden ymmärtäminen, notkea ajattelukyky ovat taitoja, joiden harjaannuttamiseen tähtäävää toimintaa voisimme järjestää huomattavasti nykyistä enemmän.

5) Myös formaalin koulutuksen ulkopuolella saavutettujen taitojen tunnistaminen ja tunnustaminen on ollut keskustelussa pitkään. Kansalaisopistot voisivat verkottua ja profiloitua entistä enemmän tässä kokonaisuudessa. Olisi erittäin tärkeää koko yhteiskunnan kannalta pystyä tuomaan yksilöiden osaaminen paremmin myös heidän itsensä tietoisuuteen ja käyttöön. Tietävä, tunteva ja osaava ihminen on yhteiskuntamme peruspilari.

Harva ihminen lähtee kurssille toisen henkilön neuvosta: ”Onpa sulla heikot perustaidot, menepä kansalaisopiston kurssille!” Hakeva toiminta ja ohjauspalvelut saattavat olla tulevaisuudessa opistojen toiminnassa yksi heikkojen perustaitojen taklaamisen kulmakivi. Voisiko kurssia suositella verkkopalvelu tai laaja-alaisesti ihmistä tunteva ”luotsi”, voisiko kansalaisopistossa olla valmentaja, joka perehtyisi elämäntilanteeseesi ja tuuppaisi sinut oppimisen polulle?

Miten yksittäinen ihminen voi ymmärtää ja tietää tulevaisuuden osaamisen tarpeet? Ei todennäköisesti voikaan täysin tietää – voi aavistaa ja ehkä jopa pelätä. Sen vuoksi opistojen merkitys on valtava oppimiskyvyn, psyykkisen joustavuuden ja psykofyysisen terveyden ja toimintakyvyn ylläpitäjänä.

Petri Vahtera
Vantaan aikuisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Vieraskynä: Tunnelmia Unescon Elinikäisen oppimisen instituutin konferenssista

Omnia Koulutuksen elinikäisen oppimisen yksikön rehtori Riikka-Maria Yli-Suomu osallistui Unescon Elinikäisen oppimisen instituutin konferenssiin Etelä-Koreassa lokakuussa 2017. Riikka-Maria kirjoitti meille ajatuksiaan seminaarin pohjalta.

Olemme riippuvaisia elinikäisestä oppimisesta, mutta…..

Aikuisena oppimisen hyödyt ovat:  1) Terveyden ja hyvinvoinnin kasvaminen, 2) Työllistyminen ja työmarkkinakykyisyyden ylläpitäminen sekä 3) Yhteisöllisyyden lisääntyminen ja kansalaisyhteiskunnan vahvistuminen. Nämä Unescon Elinikäisen oppimisen Insituutin (UIL) tunnistamat hyödyt ovat juuri sitä, mihin meidän jokaisen vapaan sivistystyön toimijan ja koulutuksen järjestäjän tulisi tulevaisuuden suunnitelmissaan pyrkiä.

Sain mahdollisuuden osallistua lokakuussa Suomen edustajana Unescon Elinikäisen oppimisen instituutin Confinteaan Etelä-Koreassa, Suwon Cityssä. Konferenssin tavoitteena oli arvioida globaalisti aikuiskoulutuksen edistymistä elinikäisen oppimisen osana ja suhteessa YK:n 2030 tavoitteisiin. Paikalla oli noin 500 alan asiantuntijaa. Confintean keskeisiä teemoja olivat luku- ja kirjoitustaito sekä yleiset osaamisvalmiudet (basic skills), ammatilliset valmiudet ja globaali kansalaisuus.

Aikuisten kouluttamisen ja osaamisen kehittämisen tarpeelle on olemassa myös selkeät globaalit trendit:

1. Kasvavat maahanmuuttaja- ja pakolaisvirrat
2. Väestömuutos ja eliniän kasvu
3. Työn murros ja sen uudelleen jakautuminen
4. Kasvava epätasa-arvo
5. Ilmaston pilaantuminen ja kestävän kehityksen toimet

Koulutus on Unescon yksi keskeisin päätehtävä. Sen rooliin kuuluu koko koulutuksen kirjo formaalista in- ja nonformaaliin oppimiseen. Unesco tarjoaa jäsenmailleen koulutuspoliittista tukea, levittää hyviä käytänteitä ja luo kumppanuuksia julkisten, yksityisten ja ei-valtiollisten toimijoiden kesken.

….. se on meille myös huikea mahdollisuus

Sivistys ja koulutus ovat jatkossa kuntien keskeisin tehtävä ja kuntalaisen arkea läpileikkaava teema. Sivistys kuuluu kaikille ja meidän on pakko ajatella uudella tavalla sen kehittämistä.

Sivistyksellä on keskeiset vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja alueen elinvoimaisuuteen. Koulutussektorin on kuitenkin uudistuttava. Niin hieno ja monimuotoinen kuin Suomen koulutusjärjestelmä onkin, olemme myös monella tavalla rakenteidemme vankeja. Siiloja täytyy ajaa alas ja hakea oppijan näkökulmasta joustavia rakenteita ja yhteistyöratkaisuja yli koulutussektoreiden ja -asteiden sekä formaalin, in- ja nonformaalin oppimisen tapojen. Kunnan on tulevaisuudessa vaikea tuottaa ajassa kehittyviä ja vaikutuksiltaan tehokkaita oppimisen palveluita, ellei se riko sivistyspalveluiden rajoja ja uudista osaamispalveluidensa tuottamista. Espoossa vapaa sivistystyö, aikuislukiokoulutus, aikuisten perusopetus, ammatillinen koulutus ja nuorten työpajatoiminta sekä yli 16-vuotiaiden maahanmuuttajien koulutuspalvelut koottiin yhdeksi oppilaitokseksi nimeltään Omnia Koulutus.

Unesco:n Oppiva kaupunki –verkosto on hyvä esimerkki elinikäisen oppimisen merkityksestä ja mahdollisuuksista kunnalle. Espoon kaupunki palkittiin verkostossa vuonna 2015 Learning City -palkinnolla. Tänä vuonna yksi palkinnon saaja oli Suwon City, Confinteamme isäntäkaupunki Etelä-Koreassa. Verkosto tarjoaa hyvät mahdollisuudet toimivien ideoiden nappaamiseen toinen toisiltamme. Samalla saamme itse mahdollisuuden testata omia ideoitaan.

Lisätietoja matkastamme ja Learning City -ajattelusta saat minulta (@omnia.fi) sekä matkakaveriltani, kehittämisjohtaja Kristiina Erkkilältä Espoon kaupungilta (@espoo.fi).

Global goals, local actions!

Riikka-Maria Yli-Suomu
rehtori, elinikäinen oppiminen
Omnia Koulutus, Espoon Työväenopisto

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

VIDEO: Kansalaisopistot SuomiAreenassa 14.7.2015

Kansalaisopistojen liitto KoL, Otsolan kansalaisopisto ja Porin seudun kansalaisopisto järjestivät Porin SuomiAreenassa 14.7.2015 keskustelutilaisuuden Kansalaisopisto – koko kansan sivistäjäkö?

Puuvillan puistossa elinikäisestä oppimisesta ja kansalaisopistojen tulevaisuudesta keskustelivat kansanedustaja Ritva (Kike) Elomaa, kansanedustaja ja Porin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola, aikuisopiskelija Juha Lehti, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen sekä Itä-Suomen yliopiston aikuiskasvatustieteen professori Jyri Manninen. Tilaisuuden juonsi KoL:n toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen.

Oheiselle videolle on tallennettu Porissa käyty keskustelu kokonaisuudessaan. Mukavia katseluhetkiä!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Blogi: Kipinää kansalaisopistosta

omenakuvitus1oranssi omenasydänKansalaisopistossa opitaan, voimaannutaan ja ystävystytään, sitä ei varmaan kukaan epäile. Kansalaisopistosta saa kipinää! Opistojen olemassaoloa ei tarvitse perustella niille, jotka siellä toimivat ja opiskelevat. Kaikesta hienosta ja hyvästä huolimatta tällä hetkellä yhdessä jos toisessakin opistossa huokaillaan, miten opistoelämä jatkuu valtionosuuksien kutistuessa ja kunnan tai muun ylläpitäjän ahdingon kasvaessa. Millä keinoilla voimme säilyttää opetustuntimäärät edes tyydyttävällä tasolla? Ryhtyvätkö kunnat vähentämään maksuosuuttaan valtionosuuksien laskun tahdissa?

Yhteen yksikköhintaan siirtyminen auttaa monia, erityisesti haja-asutusalueiden opistoja, koska niissä yksikköhinta nousee. Kaupunkiopistot taas saavat kompensaatiota tuntimäärien lisääntymisestä. Positiivista juuri hyväksytyssä rahoituslakiuudistuksessa on sekin, että kilpailu ja kikkailu tuntimäärillä saadaan kuriin kiintiöperiaatteen toteutuessa.

Kansainvälisen PIAAC-tutkimuksen tulokset kertovat, että aikuisopiskelijoista kaikkein vähiten koulutetut hyötyvät opiskelusta eniten. Niin meillä kuin muuallakin Euroopassa yhteiskunta näyttää yhä kiihtyvällä vauhdilla jakaantuvan hyvä- ja huono-osaisiin. Kansalaisopistot tekevät resurssiensa puitteissa kaikkensa, että kynnys opistoon olisi mahdollisimman matala: kansalaisopisto on kaikkien opisto. Kun raha on tiukassa, täytyy entistä huolellisemmin miettiä, millä keinoin pystytään pitämään kiinni ja jopa lisäämään opiskelijaryhmiin niitä, joiden mahdollisuudet maksulliseen opiskeluun ovat vähäisimmät. Opintoseteleillä ei voida auttaa kaikkia vähävaraisia, koska niitä on tarjolla rajallisesti.

Suomesta ei varmaankaan löydy sellaista kansalaisopistoa, jonka kaikki kurssit olisivat aina täynnä. Kysyntä ja tarjonta vain eivät aina kohtaa. Varallaololistat saattavat olla pitkiä samalla kun osa kursseista pyörii minimiopiskelijamäärillä. Miksemme siis tarjoaisi maksuttomia opiskelijapaikkoja niille, joilla muuten ei olisi mahdollisuuksia opiskeluun? Opistolle ei tule lisälaskua siitä, että kurssille otetaan opiskelijoita maksuttomille paikoille, jos se muuten ei täyty.

Aloitimme Jyväskylän kansalaisopistossa tämän vuoden alussa kaupungin muutaman muun palveluyksikön kanssa kokeilun tarjoamalla Kipinä-edun toimeentulotukiasiakkaille. Kansalaisopistossa Kipinää tarjotaan maksuttomina kurssipaikkoina, museoissa vapaana sisäänpääsynä, kaupunginteatterissa viimetippalippuina ja Jyväskylä Sinfoniassa vapaalla pääsyllä kenraaliharjoituksiin. Liikuntapalveluillakin on jo joitakin maksuttomia palveluita ja tavoitteena olisi saada Kipinä-eduksi myös maksuton uimahallin käyttö päivän hiljaisimpina aikoina.

Jyväskylän Kipinä sai alkunsa jo useita vuosia kyteneestä Aktiivipassi-valtuustoaloitteesta. Turussa on käytössä pitkälti samoilla periaatteilla ns. Kimmoke-ranneke ja Espoossa pilotoidaan Kulttuuripassia. Espoon hankkeen takana on Kulttuuria kaikille -yhdistys, jonka jäseneksi myös KoL on päättänyt liittyä.

Toivottavasti Kipinä ottaa tulta, käyttö laajenee ja kynnys tulla kansalaisopistoon edelleen madaltuu. Meneillään on vasta kokeilu, mutta kuluvan kevään ja ensi syksyn kokemusten perusteella tullaan näkemään, ottaako Kipinä tulta. Päättäjiä ja valtion tai kuntien rahakirstun vartijoita ei ole helppo vakuuttaa kansalaisopistojen erinomaisuudesta ihmisten hyvinvoinnin edistäjinä. Työtä sen eteen on tehty ja tehdään vastakin. Mutta jos saamme jatkossa entistä vahvempaa näyttöä siitä, että asiakkaissamme on aiempaa enemmän senioreita, eri syistä eläköityneitä, nuoria ja joko terveydellisin tai taloudellisin perustein syrjäytyneitä, olemme varmasti vahvempia myös päättäjien edessä.

Annetaan kipinöidä – annetaan opin, ilon ja elämysten kokemuksia kaikille!

Sini Louhivuori
Jyväskylän kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kansalaisopistojen liitto KoL: Seuraavalla hallituskaudella pidettävä huolta kaikenikäisten osaamisesta

Tiedote.
Julkaistu: 13.02.2015 klo 10:00

Julkaisija: Kansalaisopistojen liitto KoL

Kansalaisopistojen liitto KoL on julkistanut hallitusohjelmatavoitteensa 13.2.2015. KoL toivoo tulevalta hallitukselta keskustelua erityisesti elinikäisen oppimisen tuottamien sivistyshyötyjen sekä sosiaalisen pääoman tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Yhteiskunnallisen keskustelun lisäksi kaikenikäisten osaamisesta on pidettävä huolta turvaamalla kansalaisopisto-opetus sekä lähipalveluna kaikkialla Suomessa että vakiinnuttamalla monipuolisen kotouttamiskoulutuksen asema.

Kuten tuoreet aikuiskoulutustutkimukset BeLL ja PIAAC osoittavat, suurimmat sivistyshyödyt ovat saavutettavissa matalan pohjakoulutuksen saaneille. Kansalaisopistojen liitto peräänkuuluttaakin pitkäjänteisen laatu- ja kehittämistyön jatkamista: tulevalla hallituskaudella on keskityttävä kaikkien kansalaisten elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien vahvistamiseen.

Nopeasti muuttuvat työmarkkinat ja uudenlainen työelämässä tarvittava osaaminen synnyttävät uusia koulutustarpeita. Kasvava eläkeläis- ja senioriväestö kykenee omalla esimerkillään osoittamaan, kuinka elinikäinen oppiminen tukee kotona mahdollisimman pitkään asumista. Kansalaisopistopalveluilla on merkittäviä terveyttä edistäviä ja syrjäytymistä ennaltaehkäiseviä vaikutuksia, jotka vähentävät muun muassa raskaiden ja kalliiden sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä. KoL muistuttaa, että turvaamalla elinikäisen oppimisen edellytykset huolehditaan kaikenikäisten osaamisesta ja kansalaisten välisestä tasa-arvosta.

Kansalaisopistokentän vahva näkemys on, että vieraskielisen väestön integroituminen tulee vakiinnuttaa osaksi alueellisten ja paikallisten monipuolista kotoutumiskoulutusta tarjoavien kansalaisopistojen toimintaa. Vuodenvaihteessa päättynyt Kansalaisopistojen liiton kaksivuotinen Kotouttajana kansalaisopisto -hanke pyrki monikulttuurisen opetustyön osaamisen vahvistamiseen. Hankkeesta tuotettuun samannimiseen julkaisuun on kerätty tarinamuotoisia hyviksi todettuja kotoutumiskoulutuksen käytänteitä

Koulutuksesta on keskusteltu läpi kuluneen hallituskauden ja keskustelu jatkuu vilkkaana todennäköisesti myös tulevalla kaudella. KoL toivoo, että eri puolueiden vaaliohjelmissa ja toivottavasti myös tulevassa hallitusohjelmassa aikuiskoulutus ja erityisesti vapaa sivistystyö nousevat vahvaan rooliin.

Lisätiedot:

Kotouttajana kansalaisopisto -hankkeen julkaisu
Kansalaisopistojen liiton hallitusojelmatavoitteet

Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen: 040 741 0641, jaana.nuottanen@ktol.fi
Tiedottaja Lauramaija Hurme: 040 573 1620, lauramaija.hurme@ktol.fi

Kansalaisopistojen liitto KoL on järjestö, joka toimii kansalaisopistojen, niiden opistolaisyhdistysten ja vapaan sivistystyön edunvalvojana. Liitto auttaa opistoja turvaamaan tasa-arvoista ja elämänlaajuista oppimista lähipalveluna.

http://www.epressi.com/tiedotteet/kotimaa/kansalaisopistojen-liitto-kol-seuraavalla-hallituskaudella-pidettava-huolta-kaikenikaisten-osaamisesta.html

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Blogi: Kipinästä liekeiksi

Sain otsikon mukaisesta asiasta hyvinkin dramaattista ja konkreettisen omakohtaista kokemusta huhtikuun lopulla, kun rivitaloni syttyi palamaan keskellä yötä. Pienestä kipinästä sai alkunsa roihu, joka palokunnan ansiokkaasta toiminnasta huolimatta tuhosi koko rivitalon. Onneksi ihmishenkiä ei menetetty.

Kansalaisopistotoiminta saa myös parhaimmillaan aikaan samantapaisia ilmiöitä. Sivistyksen kipinä herää liekkeihin ja saa aikaan yhteiskunnan kannalta pelkästään myönteisiä roihuja.

Kun Suomi syöksyi 1990-luvun alussa ensimmäistä kertaa todella syvään lamaan, mietittiin tosissaan myös kansalais- ja työväenopistojen työn vaikuttavuutta. Kaikkein pulmallisimmaksi asiaksi osoittautui sopivien mittareiden löytäminen. Miten ihmeessä mitata sitä henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja onnellisuutta, jonka ihminen kokee eri opintoryhmissä, joko liikkuessaan, tehdessään käsillään jotain itselleen hyödyllistä tai vaikka opiskellessaan kieliä? Esitin tuolloin radikaalin ajatuksen, että parhaiten opistotyön vaikuttavuutta voitaisiin arvioida siten, että koko opistotoiminta lakkautettaisiin ja kiellettäisiin ketään muuta järjestämästä vastaavaa toimintaa. Sitten katsottaisiin viiden vuoden päästä, kuinka hyvinvoivia ihmiset olisivat? No onneksi tätä ajatusta ei toteutettu, vaikka usein on tuntunut, että keikutaan veitsenterällä toiminnan jatkumisen suhteen.

Mikä sitten saa ihmiset tulemaan opiston opintoryhmiin? Tärkein syy lienee halu oppia ja kokea jotain uutta. Parhaimmillaan tämä voi johtaa siihen, että kun aloittaa esim. kasvatustieteen perusopinnot niin loppupäässä väitellään jo tohtoriksi. Monet hakevat toiminnasta vastapainoa nykyisin niin hektiselle työelämälle. Tämän olen konkreettisesti huomannut perjantai-joogassa. Monesti opiskelijat tulevat enemmän tai vähemmän stressaantuneina tunnille työviikon jälkeen. Kun sitten puolitoista tuntia on ohi, niin opiskelijat lähtevät tunnilta rauhallisina ja levollisina viikonlopun viettoon (ja niin myös itsekin).

Nykyään työmme muuttuu entistä enemmän sellaiseksi, että yhä useammat istuvat päivät pitkät tietokoneen edessä. Kuitenkin tutkimuksissakin on todettu, että kun ihminen tekee käsillään jotain muutakin kuin näpyttelee ‘kompuutteria’, niin tämä virkistää kummasti aivotoimintaa. Lisäksi se, että voi edes pienen hetken keskittyä vain omaan tekemiseensä, omiin ajatuksiinsa, elää vain tässä hetkessä, on äärimmäisen terapeuttista ihmiselle. Tämä on varmaan yksi syy käden taitojen ja taideaineiden suosioon. Totta kai on myös hyvin palkitsevaa nähdä omien kättensä töitä. Joka vuosi voidaan hämmästellä sitä miten paljon erilaisia, taidokkaita töitä ihmiset saavat aikaa opiston opintoryhmissä. Selkeimmin tämä näkyy opiston kevätnäyttelyissä.

Kansalaisopistotoiminta Porvoossa täyttää parin vuoden päästä 70 vuotta. Tänä aikana sivistyksen kipinä on syttynyt kymmeniä tuhansia kertoja aina uudestaan ja uudestaan jokaisen opiskelijamme mielessä ja sielussa. Parhaimmillaan se alkaa roihuta vuosikymmeniä kestävänä intohimoisena ja hartaana harrastamisena. Tätä roihua ei pidä minkään palokunnan sammuttaa.

Pertti Jääskä
Rehtori-rektor, Porvoon kansalaisopisto – Borgå medborgarinstitut
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Kansalaisopisto tuottaa hyötyjä sekä yksilöille että yhteiskunnalle

Tiedote.
Julkaistu: 01.10.2014 klo 11:54
Julkaisija: Kansalaisopistojen liitto KoL

Kansalaisopistojen liitto KoL luovutti opetusministeri Krista Kiurulle Kansalaisopistojen ystäväkirjan elinikäisen oppimisen viikolla. Kirja on koottu Kuntamarkkinoilla 2014, jossa kansalaisopistot ja elinikäinen oppiminen keräsivät runsaasti positiivista huomiota. Kuntamarkkinoilla oli tänä vuonna yli 7000 kävijää.

KoL oli Kuntamarkkinoilla herättelemässä kuntaväen ajatuksia elinikäisen oppimisen ja sivistyksen vaikutuksista ihmisen elämään. Lähes 300 kävijää täytti kansalaisopistojen ystäväkirjaa, jossa mm. kyseltiin syitä kursseille hakeutumiselle ja ideoitiin omia unelmakursseja.

Päivien aikana kävi ilmi, kuinka merkittävä osa ihmisen elämää elinikäinen oppiminen ja itsensä kehittäminen on. Ystäväkirjan täyttäneiden mukaan kansalaisopisto-opiskelussa on kyse paitsi uusista tiedoista ja taidoista myös hyvinvoinnista, ilosta, tasapainoisesta elämästä, virkistyksestä, jaksamisesta, itsensä haastamisesta, uusista mahdollisuuksista, sosiaalisista suhteista, luovuudesta, eteenpäin menemisestä ja joskus jopa kokonaisesta elämäntavasta.

Tuore euroopanlaajuinen Benefits of Lifelong Learning -tutkimus tukee näitä havaintoja. Tutkimuksen mukaan vapaan sivistystyön opinnoissa 70–87 % kokee opiskelumotivaation, sosiaalisen kanssakäymisen ja hyvinvoinnin sekä tyytyväisyyden lisääntyneen opiskelun ansiosta. Mitä heikompi koulutustausta on, sitä enemmän aikuisopiskelu tuottaa hyötyjä.

Tervetuloa kuulemaan elinikäisen oppimisen laajemmista vaikutuksista ja kansalaisopistotyöstä Eduskunnan Kansalaisinfoon perjantaina 3.10.2014 klo 14.00–16.00. Terveiset eduskunnan sivistysvaliokunnasta tuo sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Raija Vahasalo. Professori Jyri Manninen Itä-Suomen yliopistosta esittelee Benefits of Lifelong Learning -BeLL-tutkimustuloksia. Tilaisuuden järjestävät kansanedustaja Raija Vahasalo ja Kansalaisopistojen liitto KoL.

Lisätiedot:
Toiminnanjohtaja
Jaana Nuottanen, jaana.nuottanen@ktol.fi, p. 040 741 0641

Tiedottaja
Elina Vesalainen, elina.vesalainen@ktol.fi, p. 040 573 1620

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail