kansalaisopisto-opiskelu

Tutkimus kansalaisopistojen sosiaalisesta tuottavuudesta: kysely opiskelijoille

Kyselytutkimus on päättynyt. 

KoL julkaisi alkuvuodesta 2015 professori Jyri Mannisen (UEF) Suomi nousuun Sivistystyöllä? Kansalaisopisto-opiskelun tuottamien hyötyjen taloudellinen merkitys -esitutkimuksen. KoL:n ja Itä-Suomen yliopiston jatkotutkimushanke TOSTU (Työväen- ja kansalaisopisto, opiskelu-urat ja sosiaalinen tuottavuus) käynnistyi vuonna 2017. Tutkimuksen tavoitteena on arvioida kansalaisopisto-opiskelun osallistujille tuottamia yksilö- ja yhteiskuntatason hyötyjä sekä näiden mahdollisia taloudellisia vaikutuksia.

Professori Jyri Mannisen vetämä tutkimus toteutetaan yksilö- ja ryhmähaastatteluilla sekä täydentävällä verkkokyselyllä. Tavoitteena on tavoittaa aikuisopiskelijoita, jotka ovat opiskelleet vähintään kolme vuotta kansalais- tai työväenopistossa. Vuosien ei tarvitse olla perättäisiä ja kurssien aiheet voivat olla mitä tahansa. Kurssit voivat olla järjestetyt myös eri kansalaisopistoissa.

Pyydämme nyt kaikkia kansalaisopistoja välittämään tietoa kyselystä opiskelijoilleen. Jokaisen aikuisopiskelijan kokemukset ovat erityisen tärkeitä. Vastaaminen tapahtuu täysin nimettömänä, ja kaikki vastaukset käsitellään ja tulokset raportoidaan luottamuksella siten, ettei yksittäistä vastaajaa voi tunnistaa. Vastaamiseen kannattaa varata aikaa noin 10-20 minuuttia. Verkossa olevalle kyselylomakkeelle pääset tämän linkin kautta:

https://elomake.uef.fi/lomakkeet/19348/lomake.html

Kansalaisopistojen liitto arpoo kaikkien vastanneiden kesken 10 kpl Kansalaisopistot.fi-t-paitaa. Vastauslomakkeen tallentamisen jälkeen tulee näkyviin verkkolinkki, jonka kautta voi halutessaan osallistua arvontaan. Henkilötietoja ei voida yhdistää osallistujan kyselyvastauksiin.

Myös yksityishenkilöt voivat jakaa linkkiä kyselylomakkeeseen eteenpäin esimerkiksi ystäville tai kurssikavereille.

Lisätiedot:

professori Jyri Manninen
Itä-Suomen yliopisto
jyri.manninen@uef.fi
050 381 5359

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Blogi: Pystynkö minä tähän? Selviänkö minä kurssista?

Järvi-Saimaan kansalaisopiston Opisto esittäytyy -tilaisuus Juvalla elokuussa 2017. Tilaisuudessa esiteltiin mm. Laitetaan rukki surisemaan -kurssia. Rukin ääressä opiston kädentaitojen suunnittelijaopettaja Merja Heikkinen.

Työ vapaan sivistystyön kentällä on mielenkiintoista ja haastavaa. Mielenkiintoista se on erityisesti siksi, koska työn puolesta tapaa paljon erilaisia ihmisiä tietoineen, kykyineen ja kokemuksineen. Heterogeenisessa opiskeluryhmässä jokainen opiskelija ylläpitää monia uskomuksia itsestään, kurssistaan ja oppimisympäristöstään tietoisesti tai tiedostamattaan. Juuri tämä tekee ohjaus- ja opetustyöstä haastavan, koska opettaja joutuu tunnistamaan opiskelijoiden erilaisia henkilökohtaisia uskomuksia valaakseen opiskelijoiden uskoa itseensä ja kykyihinsä. Edellä mainittuja uskomuksia kutsutaan pystyvyysuskomuksiksi. Mistä nämä pystyvyysuskomukset rakentuvat ja mikä niitä ylläpitää?

Aikuisopiskelijoiden pystyvyysuskomukset eivät ole uskomuksia siitä, mitä henkilö aikoo tehdä, vaan mitä hän uskoo kykenevänsä tekemään. Nämä uskomukset kumpuavat opiskelijoiden aikaisemmista kurssi- ja koulutuskokemuksista, jotka liittyvät usein tiettyyn oppiaineeseen tai kurssiin. Kurssikokemukset voivat olla kasvattavia siinä mielessä, että ne synnyttävät kurssilaisille myönteisiä odotuksia opistoa, kurssia ja opiskelua kohtaan tai ei-kasvattavia, jos opiskelu vähentää uskoa opiskelijan omaan kyvykkyyteen olennaisella tavalla. Koska nämä pystyvyysuskomukset rakentuvat koko opiskelijoiden eliniän, on merkittävää millaiseksi heidän elämänlaajuiset koulutuspolkunsa ilmentyvät myös vapaan sivistystyön kursseilla ja koulutuksissa.

Jokaiselle kurssille osallistujalle syntyy kokemus siitä, millainen hän itse on oppijana sekä millaisia muut kurssilla opiskelijat ovat. Itsemme vertaaminen muihin on meille luonnollinen tapa havainnoida oppimisympäristömme ja siinä toimivia kanssaihmisiä. Kuva itsestä tietynlaisena oppijana ohjaa toimintaamme ja ajatteluamme. Useat meistä ovat havainneet, että monella kurssille ja koulutukseen osallistujalla on ominaista itsensä vähättely ja kykyjensä aliarviointi: ”En minä näin vanhana opi enää mitään” tai ”tuo Liisakin osaa tämän asian paremmin kuin minä” saattaa kuulua luokkahuoneen perältä. Näistä saattaa muodostua monelle kurssilaiselle niin sanottuja psykologisia esteitä, vaikka todellisuudessa heidän kykynsä riittäisivätkin vallan mainiosti kurssin tavoitteiden saavuttamiseen. Opiskelijat iästään riippumatta tarvitsevat kurssinsa alussa nimenomaan onnistumisen kokemuksia, jotka kehittävät ja ylläpitävät opiskelijoiden myönteistä kuvaa itsestään ja kyvyistään.

Kolmas tekijä, joka on yhteydessä pystyvyysuskomusten syntymiseen, on käsitys oman tietokapasiteetin riittävyydestä. Yhtenä kurssille osallistumisen esteenä saattaakin olla opiskelijan usko tietojensa ja taitojensa riittämättömyydestä kurssin vaatimuksiin nähden. Useat kurssilaiset uskovat, että kursseille osallistumisen edellytyksenä on, että osaa jo etukäteen laajan repertuaarin kurssin sisällöistä ennen kuin kurssi on edes alkanut.

Myönteisten pystyvyysuskomusten syntymiseen ovat yhteydessä myös merkittävät toiset. Nämä merkittävät toiset ovat niitä henkilöitä, joiden tukea ja arvostusta jokainen opiskelija tarvitsee kursseilla saavuttaakseen omat ja kurssille määritellyt tavoitteet. ”Kehu kaveri päivässä” pätee hyvin myös tässä yhteydessä. Opiskelijat hyödyntävät muita kurssille osallistuvia sosiaalisina malleina. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi siinä, että naapurin osallistuminen kurssille toimii motivoivana mallina osallistua itsekin kurssille. Jos opiskelijakollega menestyy hyvin kurssilla, niin se saattaa valaa uskoa myös itselle menestyä kurssilla.

Opiskelijoiden toimintaa ja opiskelua leimaavien pystyvyysuskomusten pohdinta on sikäli ajankohtainen, koska vapaan sivistystyön kentällä varsinkin kansalaisopistoissa pääosa opiskelijoista on seniori-ikäisiä. Heille on kertynyt monenlaisia ja monen kirjavia kokemuksia, jotka päivittäin muokkaavat heidän käsityksiään itsestään ja kyvyistään. Tällä hetkellä monessa opistossa on menossa senioripedagogiikan kehittäminen laatu- ja kehittämishankkeiden avulla. Senioripedagogiikan yksi keskeisimmistä tehtävistä on tukea erilaisia pystyvyysuskomuksia omaavia kurssilaisia, jotta heidän uskonsa omaan osaamiseensa säilyisi ja kehittyisi myönteisempään suuntaan. Vapaa sivistystyö luo oivan mahdollisuuden tukea ja kannustaa kaikenikäisiä oppijoita arvostamaan itseään omaleimaisine kykyineen ja kokemuksineen.

Anne Partanen
Järvi-Saimaan kansalaisopiston rehtori, KT
KoL:n hallituksen jäsen
Kirjoittaja on väitellyt aiheesta vuonna 2011 Jyväskylän yliopistossa.

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Mikä merkitys kansalaisopistolla on? Kansalaisopistot.fi kertoo vastauksen

Tiedote. Julkaistu: 13.02.2016 klo 10:13
Julkaisija: Kansalaisopistojen liitto KoL

Miksi suomalaiset ilmoittautuvat vuodesta toiseen kansalaisopiston kurssille?
Miksi osa kansalaisopistoista on nimeltään työväenopistoja?
Mikä merkitys kansalaisopistolla on uuteen kaupunkiin tai maahan muuttaneelle?

Uudistunut Kansalaisopistot.fi-sivusto on avattu. Vuoden 2017 ajan sivustolla keskitytään Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kansalais- ja työväenopistojen merkitykseen suomalaisessa sivistysyhteiskunnassa ennen ja nyt.

Sivustolla julkaistaan niin opiskelijoiden, työntekijöiden kuin päättäjienkin kirjoituksia ja haastatteluja, jotka valottavat kansalaisopistotoiminnan merkitystä yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta. Videoilla pääsevät ääneen myös kansanedustajat. Läpileikkaukseen kansalaisopistotoiminnan historiasta voi tutustua aikajanan muodossa. Valokuvagalleriaan on puolestaan kerätty paljon muistoja opistoista yli sadan vuoden ajalta sekä nykyopiskelijoiden tunnelmapaloja sosiaalisesta mediasta.

Kansalais- ja työväenopistot ovat tarjonneet suomalaisille tarpeellisia tietoja ja taitoja yhtäjaksoisesti jo lähes 120 vuotta. Ensimmäiset opistot syntyivät työväen sivistystarpeeseen 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

Tänä päivänä Suomen 184 kansalais- ja työväenopistossa on enemmän opiskelijoita kuin missään muussa oppilaitosmuodossa. Kurssit ovat kaikille avoimia ja vuosittain opetukseen osallistuu noin 650 000 kansalaista. Opistot suunnittelevat kurssiohjelmansa itse, lähialueen asukkaiden tarpeiden ja usein myös toiveiden mukaisesti. Ainealoittain kursseja järjestetään eniten kädentaidoissa, musiikissa ja kielissä. Kansalaisopistot ovat osa suomalaista vapaata sivistystyötä ja tärkeitä elementtejä tulevaisuuden sivistyskuntaa rakennettaessa.

Kansalaisopistot.fi-sivustollle on myös kerätty paljon perustietoa kansalaisopisto-opiskelusta sekä kaikkien Suomen kansalaisopistojen yhteystiedot. Sivusto päivittyy jatkuvasti uusilla kirjoituksilla ja valokuvilla, joita kerätään opistoilta ja kansalaisopisto-opiskelijoilta itseltään.

Sivustoon voi tutustua osoitteessa www.kansalaisopistot.fi.

Lisätiedot:

Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen
p. 040 741 0641, jaana.nuottanen@kansalaisopistojenliitto.fi

Projekti- ja viestintäkoordinaattori Lauramaija Hurme
p. 040 442 8621, lauramaija.hurme@kansalaisopistojenliitto.fi

Kansalaisopistojen liitto KoL – Medborgarinstitutens förbund MiF ry

Kansalaisopistojen liitto KoL on järjestö, joka toimii kansalaisopistojen, niiden opistolaisyhdistysten ja vapaan sivistystyön edunvalvojana. Liitto auttaa opistoja turvaamaan tasa-arvoista ja elämänlaajuista oppimista lähipalveluna.

https://www.epressi.com/tiedotteet/koulutus/mika-merkitys-kansalaisopistolla-on-kansalaisopistot.fi-kertoo-vastauksen.html

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Blogi: Osallistuisitko?

Oppaat2016Opistoissa eletään taas niitä aikoja, kun tulevan työkauden opetustarjonta on siististi paketoituna painotuoreisiin kurssiesitteisiin. Pienen jännityksen siivittäminä odotetaan, kuinka hyvin opiskelijat taas löytävät tarjolla olevista kursseista itseä kiinnostavat ja tulevat niihin myös osallistumaan.

Mikä sitten lopulta saa opiskelijoiden kiinnostuksen heräämään? Vapaassa sivistystyössä ja eritoten kansalaisopistoissa on aina haluttu korostaa opiskelun aloittamisen helppoutta, matalaa kynnystä. Tätä tavoitetta on haluttu edistää mm. painottamalla opistotyön asiakaslähtöisyyttä; siis sitä, että erilaisten kohderyhmien eriytyneisiin tarpeisiin pyritään monin tavoin vastaamaan pedagogista kehittämistyötä myöten. Kun tunnistetaan ja hyväksytään opiskelijoiden erilaiset tavoitteet ja tarpeet, kyetään luomaan edellytykset myös myönteisten oppimiskokemusten kehittymiselle. Opiskelun aloittamista avittaa varmasti sekin, että opisto nähdään kotoisen avoimena ja että opisto on sitä myös kaiken ikäisille opiskelijoille. Osallistuminen on toki helpompaa, kun toimintaa järjestetään laajasti eri puolilla opiston toimialuetta. Eikä siitäkään haittaa liene, että opintomaksut pidetään yleisesti ottaen mahdollisimman kohtuullisina. Kun vielä koulutuspoliittisesti on kehitetty tukitoimia, jotka edistävät heikommassa asemassa olevien osallistumismahdollisuuksia, niin kaikkien tärkeimpien elementtien pitäisi olla koossa kansalaisopisto-opiskelun aloittamiselle.

Kuinka hyvin edellä kuvatuissa tavoitteissa on sitten onnistuttu? Opiskelijaprofiileja koskeva tiedonkeruu on ollut jokseenkin rajoittunutta, eikä sen perustalta voida tehdä kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Käytössä olevan tiedon perustalta näyttää kuitenkin siltä, että osallistuminen kasautuu entisestään sekä taloudellisesti että koulutuksellisesti parempiosaiselle väestölle. Jos tämä pitää paikkansa, on syytä kysyä, kuinka määrätietoisesti esitettyihin tavoitteisiin pyritään. Vai tyydytäänkö vain eräänlaiseen ’laiskan toimijan reseptiin’, jota kuvastaa hyvin erään toimijan kommentti: ”Kyllä nämä ryhmät on tälläkin tavoin aika hyvin saatu täyteen.” Kysyä sopii, ollaanko opistoissa tosissaan valmiita tekemään töitä osallistumispohjan laajentamiseksi.

Jos osallistumisen kysymystä tarkastellaan siitä näkökulmasta, mitkä seikat ovat eniten estäneet tai haitanneet osallistumista, niin ylivertaisesti merkittävämmäksi syyksi nousee erilaiset motivationaaliset tekijät. Esimerkiksi Tilastokeskuksen tuoreimman Aikuiskoulutustutkimuksen mukaan aikuisopiskeluun osallistumisen selvästi merkittävimpänä esteenä on ollut kokemus siitä, ettei koulutuksesta ole hyötyä. Seuraavina, joskin merkittävästi vähäisempinä syinä tulevat koulutuksen yhteensovittaminen työn kanssa sekä yleisemmin ajan puute. Painotukset vaihtelevat toki myös sen mukaan, onko henkilö osallistunut koulutukseen tai onko hän osoittanut kiinnostusta koulutukseen. Ne, jotka ilmaisivat halukkuuden osallistua koulutukseen, katsoivat tärkeimmiksi osallistumisensa esteiksi työkiireet tai muun ajan puutteen, mutta myös sen, ettei sopivaa koulutusta ole tarjolla tai siihen osallistuminen on liian kallista.

Edellä kuvattuja kysymyksenasetteluja on Ahjolan kansalaisopistossa lähdetty ruotimaan vastikään käynnistyneessä Opetushallituksen tukemassa laadun kehittämishankkeessa ”Koulutustarjonta ja tulevaisuuden opiskelijatarpeet”. Tavoitteena on selvittää niin nykyisten opiskelijoiden kuin toimintaan vielä osallistumattomien odotuksia ja tarpeita kansalaisopisto-opiskelun suhteen. Näin voimme tulevaisuudessakin olla visiomme mukaisesti uudistuva, oppimaan ja harrastamaan kannustava, kaikille avoin kansalaisopisto.

Arto Juhela
Ahjolan Setlementti ry:n toiminnanjohtaja
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail