Kirsti Turunen

Blogi: Kansalaisopisto sivistää hyvän elämän pääkaupungissa

Kuopion kaupunki on ottanut rohkean tavoitteen uudessa strategiassaan: olemme hyvän elämän pääkaupunki vuoteen 2030 mennessä (ehkäpä jo matkan varrellakin). Tähän tavoitteeseen päästäksemme toimimme avoimesti, innostavasti, yhdessä ja asukasta varten. Hyvän elämän pääkaupunki korostaa terveyttä, elinvoimaa ja arjen rikkautta kaikessa toiminnassa. Alku ainakin vaikuttaa lupaavalta, Kuntarating-tutkimuksen mukaan Kuopiossa asuvat v. 2017 Suomen 20 suurimman kaupungin tyytyväisimmät asukkaat.

Että ihmisen ois hyvä olla!

Mitä se hyvä elämä sitten on? Monille se voi tarkoittaa vaikkapa hyviä harrastusmahdollisuuksia tai ylipäänsä mahdollisuutta toteuttaa itseään. Perinteisesti tätä tehtävää ovat hoitaneet mm. kansalaisopistot. Pystyvätkö opistot vastaamaan tähän haasteeseen myös tulevaisuudessa? Kansalaisopiston rooli tulevaisuuden kunnassa on varmasti edelleenkin toimia elinikäisen oppimisen mahdollistajana, mutta rinnalle tähän nousee esim. edellytysten luominen paikalliselle ja alueelliselle osallisuudelle.  Toiminnallamme vahvistamme yhteisöllisyyttä ja vähennämme syrjäytymisriskiä olemalla kumppani monille eri tahoille. Näin edistämme parhaiten kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä, hyvää elämää kaiken kaikkiaan.

Ihmisten kohtaamisen mahdollistaminen

Kunnat ovat lähtökohtaisesti ihmisten näköisiä paikkoja, joissa paikallisen vuorovaikutuksen merkitys korostuu. Tulevaisuustutkija Ilkka Halavan mukaan kaupunkien paremmuus mitataan niiden kyvyssä luoda ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta. Keskeisessä roolissa tässä tehtävässä hän näkee kansalaisopistot, kirjastot ja museot. Tähän ajatukseen on varsin helppo yhtyä, onhan yli satavuotisen historian ajan opistojen toimintatapana ollut juuri ihmisten kohtaamisen mahdollistaminen! Opetus on pääosin ryhmäopetusta, ei pääsykokeita ja kurssimaksut ovat varsin kohtuullisia. Näin on syntynyt luonnollisesti hyvin erilaisten ihmisten kohtaamispaikkoja. Yhdistävä tekijä opiskelijoilla on ainoastaan itsensä omaehtoinen kehittäminen ja kiinnostus opetettavaan aiheeseen. Tällainen sivistystyö pitää sisällään usein myös omien ennakkoluulojen kohtaamista, mitä parhainta sivistystä siis!

Sivistystyötä riittää vielä

Hyvään elämään kuuluu tulevaisuudessakin varmasti myös sivistys. Laajasti ajateltunahan sivistyksellä tarkoitetaan tietojen ja taitojen oppimisen lisäksi ennen kaikkea ihmisen kykyä ja halua käyttää näitä taitoja myös lähiympäristönsä parhaaksi. Tämän päivän sivistykseen pitäisi kuulua itseisarvoisesti taito kohdata eri mieltä olevia ihmisiä ja toimia yhdessä jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta kunnioittaen. Tässä valitettavasti taitaa riittää sivistystyötä vielä useiksi vuosiksi. Sivistys ei ole tila vaan elinikäinen prosessi, johon hyvän elämän pääkaupungissa annetaan hyvät puitteet. Kansalaisopistoilla on tärkeä tehtävä olla tuottamassa näitä mahdollisuuksia sivistyneeksi kasvamisen prosessiin!

Kirsti Turunen
Kuopion kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Blogi: Kuopion kansalaisopisto 100 vuotta – aina ajassa, tosisivistyneitä luomassa!

Kuopion kansalaisopiston orkesteri vuonna 1931. Kuva opiston arkistosta.

Vuonna 1916 kaupungin huomattavasti kasvaneesta lukusalista ja kansankirjastosta museotalon yläkerrassa muodostettiin Suomen ensimmäinen kansalaisopisto – Kuopion kansalaisopisto. Elinvoimaisena säilymiseen näinkin pitkähkön tovin on vaikuttanut suuresti se, että opisto on muuttanut toimintansa sisältöjä ja painopistealueita ajan hengen mukaisiksi vastaten samalla paikallisiin tarpeisiin. Esimerkiksi 1910-luvulla opetuksen päämäärä oli tiedon- ja valistushalun herättäminen ja tien viitoittaminen saavutettavissa oleville sivistyslähteille. 1940-luvulla puolestaan pyrittiin erityisesti helpottamaan karjalaisen siirtoväen juurtumista uudelle asuinseudulleen.

Näin juhlavuoden kunniaksi on tullut tutkailtua normaalia tarkemmin opiston vanhoja asiakirjoja. Jo alusta alkaen on mukana ollut pedagogiikan merkitys, talouden reunaehdot ja huoli nuorten osallistumisesta. Kollega Väinö Liukkonen pohti asiaa näin 30-luvulla: Nuorta ihmistä ei miellytä raskas opiskelutyö, varsinkin, jos se vaatii itsenäistä ajattelua. Opetuksen tulisi mahdollisimman paljon perustua havainnollisuuteen, tai oppiaineen tulisi käytännölliseltä kannalta kyetä herättämään oppilaan mielenkiinto. Tähän tarvitaan mm. välineitä ja lisäksi se vaatisi lisäyksiä oppiaineisiin, mihin ei ole nykyisin taloudellisia mahdollisuuksia. Onhan niin, että opiston opinto-ohjelmasta on puuttunut useita huomattavia aineita, kuten musiikki ja piirustus, jotka ovat nuorille erityisen sopivia siksi, että ne vetoavat tunnepuoleen ja toimintaviettiin ja lisäksi monia käytännöllisiä aineita, jotka opiston ohjelmasta eivät saisi puuttua. Kuopion kansalaisopisto on yleensä kiinnittänyt huomiota melko vaikeatajuisiin aineisiin ja siitä mahdollisesti johtuu, että oppilaspolvi pyrkii vanhenemaan. Tämä arvokas tieto täytyykin muistaa tulevaa opetussuunnitelmaa tehtäessä!

Myös kansalaisopiston yhteiskunnallinen tehtävä on ollut niin lainsäätäjän kuin opetuksen järjestäjän pohdinnassa tärkeässä osassa jo miltei 100 vuotta sitten.  Pääasia on oleva todellisen, ennen kaikkea ajattelevan kansalaisen luominen yhteiskuntaa varten, ja aineita, jotka tarkoittavat tätä, ei saa puuttua; jo lainsäädäntö edellyttää, että näitä aineita on tarpeellinen määrä. Kysymys on siitä, mitä ja miten opisto opettaa. Olisi paljon valittavia, mutta opisto voi ottaa omikseen vain yhden periaatteen, totuuden etsimisen ja ihmisen henkisten kykyjen kehittämisen näkökohdat. Muu on sille vierasta. Objektiivisuuden ohella ollaan ennakkoluulottomia – se on eräs tosisivistyneen tunnusmerkki ja sellaisiahan opisto pyrkii luomaan. Näitä varmoja ja vakaita periaatteita noudattaen voi opisto tulla eri ihmisryhmien keskeisen vuorovaikutuksen tyyssijaksi ja vaikuttaa ymmärrystä ja hyvää tahtoa herättävästi. (V. Liukkonen 1936)

Tänä päivänä opistotoiminta nähdään yhä enemmän ennaltaehkäisevänä työnä. Ensimmäisen vuoden 213 opiskelijasta on sadassa vuodessa kasvanut yli 25 000 aktiivisen kurssilaisen joukko, joka omaehtoisesti tulee kehittämään tietojaan ja taitojaan vapaa-ajallaan. Kansalaisopiston ovesta purkautuu tyytyväisen näköistä väkeä ulos päivittäin, ei voi olla huomaamatta kuinka kävijät arvostavat opistotoimintaa tänä päivänäkin. Opiskelijamme sanoin v. 2016: kansalaisopisto on tärkeä osa kaupungin ja valtionkin infrastruktuuria, kuten myös kirjasto, terveydenhoito ja vaikkapa katuvalot!

Kirsti Turunen
Kuopion kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Blogi: Lupa innostua Kuopiossa

Lupa innostua Tammikuun alusta lähtien on Kuopion kaupungin hyvinvointipalveluita markkinoitu Lupa innostua -teemalla. Kampanjan tavoitteena on lisätä hyvinvointia ja terveyttä tukevien palveluiden käyttöä ja aktivoida kuopiolaisia pitämään huolta omasta ja läheistensä hyvinvoinnista. Kansalaisopisto edistää omalla toiminnallaan hyvinvointia luonnollisesti, joten Lupa innostua sopi hienosti myös opiston koko lukuvuoden teemaksi.

Tunnetusti omaan hyvinvointiinsa panostamalla ihminen nauttii elämästään enemmän ja pystyy tekemään paremmin arvokkaina pitämiään asioita. Tutkimusten mukaan innostuminen lisää hyvinvointia niin työssä kuin vapaa-ajalla. Opiston monipuolisella toiminnalla pyrimme auttamaan kuntalaisia ottamaan vastuuta omasta terveydestään, yhteisölliset työtavat sinänsä edistävät myös ihmisten kykyä omien tekojen merkityksen hahmottamiseen osana koko yhteiskuntaa; minun teoillani ja valinnoillani on merkitystä laajemminkin. Kansalaisopistojen osallistava ja omaehtoisuuteen perustuva pedagogiikka vastaakin parhaimmillaan sekä luovan, kehittyvän yksilön että yhteiskunnan tarpeisiin. Näin luomme edellytyksiä ihmisen vapaalle sivistymiselle!

Kuopiossa kansalaisopisto toimii Hyvinvoinnin edistämisen palvelualueella, tuotamme ohjatun hyvinvoinnin ja omaehtoisen oppimisen palveluja. Hyvinvoinnin edistämisen palvelualueen tehtävänä on kaupungin strategian mukaisesti aktivoida kaupunkilaiset toimimaan oman ja toistensakin hyvinvoinnin edistäjinä. Tämä tavoite toteutuu opistossa hyvin; onhan opisto omaehtoisen oppimisen paikka, jonne asiakkaat itse hakeutuvat omien tarpeidensa mukaisesti. On hienoa tehdä opistotyötä nimenomaan Kuopiossa, jonka strategian mukaisesti olemme edeltäkävijä osallisuuden ja hyvinvointipalvelujen kehittämisessä!

Kuopion laajat maaseutualueet asettavat kuitenkin suuria haasteita hyvinvointia ja terveyttä edistävien palveluiden järjestämiselle. Haja-asutusalueilta on poistunut monia palveluita ja opiston tarjoamat palvelut koetaankin siksi hyvin tärkeiksi erityisesti maaseudulla. Opisto toimii rajapintana monien erilaisten (kunnalliset, yksityiset, yhdistykset) toimijoiden kanssa. Yhteiskunnallisesti merkittävää on myös se tosiasia että opistotyön kautta tavoitetaan kuntalaiset asuinpaikasta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta.

Kiristyvän talouden aikana opistoilla tulee olemaan entistä vahvempi rooli ihmisten hyvinvoinnin ylläpitäjänä ja sairauksien ennaltaehkäisijänä. Hyvinvoiva, innostunut ihminen nauttii elämästään ja levittää hyvinvointia varmasti myös lähiympäristöönsä. Voisi kai pelkistetysti sanoakin että opistotyön missio on: Että ihmisen ois hyvä olla!

”Syvällä jokaisen sisällä on suuruuden kipinä, joka voidaan lietsoa innostuksen ja saavutusten liekeiksi. Kipinä ei tule ulkopuolelta, vaan on itsessäsi.”
— James A. Ray

Kirsti Turunen
Kuopion kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail