rahoitusleikkaukset

Blogi: Muutoksella annetaan mahdollisuus paremmalle tulevaisuudelle

Rehtori Tarja Hoolin työpöydän ääressä ovat istuneet Tornion kansalaisopiston rehtorit opiston 70-vuotisen historian ajalta.

Teen hiljalleen luopumistyötä ihanasta työpöydästäni. Vanha pöytä herättää kunnioitusta, sillä sen ääressä ovat istuneet kaikki Tornion kansalaisopiston rehtorit opiston 70-vuotisen historian ajalta. Pöydän kunniakas historia ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että se on myös epäkäytännöllinen ja epäergonominen. Tietokoneen vuoksi pöytään on itse tehty jatko-osaa, joka keikkuu puolelta toiselle. Laatikot ovat isot ja raskaat, pöytätasokin kulunut. Pöydän kanssa olen kuitenkin tähän saakka pärjännyt vaikka työskentelyolosuhteet ovat olleet hieman haastavat.

Työpaikallani tehtiin viime kesänä työterveyshuollon toimesta ergonomiakartoituksia. Kartoituksen loppuraportissa mainittiin, että rehtorin on vaihdettava epäergonominen vanha pöytä ergonomiseen sähköpöytään. Luin raporttia läpi useaan kertaan ja päällimmäinen ajatus oli, etten voi luopua vanhasta ihanasta pöydästä. Kehtaavatkin! Ajatus jäi kuitenkin kypsymään ja nyt päivittäin huomaan epäergonomiset työskentelyasentoni ja kaipaavani parempaa työpistettä. Vaikka arvostan vanhaa pöytääni ja siihen liittyvää historiaa, olen nyt valmis vaihtamaan pöydän nykyaikaisempaan ja toimivampaan pöytään sillä tiedän, että hyvin rakennettu työpiste edistää työn tuloksellisuutta ja työn sujuvaa tekemistä.

Samaa kipuilua ja luopumisen tuskaa käyn parhaillaan myös oman opistoni kanssa. Tämä kipuilu ei kuitenkaan ole henkilökohtaista vaan paljon laajempi kokonaisuus. Meillä on viime keväänä käynnistynyt opistojen yhdistymisneuvottelut ja ensi keväänä tehdään päätöksiä Tornion lisäksi myös Kemissä, Simossa, Keminmaassa ja Tervolassa. Ajatus yhdistymisestä on sekä haikea että kiinnostava ja ajankohtainen. Taustalla tässä kaikessa on tietysti vapaan sivistystyön rahoitusleikkaukset – peli, jossa ei ole voittajia. Jokaisessa opistossa tehdään nyt kovasti töitä toimintaedellytysten löytymiseksi. Näin nyt myös täällä meillä. Tuttuus ei tässä tapauksessa tuo turvallista olotilaa, ei myöskään uusi asia eli yhdistyminen, sillä koskaan ei voi tietää kuinka siinä käy. Jos päätös lopulta osoittautuukin huonoksi, miten kansalaisopistopalvelujen käy? Heikennämmekö vai vahvistammeko ratkaisuillamme kuntalaisten opiskelu- ja harrastusmahdollisuuksia sekä yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia? Nyt pitäisi osata tehdä oikeita ratkaisuja, sillä epäonnistumiseen ei ole varaa.

En koe muutosvastarintaa, mutta yhdistymisasian kanssa on pitänyt pohdiskella asioita eri näkökulmista. Mahdollisen myönteisen päätöksen jälkeen on vielä ratkaistavana iso määrä erilaisia asioita ja niissä riittää mietittävää. Muutokset on oltava perusteltavissa. Olen ollut mukana yhdistymisneuvotteluissa alusta saakka – samalla kun olen kirjoittanut raportteja ja listannut plussia ja miinuksia, prosessi on selkiyttänyt myös omia ajatuksiani asiasta. Yhdistymiseen liittyvät asiat ovat ajatuksissani lähes päivittäin ja ehkäpä juuri siitä johtuen näitä opistojen yhdistymisuutisia putkahtelee silmiini ja korviini tämän tästä. Eniten yhdistymisiä taidetaan tehdä kansanopistoissa, mutta kyllä niitä toteutetaan myös kansalaisopistoissa. Vaikka kansalaisopistojen määrä on viime vuosien aikana reippaasti vähentynyt, kansalaisopistopalveluja on edelleen saatavissa jokaisessa Suomen kunnassa. Opistotoiminta kehittyy koko ajan ja kehittyminen vaatii aina päätöksiä muutoksesta. Nyt tarvitaan jälleen hyviä päätöksiä, pieniä ja isoja, meiltä kaikilta.

Tarja Hooli
Tornion kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kuvat: Arja Jaako (työhuone) ja Veera Hooli (Tarja)

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail