Tarja Lang

Blogi: Pikajuna Pohjoiseen

Puheenjohtaja Tarja Lang matkalla kohti Joensuuta.

InterCity halkoo läpi tasaisenharmaan maalaismaiseman, jolle ei tunnu tulevan loppua. Liian aikainen aamuherätys kiristää otsaohimoitani ja kahvikärrystä kantautuva vaimea tuoreen kahvin tuoksu houkuttaa lopettamaan jo kuukauden kestäneen kahvilakon.

Hektisyyttä. Sitä elämä on ollut siitä saakka, kun lähdin opiskelemaan syntymäkaupungistani Lieksasta ensin Joensuuhun ja sieltä Kuopioon. Myöhemmin asuinpaikkakunnakseni vakiintuivat myös Hämeenlinna, Helsinki ja Yhdysvalloissa Coloradon osavaltio. Viimeiset kahdeksantoista vuotta olen asunut Espoossa, sielläkin kolmessa eri kaupunginosassa. Kotiseudulta lähtemisestä on kulunut tasan kolmekymmentäkuusi vuotta. Silti, kaikkien näiden vuosien jälkeen, koen edelleen olevani sama maalaistalon tyttö Lieksan Viekijärveltä.

Olen asunut eri asuinsijoilla kypsän aikuisen iän verran. Synnyin 1960-luvun hyvinvointivaltiobuumiin, ja pääsin ensimmäisten joukossa peruskouluun 1970-luvulla. Peruskoulu teki mahdolliseksi jokaisen suomalaisen yleissivistyksen. Asuin lapsuuteni siirtokarjalaisen kylän sosiaalisessa yhteisössä, jossa sodan runtelemat miehet, elämää kodeissa sodan aikana ylläpitäneet naiset ja henkisesti uupuneet evakkoraasut elivät sulassa sovussa. Elämä oli jakamista, neuvot viljan oikea-aikaisesta puimisesta, karjalanpiirakoiden oikeaoppisesta paistamisesta − myös juorut naapurin viimeisestä ryyppyreissusta. Elämänpohja oli, että yhdessä eletään ja vaikeista ajoista myös yhdessä selvitään.

InterCity kiitää. Itä-Suomea lähestyttäessä maisemat ovat paljaita, taloilla on tilaa olla ja peltoja on paljon. On tilaa hengittää, vain olla. Kotikaupungissani Espoossa kaikki on ahdasta, tilaa on vähän ja ihmisiä on paljon. Kerrotaan, että kasvavaa kaupunkia rakensivat itä- ja pohjoissuomalaiset keikkatyömiehet 1960–1970 -luvuilla. Espoo kasvaa viidentuhannen asukkaan vuosivauhtia. Metro tulee ja tuo mukanaan uuden kaupunkirakenteen. Uusia yrityksiä perustetaan 1 400 joka vuosi. Kaupunki tarvitsee sivistyspalveluja – kuten Suomi tarvitsi peruskoulunsa 1970-luvulta lähtien. Yhdessä on elettävä, ja palvelut turvattava niin maaseudulla kuin kasvukeskuksissa.

Kansalaisopistojen on pidettävä yhtä. Tutkimusten mukaan harvaan asuttujen seutujen asukkaat kokevat epäluottamusta suhteessa suuriin toimijoihin, poliittisiin instituutioihin ja hallituksiin. Vapaan sivistystyön määrärahat valtion budjetissa ovat vähentyneet yli yhdeksän miljoonaa euroa viidessä vuodessa. Leikkaukset ovat johtaneet opistoissa opetustarjonnan vähentämiseen, henkilöstön yhteistoimintaneuvotteluihin ja rakennemuutoksiin. Kansalaisopistojen lukumäärä on vähentynyt lähes neljänneksen vuosien 2004 ja 2015 välisenä aikana. Samoin opistojen ylläpitäjien lukumäärä on vähentynyt lähes 10 prosenttia vuosien 2009 ja 2015 välisenä aikana. Samaan aikaan opetukseen osallistujien määrä on kuitenkin kasvanut (1 131 911/2014).

InterCity hiljentää vauhtiaan, jarruttaa edelleen ja ylittää uljaan mustana virtaavan Pielisjoen virran. Saavumme Joensuuhun. Kaupunki on nimensä mukaisesti Pielisjoen suu. Vaikeita aikoja on edelleen. Yhdessä niistä selvitään, edelleen.

Pikajuna pohjoiseen vie mua sinne uudelleen
mistä kerran maailmaan mä lähdin siipiäni koittamaan.
Niin turhaan muualta mä onneani hain,
nyt sinne meen, sen mistä sain.
(Jukka Kuoppamäki)

Tarja Lang
Kansalaisopistojen liiton hallituksen lieksalaissyntyinen I varapuheenjohtaja

Kuva: Tarja Lang

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Blogi: Saanko luvan?

tarja2016

Varapuheenjohtaja Lang suomalaisen kesäillan tunnelmissa Pohjois-Karjalassa

Tunnelma kansalais- ja työväenopistojen ympärillä tiivistyy tällä hetkellä kuin tanssilavalla helteisenä heinäpäivän iltana konsanaan. Osa tanssijoista yrittää kiihkeästi hakea taitavimman tanssipartnerin yleisön joukosta, osa viipyilee kiireettömästi lavan reunoilla aistien suomalaisen kesäillan tunnelmaa. Joka tapauksessa ─ jokaisella on jotakin mielessään.

Kansalais- ja työväenopistoilla on nyt vientiä. Moni naapurioppilaitoksen kollega kysyykin nyt opiston rehtorilta: “Saanko luvan?” Vapaa sivistystyö ry on selvittämässä opistojen rakenteellisia uudistuksia ja yhteistyömuotoja. Jo tässä vaiheessa tiedetään, että opistot ovat mukana hyvin monen muotoisissa alueellisissa koulutusreformeissa. Mikä on vapaan sivistystyön tehtävä ja tulevaisuuden kuva näissä uudistuksissa? Opistot ovat osaamiskeskittymiä, joilla tulee olemaan kova kysyntä suomalaisessa aikuiskoulutuskentässä. Eräs yrittäjä totesi osuvasti: ”Kun firma ostetaan, ostetaan osaaminen mukana”.

Kansalaisopisto on kuin suomalainen tango: vahvoja tunteita herättävä, yllättäviin taivutuksiin vievä ja ihmisiä yhdistävä. Opistossa on jotakin perinteistä ja samalla jotakin hyvin yllättävää. Kuntalaiset arvostavat opiston opetusta ja toimintaa ja pitävät sen säilyttämistä lähes yhtä tärkeänä kuin kirjastoa.

Samaan aikaan jo olemassa olevien opiskelijoiden suosion kanssa kansalais- ja työväenopistot rämpivät heikon valtakunnallisen brändin suossa. Pitäisi olla huolissaan, koska uusia opiskelijoita tulee opistoihin heikosti. Professori Dan Arielyn mukaan etukäteen saatu mielikuva ratkaisee ihmisen valintapäätöksen todellisuudesta tehdyn aistihavainnon sijaan. Opistoista välitetty positiivinen mielikuva on siis ratkaisevan tärkeä uusien opiskelijoiden saamisen kannalta. Pelkkä positiivinen oppimiskokemus opistosta ei vielä riitä, vaan tarvitaan systemaattista positiivista brändin rakentamista. Jokainen opistossa työskentelevä rakentaa mielikuvaa opistosta ulospäin. Se ei ole pelkästään rehtorin tehtävä.

Yhteinen tango sujuu, kun partneri on taitava tanssija, lattia riittävän liukas ja musiikki molemmille mieluinen. Toiveenani tuleville opistoreformeille ovat Unto Monosen Erottamattomat-tangon sanat: ”Meitä ei kukaan saa koskaan erottaa, ikuinen tämä liittomme on”.

Tarja Lang
Espoon työväenopiston rehtori
KoL:n hallituksen 1. varapuheenjohtaja

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Blogi: Omniassa on sitä jotakin

omniaYllätytkö jos sanon, että koulutus on osa statuskamppailua. Tuoreen näkökulman työhömme toi Helsingin Sanomat (7.9.2014), joka liitti koulutuksen osaksi statuksen vahvistamista. Koulutuksella rakennetaan kulttuurista pääomaa, joka rakentaa statusta rahan ja sosiaalisen pääoman rinnalla. Ihmisen maku, elämäntyyli ja kulutusvalinnat ovat osa statuskamppailua, jossa koulutuksella rakennetaan kulttuurista pääomaa. Helsingin yliopiston tutkimus piirsi Suomen kulttuurisen kartan, jossa erottuivat neljä päätyyppiä: Hiio Hipsteri, Kikka Kovakatu, Lauri Lavatanssi ja Kaarina Klassikko. Vapaan sivistystyön näkökulmasta taiteen tai kielten omaehtoinen opiskelu aikuisena kasvattaa yksilön kulttuurista pääomaa ja siten vahvistaa statusta.

Rakentaaksemme aikuiselle monimuotoiset mahdollisuudet oppia, tarvitsemme Espoon aikuiskoulutuksen osaamis- ja oppimiskeskusta. Kun television iltauutisissa kerrotaan uusista irtisanomisista, jo seuraavassa haastattelussa ministeri vakuuttaa irtisanottujen työntekijöiden uudelleenkoulutuksen nimeen. Tai kun Suomi vastaanottaa yllättäen turvapaikanhakijoita, jotka tarvitsevat kotoutumiskoulutusta. Tulevaisuuden hektisessä maailmassa instituutioiden on kyettävä reagoimaan muuttuviin koulutustarpeisiin nopeasti ja joustavasti. Muuttuvat yhteiskunnalliset tilanteet edellyttävät eri oppilaitosmuotojen aktiivista vuoropuhelua ja tiivistä yhteistyötä eri koulutusasteiden välillä. Mitä dynaamisempi vuorovaikutus alueen aikuiskouluttajien välille syntyy, sitä paremmin se menestyy vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Yhdessä olemme siis vahvempia.

Jokainen aikuiskouluttajana tai -opettajana työskentelevä ja oppilaitostyössä oleva on osaltaan rakentanut Suomesta koulutuksen huippumaata maailmassa. Kansainvälisissä oppimistuloksia mittaavissa tutkimuksissa sosiaalisesti tasa-arvoiset maat kuten Suomi menestyvät parhaiten. Osana suomalaista aikuiskoulutusjärjestelmää vapaa sivistystyö on onnistunut ihmisten aktivoimisessa itsensä ja yhteiskunnan kehittämiseen. Tutkimusten mukaan hyvin koulutetut ihmiset ovat tyytyväisempiä työhönsä ja vapaa-aikaansa, he ovat usein vähemmän työttömiä ja usein terveempiä kuin muut ihmiset. Koulutus läpi elämän siis kannattaa.

Siis sosiaalisen pääoman vahvistamista, nopeaa reagointikykyä ja menestystä maailmallako? Siinä voisivat olla Espoon aikuiskoulutuksen osaamis- ja oppimiskeskuksen rakentamiselle vahvat tienviitat tulevaisuuteen.

Tarja Lang
Rehtori, Espoon työväenopisto
Kansalaisopistojen liiton hallituksen 1. varapuheenjohtaja

PS. “Ainoa tapa tehdä työtä hyvin on rakastaa sitä, mitä teet. Jos et ole vielä tätä kokenut, kannattaa jatkaa hakemista.” Steve Jobs.

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail