yhdessä

Blogi: Juhlajoulukuu 2017

Lukiojohtaja Pekka Fredrikssonin, Oulu-opiston rehtori Outi Lohi ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen

Tänään kuudentena joulukuuta 2017, kirjoittaessani blogitekstiä Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlapäivänä, kuuntelen päivän teeman mukaisia radio-ohjelmia. Kotini täyttyy ihanalla leipomieni joululimppujen ja palavien kynttilöiden tuoksulla. Tapani juhlistaa tätä itsenäisyyspäivää, ja koko Suomi 100 -vuotta, on ollut tehdä minulle rakkaita ja suomalaisia asioita koko vuoden ajan.

Jokainen meistä valmistautuu lähestyvään jouluun. Siten myös syyslukukausi 2017 alkaa kansalaisopistoissamme olla päätöksessään. Taiteen perusopetuksen, joka on ollut paljon esillä uudistuvien opetussuunnitelmien ansiosta, ryhmät jatkanevat toimintaansa joulukuulle asti. Suomen juhlavuoden Yhdessä -teeman innostamana uskon ja toivon meidän kaikkien löytävän toisemme opetussuunnitelmien valmistelussa ja toteutuksessa. Yhdessä olemme enemmän!

Sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen uudistuessa Suomessa 1.1.2020 alkaen niin, että vastuu em. palvelujen järjestämisestä siirtyy 18 maakunnalle. Uudistus tarkoittaa mielestäni myös kansalaisopistojen roolin vahvistumista. Suomi tarvitsee tulevaisuudessa nopeita, joustavia ja ketteriä ratkaisuja hoitaessaan kuntalaisten sivistys- ja hyvinvointipalvelujaan.

Kansalaisopistoilla on nyt suuri historiallinen tilaisuutensa kehittää entistä vahvemmin kurssitoimintaansa, tapahtuupa se sitten kontakti- tai verkko-opetuksena. Haastan meitä kaikkia kansalaisopistotoimijoita vaikuttamaan alueellisiin ja valtakunnan tason päättäjiin siitä, että koko valtakunnassa tulisi olemaan tasaveroiset, riittävän tehokkaat verkkoyhteydet! Näin Suomen syrjäisimpienkin ja pienimpien kylien asukkaat saisivat monipuolista kansalaisopisto-opetusta.

Toivoisin, että voisimme jakaa hyviä käytänteitä, joilla vahvistamme hyvinvointi- ja elinkeinotoiminnan edistäjän sekä uudistajan ja perinnetoimijan roolia. Muistakaamme tuoda esille myös ne taloudelliset vaikutukset, joita meillä on alueemme elinkeinotoimintaan. Arvioni mukaisesti mm. Oulu-opiston opiskelijat ostavat vuosittain noin 300 000 eurolla tarvikkeita ja välineitä opiskellessaan noin 1800 kurssilla. Kannustan jokaista opistoa tekemään laskelmansa opiskelijoiden käyttämästä rahamäärästä omalla alueellaan ja viemään tämä laskelma kaikkien opiston asioista päättävien toimijoiden tietoon.

Yhdessä-teemaan liittyy vielä kaksi asiaa: Voisimmeko pohtia opistoissamme sitä, miten huolehdimme niiden asiakkaiden ja opiskelijoiden tarpeista, joilla ei ole taloudellisesti mahdollista osallistua opiston kursseille: miten me kannustamme, opastamme ja tuemme heitä heidän avuntarpeessaan? Teemmehän laaja-alaista yhteistyötä kuntien sosiaali- ja terveystoimijoiden kanssa!

Toisekseen, miten vastaamme lapsiperheiden, yksinäisten ja ikääntyvien palveluihin loma-aikoina! Pohtia voisimme, onko se meidän tehtävämme! Haastan teitä kysymällä, mikä hyvinvointipalvelu ei olisi meidän tehtävämme! Jos toteutamme Yhdessä–teemaa, tarkoittaa se myös edellä mainittujen asioiden pohtimista ja mahdollisesti toimintatapojemme muuttamista entistäkin ihmis- ja asiakaslähtöisemmäksi.

Itsenäisyyspäivän illan pidetessä presidentinlinnan juhlat jatkuvat kutsuvieraiden siirtyessä pikkuhiljaa jatkoille. Minä valmistaudun pussittamaan joululimput, pakkaamaan huomiseen työpäivään tavarani matkalaukkuihin niin lopputyöviikkoa kuin pian alkavaa lomaa varten.

Jatketaan niin kansalaisopistojen keskinäistä kuin opiskelijoidemme kanssa käytävää vuoropuhelua toimintamme kehittämiseksi. Tehdään se yhdessä. 🙂

Toivotamme Oulusta rauhallista joulua ja menestyksekästä vuotta 2018 yhdessä kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hännisen ja lähiesimieheni, lukiojohtaja Pekka Fredrikssonin kanssa (kuva on otettu to 23.11.2017 opistomme 110-vuotisjuhlassa).

Outi Lohi
Oulu-opiston rehtori
Kansalaisopistojen liiton 2. varapuheenjohtaja

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Blogi: Yhdessä – tillsammans

Porvoon kansalaisopiston suomen kielen ryhmä. Etualalla ryhmän opettaja Tanja Kivi ja rehtori Pertti Jääskä.

Suomi 100 –juhlavuoden teema on Yhdessä – Tillsammans. Teema on hyvin valittu. Suomi ja maailma on kansainvälisempi kuin koskaan aiemmin.

Joskus pitää matkustaa kauas, että näkee lähelle. Olen viimeisen parin vuosikymmenen aikana matkustanut sattuneesta syystä noin parikymmentä kertaa Intiaan ja viipynyt näillä reissuilla muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Joka kerta, kun olen palannut takaisin Suomeen ja Porvooseen, niin huomio on kiintynyt muutamaan asiaan. Yksi on se, että täällä on todella hiljaista. Suomalaiset arvostavat hiljaisuutta ja sen huomaa erityisen selvästi kun on täältä poissa. Toinen seikka, joka liittyy edelliseen, on se, että täällä ei tunnu asuvan ketään. Kävelin kerran teollisuusalueelta keskustaan ilman että vastaan käveli yksikään ihminen. Intiassa tämä olisi aivan mahdoton ajatus. Siellä asuu yli miljardi ihmistä, joten siellä väkeä riittää vähän joka kolkkaan. Kolmas seikka, joka kiinnittää huomiota, on ympäristön siisteys. Intiassa, varsinkin suurissa kaupungeissa, ympäristön siisteyteen on vasta nyt alettu kiinnittää huomiota, mutta roskaamista näkee siellä vielä valitettavan paljon.

Suomalaiset osaavat siis olla hiljaa. Tämä on toisaalta hyvä, toisaalta vähän huonokin asia. Hiljaisuus esim. retriitissä voi olla hyvinkin puhutteleva ja syvällinen kokemus, mutta jos toisaalta ei osaa puhua ja purkaa tunteitaan rakentavalla tavalla, tämä voi johtaa pahoihin seurauksiin, esim. väkivaltaan itseä tai muita kohtaan.

Olemme eristäytyvää ja työkeskeistä kansaa. Ei liene sattuma, että juuri suomalaiset ovat hakeutuneet tähän Euroopan perimmäiseen kolkkaan. Täällä on näihin päiviin saakka saanut olla itsekseen ja tehdä kovasti töitä. Tämä henkinen perimä vaikuttaa varmasti myös siihen, miten suhtaudumme muihin tänne tuleviin. Monesti ensimmäinen reaktio on edelleen se, että kun mies aikoinaan rakensi taloaan joen varrelle ja ylävirralta tuli lastu, niin hän tuumasi: ”Taidan muuttaa muualle, täällä alkaa olla tungosta”.

Me suomalaiset olemme tehneet uskomattoman suuren työn rakentaessamme omaa hyvinvointivaltiotamme. Sen seurauksena meillä on lähes maailman parhaiten toimiva yhteiskunta, elinkelpoinen ympäristö ja huippuhyvä koulutusjärjestelmä. Kansalaisopisto olisi loistava myyntituote mihin päin maailmaa hyvänsä. Kukahan ryhtyisi tuotteistamaan?

Mitä sieltä Intiasta voisi sitten tuoda Suomeen? Jos voisin toisin lämpimän, valoisan hymyn. Toisin sen, että vieras ihminen otetaan vastaan kuin hän kuuluisi kotiväkeen. Toisin sen, että muita ihmisiä autetaan automaattisesti ilman mitään virallisia organisaatioita.

Lyhyesti sanottuna paras lahja 100-vuotiaalle Suomelle on lisää myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan, olivatpa he minkävärisiä tahansa, tulivatpa he mistä tahansa ja puhuivatpa he mitä kieltä tahansa. Myötätunnon myötä meillä kaikilla on toivo paremmasta maailmasta, jonne me kaikki ainutlaatuiset ja erilaiset ihmiset sovimme olemaan keskenämme.

Pertti Jääskä
Porvoon kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kuva: Kaj Liljalehto

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail