yhteistyö

Blogi: Uusia alkuja, syksyn satoa ja varautumista tulevaan

Mikähän ominaisuus tämä ihmisessä on kun henkilökohtaisten akkujen lataamisen ja valoisan kesäkauden jälkeen sormet suorastaan syyhyävät ja silmät hakevat jotakin uutta ja kiinnostavaa tekemistä niin henkisesti kuin fyysisestikin? Huomaan omakohtaisesti esimerkiksi valikoivani lähiseudun liikuntaharrastustarjonnasta lajia, joka saisi kaltaiseni liikuntaan vihkiytymättömän löytämään toiminnan, joka koukuttaisi ja saisi liikuntaharrastuksen jatkumaan alkua pidempään. Siihen tarvitsisi mukaan toisia samanmoisia. Opiston johtokunnassa meillä olikin puhetta liikkumattomien ja liikuntaa osaamattomien omasta ryhmästä. Ryhmästä jonne saisi tulla juuri sellaisena kuin on ja sellaisin vermein varustautuneena kun sattuisi omistamaan.

Niinpä, mikä estää, ei niin mikään!

Suorastaan intoudun tällaisissa tapauksissa puhumaan kansalaisopistotoiminnan vahvuuksista, vahvuuksista, jotka ovat samalla toiminnan ominaispiirteitä. Mikä olisikaan kätevämpää kun taho, joka on joustava, lähestyttävä ja läheinen ja kaiken lisäksi edullinen. Taho, joka järjestää ihmisenkokoisia palveluita ihmiseltä toiselle ihmistä itseään kuullen ja osallistaen. Tätä syksyn satoa on nähtävissä runsaana ja laadullisesti kestävänä kurssitarjontana opistoissa eri puolilla Suomea.

Luin kesälomallani tutkimuksia yksinäisyyden haitallisista vaikutuksista. Luvut pysäyttivät. Joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä silloin tällöin. Joka kymmenes ihminen Suomessa on usein  ja joka kahdeskymmenes on jatkuvasti yksin. Yksinäisyys nostaa ennenaikaisen kuoleman riskiä jopa 45 prosentilla. Huomattava ylipaino nostaa riskiä 20 prosentilla ja alkoholin liikakäyttö 30 prosentilla. Edellä mainitut ei-toivotut ilmiöt kietoutuvat lisäksi toisiinsa. Luvut ovat sellaisia, joihin meillä ei sen enempää inhimillisistä syistä kun kansanterveydellisestikään yksinkertaisesti ole varaa. Olen aivan varma siitä, että omalta osaltaan laadukas, hyvin suunniteltu ja toteutettu kansalaisopiston kurssitarjonta voi pienentää kaikkia noita lukuja ja näin edistää terveyttä, jaksamista ja hyvää oloa.

Kansalais- ja työväenopistot ovat vuodesta 1899, jolloin Tampereelle perustettiin ensimmäinen kansalaisopisto, toimineet sivistyksen, osallisuuden, osaamisen ja tasa-arvoisuuden kasvualustana.

Missio, joka silloin opistotoiminnalle määrittyi, ei ole menettänyt painoarvoaan vähäisessäkään määrin. Näen tulevaisuuden kunnan yhteydessä käydyn keskustelun ja opistokentän tulevaisuuden tehtävän kauniisti kulkevan käsi kädessä. Tulevaisuuden kunnan vaihtoehdoiksi on hahmoteltu mm. elinvoima-, sivistys- ja hyvinvointirooleja. Kaikki sellaisia kunnan rooleja, joiden rakennusaineena opistotoiminta luontaisesti voi olla. Tästä on hyvä yhdessä jatkaa.

Marja Lehtonen
Suomenselän kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail