järvi-saimaan kansalaisopisto

Blogi: Oppiminen ja oppimisen haasteet ”kolmannessa iässä”

Sirkka Hintsanen kädentaitojen kurssilla Järvi-Saimaan kansalaisopistossa.

Järvi-Saimaan kansalaisopistossa on vuosina 2017–2018 meneillään laatu- ja kehittämishanke, jonka työnimenä on Seniori rulettaa. Hankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena on henkilöstön senioripedagogiikan kehittäminen. Hankkeen tiimoilta olemme kuulleet miten osallisuus ja osallistuminen kulttuuriin ja taiteeseen voi edistää hyvinvointia, koettua terveyttä ja toimintakykyä. Olemme pohtineet muun muassa miten ikäihmiset määrittelevät itseään, elämäänsä ja oppimistaan sekä millaisia ovat ikäihmisten oppimisen tarpeet. Olemme saaneet tietoa myös ikäihmisten kognitiivisista, psyykkisistä ja sosiaalisista muutoksista ja siitä, miten ne ovat yhteydessä oppimiseen.

Hankkeen alussa henkilöstöllemme tehtiin senioripedagogiikkaan liittyvä alkukysely, jonka avulla kerättiin kokemuksia ja esimerkkejä yli 65-vuotiaiden opetuksesta. Kyselyn mukaan aina ei ole tärkeää ”liike”, vaan joskus on tärkeää olla vain läsnä. Kursseilla toiminnan eriyttäminen on hyvin keskeistä, mikä näkyy mielekkäiden työ- ja harjoitustapojen käytössä. Selkokieleen, asioiden kertaamiseen, selkeään ohjeistukseen ja turvallisuusnäkökulmiin kiinnitetään erityistä huomiota. Kyselyn mukaan varsinkin kädentaitojen kursseilla oikeiden ergonomisten asentojen oppiminen on hyvin tärkeää. Aikaisempien kielteisten kokemusten, käsitysten ja traumojen poisoppimista vahvistetaan työskentelyn lomassa. Monissa vastauksissa korostettiin huumorin merkitystä oppimisessa ja myönteisen tunnelman luomisessa. Eräs opettaja totesi, että ikäihmisiä tulee kehua joka välissä. Hänen mukaansa varsinkin ikäihmisiä kehuminen ilahduttaa, sillä monet eivät ole välttämättä tottuneet saamaan kehuja. Kyselyssä myös ilmeni, että fyysisten ja psyykkisten tekijöiden ohella yksi ikäihmisten harrastuksen aloittamista ja opiskelua rajoittava tekijä voi olla myös puolison kielto, ettei saa osallistua kursseille.

Yhtenä hankkeen kouluttajana on ollut Jyväskylän yliopistosta KT Anita Malinen, joka puhuu mielellään seniori-ikäisistä ”kolmannessa iässä” eli työvuosien ja varsinaisen vanhuuden välissä olevina henkilöinä. Hän korostaakin, että meidän tulee ymmärtää uudenlainen vanheneminen, koska vanheneminen on yksilöllistä ja suhteellista. Menneisyyden kokemukset ja eletty elämä antaa oppimiselle rajat ja omat yksilölliset sävyt. Ei sovi unohtaa myöskään ikäihmisten suurta hiljaisen tiedon määrää. Anita Malisen mukaan voisimme puhua myös muistoille rakentuvasta oppimisesta.

Ikääntyvän oppimisrytmin ja opettajan kurssisuunnitelman tulisi mahdollisimman hyvin ”stemmata” yhteen. Kun yhdessä lähdetään rakentamaan kurssin sisältöä, lisätään myös opiskelijan motivaatiota. Sovi ei unohtaa myöskään ikääntyvän opiskelijan pystyvyyden kokemuksen tukemista: tuetaan tunnetta osaamisesta ja kyvykkyydestä. Vertaisoppimisen avulla saadaan vaihtelevuutta kurssien oppimistilainteisiin.

Järvi-Saimaan kansalaisopiston asiakaspalautteissa on tullut myös selkeästi esille vapaan sivistystyön merkitys ikäihmisten hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Virikkeiden ja mukavan yhdessä olon lisäksi kurssit toimivat uuden oppimisen mahdollistajina. Kurssit antavat aineksia hyvinvoinnin kehittämiseen iän karttuessa muun muassa ylläpitämällä muistia ja sosiaalisia taitoja.

Näin ikäihmisenä pidän erittäin tärkeänä, että järjestetään harrastusmahdollisuuksia. Harrastaa voi tietenkin yksinkin, mutta ryhmässä on jopa kannustava vaikutus.

Erittäin tärkeä henkireikä erityisesti vähän liikkuvalle, liikuntarajoitteisille eläkeläisille.

Eläkeläiselle uuden oppimisen paikka. Kurssilla käyminen virkistää sekä aivoja että mieltä.

Yhtä oikeaa kaikille ikäihmisille soveltuvaa koulutus- ja kurssimallia ei ole olemassa. Lähtökohtaisesti kysymys on kunkin ikääntyvän henkilön erityispiirteiden huomioon ottamisesta ja niiden ymmärtämisestä oppimisen pohjana. Merkityksellistä ”kolmannen iän” oppimisessa on mistä suunnasta näemme ikääntymisen. Näemmekö me sen aktiivisena ja eteenpäin katsovana vai passiivisena ja taaksepäin katsovana?

Anne Partanen
Järvi–Saimaan kansalaisopiston rehtori, KT
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Blogi: Pystynkö minä tähän? Selviänkö minä kurssista?

Järvi-Saimaan kansalaisopiston Opisto esittäytyy -tilaisuus Juvalla elokuussa 2017. Tilaisuudessa esiteltiin mm. Laitetaan rukki surisemaan -kurssia. Rukin ääressä opiston kädentaitojen suunnittelijaopettaja Merja Heikkinen.

Työ vapaan sivistystyön kentällä on mielenkiintoista ja haastavaa. Mielenkiintoista se on erityisesti siksi, koska työn puolesta tapaa paljon erilaisia ihmisiä tietoineen, kykyineen ja kokemuksineen. Heterogeenisessa opiskeluryhmässä jokainen opiskelija ylläpitää monia uskomuksia itsestään, kurssistaan ja oppimisympäristöstään tietoisesti tai tiedostamattaan. Juuri tämä tekee ohjaus- ja opetustyöstä haastavan, koska opettaja joutuu tunnistamaan opiskelijoiden erilaisia henkilökohtaisia uskomuksia valaakseen opiskelijoiden uskoa itseensä ja kykyihinsä. Edellä mainittuja uskomuksia kutsutaan pystyvyysuskomuksiksi. Mistä nämä pystyvyysuskomukset rakentuvat ja mikä niitä ylläpitää?

Aikuisopiskelijoiden pystyvyysuskomukset eivät ole uskomuksia siitä, mitä henkilö aikoo tehdä, vaan mitä hän uskoo kykenevänsä tekemään. Nämä uskomukset kumpuavat opiskelijoiden aikaisemmista kurssi- ja koulutuskokemuksista, jotka liittyvät usein tiettyyn oppiaineeseen tai kurssiin. Kurssikokemukset voivat olla kasvattavia siinä mielessä, että ne synnyttävät kurssilaisille myönteisiä odotuksia opistoa, kurssia ja opiskelua kohtaan tai ei-kasvattavia, jos opiskelu vähentää uskoa opiskelijan omaan kyvykkyyteen olennaisella tavalla. Koska nämä pystyvyysuskomukset rakentuvat koko opiskelijoiden eliniän, on merkittävää millaiseksi heidän elämänlaajuiset koulutuspolkunsa ilmentyvät myös vapaan sivistystyön kursseilla ja koulutuksissa.

Jokaiselle kurssille osallistujalle syntyy kokemus siitä, millainen hän itse on oppijana sekä millaisia muut kurssilla opiskelijat ovat. Itsemme vertaaminen muihin on meille luonnollinen tapa havainnoida oppimisympäristömme ja siinä toimivia kanssaihmisiä. Kuva itsestä tietynlaisena oppijana ohjaa toimintaamme ja ajatteluamme. Useat meistä ovat havainneet, että monella kurssille ja koulutukseen osallistujalla on ominaista itsensä vähättely ja kykyjensä aliarviointi: ”En minä näin vanhana opi enää mitään” tai ”tuo Liisakin osaa tämän asian paremmin kuin minä” saattaa kuulua luokkahuoneen perältä. Näistä saattaa muodostua monelle kurssilaiselle niin sanottuja psykologisia esteitä, vaikka todellisuudessa heidän kykynsä riittäisivätkin vallan mainiosti kurssin tavoitteiden saavuttamiseen. Opiskelijat iästään riippumatta tarvitsevat kurssinsa alussa nimenomaan onnistumisen kokemuksia, jotka kehittävät ja ylläpitävät opiskelijoiden myönteistä kuvaa itsestään ja kyvyistään.

Kolmas tekijä, joka on yhteydessä pystyvyysuskomusten syntymiseen, on käsitys oman tietokapasiteetin riittävyydestä. Yhtenä kurssille osallistumisen esteenä saattaakin olla opiskelijan usko tietojensa ja taitojensa riittämättömyydestä kurssin vaatimuksiin nähden. Useat kurssilaiset uskovat, että kursseille osallistumisen edellytyksenä on, että osaa jo etukäteen laajan repertuaarin kurssin sisällöistä ennen kuin kurssi on edes alkanut.

Myönteisten pystyvyysuskomusten syntymiseen ovat yhteydessä myös merkittävät toiset. Nämä merkittävät toiset ovat niitä henkilöitä, joiden tukea ja arvostusta jokainen opiskelija tarvitsee kursseilla saavuttaakseen omat ja kurssille määritellyt tavoitteet. ”Kehu kaveri päivässä” pätee hyvin myös tässä yhteydessä. Opiskelijat hyödyntävät muita kurssille osallistuvia sosiaalisina malleina. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi siinä, että naapurin osallistuminen kurssille toimii motivoivana mallina osallistua itsekin kurssille. Jos opiskelijakollega menestyy hyvin kurssilla, niin se saattaa valaa uskoa myös itselle menestyä kurssilla.

Opiskelijoiden toimintaa ja opiskelua leimaavien pystyvyysuskomusten pohdinta on sikäli ajankohtainen, koska vapaan sivistystyön kentällä varsinkin kansalaisopistoissa pääosa opiskelijoista on seniori-ikäisiä. Heille on kertynyt monenlaisia ja monen kirjavia kokemuksia, jotka päivittäin muokkaavat heidän käsityksiään itsestään ja kyvyistään. Tällä hetkellä monessa opistossa on menossa senioripedagogiikan kehittäminen laatu- ja kehittämishankkeiden avulla. Senioripedagogiikan yksi keskeisimmistä tehtävistä on tukea erilaisia pystyvyysuskomuksia omaavia kurssilaisia, jotta heidän uskonsa omaan osaamiseensa säilyisi ja kehittyisi myönteisempään suuntaan. Vapaa sivistystyö luo oivan mahdollisuuden tukea ja kannustaa kaikenikäisiä oppijoita arvostamaan itseään omaleimaisine kykyineen ja kokemuksineen.

Anne Partanen
Järvi-Saimaan kansalaisopiston rehtori, KT
KoL:n hallituksen jäsen
Kirjoittaja on väitellyt aiheesta vuonna 2011 Jyväskylän yliopistossa.

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail