Hallituksen blogi: Tuomiopäivän jälkeen meille voi käydä ihan hyvin
Työ- ja elinkeinoministeriön työvoiman maahanmuutto- ja kotoutumisyksikkö järjesti 13.1. sidosryhmätilaisuuden, jonka jälkeen varmasti moni pitkän linjan vapaan sivistystyön toimija, erityisesti omaehtoisen kotoutumiskoulutuksen järjestäjien joukosta, henkäili syvään.
Siellä se oli hallituksen lakiesityksessä: vapaan sivistystyön järjestämälle luku- ja kirjoitustaidon koulutukselle ja omaehtoiselle kotoutumiskoulutukselle ylipäänsä ei enää jatkossa kohdenneta 100 % valtionosuusrahoitusta eikä omaehtoisena kotoutumiskoulutuksena ole mahdollista järjestää vaikkapa suomen kielen ja työelämätaidon opetusta edes 57 % valtionosuuden puitteissa, sillä työvoimaviranomainen ei enää tue vapaan sivistystyön järjestämää omaehtoista kotoutumiskoulutusta kotoutumislain perusteella koulutukseen osallistujille. Myös aikuisten perusopetusta ravisteltiin esityksessä isosti, kun esityksen mukaan aikuisten perusopetuksen opiskelijoista jatkossa pääsääntöisesti vain alle 30-vuotiaiden opintoja tuetaan kotoutumislain perusteella.
Jonkinlaista tuomiopäivää ja valmistelevan työryhmän TEM-johtoista esitystä oli ehditty odottaa, eikä esityksen sisältö tullut täytenä yllätyksenä, sillä kotoutumiskoulutuksen järjestämisen yksikanavaisuudesta puhuttiin jo hallitusohjelmassa. Silti oma ensireaktioni oli tyhjä takki enkä saanut ravisteltua hihansuista kovin rakentavia ideoita. Ajatuksissa kiersi, kuinka paljon tehtiin työtä, että yhteistyökuviot ja prosessit työvoimaviranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa saatiin sujumaan ja kotoutujaopiskelijat osaksi oppilaitosten arkea. Miten taitavia opettajia ja eettisesti toimivia ammattilaisia vapaan sivistystyön piirissä työskentelee! Suomeen kotoudutaan työllä, okei, mutta minkälaisessa yhteiskunnassa aikuisen ihmisen luku- ja kirjoitustaito ja aikuisten perustaidot ylipäänsä voidaan arvioida pelkästään työvoimapoliittisesta näkökulmasta? Riittääkö kotoutumispalvelujen rahat myös heikoimmille luku- ja kirjoitustaidon oppijoille?
Mutta eteenpäin, sanoi mummokin lumessa. Kotoutumiskoulutuksen järjestämisvastuu on siis kunnilla, ja ainakin kunnallisille kansalaisopistoille voi jatkossakin tulla kotoutumiskoulutuksen tehtäviä. Vapaan sivistystyön omaehtoisen kotoutumiskoulutuksen mahdollisesta päättymisestä huolimatta haluaisin olla toiveikas. Aivan varmaa on, että jatkossakin kansalaisopistoja tarvitaan maahan muuttaneiden kotoutumisen tukena – olkoon sitten kohderyhmänä työssä käyvät ja työvoiman ulkopuolella olevat. Jatkossakin kansalaisopistot voivat tukea uusia suomalaisia ketterällä koulutussuunnittelulla ja monipuolisella yhteistyöllä kunnan muiden toimijoiden sekä kansalaisopistoverkoston kanssa.
Elämää oli jo ennen v. 2018 alkanutta Umako-rahoitusta ja kansalaisopistot olivat jo tuolloin kunnissa laajasti verkostoituneita ja relevantteja tekijöitä paikallisten kotouttamisohjelmien toimeenpanijoina. Esim. varhaiskasvatuksen ja järjestöpuolen kanssa kotivanhemmille on järjestetty ja järjestetään suomen kielen opetusta ainakin isommissa kaupungeissa. Osaamisperusteisuus, jatkuva oppiminen ja erilaiset hankkeet ovat tuoneet henkilöstölle osaamista, jonka avulla voidaan palvella monipuolisesti yhä laajempaa kohderyhmää. Maahan muuttaneet kuntalaiset ovat asiakkaitamme ja opiskelijoitamme, joten toivon, että voimme pitää heidän toiveensa ja tarpeensa mielessä, kun kehitämme suomi toisena kielenä -opetusta tai mitä tahansa muuta opetusta ja kurssitoimintaa.
Niin kauan kun lakiesitystä ei ole toimeenpantu jatkamme vst:n oppilaitoksissa omaehtoisen kotoutumiskoulutuksen järjestämistä. Jos vuoden 2027 alusta alkaen tämä tehtävä muuttuu, niin se on myös uuden alku.
Teksti: Laura Hartikainen
Kirjoittaja on pitkän linjan kansalaisopistolainen, joka toiminut S2-suunnittelijaopettajana, koulutusvastaavana, koulutuspäällikkönä ja rehtorina kansalaisopistossa Espoossa ja Helsingissä. Viimeisen reilun vuoden hän on työskennellyt STEP-kansanopistossa koulutuspäällikkönä, vastuualueina aikuisten perusopetus, kotoutumiskoulutus ja opistovuosi oppivelvollisille -koulutus.
Kuva: Pekka Leppälä
