Kumppanuustalo Artteli järjesti Tampereella 7.3.2023 järjestöjen vaalipaneeliin. Paneelissa oli keskustelijoina pirkanmaalaisia kansanedustajaehdokkaita kahdeksasta suurimmasta puolueesta. Keskustelu oli hyvin johdettu. Ehdokkaat pysyivät asiassa eikä puheenvuorojen aikaraameista lipsuttu.
Puolueiden erot nousivat keskustelussa yllättävän vähän esiin. Kaikki ehdokkaat olivat harvinaisen yksimielisiä siitä, että perheisiin, hyvinvointiin ja ennaltaehkäisyyn, mielenterveyspalveluihin sekä vanhusten ja vammaisten palveluihin tulee satsata tulevaisuudessa vahvemmin. Ylisukupolvinen osattomuuden kierre ja jyrkkenevät luokkaerot herättivät kaikissa panelisteissa huolta puoluetaustasta riippumatta. Järjestöjen tekemää työtä arvostettiin laajasti ja kentän rahoitus haluttiin turvata. Panelistit pitivät tärkeänä kansalaisopistojen roolia hyvinvoinnin lisääjinä.
Poistuin paneelista hyvillä mielin. Hienoa, että meillä on listoilla näin fiksuja ihmisiä, joista me saamme valita tulevat kansanedustajamme.
Seuraavana päivänä tartuin Valtiovarainministeriön 6.3.2023 julkaisemaan raporttiin, niin sanottuun ”leikkauslistaan”.
”[Vapaan sivistystyön] koulutus on markkinaohjautuvaa ja kurssitarjonta on pyritty rakentamaan taloudellisesti varmaksi kokonaisuudeksi siten, että on varmistettu maksukykyisten opiskelijoiden osallistuminen kursseille. Yleissivistävyys- tai harrastustavoitteisesti opiskelivat keskimääräistä useammin korkeasti koulutetut sekä toimihenkilöasemassa työskentelevät. Heillä on tyypillisesti taloudelliset mahdollisuudet maksaa opiskelunsa kustannukset itse. Tällä perusteella valtion vapaan sivistystyön määrärahoja olisi mahdollista alentaa noin 50–90 miljoonalla eurolla.”
Siis mitä että???!!!
Tilastot kertovat, että koulutus kasautuu. Korkeasti koulutetut ja hyvin toimeen tulevat ihmiset opiskelevat paljon myös kansalaisopistoissa. Tämä on tilastojen yksi puoli.
Toisaalta tilastot näyttävät myös tältä: viime vuonna Ahjolan 8305 opiskelijan joukossa oli 2670 perus- tai toisen asteen koulutuksen saanutta, 717 opiskelijaa, 620 työtöntä, 1033 maahanmuuttajaa ja 1998 eläkeläistä. Osallistuminen kansalaisopiston kursseille on monille mahdollista, kun kurssimaksut ovat kohtuullisia. Hankerahoituksen turvin opistot ovat viime vuosina pystyneet tarjoamaan mm. digi- ja työelämätaitojen maksutonta opetusta eri kohderyhmille saavutettavasti yksilölliset tarpeet huomioiden.
Kansalaisopistot tekevät merkittävää hyvinvointityötä. Kursseilla opiskelija voi kehittää itseään, oppia uutta ja muodostaa tärkeitä sosiaalisia kontakteja. Kuten Kansalaisopistojen liiton vaaliteeseissä todetaan, tarvitsemme Suomeen entistä enemmän kokonaisvaltaista hyvinvointia ja sosiaalista pääomaa sekä läpi elämän kehittyviä opiskelu- ja työelämätaitoja. Kansalaisopistot toteuttavat tätä kattavasti ja kustannustehokkaasti koko Suomessa monipuolisella kurssitarjonnalla.
Jokainen kansalaisopistoon sijoitettu euro maksaa itsensä noin viisinkertaisena takaisin, kuten Jyri Mannisen tutkimukset (2015, 2018) osoittavat. Suurin osa tutkimuksen osallistujista kertoi saavansa kursseilta myös muita merkittäviä hyötyjä, kuten hyvinvointia, itseluottamusta, uutta arkeen tai työhön liittyvää osaamista ja ystävyyssuhteita.
Vaihdoin hiljattain muutaman sanan yhden opiskelijamme kanssa liikuntasalin pukuhuoneessa. Eläkeläisrouva kertoi minulle hoitavansa muistisairasta miestään kotona. Hän kertoi käyvänsä kursseillamme Ahjolassa pari kertaa viikossa. Sain kuulla, miten tärkeitä henkireikiä kurssimme ovat hänen oman jaksamisensa kannalta. Lopuksi rouva vielä pahoitteli ”puheripuliansa” ja totesi, miten ihanaa on saada jutella ihmisten kanssa. Ja tämä vain yhtenä esimerkkinä kansalaisopistojen toiminnan vaikuttavuudesta. Näitä tarinoita ovat kansalaisopistot täynnä. Tästäkö siis kannattaa säästää?
Toivon kevätauringon lämpöä ja viisautta päätöksentekoon kaikille tuleville kansanedustajille. Pian äänestetään!
Pilvi Mansikkamäki, rehtori, Ahjolan kansalaisopisto
Kuva: Usva Torkki
