Blogi: Kuopion kansalaisopisto 100 vuotta – aina ajassa, tosisivistyneitä luomassa!
Kuopion kansalaisopiston orkesteri vuonna 1931. Kuva opiston arkistosta.
Vuonna 1916 kaupungin huomattavasti kasvaneesta lukusalista ja kansankirjastosta museotalon yläkerrassa muodostettiin Suomen ensimmäinen kansalaisopisto – Kuopion kansalaisopisto. Elinvoimaisena säilymiseen näinkin pitkähkön tovin on vaikuttanut suuresti se, että opisto on muuttanut toimintansa sisältöjä ja painopistealueita ajan hengen mukaisiksi vastaten samalla paikallisiin tarpeisiin. Esimerkiksi 1910-luvulla opetuksen päämäärä oli tiedon- ja valistushalun herättäminen ja tien viitoittaminen saavutettavissa oleville sivistyslähteille. 1940-luvulla puolestaan pyrittiin erityisesti helpottamaan karjalaisen siirtoväen juurtumista uudelle asuinseudulleen.
Näin juhlavuoden kunniaksi on tullut tutkailtua normaalia tarkemmin opiston vanhoja asiakirjoja. Jo alusta alkaen on mukana ollut pedagogiikan merkitys, talouden reunaehdot ja huoli nuorten osallistumisesta. Kollega Väinö Liukkonen pohti asiaa näin 30-luvulla: Nuorta ihmistä ei miellytä raskas opiskelutyö, varsinkin, jos se vaatii itsenäistä ajattelua. Opetuksen tulisi mahdollisimman paljon perustua havainnollisuuteen, tai oppiaineen tulisi käytännölliseltä kannalta kyetä herättämään oppilaan mielenkiinto. Tähän tarvitaan mm. välineitä ja lisäksi se vaatisi lisäyksiä oppiaineisiin, mihin ei ole nykyisin taloudellisia mahdollisuuksia. Onhan niin, että opiston opinto-ohjelmasta on puuttunut useita huomattavia aineita, kuten musiikki ja piirustus, jotka ovat nuorille erityisen sopivia siksi, että ne vetoavat tunnepuoleen ja toimintaviettiin ja lisäksi monia käytännöllisiä aineita, jotka opiston ohjelmasta eivät saisi puuttua. Kuopion kansalaisopisto on yleensä kiinnittänyt huomiota melko vaikeatajuisiin aineisiin ja siitä mahdollisesti johtuu, että oppilaspolvi pyrkii vanhenemaan. Tämä arvokas tieto täytyykin muistaa tulevaa opetussuunnitelmaa tehtäessä!
Myös kansalaisopiston yhteiskunnallinen tehtävä on ollut niin lainsäätäjän kuin opetuksen järjestäjän pohdinnassa tärkeässä osassa jo miltei 100 vuotta sitten. Pääasia on oleva todellisen, ennen kaikkea ajattelevan kansalaisen luominen yhteiskuntaa varten, ja aineita, jotka tarkoittavat tätä, ei saa puuttua; jo lainsäädäntö edellyttää, että näitä aineita on tarpeellinen määrä. Kysymys on siitä, mitä ja miten opisto opettaa. Olisi paljon valittavia, mutta opisto voi ottaa omikseen vain yhden periaatteen, totuuden etsimisen ja ihmisen henkisten kykyjen kehittämisen näkökohdat. Muu on sille vierasta. Objektiivisuuden ohella ollaan ennakkoluulottomia – se on eräs tosisivistyneen tunnusmerkki ja sellaisiahan opisto pyrkii luomaan. Näitä varmoja ja vakaita periaatteita noudattaen voi opisto tulla eri ihmisryhmien keskeisen vuorovaikutuksen tyyssijaksi ja vaikuttaa ymmärrystä ja hyvää tahtoa herättävästi. (V. Liukkonen 1936)
Tänä päivänä opistotoiminta nähdään yhä enemmän ennaltaehkäisevänä työnä. Ensimmäisen vuoden 213 opiskelijasta on sadassa vuodessa kasvanut yli 25 000 aktiivisen kurssilaisen joukko, joka omaehtoisesti tulee kehittämään tietojaan ja taitojaan vapaa-ajallaan. Kansalaisopiston ovesta purkautuu tyytyväisen näköistä väkeä ulos päivittäin, ei voi olla huomaamatta kuinka kävijät arvostavat opistotoimintaa tänä päivänäkin. Opiskelijamme sanoin v. 2016: kansalaisopisto on tärkeä osa kaupungin ja valtionkin infrastruktuuria, kuten myös kirjasto, terveydenhoito ja vaikkapa katuvalot!
Kirsti Turunen
Kuopion kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen
Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!
