Kevätauringon noustessa yhä korkeammalle ja valoisan ajan pidentyessä huimaa vauhtia lukuvuosi alkaa jälleen kerran kääntyä loppusuoralle. Ennen kuin katseet kääntyvät kokonaan kohti seuraavaa kautta ja kurssisuunnittelu täyttää ajatukset, on luontevaa pysähtyä hetkeksi reflektoimaan mennyttä. Elinikäisen oppimisen nimissä ja myös motivaation, innostuksen ja uteliaisuuden liekin ylläpitämiseksi on tärkeää huomata sekä pienet että isommat edistysaskeleet, joita kursseillamme ja työyhteisöissämme otetaan. Uskaltautuminen uuden äärelle vaatii rohkeutta, ja joskus oman mukavuusalueen ulkopuolelle kurottaminen voi olla yllättävän haastavaa.
Rauman kansalaisopisto toimii nyt toista lukuvuotta viime keväänä käyttöön vihityllä Karin kampuksella, jossa arkea kanssamme jakavat yläkoulu ja musiikkiopisto sekä uimahalli, liikunta- ja nuorisotilat asiakkaineen ja henkilökuntineen. Takana on monta työpäiviämme rikastuttanutta hetkeä, joita Kampuksen käyttöönottovaiheessa tuntui ilmaantuvan kuin sieniä sateella. Vaikka jokaisen toimijan perustyö säilyi ennallaan, kaikki ympärillämme muuttui: upouudet tilat, lukuisia uusia työkavereita ja täysin uudenlainen toimintakulttuuri. Yhdessä tekemisen opettelu on sujunut hyvässä hengessä, sillä alusta alkaen tilasuunnittelun lähtökohtana oli yhteiskäyttö eli aamu- ja iltatoiminnan sujuva rinnakkaiselo sekä tehokkaat käyttötunnit. Kommelluksilta ei ole vältytty, mutta jo tässä kohtaa prosessia voidaan todeta, että kohtaamiset eri ikäisten kanssa ovat rikkaus ja yhdessä tekemällä näkökulma avartuu.
Uudet tilat heräävät eloon, kun käyttäjät ottavat ne omakseen. Talon henki ja tunnelma muotoutuvat ajan saatossa käyttäjiensä mukaisiksi. Olemme jo saaneet raportoida tilojen toteutunutta käyttöastetta ja paljonko erilaisia tapahtumia on vuoden aikana järjestetty. Excel-dataa on ja faktaa tapahtumista löytyy, mutta miten saisimme taulukoitua myös sen henkisen kohottumisen ja elämykset, oivallusten ilon, yhdessä tekemisen riemun ja pitkäjänteisen harjoittelun mukanaan tuoman oppimisen arvon, jota tiloissamme tuotetaan? Koneiden akkujen täyttöasteen näkee näytöltä, mutta toisin on ihmisen henkisen akuston virtavarauksen tarkistamisen laita.
Ehkäpä tulevaisuudessa saamme kansalaisopiston opetustilojen oville skannerit, joiden avulla saamme dataa siitä, kuinka paljon stressi laski, vireys nousi ja aivotoiminta aktivoitui toimintaamme osallistumisen aikana. Siihen asti pankaamme merkille käytössämme olevin keinoin kaikki se hiljainen tieto, työ ja vaiva, kevätnäyttelyihin pieteetillä valmistetut taidonnäytteet ja oppimisen, osallisuuden sekä yhdessä tekemisen tuoma ilo, jonka parissa saamme kansalaisopistoissa päivittäin työskennellä – ja virtaa riittää!
Mira Ellmén, Rauman kansalaisopiston rehtori
