Miltä tuntuu, kun ajatus juoksee kirkkaana, mutta sanat eivät löydä tietään ulos?
Keskustelut ja kanssakäyminen muiden kanssa ovat meille tärkeitä perusasioita ja tarpeita. Kansalais- ja työväenopistoilla ympäri Suomen kokoontuu viikoittain Juttu-tupa -ryhmiä, joiden osallistujilla tämä perustarve on sairastumisen myötä vaikeutunut. Osallistujia yhdistää afasia, joka hankaloittaa arkea monella tavalla. Kun puhuminen ei onnistu ja ymmärtäminen on vaikeaa, ovat sosiaaliset tilanteet haastavia. Afasia ei näy päällepäin ja moni afaattinen sanoo jännittävänsä ihan arkisia keskusteluita esimerkiksi asiointitilanteissa.
Mikä olisikaan parempi paikka opetella muiden kanssa jutustelua kuin tehdä se seurassa, jossa kaikki jakavat yllä kuvatun tunteen? Eri puolilla Suomea kokoontuvista Juttu-tuvista kuuluu viestiä, että toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset ovat löytäneet toiminnan parista rinnalleen uusia ystäviä jakamaan arjen iloja ja suruja.
”Juttu-tupa on osallistujalle oma viiteryhmä, jonne häntä odotetaan viikoittain”, sanoo Salon kansalaisopiston rehtori Päivi Pölönen, joka jakaa Juttu-tuvan ohjausvastuun opiston toisen opettajan kanssa. ”Juttu-tuvassa erilaisuus on samanlaisuutta ja tästä syntyy hyvin salliva ja turvallinen ilmapiiri. Asioiden jakaminen pohjautuu keskinäiseen luottamukseen, jonka ryhmä on itse synnyttänyt.”
Juttu-tupaan osallistuminen ylläpitää ja kehittää perustaitoja. Kursseilla keskustellaan ajankohtaisista asioista esimerkiksi uutisten avulla. Jotta kaikki pääsisivät osallistumaan, ryhmien ohjaajat käyttävät erilaisia kommunikoinnin apukeinoja ryhmätilanteessa. Niiden avulla kannustetaan kaikkia osallistumaan sisällön suunnitteluun ja ideointiin. On tärkeää saada esittää mielipide omalla tavallaan ja päästä joskus väittelemäänkin. Tämä tukee osallisuutta ja lisää hallinnan tunnetta. Tulee olo, että minä pystyn ja kykenen. Juttu-tuvan ohjelmaan kuuluu myös yhteinen kahvihetki. Salon kansalaisopiston ryhmässä kaikki osallistuvat valmisteluihin, jotta päästään kokoontumaan yhteisen ”nuotiopiirin” äärelle. Kahvitteluhetki voi viedä keskustelun ravitsemukseen ja samalla viriää ajatuksia aivoterveellisestä ruokavaliosta.
Yhteisen tekemisen äärellä syntyy myös taiteellisia luomuksia. ”Viime syksynä teimme muovailuvahasta omakuvia ja kirjastovierailulla runoilimme Juttu-tuvan kirjanselkärunoja”, kertoo Päivi. Ryhmä on mukana myös opiston näyttelyissä lukukauden aikana syntyneillä töillä.
Juttu-tuvassa puhutaan tunteista ja jokainen kokoontumiskerta aloitetaankin fiiliskierroksella. Näin jokainen tulee kohdatuksi ja kuulluksi heti tapaamisen aluksi. Osallistujat kertovat, että afasian kanssa ei ole helppo elää ja huumori auttaakin monessa kinkkisessä tilanteessa eteenpäin. Juttu-tuvissa nauretaan paljon ja yhden osallistujan kommentti kiteyttääkin olennaisen: ”Aina sieltä lähtee hyvällä mielellä kotiin”.
Teksti: Asiantuntija Pirjo Laine, Aivoliitto ry
Kuvat: Rehtori Päivi Pölönen, Salon kansalaisopisto
Kirjanselkärunoja Juttu-tuvasta
Onnen tunti, sinä päivänä.
Hyvässä ja pahassa, yhtä matkaa.
Kun olen luonasi, naurujen maa.
Muuttuvainen.
Sinä päivänä suuri paljastus.
Elämän merkit.
Mikä Juttu-tupa?
Juttu-tupa on afaattisille henkilöille suunnattua ryhmätoimintaa työväen- ja kansalaisopistoissa. Toiminta on jatkuvaa ja sitä kehitetään yhteistyössä Aivoliiton kanssa. Juttu-tupien ohjaajat on koulutettu afaattisen henkilön kommunikoinnin tukemiseen.
