En smieti huondestu ku tartun kruuškah muga, ča ča ča ča ča, räppää Käärijä karjalaksi käännettynä. Karjalan kielen, jota kansalaisopistoissa on opetettu vuosikymmeniä, ajatellaan usein rajoittuvan vain tiettyihin perinteisiin aihepiireihin. Karjalan näkyvyyden lisäännyttyä mm. uutislähetysten ja julkaisutoiminnan myötä sekä monen evakkotaustaisen, sosiaalisessa mediassa aktiivisten nuorten kiinnostuttua käyttämään sukunsa kieltä, opistoissakin on herätty pohtimaan kielen aseman vahvistamista. Lisäksi on muistettava, että maassamme asuu noin 11 000 hyvin tätä kotoperäistä vähemmistökieltä puhuvaa henkilöä. Parhaimmillaan uhanalaisen kielen opettamisella voi olla voimaannuttava vaikutus, kun kieltä voi käyttää myös nykypäivään liittyvissä yhteyksissä.
Karjalaksi ei ole olemassa kurssien tueksi tasolta toiselle eteneviä oppikirjoja eikä järjestelmällinen opetus ole helppoa, vaikka monenlaista materiaalia onkin saatavissa: kielioppi- ja sanakirjoja, kaunokirjallisuutta, Ylen uutisia ja lehtitekstejä. Myös Itä-Suomen yliopiston karjalan elvytyshankkeen sanastotyöryhmä sekä yliopiston opettajat ja opiskelijat tekevät ansiokasta työtä, jonka tuloksia julkaistaan hankkeen blogissa. Karjalan osaamista ei ole kuitenkaan voinut tehdä näkyväksi ja saada arviota osaamisensa tasosta yliopistokoulutuksen ulkopuolella.
Linnalan, Ilomantsin ja Joensuun seudun kansalaisopistot lähestyivät tätä problematiikkaa Maltomerkilöi karjalakse: karjalan kielen osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen -hankkeessa (LAKE 2021-2022). Lähtökohtana olivat kielitaidon eurooppalainen viitekehys ja Open Badge -osaamismerkit. Katsoimme, että olemukseltaan osaamisperusteinen viitekehys voisi tuoda jämäkkyyttä myös karjalan kurssisuunnitteluun, koska sieltä on vaivatonta koota tarvittavat kielenkäyttötarkoitukset ja aihealueet tasolta toiselle edeten.
Kansalaisopistojen kieltenopetukseen on jo aikaisemmin luotu Kielenosaaja-merkit kriteereineen. Materiaali on kuitenkin suomeksi, jota karjalaa opettavat natiivipuhujat eivät välttämättä hallitse riittävästi. Lisäksi Venäjän Karjalassa koulutettujen opettajien käsitys arvioinnista poikkeaa suomalaisesta, ja portfolion käyttö arvioinnissa sekä osaamisperustaisuus lienevät uutta monelle muullekin kielenopettajalle. Lisäksi toivoimme, että osaamismerkkien keräämiseen liittyvä pelillisyys kiinnostaisi opiskelijoita.
Karjalaa opetetaan noin kymmenessä opistossa, ja tarjoamamme koulutukset tavoittivat neljän eri opiston karjalan opettajien lisäksi muutaman hallintohenkilön ja kieliaktivistin. Hankeopistoista on tähän mennessä myönnetty 15 osaamismerkkiä eri puolille Suomea, sillä Ilomantsin verkkokursseille osallistutaan muualtakin maasta ja jopa ulkomailta käsin.
Karjalan kielellä on kolme kirjallista standardia, joista käytimme hankeopistoissa opetettavaa livviä (ent. aunuksenkarjala). Arviointikriteeristö ja joitakin tehtävävinkkejä sisältävä hankesivusto on siis kirjoitettu livviksi, jota Venäjän Karjalasta tulevat muidenkin murteiden opettajat hyvin ymmärtävät. Tarvittaessa kaikki opettajat ja hallintohenkilöstö voivat käyttää tukena myös aikaisemman projektin suomenkielistä sivustoa. Toki tunnistamme tässä ristiriidan turvautuessamme valtakieleen tilanteessa, jossa kieltä elvytetään. Resurssit eivät kuitenkaan mahdollistaneet myös vienaksi ja eteläkarjalaksi toimimista.
Maltomerkit sopivat kaikkien karjalan muotojen osaamisen tunnustamiseen. Linnalan ja Ilomantsin opistot jakavat mielellään valmiita merkkejä, ja yhteistyöstä voidaan sopia opistojen kanssa myös niin, että hankeopistot toimivat merkin teknisinä myöntäjinä. Silloin omaa maksullista Open Badge -palvelua ei ole välttämätöntä hankkia.
Usein puhutaan siitä, mihin vähemmistökieltä voi käyttää. Toivomme valmistamamme materiaalin tarjoavan kebjielöi taboi tunnistua da tunnustua rahvahanopistos suaduu karjalan kielen maltuo maltomerkilöin vuoh. Lisäksi viitekehyksen ja arviointikriteeristön kääntämisellä karjalaksi on pieni, mutta tärkeä merkitys kielen prestiisille yhteiskunnassamme, jossa kirjoitetulla kielellä on suuri rooli. Kielellisen yhdenvertaisuuden edistäminen tällä tavoin sopii myös vapaan sivistystyön tavoitteisiin.
Teksti: Päivi Harjusalmi, kielten pääopettaja, Linnalan opisto







