Blogi: Yhdessä – tilsammans
Opiston henkilökuntaa
Otsikosta voisi saada sen käsityksen, että aion kirjoittaa Suomi 100 -vuodesta. Se jääköön ensi vuoteen, nyt haluan jakaa ajatuksiani Porvoon suomen- ja ruotsinkielisen opiston yhdistämisestä.
Vääräleukainen ystäväni kysyi minulta opiskeluaikana ”Hei Pertti, sinä kun olet kielimiehiä, niin miten taipuu heittää-verbi ruotsiksi?” Vastasin, että ”Eikös se ole, tuota, kasta – kastar – kastade –har/hade kastat?” Hän totesi, että ”Ehei, se on kasta – kastar –viskade – har/hade paickat :)”.
Kun tulin kansalaisopistoon yhteiskunnallisten aineiden opettajaksi yli 31 vuotta sitten, huomasin varsin pian, että Porvoossa puhutaan paljon toista kotimaista kieltä ja että joidenkin asukkaiden suomen kielen taito oli yllättävänkin heikko. Se tuli ilmi mm. kun etsin autopurkaamoa. Kun kyselin vastaantulijalta tietä sinne, hän ei osannutkaan suomea ja minä siinä sitten ihmettelemään, että mikäs se onkaan autopurkaamo ruotsiksi? Plats, där man rutar ihop bilarna…eh..hmm…
Yhteistyö ruotsinkielisen sisaropiston kanssa alkoi jo tuolloin. Järjestimme MI:n yhteiskunnallisten aineiden opettaja Maria Malinin kanssa yhteistyössä elokuvakerho Oscarin toiminnan parina lukuvuonna. Sitten olinkin välillä 8 vuotta poissa Porvoosta ennen kuin tuli takaisin kesällä 1996, tällä kertaa opiston rehtoriksi. Myös Maria Malinista oli tullut tällä välin MI:n rehtori. Muistan, että ensimmäisen syksyn aikana ehdottelin kolmeenkin kertaan hänelle, että eikös olisi hyödyllistä lyödä hynttyyt yhteen, mutta aika ei vielä tuolloin ollut kypsä tälle ajatukselle.
Yhdistämisajatus sai vauhtia viisi vuotta sitten, kun selviteltiin koko Itä-Uudenmaan vapaan sivistystyön kehittämistä. Konsultti päätyi ehdottamaan yhden kaksikielisen opiston perustamista koko Itä-Uudellemaalle vuoden 2015 alusta lukien, mutta tällä kertaa tulivat kuntarajat vastaa. Ensin Sipoon kunta ja sitten Loviisan kaupunki sanoi Tack nej.
Tämän jälkeen ainoaksi yhdistymissuunnaksi jäi Porvoon suomen- ja ruotsinkielisen opistojen yhdistäminen. Yhdistymisen selvityshenkilöksi ja käynnistäjäksi valittiin virkavapaalla ollut rehtori Maria Malin. Hän teki yhdistymissuunnitelman, joka hyväksyttiin sivistyslautakunnassa toukokuussa 2013. MI:n hallinto muutti Opistotaloon jo elokuussa 2013. Opiston miehet toivottivat MI:n naiset tervetulleiksi laulamalla räpin ”Poko-poko-pokos pojkar och Emmis flickor”, jonka jälkeen ojennettiin jokaiselle naiselle tervetuliaisruusu. Näin alkoi kuherruskuukausi eli smekmånad, joka on itse asiassa kestänyt näihin päiviin asti. Yhteiselle opistolle keksittiin uusi nimi keväällä 2014 eli KoMbi, ja myös Opistotalo nimettiin tämän mukaisesti KoMbi-taloksi.
Opetushallitus suhtautui yhdistämiseen kovasti myönteisesti: Kehittämisrahaa on saatu kolmena vuonna peräkkäin; ensin strategian laatimiseen, sitten laatukäsikirjan tekemiseen ja viimeksi opetussuunnitelmaan uudistamiseen.
Mikä sitten on muuttunut? Ruotsinkielisten opiskelijoiden osalta se, että nyt pitää asioida samassa paikassa suomenkielisten kanssa, suomenkielisten osalta ei mikään. Rehtorin ja toimiston osalta se, että nyt pitää osata vastata asiakkaiden kysymyksiin molemmilla kielillä. Olenkin todennut, että olen puhunut viimeksi kuluneen parin vuoden aikana enemmän ruotsia kuin koko elämäni aikaan yhteensä. Myönteistä on ollut havaita, että harjoitus tekee jos ei nyt mestaria niin jonkinlaisen osaajan vielä varttuneella iälläkin. Talousarvio ja kuntasuunnitelma ovat nyt tietysti yhteiset, samoin haettavat avustukset. Yhteisiä henkilökuntapalavereita järjestetään kerran kuussa, Voi Hyvin-päivä, opiston Onnenpäivä ja jokavuotiset kehittämisseminaarit järjestetään yhdessä. Lisäksi on voinut selvästi havaita, että yhdistäminen on tuonut myönteistä värinää kummankin opiston henkilökuntaan. Synergiaetua sekin, että ruotsinkielinen musiikinopettaja vastaa nyt myös suomenkielisen musiikinopetuksen kehittämisestä.
Lisäksi maailma on avartunut molempien kieliryhmien osalta ymmärtämään paremmin toisen kieliryhmän toiveita ja tarpeita.
Mikä sitten ei ole muuttunut? Opinto-ohjelma jakautuu edelleen suomen- ja ruotsinkieliseen osastoon. Perusteluna tälle on se, että ruotsinkielinen tarjonta voisi hukkua suomenkielisen tarjonnan alle. Toinen seikka on, että opetus on edelleen pääasiassa yksikielistä. Opetuksen osalta kaksikielisyys on vaativa haaste.
Summa summarum: Kansalaisopistoaate yhdistää enemmän kuin kieli erottaa. Yhdessä-Tillsammans olemme selvästi enemmän kuin erillään, ja yhdessä olo on jo tähän mennessä rikastuttanut kumpaakin kieliryhmää.
Pertti Jääskä
Porvoon kansalaisopisto – Borgå medborgarinstitut, rehtori-rektor
KoL:n hallituksen jäsen
Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!
