Vieraskynä: Kiehtova ja saavutettava taiteen perusopetus
Pieni alakouluikäinen tyttö saapuu nuottikassi olalla luokkaan. Muutama muu lapsi on jo paikalla. Opettaja toivottaa tulijat tervetulleiksi ystävällisesti ja iloiten. On aika avata kotimaisen Hellas-pianon puuntuoksuinen kansi ja aloittaa viikon soittoharjoitukset. Oppilaat kuuntelevat toistensa soittoa uteliaina. Viikon aikana on taas opittu hieman lisää – joku enemmän, toisella sen sijaan harjoitukset ovat unohtuneet.
Siirrytään luokkatilasta politiikkatilaan. Eduskuntavaaliehdokkaat ja valtuutetut saapuivat keskustelemaan taiteen perusopetuksen nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä oppilaitoksiin ympäri Suomen Luovuutta politiikkaan -viikolla 6.–10.2.2023. Taiteen perusopetusliiton ja Konservatorioliiton mainio yhteinen kampanjaviikko kannusti tuomaan ainutlaatuisen opetusmuodon monimuotoisuutta lähelle päättäjiä. Hihat oli kääritty useilla paikkakunnilla ja somenäkyvyyttä saatiin sekä ehdokkaille että oppilaitoksille.
Mikä poliitikkoja kiinnostaa? Havainnot ovat omalta paikkakunnaltani. Kun sanamonsteri ”taiteen perusopetus” oli saatu jokseenkin avattua, keskustelu kääntyi sujuvasti toiminnan tavoitteisiin ja ylätason mittakaavaan. Poliitikkojen puheenvuoroissa ja kysymyksissä korostuivat toisaalta matala kynnys, hyvinvointivaikutukset, syrjäytymisen ehkäiseminen, tilakysymykset ja laadukas pedagogiikka. Erityisen paljon huomiota kiinnitettiin siihen, mitä taiteen perusopetuksella voidaan saavuttaa. Vastauksia oli helppo luetella: elinikäisen taidesuhteen syntyminen, kasvun ja tunne-elämän tukeminen, osallisuuden vahvistuminen jne.
Sen sijaan taiteen perusopetuksen kytkeytyminen koulutusjärjestelmään aiheutti enemmän keskustelua. Sen sijoittaminen koulutuspolkuihin on vähintään yhtä sattumanvaraisten heittojen päässä kuin vapaan sivistystyönkin osalta, jos järjestelmään ei ole perehtynyt. Totuushan on, että taiteen perusopetuksen opinnot voivat olla osallistujalle hetken mukava harrastus tai ne tukevat esimerkiksi taidepainotteisia lukio-opintoja. Niistä voidaan yhtä hyvin ponnistaa myös ammattiopintoihin. Hieman taidelajista riippuen tämä on mahdollista sekä yleisen että laajan oppimäärän pohjalta. Lähtökohtaisesti oppilas tulee saamaan tietoja ja taitoja valitsemastaan taidelajista ymmärtämättä, missä oppimäärässä hän sitä suorittaa. Taiteen perusopetuksen arvo on siinä, mitä kukin yksilö saa siitä elämäänsä, ei oppimäärän nimessä tai tuntimäärän laajuudessa. Itse pyrin välttämään keskustelua yleisen ja laajan oppimäärän välillä. Vuonna 2017 tehty opetussuunnitelman perusteiden uudistus hämmensi kenttää ja hämmentää yhä. Aivan yksimielisiä ei olla siitäkään, onko yleisen ja laaja erojen korostaminen nykypäivää ja miten uudistus onnistui; se on valitettavasti lisännyt arvoistavaa kuilua kentän toimijoiden välillä.
Poliitikkojen vierailu herätti pohtimaan, että vaikuttavuutta koulutuspoliittisessa keskustelussa lisäisi ehdottomasti kattava tilastotieto kansalaisopistokentän taiteen perusopetuksen toiminnasta. Tammiseminaarissa kuultiin Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriasiainneuvos Hanna Koskimiehen puheenvuorossa toive, jossa kansalaisopistokentän eri taidelajien kattava tilastointi olisi tarpeen. Valtakunnan taiteen perusopetuksesta n. 10 % annetaan kansalaisopistoissa, mutta tarkkoja taidealakohtaisia tietoja ei ole saatavilla. Kokonaistuntimäärä kyllä tilastoidaan, mutta sen paikkansapitävyys on hieman tulkinnanvarainen vastausinnokkuudesta riippuen. Jos kenttämme kattava tiedonkeruu vihdoin järjestetään, siihen kannattaa jokaisen taiteen perusopetusta antavan kansalaisopiston ehdottomasti vastata. Mielenkiintoinen on myös historiankaari, miten tpo-opetus on lähtenyt laajenemaan, kun laki taiteen perusopetuksesta 633/1998 annettiin.
Kansalaisopistokentän oli ilo esitellä kampanjaviikolla antamaansa taiteen perusopetusta. Kentän saavutettavuus on omaa luokkaansa. Organisaatioiden matalat rakenteet ja isot siivet toimivat niin taloudellisesti kestävällä kuin ketterälläkin pohjalla. Lasten ja nuorten lisäksi myös aikuisille annetaan taiteen perusopetusta. Poimitaanpa lisäksi vielä muutamia esimerkkejä.
Opetussuunnitelman perusteissa (OPH, taiteen perusopetuksen yleisen ja laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet, määräykset ja ohjeet 2017:11; 2017:12a) painotetaan muun muassa yhteistyön tekemistä. Kappas, kansalaisopistot ovat perusluonteelta vikkeliä verkostoitujia. Lisäksi samaisissa perusteissa linjataan, että taiteen perusopetuksessa luodaan pohjaa sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävälle tulevaisuudelle. Kuulostaako tutulta? Tässä on suora linkki kestävän kehityksen toimiin ja OKKA-säätiön Kestävän kehityksen sertifikaattiin, joka useissa kansalaisopistoissa onkin jo käytössä. Se istuu kestävän tulevaisuuden ja ekososiaalisen sivistyksen tavoitteisiin, joita kansalaisopistot vievät eteenpäin otsa hiessä.
Haluan poimia vielä yhtenä erittäin tärkeänä näkökulmana opsin perusteista maininnan, että opetus tukee oppilaiden ajattelun taitojen ja monilukutaidon kehittymistä myös taiteiden ja tieteiden välisyyttä hyödyntämällä. Bingo! Omanlaisten oppimispolkujen ja kokonaisvaltaisen taidetutkimusmatkan toteuttamista voidaan tukea vapaan sivistystyön ja taiteen perusopetuksen yhteistyöllä. Kansalaisopiston pohjattoman laaja kurssitarjonta on pullollaan täydentävää potentiaalia, mikäli oppilas haluaa syventää taidematkaansa. Ja tähän on tulossa lisäbuustia, kun taiteen perusopetuksen oppimäärät on liitetty osaksi Koski-tietojärjestelmää. Tulevien opintopisteytysten myötä oppilaiden on selkeämpää sisällyttää tpo-opintoihin kansalaisopistojen opintopisteytettyjä kursseja. Tässäkin jumpassa kentällämme alkaa olla melkoisesti kokemusta ja järjestelmäintegraatiota takana. Tulevaisuus on kentällemme valoisa ja mahdollisuuksia täynnä!
Kirjoituksen alussa kuvattu tilanne on noin vuodelta 1988 Nokian työväenopiston pianonsoiton ryhmästä. Sieltä syttyi kipinäni musiikkiin – kiitos alati kannustavan ja sydämellisen opettajan. Soittoharrastusta pääsivät kokeilemaan kaikki, taustaan katsomatta ja kohtuullisella osallistumismaksulla. Sittemmin polku jatkui Tampereen konservatoriolle musiikkikouluosastolle, opistotasolle ja myöhemmin pedagogiopintoihin ammattikorkeakoulussa ja Sibelius-Akatemian musiikkikasvatusosastolla. Elinikäinen taidesuhde syntyi ja säilyy yhä.
Teksti: Nurmijärven Opiston rehtori Jenni Karemo
Kuva: Jukolan musiikkikoulu / kuvaaja Mika Sipura
Nurmijärven Opistossa toimii kolme taiteen perusopetuksen koulua: Jukolan musiikkikoulu, Nurmijärven kuvataidekoulu ja Nurmijärven käsityökoulu
