29 toukokuun, 2023

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hallitusneuvottelijat suunnittelevat valtiovarainministeriön esityksen pohjalta jopa 50 prosentin leikkausta vapaan sivistystyön rahoituksesta. Tällä olisi rajuja seurauksia muun muassa työllisyydelle, jatkuvalle oppimiselle, kansan hyvinvoinnille ja alueelliselle tasa-arvolle. Leikkausten seurauksena moni oppilaitos joutuisi panemaan lapun luukulle, todetaan 14 tahon yhteisessä kannanotossa.  

Laajasti työntekijöitä, oppilaitoksia ja koulutuksen järjestäjiä edustava joukko nostaa esiin, miten monitahoisia seurauksia leikkauksilla olisi. 

Leikkaus vaarantaisi työllisyys- ja osaamistavoitteet  

Leikkaus vapaasta sivistystyöstä vaikeuttaisi tulevan hallituksen työllisyystavoitteeseen pääsemistä.  

Vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat esimerkiksi kansanopistot, kansalaisopistot, opintokeskukset ja kesäyliopistot. Niissä tarjotaan ammatillista täydennyskoulutusta sekä opetetaan arjessa ja työelämässä tarvittavia perustaitoja, kuten tietotekniikkaa ja vieraita kieliä. Näin edistetään työkykyä ja työllistymisen edellytyksiä. 

Työllisyysvaikutuksista puhuttaessa ei voida sivuuttaa myöskään leikkauksen vaikutusta vapaan sivistystyön työpaikkoihin. Esimerkiksi 70 miljoonan euron leikkaus vastaisi laskennallisesti yli 130 pienimmän oppilaitoksen lopettamista. 

Koulutustason nostolle uusi este 

Toteutuessaan leikkaus heikentäisi myös edellytyksiä nostaa kansan koulutustasoa, sillä moni kesäyliopistokin joutuisi todennäköisesti lopettamaan toimintansa. Samalla korkeakouluopintojen alueellinen saavutettavuus kapenisi rajusti. 

Vapaa sivistystyö on tärkeä matalan kynnyksen väylä kohti yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkintoja. Kesäyliopistot järjestävät vuosittain 65 000 opintopisteen edestä korkeakoulutusta, ja kaikkiaan vapaan sivistystyön oppilaitoksissa suoritetaan vuosittain korkeakouluopintoja noin 100 000 opintopisteen edestä.  

Oppilaitosverkoston harveneminen osuisi kipeimmin pieniin paikkakuntiin 

Oppilaitosten lakkauttaminen iskisi erityisesti pieniin kuntiin, joissa harrastus- ja opiskelumahdollisuuksia on jo ennestään vähemmän kuin isoissa kaupungeissa.  

Tämä lisäisi syrjäytymistä ja kiihdyttäisi entisestään alueiden ja eri puolilla Suomea asuvien eriarvoistumista. Kansalaisten sivistykselliset oikeudet eivät enää toteutuisi Suomen perustuslain mukaisella tavalla.  

Ketterästä osaamisen edistämisestä ei ole varaa leikata 

Vapaaseen sivistystyöhön osallistuu vuosittain yli 1,5 miljoonaa suomalaista, ja iso osa opiskelijoista on työttömiä, eläkeläisiä ja opiskelijoita. Kurssimaksujen korotuksilla ei voitaisi paikata leikkausten jättämää aukkoa rahoituksessa.  

Korotukset voisivat jopa estää koulutusta eniten tarvitsevien osallistumisen koulutukseen. Jos rahoituksesta lähtee puolet, pitää kurssimaksut jopa tuplata. Kun elinkustannukset ovat muutoinkin nousseet, monella ei olisi enää varaa osallistua oppilaitosten toimintaan. 

Tärkeää on sekin, että eri puolilla Suomea on jatkossakin ketterään reagointiin kykeneviä oppilaitoksia. Esimerkiksi Venäjän aloittaman hyökkäyssodan seurauksena Suomeen saapuneet ukrainalaiset pääsivät vapaan sivistystyön oppilaitosten ansiosta todella nopeasti ja joustavasti kotoutumista edistävään koulutukseen.   

Turvataan oppimisen edellytykset, ei tuhota niitä 

Toteutuessaan leikkaus iskisi rajusti koko kansan edellytyksiin oppia läpi elämän matalalla kynnyksellä uutta. Vapaan sivistystyön opinnot auttavat tutkitusti ylläpitämään toimintakykyä ja mielenterveyttä sekä ehkäisemään syrjäytymistä ja masentumista. Yhden vapaaseen sivistystyöhön käytetyn euron on arvioitu tuottavan yhteiskunnalle jopa yli viisi euroa. Tuotto syntyy siitä, että sosiaali- ja terveysmenot vähenevät samalla kun opiskelijan työelämätaidot ja motivaatio itsensä kehittämiseen lisääntyvät. 

Tulevan hallituksen pitää turvata koko vapaan sivistystyön oppilaitosverkon toiminnan edellytykset, ei tuhota niitä.

Allekirjoittajat 

Aikuisopettajien liitto AKOL
Akava
Bildningsalliansen
Finlands svenska lärarförbund FSL
Kansalaisopistojen Liitto KoL
Kansanopistoyhdistys
Opetusalan Ammattijärjestö OAJ
Opintokeskukset ry
Sivistystyönantajat
STTK
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK
Suomen kesäyliopistot ry
Suomen Kuntaliitto ry
Vapaa Sivistystyö ry

Kansalaisopistojen osalta lisätietoa antaa:
Jaana Nuottanen
toiminnanjohtaja
+358 (0)40 741 0641
jaana.nuottanen (at) kansalaisopistojenliitto.fi

En smieti huondestu ku tartun kruuškah muga, ča ča ča ča ča, räppää Käärijä karjalaksi käännettynä. Karjalan kielen, jota kansalaisopistoissa on opetettu vuosikymmeniä, ajatellaan usein rajoittuvan vain tiettyihin perinteisiin aihepiireihin. Karjalan näkyvyyden lisäännyttyä mm. uutislähetysten ja julkaisutoiminnan myötä sekä monen evakkotaustaisen, sosiaalisessa mediassa aktiivisten nuorten kiinnostuttua käyttämään sukunsa kieltä, opistoissakin on herätty pohtimaan kielen aseman vahvistamista. Lisäksi on muistettava, että maassamme asuu noin 11 000 hyvin tätä kotoperäistä vähemmistökieltä puhuvaa henkilöä. Parhaimmillaan uhanalaisen kielen opettamisella voi olla voimaannuttava vaikutus, kun kieltä voi käyttää myös nykypäivään liittyvissä yhteyksissä.

Karjalaksi ei ole olemassa kurssien tueksi tasolta toiselle eteneviä oppikirjoja eikä järjestelmällinen opetus ole helppoa, vaikka monenlaista materiaalia onkin saatavissa: kielioppi- ja sanakirjoja, kaunokirjallisuutta, Ylen uutisia ja lehtitekstejä. Myös Itä-Suomen yliopiston karjalan elvytyshankkeen sanastotyöryhmä sekä yliopiston opettajat ja opiskelijat tekevät ansiokasta työtä, jonka tuloksia julkaistaan hankkeen blogissa. Karjalan osaamista ei ole kuitenkaan voinut tehdä näkyväksi ja saada arviota osaamisensa tasosta yliopistokoulutuksen ulkopuolella.

Linnalan, Ilomantsin ja Joensuun seudun kansalaisopistot lähestyivät tätä problematiikkaa Maltomerkilöi karjalakse: karjalan kielen osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen -hankkeessa (LAKE 2021-2022). Lähtökohtana olivat kielitaidon eurooppalainen viitekehys ja Open Badge -osaamismerkit. Katsoimme, että olemukseltaan osaamisperusteinen viitekehys voisi tuoda jämäkkyyttä myös karjalan kurssisuunnitteluun, koska sieltä on vaivatonta koota tarvittavat kielenkäyttötarkoitukset ja aihealueet tasolta toiselle edeten.

Kansalaisopistojen kieltenopetukseen on jo aikaisemmin luotu Kielenosaaja-merkit kriteereineen. Materiaali on kuitenkin suomeksi, jota karjalaa opettavat natiivipuhujat eivät välttämättä hallitse riittävästi. Lisäksi Venäjän Karjalassa koulutettujen opettajien käsitys arvioinnista poikkeaa suomalaisesta, ja portfolion käyttö arvioinnissa sekä osaamisperustaisuus lienevät uutta monelle muullekin kielenopettajalle. Lisäksi toivoimme, että osaamismerkkien keräämiseen liittyvä pelillisyys kiinnostaisi opiskelijoita.

Karjalaa opetetaan noin kymmenessä opistossa, ja tarjoamamme koulutukset tavoittivat neljän eri opiston karjalan opettajien lisäksi muutaman hallintohenkilön ja kieliaktivistin. Hankeopistoista on tähän mennessä myönnetty 15 osaamismerkkiä eri puolille Suomea, sillä Ilomantsin verkkokursseille osallistutaan muualtakin maasta ja jopa ulkomailta käsin.

Karjalan kielellä on kolme kirjallista standardia, joista käytimme hankeopistoissa opetettavaa livviä (ent. aunuksenkarjala). Arviointikriteeristö ja joitakin tehtävävinkkejä sisältävä hankesivusto on siis kirjoitettu livviksi, jota Venäjän Karjalasta tulevat muidenkin murteiden opettajat hyvin ymmärtävät. Tarvittaessa kaikki opettajat ja hallintohenkilöstö voivat käyttää tukena myös aikaisemman projektin suomenkielistä sivustoa. Toki tunnistamme tässä ristiriidan turvautuessamme valtakieleen tilanteessa, jossa kieltä elvytetään. Resurssit eivät kuitenkaan mahdollistaneet myös vienaksi ja eteläkarjalaksi toimimista.

Maltomerkit sopivat kaikkien karjalan muotojen osaamisen tunnustamiseen. Linnalan ja Ilomantsin opistot jakavat mielellään valmiita merkkejä, ja yhteistyöstä voidaan sopia opistojen kanssa myös niin, että hankeopistot toimivat merkin teknisinä myöntäjinä. Silloin omaa maksullista Open Badge -palvelua ei ole välttämätöntä hankkia.

Usein puhutaan siitä, mihin vähemmistökieltä voi käyttää. Toivomme valmistamamme materiaalin tarjoavan kebjielöi taboi tunnistua da tunnustua rahvahanopistos suaduu karjalan kielen maltuo maltomerkilöin vuoh. Lisäksi viitekehyksen ja arviointikriteeristön kääntämisellä karjalaksi on pieni, mutta tärkeä merkitys kielen prestiisille yhteiskunnassamme, jossa kirjoitetulla kielellä on suuri rooli. Kielellisen yhdenvertaisuuden edistäminen tällä tavoin sopii myös vapaan sivistystyön tavoitteisiin.

Teksti: Päivi Harjusalmi, kielten pääopettaja, Linnalan opisto