Opistoissa eletään taas niitä aikoja, kun tulevan työkauden opetustarjonta on siististi paketoituna painotuoreisiin kurssiesitteisiin. Pienen jännityksen siivittäminä odotetaan, kuinka hyvin opiskelijat taas löytävät tarjolla olevista kursseista itseä kiinnostavat ja tulevat niihin myös osallistumaan.
Mikä sitten lopulta saa opiskelijoiden kiinnostuksen heräämään? Vapaassa sivistystyössä ja eritoten kansalaisopistoissa on aina haluttu korostaa opiskelun aloittamisen helppoutta, matalaa kynnystä. Tätä tavoitetta on haluttu edistää mm. painottamalla opistotyön asiakaslähtöisyyttä; siis sitä, että erilaisten kohderyhmien eriytyneisiin tarpeisiin pyritään monin tavoin vastaamaan pedagogista kehittämistyötä myöten. Kun tunnistetaan ja hyväksytään opiskelijoiden erilaiset tavoitteet ja tarpeet, kyetään luomaan edellytykset myös myönteisten oppimiskokemusten kehittymiselle. Opiskelun aloittamista avittaa varmasti sekin, että opisto nähdään kotoisen avoimena ja että opisto on sitä myös kaiken ikäisille opiskelijoille. Osallistuminen on toki helpompaa, kun toimintaa järjestetään laajasti eri puolilla opiston toimialuetta. Eikä siitäkään haittaa liene, että opintomaksut pidetään yleisesti ottaen mahdollisimman kohtuullisina. Kun vielä koulutuspoliittisesti on kehitetty tukitoimia, jotka edistävät heikommassa asemassa olevien osallistumismahdollisuuksia, niin kaikkien tärkeimpien elementtien pitäisi olla koossa kansalaisopisto-opiskelun aloittamiselle.
Kuinka hyvin edellä kuvatuissa tavoitteissa on sitten onnistuttu? Opiskelijaprofiileja koskeva tiedonkeruu on ollut jokseenkin rajoittunutta, eikä sen perustalta voida tehdä kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Käytössä olevan tiedon perustalta näyttää kuitenkin siltä, että osallistuminen kasautuu entisestään sekä taloudellisesti että koulutuksellisesti parempiosaiselle väestölle. Jos tämä pitää paikkansa, on syytä kysyä, kuinka määrätietoisesti esitettyihin tavoitteisiin pyritään. Vai tyydytäänkö vain eräänlaiseen ’laiskan toimijan reseptiin’, jota kuvastaa hyvin erään toimijan kommentti: ”Kyllä nämä ryhmät on tälläkin tavoin aika hyvin saatu täyteen.” Kysyä sopii, ollaanko opistoissa tosissaan valmiita tekemään töitä osallistumispohjan laajentamiseksi.
Jos osallistumisen kysymystä tarkastellaan siitä näkökulmasta, mitkä seikat ovat eniten estäneet tai haitanneet osallistumista, niin ylivertaisesti merkittävämmäksi syyksi nousee erilaiset motivationaaliset tekijät. Esimerkiksi Tilastokeskuksen tuoreimman Aikuiskoulutustutkimuksen mukaan aikuisopiskeluun osallistumisen selvästi merkittävimpänä esteenä on ollut kokemus siitä, ettei koulutuksesta ole hyötyä. Seuraavina, joskin merkittävästi vähäisempinä syinä tulevat koulutuksen yhteensovittaminen työn kanssa sekä yleisemmin ajan puute. Painotukset vaihtelevat toki myös sen mukaan, onko henkilö osallistunut koulutukseen tai onko hän osoittanut kiinnostusta koulutukseen. Ne, jotka ilmaisivat halukkuuden osallistua koulutukseen, katsoivat tärkeimmiksi osallistumisensa esteiksi työkiireet tai muun ajan puutteen, mutta myös sen, ettei sopivaa koulutusta ole tarjolla tai siihen osallistuminen on liian kallista.
Edellä kuvattuja kysymyksenasetteluja on Ahjolan kansalaisopistossa lähdetty ruotimaan vastikään käynnistyneessä Opetushallituksen tukemassa laadun kehittämishankkeessa ”Koulutustarjonta ja tulevaisuuden opiskelijatarpeet”. Tavoitteena on selvittää niin nykyisten opiskelijoiden kuin toimintaan vielä osallistumattomien odotuksia ja tarpeita kansalaisopisto-opiskelun suhteen. Näin voimme tulevaisuudessakin olla visiomme mukaisesti uudistuva, oppimaan ja harrastamaan kannustava, kaikille avoin kansalaisopisto.
Arto Juhela
Ahjolan Setlementti ry:n toiminnanjohtaja
KoL:n hallituksen jäsen
Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!
