Vaihdoin työpaikkaa ja lähdin Lahteen. Ahjolan kansalaisopiston töissä eri tehtävissä vierähti 17 vuotta ja viihdyin hyvin. Työtä oli paljon: haasteita, onnistumisia ja jatkuvaa kehittämistä yhdessä mahtavien työkavereiden kanssa. Opin paljon vapaan sivistystyön kentästä ja kansalaisopistojen arjesta erilaisissa työrooleissani. Sain tehdä ja olla mukana vaikuttamassa erilaisissa verkostoissa niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Lähes 30 vuotta kaupungissa asuneena pidin jo itseäni tamperelaisena. Opiskelut, perhe, työ, ystävät ja harrastukset olivat kiinnittäneet minut kaupunkiin. ”Miten sä voit lähteä Tampereelta?” hämmästelivät ystäväni.
”Pitäiskös kuitenkin hakea?” pohdin talvilomalla yksin mökkeillessäni. Vieläkö riittäisi puhtia pistää kaikki uusiksi ja lähteä rakentamaan arkea uudelle paikkakunnalle? Onko minulla riittävästi annettavaa uuteen työhön ja työyhteisöön? Jaksanko innostua ihan uudenlaisista haasteista itselleni uusilla toimialoilla? Onko minulla riittävästi oppimiskapasiteettia tähän kaikkeen? Mikä minua motivoi uusiin haasteisiin? Päätöksen kypsyminen vaati muutamia puhelinkeskusteluja sekä paljon tunturimaisemaan ja takkatuleen tuijottelua. Päätin hakea ja hakea tosissani. Työvuosia, kokemusta ja osaamista oli ehtinyt jo kertyä. Mutta työvuosia, intoa, motivaatiota ja halua oppia uutta oli vielä paljon varastossa.
Aloitin työni Harjulan Setlementin toiminnanjohtaja-rehtorina elokuussa. Ja pakko myöntää; on ollut varsin vauhdikas syksy. On ollut hurjan paljon haltuun otettavaa itselleni uusilla toimialoilla: päiväkodit, kierrätyskeskus, kuntouttava työtoiminta, sovittelu, ravintolapalvelut, tilauskoulutus, hankkeet ja Harjula mainos opiston lisäksi. Mikä työssäni sitten muuttui? Uuteen perehtymistä lukuun ottamatta lopulta aika vähän. Budjetin tai toimintasuunnitelman tekeminen on sitä perustyötä. Henkilöstöjohtamisen asiat ovat hyvinkin samanlaisia työyhteisöstä riippumatta ja oppimani perusperiaatteet kulkevat mukanani. Kehittäminen ja uusien hankkeiden tai rahoituksen haku toimii samojen ”lainalaisuuksien” mukaan. Verkostoituminen on kivaa joka paikassa. Haasteetkin ovat tuttuja, kun kenttä säilyi samana.
”Miksi ihmeessä halusit muuttaa Tampereelta Lahteen?” -kysymyksen olen kuullut ainakin kymmenen kertaa syksyn aikana. No miksipä en? Työ on minulle aina ollut se kuljettava tekijä. Täälläkin on ihan mahtavia, osaavia ja avuliaita työkavereita. Kiva koti työpaikan lähellä ja sujuva, kävellen tavoitettavissa oleva arki. Lahdestakin löytyy järviä, hienoja harjuja ja lenkkipolkuja sekä retkeilypaikkoja. Ihmiset ovat ystävällisiä ja helposti lähestyttäviä. Yksi ystävä koirineen toimii hyvänä kotouttajana. Eri puolilla Suomea asuvat lapset, perheenjäsenet, suku ja muut ystävät ovat jopa lyhyemmän välimatkan päässä, kun aiemmin.
Terkkuja Lahesta! Minä jatkan supertärkeää setlementti- ja opistotyötä nyt täältä.
Teksti: Toiminnanjohtaja-rehtori Pilvi Mansikkamäki, Harjulan Setlementti ry, Kansalaisopistojen liiton hallituksen varajäsen, Setlementtiliiton hallituksen jäsen
Kuva: Harjulan liikuntakoordinaattori Elina Kämppi
