Työpöydälläni on kaunis, ajan patinalta tuoksuva vanha muistikirja, jonka kannessa käsin kirjoitettuna lukee Oulun työväenopistolehti Toveri, käsikirjoituksia 1921–1924, perustettu 1911.
Eräs artikkeleista alkaa näin:
Opistotyöstämme
Opisto, jossa mekin opiskelemme: tämänkin opiston tarkoituksena on vapaan valistustyön suorittaminen eri kansalais piireihin. Samoin kuin myöskin Suomessakin toimii yli neljäkymmentä opistolaitosta kaupungeissa ja taajaväkisissä yhdyskunnissa saman päämäärään hyväksi kansalaisten tietomäärän kasvattamiseksi.
Suomen kolmanneksi vanhin Oulu-opisto sekä monet muut kansalaisopistot ovat toimineet monien muutosten keskellä koko itsenäisen tasavaltamme olemassaoloajan. Kaiken edistyksen ja kehityksen aikana on kansalaisopistotoiminnan ideologia pysynyt samana: elinikäistä oppimista edistävää opetusta järjestetään kaikkialla Suomessa.
Tämän hetken opistotoiminnan haaste on huolehtia suomalaisten sivistystason ylläpitämisestä, edistämisestä ja vahvaan ”digiaikaan” viemisestä. Me opetamme opistoissa jo nyt monenlaisia asiakkaita, niin digitöpöttäjiä kuin digiloikkareitakin. Nettiyhteyksistä riippuen pystymme vastaamaan tasalaatuisesti välillä vain osan opetusta tarvitsevien tarpeisiin. Josko pian saataisiin Suomeen kaikkialle hyvin toimivat nettiyhteydet?! Kansalaisopistoille on nyt kohdennettu rahoitusta aikuisten heikkojen perustaitojen ja digitaalisten taitojen vahvistamista edistäviin koulutuksiin, niiden kehittämiseen sekä näihin koulutuksiin hakevaan ja ohjaavaan toimintaan. Olemme siis edelleen vapaan sivistystyön perimmäisten tehtävien äärellä äärellä, koska sadat tuhannet suomalaiset hallitsevat heikosti mm. luku- ja kirjoitustaidon sekä digitaaliset taidot.
Digitaaliset taidot ovat yksi kahdeksasta avaintaidosta,jotka ovat osaamiseen perustuvassa yhteiskunnassa ensiarvoisen tärkeitä meille kaikille. Avaintaitoihin kuuluvat digitaaliteknikoiden hallinta ja kriittinen käyttö tiedonhankinnassa, viestinnässä ja perustason ongelmanratkaisu kaikilla elämän alueilla. Muut avaintaidot ovat: viestintä äidinkielellä, viestintä vieraalla kielellä, matemaattinen sekä luonnontieteiden ja tekniikan alan osaaminen, oppimistaidot, sosiaaliset ja kansalaisuuteen liittyvät taidot, aloitekyky ja yrittäjyys, kulttuurin tuntemus ja ilmaisumuodot.
Ehdotan, että me kansalaisopistot järjestämme eri sivistysalojen toimijoiden ja monenlaisten muiden kumppaneiden kanssa yhdessä erinomaisia digiopetuksia kaikkialla Suomessa. Meidän tulee ylittää raja-aitoja koulutuksen järjestäjien kesken, kammeta itsemme ulos vanhoista kaavoista ja kehittää opetusta ja opetusmenetelmiä. Luodaan opiskeluympäristöjä, joissa voidaan opiskella niin kotona kuin perinteisessä luokassa opettajan roolin muuttuessa erilaiseksi kuin perinteisessä analogisessa oppilaitoksessa. Innovoidaan ja ohjataan suomalaisia digiloikkaamaan edistäen samalla sosiaalista kassakäymistä ja vertaisoppimista.
Vanhassa muistikirjassa on kauniilla käsialalla kirjoitettu runo, joka kuvaa vahvaa tulevaisuuteen katsomista ja edistyksellistä kansalaisopistoajattelua:
Hänelle
Sa muistatko mennyttä?
Älä muistele sitä.
Se turhaa on, aivojen työtä!
Sa kaipaatko mennyttä?
Älä sitä sä kaipaa!
Se varjo ois takaisin tullen!
Sa kadutko mennyttä?
Sitä älä sa kadu.
Et paremmin tekisi nytkään!
Sa suretko mennyttä?
Älä sitä sa sure.
Se kaukaa vaan kauniilta näyttä!
Outi Lohi
Oulu-opiston rehtori
KoL:n 2. varapuheenjohtaja
Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!
