mediasuhteet

Erään määritelmän mukaan kriittisyys tarkoittaa ajattelu- ja arviointitaitoa. Kriittisyydessä on kysymys siitä, että ongelmat, omituisuudet ja vinoutumat havaittaisiin ja tiedostettaisiin.

Miten opistot sitten suunnittelevat ja arvioivat kriittisesti? Tätä kysyi Österbottens tidning sanomalehden päätoimittaja elokuussa kahdessa erillisessä kirjoituksessaan, kun Pietarsaaren seudun opistot olivat julkistaneet oman kurssitarjontansa. Hän kyseenalaisti erään opiston rehtorin vastuunottoa ja valintaa ottaa kurssiohjelmaan matkapuhelinten säteilyterveyttä koskeva kurssi vedoten säteilysuojeluviranomaisen STUK:n määritelmiin siitä, että matkapuhelimet eivät tuota terveydelle vaarallista säteilyä. Lehden päätoimittajan mukaan kansalaisopisto levitti väärää tietoa ja että vaikka kurssin vetäjä edustaa Suomen Säteilyturva ry:tä, se voi johtaa epäluottamuksen syntymiseen viranomaisia kohtaan, mikä voi olla pitkällä aikavälillä haitallista.

“Mitä tapahtuu, jos nämä harhaan johdetut ihmiset kokevat, ettei heitä kuulla? Ehkä he turhautuneena alkavat kaataa ympäristössämme olevia 5G-mastoja?” pohtii päätoimittaja.

Kiista johti sisäiseen selvitykseen, jossa kunnanjohtaja päätti peruuttaa kurssin sen saaman huomion ja siihen liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Johtopäätös oli, että kansalaisopiston ei tulisi olla alusta tälle keskustelulle; sille on olemassa muita, paremmin soveltuvia foorumeita. Päätoimittajan mukaan tämä oli viisas päätös kansalaisopiston uskottavuuden säilyttämiseksi. Hän kuitenkin katsoo, että opisto olisi ollut vieläkin uskottavampi, jos kansalaisopiston rehtori olisi uskaltanut myöntää virheen.

Toisessa mielipidekirjoituksessaan päätoimittaja palasi aiheeseen vuodelta 2009, jolloin rokotekriittinen luento Alan Reesin kanssa keräsi noin sata kuuntelijaa. Ruotsinkielinen työväenopisto vetäytyi silloin median kysymysten vuoksi järjestelyistä ja kyseinen luento järjestettiin yksityisesti.

Elämme informaatiotulvassa, jossa todenmukainen tieto peittyy tahattomaan misinformaatioon ja tarkoitukselliseen disinformaatioon. Miten voimme huomioida kurssisuunnittelussa maailman tapahtumat ja ilmiöt perustellusti? Voiko kääntöpuolena olla vaarana, että ilmapiiri värittyy virheiden ja epäonnistumisen pelolla ja negatiivisuudella, mikä heikentää kykyä luovaan ajatteluun ja ongelmanratkaisuun? Kurssisuunnittelu, jossa innostutaan yhdessä, ja jossa jokainen uskaltaa ajatella ääneen, syntyvät parhaat ideat.

Tässä tapauksessa voidaan jopa väittää, että paikallislehti käytti valtaa ja toimi tuomitsijana, mikä pahimmillaan voi johtaa siihen, että vapaa sivistystyö ja yksittäiset rehtorit vaiennetaan. Vapaa sivistystyö tulisi aktivoida itsensä etujärjestöjensä, verkostojensa ja ylläpitäjiensä kautta, jotta se pystyisi paremmin käsittelemään kritiikkiä ja ottamaan kantaa yksittäisiin kursseihin. Yksittäisen rehtorin ei pitäisi joutua tuntemaan itseään osoitetuksi ja tuomituksi ennen kuin prosessi ja keskustelu on ollut laajemmin esillä. Siksi tarvitaan enemmän tarkkailijoita. Voiko kriittisen kurssisuunnittelun avain olla dialogi, avoin keskustelu? Dialogisuus käsittäisi check up -listan, jossa tarkistettaisiin mis- ja disinformaatio. Vapaa sivistystyö tulee jatkossakin kouluttaa ja ohjata meitä oikein sekä toimia eettisenä omatuntonamme. Mutta mikä on oikein ja mitä tarkoittaa eettinen omatunto?

Teksti: Pietarsaaren kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden päällikkö, Kansalaisopistojen liiton hallituksen varajäsen Päivi Rosnell