kurssisuunnittelu

Kun opetus tapahtuu opiskelijan vapaa-ajalla, kuten yleensä kansalaisopistoissa, on opetuksen oltava niin houkuttelevaa, kiinnostavaa ja opiskelijaa kehittävää, että se peittoaa sohvannurkan ja elokuvat. Onneksi näin usein käy, mutta se mitä kurssille lähteminen vaatii, jää usein sanoittamatta.

Tarkastelen asiaa oman lempilapseni käsityön näkökulmasta. Mistä on hyvä kansalaisopiston käsityönopetus tehty?

• Kaiken pohjana on hyvä suunnittelutyö: kurssin aihe ja nimi ovat kiinnostavat sekä aikaan ja opiston linjaan sopivat. Opiskelijat innostuvat ja kiinnostuvat kurssikuvauksesta, joka antaa tiedon opintojen tavoitteista ja rakenteesta.
• Opetuksessa on sopivassa määrin teoriaa, käytännön tekemistä, uuden oivaltamista ja luovuuden vapaaksi päästämistä.
• Opettaja on tehnyt tuntisuunnitelmat opintojen etenemisestä ja on aiheesta innostunut ja kiinnostunut. Parhaimmillaan opiskelijat saavat kurssisuunnitelman itselleen, jolloin struktuuri tukee kurssin etenemistä ja erilaisten oppijoiden oppimista.
• Opettaja johtaa opetusta ja organisoi ajan käyttöä kurssilla. Hän huolehtii, että jokainen tulee kuulluksi ja nähdyksi. Ryhmäopetuksen haasteena on, että hiljaisimmat saattavat jäädä huomiotta. Siksi toimin kuin ensiaputilanteessa: se, joka on äänekkäin, pärjää vielä hetken.

Kansalaisopistossa käsityön opetuksen suunnittelusta ja kokonaisuudesta vastaa yleensä päätoiminen käsityönopettaja, suunnittelija tai koulutuspäällikkö. Vastuuhenkilö linjaa, millaista koulutusta tarjotaan ja mihin painotetaan. Usein tarjonnasta löytyy monenlaista: historiallisesti ja kulttuurisesti merkittäviä perinnetaitoja, katsauksia uuteen ja trendikkääseen sekä kursseja, jotka ylläpitävät puutöiden ja ompelun kaltaisia peruskäsityötaitoja.

Kansalaisopiston käsityönopetus on erityislaatuinen, erityisosaamista vaativa tehtävä. Opettajan on suhtauduttava työhönsä intohimoisesti ja pidettävä katseensa valppaana niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Missä tahansa voi nimittäin piillä se seuraava iso trendi tai historiallinen herääminen, joka saa käsityöihmisten sormet syyhyämään. Omasta ammatillisesta kehittymisestä on syytä pitää huolta, sillä käsityö elää ajassa ja muuttuu jatkuvasti.

Kansalaisopiston asiakaskunta on hyvin heterogeenistä; ikähaitari käsityökurssilla voi hyvin olla 16 ikävuodesta 90 ikävuoteen. Osaamisessa ja oppimisessa on paljon eroja, ja usein jokaisella kurssille tulevalla on aivan omat yksilölliset tarpeensa. Siksi ei olekaan mikään normi, että kursseilla tehtäisiin samaan tahtiin samaa työtä, vaan opettajan tulee olla valveutunut ja osaava kaikenlaisiin kysymyksiin ja opastuksiin. Vaikka nykyään ei enää vaaditakaan, että opettaja osaa kaiken, on opettajan kuitenkin osattava ohjata avun luo.

Tällä hetkellä kansalaisopiston käsityönopetus elää mielenkiintoista vaihetta, kun opintopisteytetyt kurssit ovat tulleet mukaan tarjontaan. Tämä tekee kurssien ja opetuksen tarjoamisesta esimerkiksi lukioihin selkeämpää ja helpompaa. Lukiodiplomia edeltäviksi opinnoiksi voi hyvin ajatella yhteistyökursseja kansalaisopistojen kanssa, ja kun yhteistyö ja opintosuunnitelmat saadaan kuntoon, voidaan pohtia koko lukiodiplomin mahdollistamista kansalaisopiston tuella pienempiinkin lukioihin.

Läpi elämän kansalaisopistot kulkevat rinnalla, mahdollistaen elinikäisen oppimisen. Käsitöissä riittää aina uutta opittavaa, koskaan ei ole valmis. Tervetuloa mukaan kursseille!

Teksti: Annamari Pyöriä

Kirjoittaja on koulutuspäällikkö Nurmijärven Opistossa, ehdolla vuoden 2025 käsityönopettajaksi.

Kestävän kehityksen kurssit kansalaisopistossa webinaarissa kuullaan opistoesimerkkejä kestävyyteen liittyvistä hankkeista ja kursseista sekä kestävyyden lisäämisestä kurssisuunnitelmissa. Lisäksi webinaarissa keskustellaan kestävyysasioiden viestinnästä ja esitellään OKKA-säätiön tuottamat kestävyysvideot, joita opistot voivat hyödyntää kursseilla.

Webinaari on osa Mediataitoviikon ohjelmaa ja KoL:n Vastuullisuus ja pedagoginen uudistaminen (VAPPU)-hanketta. Vuoden 2025 Mediataitoviikon teema on kestävä kehitys ja ekologisuus. Mediakasvatuksen merkitys korostuu ilmastonmuutoksen ja luontokadon ajassa. Ekologinen mediakasvatus linkittyy moniin mediailmiöihin kuten tekoälyyn ja ohjelmoituihin ympäristöihin sekä sosiaalisen median ympäristöjen kaupallisuuteen, algoritmien toimintaan sekä niihin liittyviin valtakysymyksiin. Kestävää kehitystä voi myös tarkastella esimerkiksi sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta.

OHJELMA

9.00 Kestävä kehitys ja medialukutaito, projektikoordinaattori Elsa Kivinen, Faktabaari
9.45 Kohti kestävää ja hyvää elämää –videomateriaalit, suunnittelupäällikkö Erkka Laininen, OKKA-säätiö
10.15 Revontuli-Opiston kestävän kehityksen kurssit, apulaisrehtori, koulutussuunnittelija Anu Uimaniemi.
10.35 Tauko
10.45 Kestävä kehitys Tampereen seudun työväenopistossa, koulutussuunnittelija Kristiina Kestinen
11.15 eArt – kestävyys ja taiteen perusopetus, rehtori Jenni Karemo, Nurmijärven opisto
11.30 Loppukeskustelu / Osallistava osuus

Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilökunnalle.

Lisätiedot:
järjestösuunnittelija Henri Piirainen
henri.piirainen@kansalaisopistojenliitto.fi / 044 761 0700

Erään määritelmän mukaan kriittisyys tarkoittaa ajattelu- ja arviointitaitoa. Kriittisyydessä on kysymys siitä, että ongelmat, omituisuudet ja vinoutumat havaittaisiin ja tiedostettaisiin.

Miten opistot sitten suunnittelevat ja arvioivat kriittisesti? Tätä kysyi Österbottens tidning sanomalehden päätoimittaja elokuussa kahdessa erillisessä kirjoituksessaan, kun Pietarsaaren seudun opistot olivat julkistaneet oman kurssitarjontansa. Hän kyseenalaisti erään opiston rehtorin vastuunottoa ja valintaa ottaa kurssiohjelmaan matkapuhelinten säteilyterveyttä koskeva kurssi vedoten säteilysuojeluviranomaisen STUK:n määritelmiin siitä, että matkapuhelimet eivät tuota terveydelle vaarallista säteilyä. Lehden päätoimittajan mukaan kansalaisopisto levitti väärää tietoa ja että vaikka kurssin vetäjä edustaa Suomen Säteilyturva ry:tä, se voi johtaa epäluottamuksen syntymiseen viranomaisia kohtaan, mikä voi olla pitkällä aikavälillä haitallista.

“Mitä tapahtuu, jos nämä harhaan johdetut ihmiset kokevat, ettei heitä kuulla? Ehkä he turhautuneena alkavat kaataa ympäristössämme olevia 5G-mastoja?” pohtii päätoimittaja.

Kiista johti sisäiseen selvitykseen, jossa kunnanjohtaja päätti peruuttaa kurssin sen saaman huomion ja siihen liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Johtopäätös oli, että kansalaisopiston ei tulisi olla alusta tälle keskustelulle; sille on olemassa muita, paremmin soveltuvia foorumeita. Päätoimittajan mukaan tämä oli viisas päätös kansalaisopiston uskottavuuden säilyttämiseksi. Hän kuitenkin katsoo, että opisto olisi ollut vieläkin uskottavampi, jos kansalaisopiston rehtori olisi uskaltanut myöntää virheen.

Toisessa mielipidekirjoituksessaan päätoimittaja palasi aiheeseen vuodelta 2009, jolloin rokotekriittinen luento Alan Reesin kanssa keräsi noin sata kuuntelijaa. Ruotsinkielinen työväenopisto vetäytyi silloin median kysymysten vuoksi järjestelyistä ja kyseinen luento järjestettiin yksityisesti.

Elämme informaatiotulvassa, jossa todenmukainen tieto peittyy tahattomaan misinformaatioon ja tarkoitukselliseen disinformaatioon. Miten voimme huomioida kurssisuunnittelussa maailman tapahtumat ja ilmiöt perustellusti? Voiko kääntöpuolena olla vaarana, että ilmapiiri värittyy virheiden ja epäonnistumisen pelolla ja negatiivisuudella, mikä heikentää kykyä luovaan ajatteluun ja ongelmanratkaisuun? Kurssisuunnittelu, jossa innostutaan yhdessä, ja jossa jokainen uskaltaa ajatella ääneen, syntyvät parhaat ideat.

Tässä tapauksessa voidaan jopa väittää, että paikallislehti käytti valtaa ja toimi tuomitsijana, mikä pahimmillaan voi johtaa siihen, että vapaa sivistystyö ja yksittäiset rehtorit vaiennetaan. Vapaa sivistystyö tulisi aktivoida itsensä etujärjestöjensä, verkostojensa ja ylläpitäjiensä kautta, jotta se pystyisi paremmin käsittelemään kritiikkiä ja ottamaan kantaa yksittäisiin kursseihin. Yksittäisen rehtorin ei pitäisi joutua tuntemaan itseään osoitetuksi ja tuomituksi ennen kuin prosessi ja keskustelu on ollut laajemmin esillä. Siksi tarvitaan enemmän tarkkailijoita. Voiko kriittisen kurssisuunnittelun avain olla dialogi, avoin keskustelu? Dialogisuus käsittäisi check up -listan, jossa tarkistettaisiin mis- ja disinformaatio. Vapaa sivistystyö tulee jatkossakin kouluttaa ja ohjata meitä oikein sekä toimia eettisenä omatuntonamme. Mutta mikä on oikein ja mitä tarkoittaa eettinen omatunto?

Teksti: Pietarsaaren kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden päällikkö, Kansalaisopistojen liiton hallituksen varajäsen Päivi Rosnell

Kevätlukukausi on päättynyt lähes kaikissa kansalaisopistoissa, ja tulevan lukuvuoden suunnittelun maaliviiva alkaa häämöttää tai se on jo ylitetty. Opistoissa luodaan ammattitaitoisen henkilökunnan voimin joka vuosi uutta sekä kehitetään ja ylläpidetään vanhaa. Kurssilaisille halutaan tarjota monipuolinen valikoima eri opetusalueiden kursseja, jotka lisäävät ennen kaikkea osallistujien hyvinvointia ja yhdessä tekemisen iloa, uusien taitojen oppimista unohtamatta.

Viime aikoina uusien kurssien luominen ja vanhojen kehittäminen on kuitenkin ollut erityisen haasteellista kansalaisopistoihin kohdistuneiden rahoitusleikkausten vuoksi. Yksityisillä kansalaisopistoilla, kuten Ahjolan kansalaisopistolla, ei välttämättä ole muita mahdollisuuksia kuin leikata opetustarjontaa samassa suhteessa valtionosuustuntien leikkausten kanssa. Seurauksena on, että ainakin alkuvaiheessa uuden tarjoaminen edellyttää väistämättä vanhan karsimista tai päinvastoin.

Tuleva lukuvuosi tulee näyttämään millaiseksi tulevaisuus kansalaisopistoissa muodostuu. Ennen sitä, haluan nostaa esiin kolme tärkeää näkökulmaa muutosten keskeltä.

Kurssimaksujen korotukset nostavat osallistumiskynnystä. Kurssilaiset ovat olennainen osa kansalaisopiston toimintaedellytyksiä. Valitettavasti yleisesti kohonneet kustannukset (palkat, sähkö, vuokrat, jne.) lisäävät painetta korottaa osallistumismaksuja. Enää ei riitä pienet muutaman euron vuotuiset korotukset, vaan tarvitaan isompia muutoksia. Ikävä kyllä tästä seuraa hyvin todennäköisesti se, että monen osallistumiskynnys nousee taloudellisesti liian suureksi, eikä osallistuminen ole enää mahdollista. Setlementtiopistona tuntuu erityisen harmilliselta, että edellytykset tarjota vapaan sivistystyön lain mukaista kohtuuhintaista koulutusta alkavat heikentyä. Haluamme olla saavutettava, yhdenvertainen, yhteisöllinen, matalakynnyksen kohtaamispaikka, johon kuka tahansa voi tulla kehittämään itseään, oppimaan uutta ja harrastamaan – sivistymään.

Opetustuntien väheneminen. Rahoitusleikkaukset ajavat Ahjolan kansalaisopiston ohella monet muutkin opistot siihen tilanteeseen, että tunteja ja kursseja joudutaan reilusti vähentämään. Ahjolassa kurssien toteutuksesta eli opettamisesta vastaa yli kaksisataa sitoutunutta tuntiopettajaa, joiden työt tuntimäärän leikkausten vuoksi vähentyvät ja osalta loppuvat kokonaan. Monelle tuntiopettajalle työ kansalaisopistossa tai useassa eri opistossa vastaa täysipäiväistä työtä lukuvuosien aikana, mutta jatkossa työn palapeli tulee koota entistä pienemmistä palasista ja osa palasista saattaa kokonaan kadota. Tämä ei varsinaisesti edistä maan hallituksen ajamia työllisyystavoitteita, mutta työtä on mahdotonta tarjota, jos rahoitusta leikataan.

Muutos voi olla myös mahdollisuus. Kuluvana vuonna kansalaisopistokenttä on kohdannut ison muutoksen. Muutos ei ole välttämättä aina paha asia, vaikka se voi aluksi tuntua siltä. Toimintaa pitää kehittää entistä paremmaksi. Uudistumista tarvitaan, jotta yhä laajempi joukko eri ikäisiä (ja erityisesti nuoria ja keski-ikäisiä) löytäisi kansalaisopistojen mahtavat mahdollisuudet itsensä kehittämiseen, oppimiseen ja harrastamiseen. Uudistuminen vaatii toki rohkeutta ja rahaa, mutta ennen kaikkea uskoa tulevaan ja katsetta kohti tunnelin päässä häämöttävää uutta tulevaisuutta.

Teksti: Annika Sykkö, Ahjolan kansalaisopiston apulaisrehtori

Webinaarissa esitellään Kansalaistaidot kunniaan -hankkeessa tehty määrittely sekä kansalaistaidot vuonna 2024. Lisäksi esitellään opistoille tuotettuja viestintämateriaaleja, syksyllä 2024 tulevaa teemaviikkoa ja kansalaistaitokurssien suunnittelun tueksi tuotettuja materiaaleja. Päivän aikana kuullaan myös kokemuksia kansalaistaitokurssien järjestämisestä.

OHJELMA

13.00 Kansalaistaidot osana opiston toimintaa. Järjestösuunnittelija Henri Piirainen, KoL
13.30 Kansalaistaitojen tarkemmat määritelmät ja kurssiesimerkit suunnittelutyön tukena. Hankeavustaja Katri Laitinen, KoL ja järjestösuunnittelija Henri Piirainen, KoL
13.50-13.55 Tauko
13.55 Mikä on tilanne tällä hetkellä? Kurssianalyysin tuloksia. Hankeavustaja Katri Laitinen, KoL
14.20 Kansalaistaitoviikko ja Hellewi-kurssinhallintajärjestelmä. Järjestösuunnittelija Henri Piirainen, KoL
14.30 Kansalaistaitojen viestintämateriaalit. Viestintäkoordinaattori Virpi Vedenkannas, KoL
14.45 Kommentteja ja kokemuksia opistoilta
Tilaisuus päättyy klo 15

Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilökunnalle. Tilaisuudesta tehdään tallenne.

Webinaari on osa Kansalaisopistojen liiton Kansalaistaidot kunniaan -hanketta.

Lisätiedot:
järjestösuunnittelija Henri Piirainen
henri.piirainen@kansalaisopistojenliitto.fi / 044 761 0700

Tässä vaiheessa syksyä saamme opistoissa jo jonkinlaisen kuvan siitä, mitkä kurssit toteutuvat ja mitkä eivät. Kurssien suunnittelu alkaa jo aikaisin keväällä, jolloin opettajalla pitäisi olla kädessään jonkinmoinen kristallipallo, josta näkisi tulevan lukuvuoden: sen mitä maailmalla tapahtuu, miten ihmiset ottavat mitkäkin kurssit vastaan ja uskaltavatko he ylipäätään vielä edes kursseille lähteä.

Olemme keväällä tuntosarvet pystyssä pohtiessamme, millainen kurssi ensi syksynä tai talvena vetoaisi opiskelijoihin ja miten saisimme jonkin uuden mielenkiintoisen kurssin alkamaan. Onko kyseessä kenties jokin uusi tai vanha tekniikka, joka nousee taas pinnalle? Tai mikä kurssi kannattaisi ehkä poistaa valikoimasta tai laittaa hetkeksi pienelle tauolle?

Syyslomien aikaan saamme jo ensimmäisiä merkkejä siitä, miten kevään suunnitelmat ovat onnistuneet, vaikka kaikki syksyn kurssit eivät ole vielä alkaneetkaan. Olen pannut ilolla merkille, että varsinkin koko lukuvuoden kestävät kurssit ovat käynnistyneet tänä syksynä hienosti. Kursseilla ei ole vielä ihan yhtä paljon väkeä kuin ennen koronaa, mutta nyt ollaan taas hyvässä vauhdissa. On ollut myös ilo huomata – ainakin täällä omassa opistossani – että käsityön kursseille on ilmoittautunut myös ihan uusia opiskelijoita: niitä, jotka eivät ole koskaan käyneet millään opiston kursseilla.

Juuri viime viikolla kuulin yhden aikuisopiskelijani sanovan, että tämä on hänen ensimmäinen kansalaisopiston kurssinsa, mutta ei varmastikaan viimeinen. Toinen opiskelija taas totesi, että tämä on hänen kolmas kertansa tällä samalla kurssilla. Hän sanoi oppivansa kurssilla aina jotakin uutta ja tulevansa seuraavallekin kurssille, jos sellainen järjestetään. Ja opin muuten minäkin taas uutta oppilaaltani tasosaumureiden langoituksesta, kun opetin viime viikonloppuna ompelua lyhytkurssilla!

Kurssit ovat tärkeitä hetkiä opiskelijalle monella tapaa. Tekemisen ja taitojen oppimisen lisäksi kursseilla keskustellaan päivän polttavista asioista, olivat ne sitten paikallisia tai maailmanlaajuisia. Monet, varsinkin nuoret äidit, haluavat myös omaa aikaa ja hyvät tilat harrastuksilleen. Osa opiskelijoista tulee taas kurssille tapaamaan toisia ihmisiä ja vaihtamaan kuulumisia käsitöiden tekemisen lomassa. Välillä keskustellaan hyvinkin henkilökohtaisista asioista ja eletään yhdessä jokaisen kurssilaisen rinnalla, ilossa ja surussa.

Opistot tekevät tärkeää työtä järjestäessään erilaisia kursseja kaikenikäisille opiskelijoille. Ja vaikka meillä ei kädessä sitä kristallipalloa olekaan, yritämme kurssien suunnittelussa aina ajatella alueen ihmisiä ja heidän toiveitaan ja tarpeitaan. Kansalaisopiston kurssit ovat tärkeä voimavara monelle ihmiselle ja iso osa heidän hyvinvointiaan.

Näinä aikoina opistoissa vietetään syyslomaa, joten voin täydellä sydämellä toivottaa rentouttavaa syyslomaa opiskelijoille ja opistoväelle!

Teksti ja kuva: Tuija Juppo, tekstiilityön opettaja, Lapuan kansalaisopisto ja taidekoulu

Kansalaisopiston kielten suunnittelijan painajainen:

• Kielikursseja joudutaan perumaan, koska ei ole tarpeeksi osallistujia.
• Italian ja latinan alkeiskurssit pyörivät niin pienillä opiskelijamäärillä, että tulevina vuosina tuskin saadaan jatkoryhmiä alkamaan.
• Tanska ja heprea ovat jääneet vähäisen kysynnän takia kokonaan pois opiston tarjonnasta.
• Kaikki eritasoiset ja eri tahtiin ranskaa opiskelevat päätyvät samalle kurssille, kun muita ei ole.
• Vain muutama opiskelija kyselee vuodesta toiseen swahilin perään.
• Espanjan kielen pidetty tuntiopettaja hakeutuu muualle töihin, kun opistolla ei ole opetusta riittävästi tarjolla.
• Venäjän kielen opettaja on täystyöllistetty, eikä pysty ottamaan yhtään verkkokurssia ohjelmistoonsa.

Eri opistoissa opetetaan eri kieliä, mutta edellä kuvailtu painajainen lienee tuttua monessa opistossa. Olisi mukava pystyä paremmin vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ja toiveisiin. Olisi hienoa pitää opiston kielitarjonta monipuolisena ja tarjota myös uudenlaisia vekkuleita teemakursseja. Olisi tärkeää työllistää pidettyjä tuntiopettajia ja varmistaa korkealaatuinen opetus jatkossakin. Mikä neuvoksi? Apu löytyy yhteistyöstä!

Kielikukkanen-hankkeessa tutkailimme erilaisia yhteistyön mahdollisuuksia kansalaisopistojen kesken. Perinteisesti samalla paikkakunnalla sijaitsevat opistot ovat jonkinlaista yhteistyötä tehneet välttääkseen turhaa päällekkäisyyttä kurssitarjonnassa. Etäopetuksen yleistyttyä myös etäällä toisistaan olevat opistot voisivat yhdistää voimiaan ja tarjota verkkokursseja yhteistuumin. Hankkeen aikana kuuntelimme yhteistyötä jo pitkään tehneiden kokemuksia ja keskustelimme eri opistojen tarpeista. Näiden pohjalta laadimme ohjeistuksen viidestä erilaisesta yhteistyömallista ja pilotoimme kaikkia malleja. Alla olevien yhteistyömallien tarkemmat kuvaukset löytyvät hankkeen suunnitteluoppaasta.

• SOME (sosiaalinen media): Opiston sosiaalisen median kanavissa mainostetaan tai tiedotetaan tai tykätään kumppaniopiston kurssista, jollaista omalla opistolla ei ole tarjolla.
• SUKU (suositellaan kurssia): Asiakaspalvelu voi suositella kumppaniopiston kurssia, jos omalla opistolla ei ole asiakkaan toivomaa kurssia tarjolla.
• PEKU (peruuntunut kurssi): Mikäli oman opiston kurssi peruuntuu, voidaan ilmoittautuneelle opiskelijalle tiedottaa kumppaniopiston vastaavasta kurssista.
• HELI (Hellewi-linkki): Laitetaan toisen opiston kurssin linkki omaan Hellewiin (tai muuhun ilmoittautumisjärjestelmään), ilmoittautumiset ohjautuvat kurssin järjestävään opistoon. Kurssi näkyy oman opiston kurssiluettelossa.
• PAJA (paikkajako): Opiskelijapaikat, kustannukset ja valtionosuustunnit jaetaan osallistuvien opistojen kesken. Kurssi julkaistaan kaikissa kumppaniopistoissa.

Yhteistyötä voi tehdä kevyemmillä SOME-, SUKU-, PEKU- ja HELI-malleilla tai syvemmällä PAJA-mallilla. Yhteistyöopistoja voi olla useampia samaan aikaan ja toiminta voi olla, jos niin halutaan, vastavuoroista. Opistojen roolit voivat vaihdella: joskus ollaan kurssin järjestäjiä, toisella kerralla kumppaneita. Laaditut yhteistyömallit luovat yhteiset ja hyväksi havaitut pelisäännöt, joiden pohjalta opistojen on helppo toimia eikä jokaisen yhteistyötä suunnittelevan opiston tarvitse “keksiä pyörää uudelleen”. Lisäksi opistot puhuvat ns. samaa kieltä sopiessaan yhteistyön muodoista.

Yhteistyömallien pilotoinnin kokemukset keväällä 2022 olivat kannustavia. Kuopiossa saatiin saksan kurssi alkamaan, kun pari opiskelijaa pohjoisesta ilmoittautui mukaan, vaasalaiset opiskelijat varmistivat osallistumisellaan Kittilän englannin kurssin ja Jyväskylän ja Kuopion espanjanopiskelijat mahdollistivat Etelä-Helsingin espanjan erikoiskurssin. Mikään näistä kursseista ei olisi käynnistynyt ilman yhteistyötä. Pilotoinnilla saatiin arvokasta tietoa yhteistyömallien toimivuudesta ja sen pohjalta selkeytettiin kuvauksia. Erityisesti PAJA (paikkajako) -mallin kustannusten ja valtionosuustuntien jakolaskelmat saattavat vaikuttaa aluksi monimutkaisilta. Kuvauksessa selvennetään asiaa esimerkkien avulla ja käydään läpi perusteluja, miksi on järkevintä toimia juuri kuvatulla tavalla.

Järjestimme huhtikuussa pienimuotoisen Kurssitori-tapahtuman, koska hyvistä kokemuksista innostuneina halusimme tarjota muillekin opistoille mahdollisuuden löytää uusia yhteistyökumppaneita. Kurssitorilla opistot saivat esitellä kursseja, joiden toteuttamiseen kaipasivat kumppaneita. Kymmenkunta opistoa lähti mukaan ja syksylle 2022 saatiin moneen opistoon eri malleilla toteutettavia kielikursseja.

“Aivan loistava idea ja tällaista on kaipailtu meillä jo pitkään!” huokaisi eräs tyytyväinen suunnittelija.

Kielikukkanen-hankkeen päättyessä hyvät käytänteet jäävät elämään. Yhteistyömallien kuvaukset ovat kaikkien käytettävissä ja niitä voi soveltaa järjestävän opiston ja kumppaniopistojen yhteisesti sopimalla tavalla. Yhteistyötä voi laajentaa myös muiden ainealojen verkkokursseihin. Kevään 2023 kielten, tietotekniikan ja eri alojen luentojen kurssisuunnittelun tueksi järjestetään lokakuussa uusi Kurssitori. Voit tulla Kurssitorille markkinoimaan oman opistosi verkkokursseja, joiden toteutumiseen kaipaisit kumppaniopistojen apua. Voit tulla myös etsimään uusia kiinnostavia kursseja, joita ei omassa opistossasi ole mahdollista tarjota.

Tutustu yhteistyömallien kuvauksiin ja seuraa syksyn aikana Kansalaisopistojen liiton tiedotusta Kurssitorin tiimoilta. Yhteistyöllä opistoihin saadaan monipuolista kurssitoimintaa!

Kirjoittajat:

Marja Peltonen, suunnittelijaopettaja, Jyväskylän kansalaisopisto
Sirpa Ärölä, tuntiopettaja, Revontuli-Opisto

Kirjoittajat ovat Opetushallituksen rahoittaman Kielikukkanen-hankkeen hankekoordinaattoreita. Lisätietoja Kielikukkanen-hankkeesta löydät hankkeen nettisivuilta ja suunnitteluoppaasta.