rahoitusleikkaukset

Suomen hallitus etsii jälleen miljardiluokan säästökohteita, ja valtiovarainministeriö on nostanut esiin kansalaisopistojen perusrahoituksen leikkaamisen. Vuonna 2024 opistojen rahoitusta leikattiin jo 12,5 miljoonalla eurolla, ja nyt suunnitteilla on uusi, noin 11 miljoonan euron leikkaus. Tämä kehitys on erittäin huolestuttava ja koulutuspolitiikan näkökulmasta vaarallinen.

Vuoden 2024 rahoitusleikkaukset koettelivat opistoja jo kovalla kädellä. Niiden seurauksena kurssitarjontaa on jo kavennettu, opetusta vähennetty erityisesti sivukyliltä ja syrjäseuduilta, maksuja korotettu, henkilöstöä lomautettu, lukukausia lyhennetty, ryhmäkokoja suurennettu ja minimiosallistujamäärää kasvatettu. Lisäleikkaukset pahentaisivat tilannetta entisestään.

Kansalaisopistot ovat elinikäisen oppimisen kivijalka ja runkoratkaisu. Ne tarjoavat koulutusta kaikille – nuorille, aikuisille, ikääntyville, Suomessa jo oleville maahanmuuttajille ja erityisryhmille. Ne ovat saavutettavia, joustavia ja paikallisesti juurtuneita. Leikkaukset uhkaavat koko järjestelmän olemassaoloa ja sen kykyä kehittää toimintaa kansalaisten palvelemiseksi.

Kansalaisopistoilta ei voi enää leikata, koska:

• Ne tukevat elinikäistä oppimista ja osaamisen päivittämistä.
• Ne edistävät koulutuksellista tasa-arvoa ja sivistystä.
• Ne ovat keskeisiä mielenterveyden ja hyvinvoinnin tukijoita.
• Ne ehkäisevät syrjäytymistä ja yksinäisyyttä.
• Ne ylläpitävät ikääntyvien toimintakykyä ja aktiivisuutta.
• Ne tarjoavat työelämätaitoja ja kielikoulutusta työllistymisen tueksi.
• Ne ovat keskeisiä maassa jo olevien kotoutumisessa.
• Ne vahvistavat alueellista tasa-arvoa ja kuntien elinvoimaa.
• Ne tukevat kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa.
• Ne toimivat erittäin kustannustehokkaasti.
• Ne vähentävät sosiaali- ja terveyspalveluiden kuormitusta.
• Ne liikuttavat satojatuhansia ihmisiä vuosittain.
• Ne ylläpitävät kulttuuriperintöä ja käsityötaitoja.
• Ne tukevat luovaa ilmaisua ja kulttuurielämää.
• Ne täydentävät virallista koulutusjärjestelmää joustavasti.
• Ne madaltavat kynnystä osallistua koulutukseen.
• Ne vahvistavat yhteisöllisyyttä ja osallisuutta.
• Ne tukevat aktiivista kansalaisuutta ja vaikuttamista.
• Ne ovat usein peruskoulun ohella ainoa koulutuksen tarjoaja pienillä paikkakunnilla.
• Ne vastaavat nopeasti muuttuvan työelämän tarpeisiin.
• Ne ovat pieni investointi, jolla on suuri yhteiskunnallinen vaikutus.

Kansalaisopistot eivät tarjoa vain kursseja tai koulutuksia – ne ovat kohtaamispaikkoja, mahdollisuuksia ja toivoa tulevasta. Niiden rahoituksen leikkaaminen on lyhytnäköistä politiikkaa, joka heikentää sivistysyhteiskunnan perustaa. Nyt on aika puolustaa ja vahvistaa kansalaisopistoja, jotta ne säilyisivät myös tuleville sukupolville!

Lisätiedot:
Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen
p. 040 741 0641, jaana.nuottanen@kansalaisopistojenliitto.fi

Opetusalan Ammattijärjestön OAJ:n ja Kansalaisopistojen liitto KoL:n syksyllä toteuttaman kyselyn tulokset julkistettiin keskiviikkona 4. joulukuuta Akava-talolla Helsingin Pasilassa. Kysely valottaa, miten hallituksen leikkaukset ovat alkaneet vaikuttaa opistojen toimintaan vuoden 2024 aikana.

Leikkaukset, joita hallitus kohdisti vapaan sivistystyön rahoitukseen vuoden 2024 alussa, näkyvät nyt monella tapaa kansalaisopistojen arjessa. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n ja Kansalaisopistojen liitto KoL:n teettämän kyselyn mukaan neljänneksessä kansalaisopistoista on vuonna 2024 ollut tai on tulossa yt- tai muutosneuvottelut. Tämä on johtanut opetustuntien ja henkilöstön määrän vähenemiseen sekä kurssimaksujen korottamiseen. Opistojen lakkauttamisia ei kuitenkaan vielä suunnitella.

Vuoteen 2023 verrattuna opetustunnit vähenevät 68 prosentissa vastanneista kansalaisopistoista, ja kurssimaksut nousevat keskimäärin viisi prosenttia. Niissäkin kansalaisopistoissa, joissa yt- tai muutosneuvotteluja ei ole käyty, on voitu vähentää tuntiopettajien tunteja. Monille tuntiopettajille opetustyö on ollut ainoa tulonlähde, ja leikkaukset heikentävät heidän toimeentuloaan. Leikkaukset voivat vaikuttaa myös taiteen perusopetukseen, sillä osa taidekouluista toimii kansalaisopistojen yhteydessä.

OAJ:n erityisasiantuntija Tuovi Manninen näkee kyselyn tuloksissa sekä hyviä että huonoja puolia.

“Kyselyn mukaan kansalaisopistojen rehtorit ovat edelleen ilahduttavan innostuneita työstään, ja opistot varmasti tarjoavatkin inspiroivan työympäristön tehtävän hoitamiseen. Toisaalta samaan aikaan, iso osa tuntiopettajia, joista osalle opetus on ainut tulonlähde, saattaa menettää työnsä. Se on monelle hirvittävän iso muutos ja henkilökohtainen isku”, hän sanoo.

Kansalaisopistojen liitto lähetti kyselyn jäsenopistoilleen lokakuussa, ja vastauksia saatiin 67 kappaletta. Kyselyn vastausprosentti oli 38,5 %.

Lue OAJ:n tiedote kyselystä!

Kysely: Neljänneksessä kansalaisopistoista yt- tai muutosneuvottelut (pdf)

Kevätlukukausi on päättynyt lähes kaikissa kansalaisopistoissa, ja tulevan lukuvuoden suunnittelun maaliviiva alkaa häämöttää tai se on jo ylitetty. Opistoissa luodaan ammattitaitoisen henkilökunnan voimin joka vuosi uutta sekä kehitetään ja ylläpidetään vanhaa. Kurssilaisille halutaan tarjota monipuolinen valikoima eri opetusalueiden kursseja, jotka lisäävät ennen kaikkea osallistujien hyvinvointia ja yhdessä tekemisen iloa, uusien taitojen oppimista unohtamatta.

Viime aikoina uusien kurssien luominen ja vanhojen kehittäminen on kuitenkin ollut erityisen haasteellista kansalaisopistoihin kohdistuneiden rahoitusleikkausten vuoksi. Yksityisillä kansalaisopistoilla, kuten Ahjolan kansalaisopistolla, ei välttämättä ole muita mahdollisuuksia kuin leikata opetustarjontaa samassa suhteessa valtionosuustuntien leikkausten kanssa. Seurauksena on, että ainakin alkuvaiheessa uuden tarjoaminen edellyttää väistämättä vanhan karsimista tai päinvastoin.

Tuleva lukuvuosi tulee näyttämään millaiseksi tulevaisuus kansalaisopistoissa muodostuu. Ennen sitä, haluan nostaa esiin kolme tärkeää näkökulmaa muutosten keskeltä.

Kurssimaksujen korotukset nostavat osallistumiskynnystä. Kurssilaiset ovat olennainen osa kansalaisopiston toimintaedellytyksiä. Valitettavasti yleisesti kohonneet kustannukset (palkat, sähkö, vuokrat, jne.) lisäävät painetta korottaa osallistumismaksuja. Enää ei riitä pienet muutaman euron vuotuiset korotukset, vaan tarvitaan isompia muutoksia. Ikävä kyllä tästä seuraa hyvin todennäköisesti se, että monen osallistumiskynnys nousee taloudellisesti liian suureksi, eikä osallistuminen ole enää mahdollista. Setlementtiopistona tuntuu erityisen harmilliselta, että edellytykset tarjota vapaan sivistystyön lain mukaista kohtuuhintaista koulutusta alkavat heikentyä. Haluamme olla saavutettava, yhdenvertainen, yhteisöllinen, matalakynnyksen kohtaamispaikka, johon kuka tahansa voi tulla kehittämään itseään, oppimaan uutta ja harrastamaan – sivistymään.

Opetustuntien väheneminen. Rahoitusleikkaukset ajavat Ahjolan kansalaisopiston ohella monet muutkin opistot siihen tilanteeseen, että tunteja ja kursseja joudutaan reilusti vähentämään. Ahjolassa kurssien toteutuksesta eli opettamisesta vastaa yli kaksisataa sitoutunutta tuntiopettajaa, joiden työt tuntimäärän leikkausten vuoksi vähentyvät ja osalta loppuvat kokonaan. Monelle tuntiopettajalle työ kansalaisopistossa tai useassa eri opistossa vastaa täysipäiväistä työtä lukuvuosien aikana, mutta jatkossa työn palapeli tulee koota entistä pienemmistä palasista ja osa palasista saattaa kokonaan kadota. Tämä ei varsinaisesti edistä maan hallituksen ajamia työllisyystavoitteita, mutta työtä on mahdotonta tarjota, jos rahoitusta leikataan.

Muutos voi olla myös mahdollisuus. Kuluvana vuonna kansalaisopistokenttä on kohdannut ison muutoksen. Muutos ei ole välttämättä aina paha asia, vaikka se voi aluksi tuntua siltä. Toimintaa pitää kehittää entistä paremmaksi. Uudistumista tarvitaan, jotta yhä laajempi joukko eri ikäisiä (ja erityisesti nuoria ja keski-ikäisiä) löytäisi kansalaisopistojen mahtavat mahdollisuudet itsensä kehittämiseen, oppimiseen ja harrastamiseen. Uudistuminen vaatii toki rohkeutta ja rahaa, mutta ennen kaikkea uskoa tulevaan ja katsetta kohti tunnelin päässä häämöttävää uutta tulevaisuutta.

Teksti: Annika Sykkö, Ahjolan kansalaisopiston apulaisrehtori

Kun seuraan poliitikkojen keskustelua maahanmuutosta, tuntuu se kovin kaukaiselta omasta arjesta. Helsingin seudulle muuttaa tänäkin vuonna tuhansia ihmisiä töihin, opiskelemaan ja pakoon kotimaansa oloja. Moni palvelu ei toimisi ilman tänne muuttaneita työntekijöitä. Maahanmuuttaneet eivät ole vain joku ulkopuolinen ongelmaryhmä, vaan osa kaupunkiamme.

Helsingin työväenopistossakin opiskelijoista jo yli 18 % on vieraskielisiä, mikä vastaa suurin piirtein vieraskielisten osuutta helsinkiläisistä. Suurin opetettava aineemme on suomi toisena kielenä. Tarjoamme kursseja luku- ja kirjoitustaidon koulutuksesta aina edistyneimpiin kirjoituskursseihin. Meillä on myös arabian ja somalinkielisiä yhteiskuntataidon ryhmiä sekä digitukea monilla eri kielillä.

Kansalaisopistojen rooli kotoutumisen tukemisessa on nykyään jo erittäin merkittävä. Onkin erikoista, että hallitusohjelmassa vapaaseen sivistystyöhön tehtäviä säästöjä perusteltiin sillä, että opiskelijamme olisivat hyvätuloista keskiluokkaa, joka voi maksaa kursseistaan nykyistä enemmän. Kuten olemme moneen otteeseen todenneet, tämä kuva on aivan liian yksipuolinen. Suomen kielen kurssien opiskelijat eivät todellakaan ole hyvätuloisia, vaan opistojen edullinen ja monipuolinen tarjonta on monelle keskeinen tuki kotoutumisessa.

Nopea maahanmuutto haastaa kansalaisopistoja kuitenkin paljon laajemmin kuin vain suomen kielen opetuksen lisäämispaineena. Vaikka pian viidennes opiskelijoistamme on maahanmuuttajataustaisia, ei tämä näy vielä tarpeeksi muilla kuin suomen kielen kursseillamme. Miten saamme uudet kaupunkilaiset myös muille kursseillemme?

Työväenopiston kurssi on suurimmalle osalle suomalaisista hyvin tuttu käsite. Olemme jo lapsena oppineet omilta vanhemmiltamme, että opistoon voi kuka vain mennä oppimaan ja harrastamaan. Uussuomalaisille tämä ei ole itsestäänselvää. Meidän pitääkin miettiä viestintäämme uusiksi ja alkaa taas kertoa perusteista lähtien, mistä toiminnassamme on kyse.

Kursseillemme tullaan jatkossa myös heikommilla suomen kielen taidoilla, mikä vaatii meiltä kielitietoista otetta opettamiseen. Keskeistä on myös rekrytoida ulkomaalaistaustaisia opettajia ja muuta henkilökuntaa. Kansalaisopiston tuntiopettajaksi on onneksi matala kynnys tulla, kun voi tulla opettamaan juuri sitä, mitä osaa, eikä muodollisia kelpoisuusehtoja ole. Meilläkin toimii esimerkiksi kielten opettajina monia eri kielten natiiviosaajia.

Kansalaisopisto on aina ollut paikka, jossa erilaiset ihmiset oppivat yhdessä ja toisiltaan. Eteemme tulee varmasti ongelmiakin esimerkiksi erilaisten tapojen ja kulttuurien yhteensovittamisessa. Näiden ei pidä kuitenkaan estää meitä uudistumasta. Meillä on suuri potentiaali tarjota tietoja, taitoja ja yhdessä oppimisen iloa kohderyhmälle, joka kasvaa tuhansilla vuosittain. Tällä kohderyhmällä on valtavasti opittavaa suomalaisesta yhteiskunnasta – ja samalla valtavasti annettavaa.

Teksti: Ville Ylikahri, Helsingin työväenopiston rehtori

Kuva: Tuomas Hakkarainen

ja mistä kaikesta… vaalituloksesta, elinkustannusten noususta, ilmastonmuutoksesta, onko kulttuuri luksusta jne. Kyllä vaan, huolissaan saa olla, mutta ripaus toiveikkuutta on hyvä muistaa säilyttää mukana.

Viime aikoina on aiheuttanut paljon huolta mm. pohdinta vapaan sivistystyön rahoituksesta. Mikä olisi opistojen tulevaisuus, jos kymmenien miljoonien leikkaukset osuisivat kohdallemme? Koulutustamme pidetään markkinaohjautuneena, maksukykyisille suunnattuna ja näin perustellaan valtion rahoituksen tarpeettomuus. Joutavat mokomat hyvätuloiset maksamaan harrastuskustannuksensa itse… No, totuushan on kaukana tästä olettamuksesta, kuten me opistokentällä työskentelevät tiedämme. Opiskelijoissa kautta maan on varmasti mukana niin työttömiä, pienituloisia eläkeläisiä kuin keski- ja hyvätuloisiakin. Leikkausten myötä eliittiopistot olisivat sitten kyllä todellisuutta: jos valtion rahoitus pettää, niin useimmilla omistajakunnilla tuskin olisi mahdollisuutta tuota vajetta paikata, vaan kurssimaksuihin tulisi varmasti reippaat korotukset.

Rahoituksen leikkaaminen olisi todella sääli, sillä kansalaisopistot ovat varsinaisia Hyte-keskuksia! Kaikille! Koko maassa! KoLn vaaliteesien mukaisesti tarvitsemme todellakin tulevalla hallituskaudella kokonaisvaltaista hyvinvointia ja sosiaalista pääomaa lisää. Tarjoamallamme oppilaitosmuodolla toteutamme yhteiskuntaa eheyttäviä odottamattomia kohtaamisia juurikin siitä syystä, että ovet on avoinna kaikille. Samalla kurssilla kohtaavat erilaiset ihmiset, koulutustaustaa tai tulotasoa kun emme tulijoilta kysele. Ihmisiä yhdistää kiinnostus, kenties jopa intohimo yhteiseen aiheeseen, jonka kautta tutustuu hyvinkin erilaisiin ihmisiin ja saattaapa jopa joku ennakkoluulokin murentua yhteisten opintojen tuoksinnassa.

Vapaan sivistystyön toimijoina meillä ei ole varaa hukata piiruakaan sivistystä säästökuurien mukana! Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt vuoden 2024 Sivistyksen teemavuodeksi. Sivistys – demokratian dynamo! Parhaimmillaan sivistys on arkista ja jopa käytännöllistä, uteliaisuutta uuden oppimiseen. Me Kuopiossa aloitamme uuden lukuvuoden syksyllä OKM:n teemaa mukaillen: Utelias mieli, iloa hyvän olon huomiseen. Tällä teemallamme haluamme nostaa esille sivistyksen erilaisia merkityksiä ja luottamusta hyvään tulevaisuuteen, meille kaikille. Ekososiaalinen sivistys on mukana päivittäisessä arjessa, se ei ole mikään irrallinen suorite vaan koostuu ihan tavallisesta elämästä. Miten me kohtelemme toisiamme, saammeko toisen ihmisen loistamaan, elämmekö sopusoinnussa luonnon ja muiden ihmisten kanssa? Tarvitsemme kunnioittavaa suhtautumista lähimmäisiimme, niihin erilaisiinkin.
Sivistys on kasvamista ja elämistä kestävästi, aineettoman kulttuuriperinnön vaalimista ahneuden ja kuluttamisen sijaan.

Pidetään sivistyksen lippu korkealla, vastakin. Mutta joo: peruna kerrallaan on hyvä elämänohje, huolienkin kanssa 😉

Teksti: Kirsti Turunen, rehtori, Kuopion kansalaisopisto
Kuva: Vicente Serra

Rehtori Tarja Hoolin työpöydän ääressä ovat istuneet Tornion kansalaisopiston rehtorit opiston 70-vuotisen historian ajalta.

Teen hiljalleen luopumistyötä ihanasta työpöydästäni. Vanha pöytä herättää kunnioitusta, sillä sen ääressä ovat istuneet kaikki Tornion kansalaisopiston rehtorit opiston 70-vuotisen historian ajalta. Pöydän kunniakas historia ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että se on myös epäkäytännöllinen ja epäergonominen. Tietokoneen vuoksi pöytään on itse tehty jatko-osaa, joka keikkuu puolelta toiselle. Laatikot ovat isot ja raskaat, pöytätasokin kulunut. Pöydän kanssa olen kuitenkin tähän saakka pärjännyt vaikka työskentelyolosuhteet ovat olleet hieman haastavat.

Työpaikallani tehtiin viime kesänä työterveyshuollon toimesta ergonomiakartoituksia. Kartoituksen loppuraportissa mainittiin, että rehtorin on vaihdettava epäergonominen vanha pöytä ergonomiseen sähköpöytään. Luin raporttia läpi useaan kertaan ja päällimmäinen ajatus oli, etten voi luopua vanhasta ihanasta pöydästä. Kehtaavatkin! Ajatus jäi kuitenkin kypsymään ja nyt päivittäin huomaan epäergonomiset työskentelyasentoni ja kaipaavani parempaa työpistettä. Vaikka arvostan vanhaa pöytääni ja siihen liittyvää historiaa, olen nyt valmis vaihtamaan pöydän nykyaikaisempaan ja toimivampaan pöytään sillä tiedän, että hyvin rakennettu työpiste edistää työn tuloksellisuutta ja työn sujuvaa tekemistä.

Samaa kipuilua ja luopumisen tuskaa käyn parhaillaan myös oman opistoni kanssa. Tämä kipuilu ei kuitenkaan ole henkilökohtaista vaan paljon laajempi kokonaisuus. Meillä on viime keväänä käynnistynyt opistojen yhdistymisneuvottelut ja ensi keväänä tehdään päätöksiä Tornion lisäksi myös Kemissä, Simossa, Keminmaassa ja Tervolassa. Ajatus yhdistymisestä on sekä haikea että kiinnostava ja ajankohtainen. Taustalla tässä kaikessa on tietysti vapaan sivistystyön rahoitusleikkaukset – peli, jossa ei ole voittajia. Jokaisessa opistossa tehdään nyt kovasti töitä toimintaedellytysten löytymiseksi. Näin nyt myös täällä meillä. Tuttuus ei tässä tapauksessa tuo turvallista olotilaa, ei myöskään uusi asia eli yhdistyminen, sillä koskaan ei voi tietää kuinka siinä käy. Jos päätös lopulta osoittautuukin huonoksi, miten kansalaisopistopalvelujen käy? Heikennämmekö vai vahvistammeko ratkaisuillamme kuntalaisten opiskelu- ja harrastusmahdollisuuksia sekä yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia? Nyt pitäisi osata tehdä oikeita ratkaisuja, sillä epäonnistumiseen ei ole varaa.

En koe muutosvastarintaa, mutta yhdistymisasian kanssa on pitänyt pohdiskella asioita eri näkökulmista. Mahdollisen myönteisen päätöksen jälkeen on vielä ratkaistavana iso määrä erilaisia asioita ja niissä riittää mietittävää. Muutokset on oltava perusteltavissa. Olen ollut mukana yhdistymisneuvotteluissa alusta saakka – samalla kun olen kirjoittanut raportteja ja listannut plussia ja miinuksia, prosessi on selkiyttänyt myös omia ajatuksiani asiasta. Yhdistymiseen liittyvät asiat ovat ajatuksissani lähes päivittäin ja ehkäpä juuri siitä johtuen näitä opistojen yhdistymisuutisia putkahtelee silmiini ja korviini tämän tästä. Eniten yhdistymisiä taidetaan tehdä kansanopistoissa, mutta kyllä niitä toteutetaan myös kansalaisopistoissa. Vaikka kansalaisopistojen määrä on viime vuosien aikana reippaasti vähentynyt, kansalaisopistopalveluja on edelleen saatavissa jokaisessa Suomen kunnassa. Opistotoiminta kehittyy koko ajan ja kehittyminen vaatii aina päätöksiä muutoksesta. Nyt tarvitaan jälleen hyviä päätöksiä, pieniä ja isoja, meiltä kaikilta.

Tarja Hooli
Tornion kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kuvat: Arja Jaako (työhuone) ja Veera Hooli (Tarja)

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!