Aivomme kuormittuvat kiireestä, stressistä, epävarmuudesta ja pelon kokemuksista sekä kuona-aineista, jotka eivät pääse poistumaan aivoista riittämättömän unen vuoksi. Tämä ei ole vain työikäisten ongelma vaan kaikenikäisten aivot voivat kuormittua ja ylikuumentua jatkuvien muutosten, kasvavien vaatimusten, ympärillämme olevan hälyn ja tietotulvan johdosta.
Miten voisimme hidastaa tahtia? Voisiko aikaa pysäyttää edes hetkeksi? Miten voimme edistää omaa aivoterveyttämme?
Tarvitsemme aivojamme koko elämämme ajan aistiärsykkeiden ja tunteiden havaitsemiseen, tarkkaavaisuuden suuntaamiseen, oppimiseen, muistamiseen, ajatteluun, ongelmien ratkaisuun ja kommunikointiin. Aivojen toimintakyky on keskeinen osa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja mielekkäältä tuntuvaa elämää.
Aivojen hyvinvointia voi edistää terveellisillä elämäntavoilla ja huolehtimalla aivoergonomiasta vähentämällä aivojen kuormitusta aiheuttavia tekijöitä omasta toimintaympäristöstä. Esimerkiksi taustahälyn vaimentaminen, keskeytyksiä aiheuttavien tekijöiden ja laitteiden karsiminen keskittymistä vaativissa tehtävissä sekä pitkäaikaisen stressin ennaltaehkäisy pienillä arkisilla valinnoilla tukevat aivojen hyvinvointia. Oman työ- ja toimintakyvyn tukemiseksi voi syödä säännöllisesti monipuolista ruokaa, liikkua riittävästi, pitää pieniä taukoja sekä vapaa-ajalla edistää omaa palautumista itseä innostavan tekemisen, uuden oppimisen ja elämysten kokemisen kautta. Aivoja huolletaan unen aikana. Hyvä uni edistää aivojen palautumista ja toimintaa, kuona-aineiden poistumista aivoista sekä parantaa muistia, keskittymiskykyä ja oppimista.
Hyvinvoiva ihminen tarvitsee sosiaalisia kontakteja, osallisuuden kokemuksia, mielenkiintoista vapaa-ajan tekemistä, toimintakyvyn ylläpitoa, uusia tietoja ja taitoja, sydämensivistystä sekä taidetta ja kult-tuuria itse tehden tai nauttien olemalla yleisönä. Nämä kaikki luovat henkistä huoltovarmuutta ja auttavat selviämään tiukassa tilanteessa. Kestävä tulevaisuus rakennetaan hyvinvoivien ihmisten, turvallisen elinympäristön ja vastuullisen kehityksen keinoin.
Kansalaisopistot ovat täynnä kokonaisvaltaista hyvinvointia, iloa ja elämyksiä, elinikäistä oppimista, toivoa ja positiivisen tulevaisuuden uskoa luovaa sekä kurjistumista ehkäisevää ja palautumista edistävää toimintaa. Bonuksena on joukko saman kiinnostuksen omaavia kurssikavereita sekä ammattitaitoiset ja pedagogisesti taitavat opettajat. Uppoutumalla mielenkiintoiseen tekemiseen ja uuden oppimiseen aivot saavat hetkeksi lepoa arkea kuormittavista asioista. Elämykset yhdessä tehden tai yleisönä ollen ovat elämää rikastuttavia ja aivoterveyttä edistäviä. Onnistumiset ja positiiviset oppimiskokemukset lisäävät uskoa itseen ja omaan osaamiseen. Taito- ja taideaineiden sekä liikunnan harrastaminen, uuden kielen tai taidon opettelu aktivoi ja haastaa aivoja. Samalla se on kokonaisvaltainen hyvinvointiteko itselle.
Teksti: Anu Hultqvist, TtM, Jokihelmen opiston rehtori ja Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsen Kuva: Jukka Haarala
Työssäni Kirjastokaistan tuottajana saan toimia kentällä, joka tukee ihmisten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kohtaan päivittäin työmme kautta paljon valoisia asioita, mutta valitettavasti myös huolta ja uhkaa aiheuttavat tekijät voimistuvat. Viime vuosina Kirjastokaistan striimaamissa tilaisuuksissa on noussut vahvasti esiin erityisesti polarisaatio ja huoli lukutaidon heikkenemisestä.
Sosiologian yliopistotutkija ja dosentti Riie Heikkilä on perehtynyt kulttuuriosallistumisen eriytymiseen sekä lukemiseen ja ei-lukemiseen. Hänen tutkimuksissaan on käynyt ilmi, että aiemmin ei-lukijat vetosivat ajan puutteeseen ja “pitäisi lukea” -ajatteluun. Nyt perustelut ovat muuttuneet: lukemista pidetään herkemmin nolona, elitistisenä tai “ei oman porukan juttuna”.
Kirjallisuusalan monipuolinen ammattilainen Aleksis Salusjärvi tunnetaan ennen muuta siitä, että hän tekee lukutaitotyötä niiden nuorten ja aikuisten kanssa, jotka suhtautuvat kielteisesti lukemiseen ja joiden tarinaa kirjallisuus ei ole perinteisesti kertonut. Salusjärvi puhuu lukemisesta eloonjäämistaitona. Hän on kertonut myös Maailman lukutaitosäätiön arviosta, jonka mukaan lukutaidon ongelmien hinta on Suomessa noin 3,5 miljardia euroa vuodessa. Tutkimuksen mukaan pääsyy tähän löytyy lukutaidon puutteen ja passiivisuuden heijastumisesta ihmisten arkeen.
Kun puhumme lukutaidosta, kyse ei ole vain vapaa-ajan lukemisharrastuksesta. Lukukeskuksen ”5 faktaa lasten ja nuorten lukemisesta 2025″ -katsauksen mukaan Suomessa vain 56 % nuorista saavuttaa PISA-tutkimuksessa tyydyttävän lukutaidon tason – sen, jota pidetään jatko-opintojen ja työelämän kannalta riittävänä.
Häkellyttäviä tietoja, eikö? Mutta nyt seuraa tärkein osuus: meistä jokainen voi vaikuttaa siihen, että suunta muuttuu. Koko kirjakenttä ja monet yhteisöt ja organisaatiot ovat havahtuneet siihen, että meidän kaikkien tulee olla entistä näkyvämmin mukana vahvistamassa lukumyönteistä yhteiskuntaa. Lukutaidon vahvistaminen ei ole vain koulujen tehtävä. Se koskee koteja, kirjastoja, kulttuurilaitoksia, työelämää sekä kansalaisopistoja.
Kansalaisopistojen kurssitarjonta on vapaan sivistystyön kulmakivi, ja sen vaikutukset näkyvät ihmisten hyvinvoinnissa ja osaamisessa. Kurssille osallistuva saa usein mukaansa oppimisen ja onnistumisen iloa, joka heijastuu myös perheen arkeen. Yleisten kirjastojen rooli on yhtä lailla merkittävä: aineistot, tilat, tapahtumat ja opastukset tuovat tutkitusti hyvää elämään.
Sekä kirjastoilla että kansalaisopistoilla on mahdollisuus kantaa yhteiskunnallista vastuuta toiminnassaan. Kansalaisopistot voivat olla luontevia paikkoja lukumyönteisen ilmapiirin vahvistamiseen ja kirjojen esille tuomiseen: kirjahyllyjä aula- ja taukotiloissa, kurssien vetäjien lukuvinkkejä, kirjapuhetta rikastuttamaan tiloja ja toimintaa. Kun aikuiset ja lapset saavat opistosta lukemisen kipinän, se voi siirtyä koteihin ja levitä laajemmin yhteiskuntaan.
Monet tämän päivän lapset ja nuoret ovat tulevia kansalaisopistojen opiskelijoita. Pidetään siis kirjat opistoissa näkyvästi esillä – se tukee sitä, että tulevaisuudessakin on aikuisia, joiden lukutaito on riittävän hyvä hakemaan tietoa kursseista, ymmärtämään ilmoittautumisohjeet ja suorittamaan kurssit.
Jokainen meistä voi olla osa ratkaisua!
Teksti: Tuottaja & toimittaja Riitta Taarasti, Kirjastokaista Kuva: Lotta Taarasti
Suomen hallitus etsii jälleen miljardiluokan säästökohteita, ja valtiovarainministeriö on nostanut esiin kansalaisopistojen perusrahoituksen leikkaamisen. Vuonna 2024 opistojen rahoitusta leikattiin jo 12,5 miljoonalla eurolla, ja nyt suunnitteilla on uusi, noin 11 miljoonan euron leikkaus. Tämä kehitys on erittäin huolestuttava ja koulutuspolitiikan näkökulmasta vaarallinen.
Vuoden 2024 rahoitusleikkaukset koettelivat opistoja jo kovalla kädellä. Niiden seurauksena kurssitarjontaa on jo kavennettu, opetusta vähennetty erityisesti sivukyliltä ja syrjäseuduilta, maksuja korotettu, henkilöstöä lomautettu, lukukausia lyhennetty, ryhmäkokoja suurennettu ja minimiosallistujamäärää kasvatettu. Lisäleikkaukset pahentaisivat tilannetta entisestään.
Kansalaisopistot ovat elinikäisen oppimisen kivijalka ja runkoratkaisu. Ne tarjoavat koulutusta kaikille – nuorille, aikuisille, ikääntyville, Suomessa jo oleville maahanmuuttajille ja erityisryhmille. Ne ovat saavutettavia, joustavia ja paikallisesti juurtuneita. Leikkaukset uhkaavat koko järjestelmän olemassaoloa ja sen kykyä kehittää toimintaa kansalaisten palvelemiseksi.
Kansalaisopistoilta ei voi enää leikata, koska:
Ne tukevat elinikäistä oppimista ja osaamisen päivittämistä.
Ne edistävät koulutuksellista tasa-arvoa ja sivistystä.
Ne ovat keskeisiä mielenterveyden ja hyvinvoinnin tukijoita.
Ne ehkäisevät syrjäytymistä ja yksinäisyyttä.
Ne ylläpitävät ikääntyvien toimintakykyä ja aktiivisuutta.
Ne tarjoavat työelämätaitoja ja kielikoulutusta työllistymisen tueksi.
Ne ovat keskeisiä maassa jo olevien kotoutumisessa.
Ne vahvistavat alueellista tasa-arvoa ja kuntien elinvoimaa.
Ne tukevat kansalaisyhteiskuntaa ja demokratiaa.
Ne toimivat erittäin kustannustehokkaasti.
Ne vähentävät sosiaali- ja terveyspalveluiden kuormitusta.
Ne liikuttavat satojatuhansia ihmisiä vuosittain.
Ne ylläpitävät kulttuuriperintöä ja käsityötaitoja.
Ne tukevat luovaa ilmaisua ja kulttuurielämää.
Ne täydentävät virallista koulutusjärjestelmää joustavasti.
Ne madaltavat kynnystä osallistua koulutukseen.
Ne vahvistavat yhteisöllisyyttä ja osallisuutta.
Ne tukevat aktiivista kansalaisuutta ja vaikuttamista.
Ne ovat usein peruskoulun ohella ainoa koulutuksen tarjoaja pienillä paikkakunnilla.
Ne vastaavat nopeasti muuttuvan työelämän tarpeisiin.
Ne ovat pieni investointi, jolla on suuri yhteiskunnallinen vaikutus.
Kansalaisopistot eivät tarjoa vain kursseja tai koulutuksia – ne ovat kohtaamispaikkoja, mahdollisuuksia ja toivoa tulevasta. Niiden rahoituksen leikkaaminen on lyhytnäköistä politiikkaa, joka heikentää sivistysyhteiskunnan perustaa. Nyt on aika puolustaa ja vahvistaa kansalaisopistoja, jotta ne säilyisivät myös tuleville sukupolville!
Lisätiedot: Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen p. 040 741 0641, jaana.nuottanen@kansalaisopistojenliitto.fi
Luin ilolla ja mielenkiinnolla Päivi Majoisen blogitekstin, joka käsitteli kansalaisopistojen roolia kulttuurihyvinvoinnin edistäjinä. Majoinen toi esiin, miten opistot toimivat matalan kynnyksen kulttuuritoimijoina edistäen terveyttä, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta (KoL hallituksen blogi 13.1.2025). Haluan kiittää kirjoittajaa tärkeän aiheen esille nostamisesta ja jakaa muutamia ajatuksia ja lisätietoa aiheesta.
Kansalaisopistot ovat olennainen osa suomalaista kulttuurielämää ja hyvinvointia. Ne tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia oppia, kokea ja osallistua taiteeseen ja kulttuuriin. Kansalaisopistot toimivat matalan kynnyksen paikkoina, joissa jokainen voi löytää itselleen sopivan tavan osallistua ja nauttia kulttuurista.
Kuten tiedämme, saavutettavuuden periaate on kansalaisopistojen toiminnan ydintä. Kansalaisopistot tarjoavat kaikille ikään ja taustaan katsomatta mahdollisuuden oppia, osallistua ja kokea yhteisöllisyyttä. Ja kuten Majoinenkin toi esiin, kansalaisopistot toimivat koko maassa, suurista kaupungeista pieniin paikkakuntiin, ja näin varmistavat kulttuurin saavutettavuuden myös alueilla, joissa kulttuuritoiminta olisi muuten vähäistä. Saavutettavuuden kehittäminen on jatkuvasti ajankohtaista. Kansalaisopistojen liiton vuonna 2023 julkaisema Kohti kaikkien kansalaisopistoa: Kansalaisopistojen saavutettavuusopas onkin laadukas ja kattava materiaali saavuttavuuden kehittämiseksi.
Taiken projekti edistää kansalaisopistojen roolia kulttuurihyvinvointitoiminnassa
Työskentelen Taiteen edistämiskeskuksessa (Taike) Kansalaisopisto kulttuurihyvinvoinnin välittäjänä -projektissa 11/2021–9/2026 (voit lukea projektista lisää täältä). Projektin keskeiset tavoitteet ovat seuraavat:
Edistää taiteilijoiden työllistymistä sote-sektorille.
Parantaa taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta.
Lisätä maantieteellistä yhdenvertaisuutta taidepalveluiden saatavuudessa.
Kehittää palvelupolkuja, jotka yhdistävät taiteilijat, kansalaisopistot ja sote-sektorin tarpeet.
Projektin keskeisenä tuloksena syntyy ns. kansalaisopistomalleja, jotka kuvaavat kansalaisopistojen kulttuurihyvinvointitoiminnan tuottamista sekä taiteilijoiden osaamisen välittämistä. Projektia kehitetään tiiviissä yhteistyössä Seinäjoen ja Järvilakeuden kansalaisopistojen kanssa ja kulttuurihyvinvoinnin välittäjämallit ovat tarkoitettu valtakunnallisesti sovellettaviksi. Näitä konkreettisia kulttuurihyvinvoinnin toimintamalleja julkaistaan vuoden 2025 aikana.
Vaikka Taiken projekti keskittyy kansalaisopistojen ja sosiaali- ja terveysalan toimijoiden väliseen yhteistyöhön, on kansalaisopistojen toteuttama kulttuurihyvinvointitoiminta toki paljon laajempaa. Samalla juuri yhteistyö sote-toimijoiden kanssa parantaa kansalaisopistojen saavutettavuutta ja tukee heikommassa elämäntilanteessa olevia henkilöitä. Itä-Suomen yliopiston aikuiskasvatustieteen professori Jyri Mannisen tutkimustulokset tukevat tätä ajattelua, ja vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa korostetaan kansalaisopistojen roolia sote-palveluita täydentävänä toimijana. Tässä kehityksessä on tärkeää huomioida myös kulttuurihyvinvointia vahvistavat sisällöt.
Kansallinen kysely rehtoreille vahvistaa kulttuurihyvinvoinnin tietopohjaa
Kansalaisopistojen kulttuurihyvinvointitoiminta on monipuolista ja tavoittaa laajasti eri kohderyhmiä, kuten ikääntyneitä ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria ja aikuisia. Tämän tiedon vahvistaa myös Taiken tilaama ja Kukunori ry:n toteuttama, kansalaisopistojen rehtoreille suunnattu, kansallinen kysely (2024), joka keräsi tietoa kansalaisopistojen kulttuurihyvinvointitoiminnasta, rahoituksesta ja yhteistyökäytännöistä.
Vastausten mukaan 63 % kansalaisopistoista toteuttaa kulttuurihyvinvointitoimintaa, johon liittyy yhteistyötä hyvinvointialueen tai muiden sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavien tahojen kanssa. Kyselyn vastaajat nostavat esiin, että kulttuurihyvinvointitoiminnan kehittämiseksi on tärkeää vahvistaa yhteistyötä, lisätä resursseja ja hyödyntää uusia toimintatapoja, kuten kulttuurilähetteitä. Kansalaisopistojen tarjoamat helposti lähestyttävät ja edulliset kulttuurihyvinvoinnin mahdollisuudet edistävät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Lämmin kiitos kaikille vastanneille!
Tukea ja työkaluja kansalaisopistojen roolin vahvistamiseksi
Majoinen esitti blogitekstissään huomion siitä, että “valtakunnallisissa kulttuurihyvinvoinnista käydyissä keskusteluissa ja kirjoituksissa kuitenkin harvemmin mainitaan kansalaisopistot.” Tämä on tärkeä huomio, ja kansalaisopistojen roolia kulttuurihyvinvoinnin edistäjänä tulee edelleen vahvistaa. Tähän tarpeeseen Taiken projekti on omalta osaltaan pyrkinyt vaikuttamaan ja Taike tuo esiin omissa kulttuurihyvinvoinnin julkaisuissaan ja materiaaleissaan kansalaisopistojen roolin kulttuurihyvinvointikentällä. Voit tutustua esimerkiksi Kulttuurihyvinvointi ja taiteilijan työ -materiaaliin Taiken Innokylä-sivustolla. Myös kulttuurihyvinvoinnin valtakunnallinen yhteyspiste Taikusydän on määritellyt vapaan sivistystyön osaksi moniammatillista kulttuurihyvinvoinnin edistämisen toimijakuntaa. Taikusydämen yhdyspintakuvaan voit tutustua Taikusydämen sivuilla. Yhteistyön ja tunnettuuden vahvistamiseksi kansalaisopistojen kannattaa osallistua esimerkiksi Taikusydämen alueverkostojen työhön. Verkostojen yhteystiedot löytyvät täältä.
Oman opistonne kulttuurihyvinvoinnin kehittämisessä voitte hyödyntää Taiken projektissa luotua materiaalipakettia
Hyvien käytäntöjen muistilista taidetoimintaan sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tämä lista tarjoaa käytännön vinkkejä ja ohjeita taidetoiminnan toteuttamiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Se sopii erityisen hyvin suunnittelija- ja tuntiopettajien käytännön työn tueksi. Materiaali on jaettu kolmeen osaan, jotka on suunnattu taiteilijoille, tilaajille ja välittäjille.
Kulttuurihyvinvointi kansalaisopistoissa: Tarkistuskysymyksiä toiminnan kehittämiseksi. Tämä dokumentti auttaa kansalaisopistoja arvioimaan ja kehittämään kulttuurihyvinvointitoimintaansa.
Toimintaohjeita kansalaisopistoille: Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen hyvinvointialueiden kanssa yhteistyössä. Tämä ohjeistus tarjoaa kansalaisopistoille käytännön vinkkejä ja suosituksia kulttuurihyvinvointitoiminnan edistämiseksi yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa
Materiaalit on suunniteltu tukemaan kansalaisopistojen kulttuurihyvinvointitoimintaa ja edistämään taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta eri kohderyhmille. Kaikki materiaalit löytyvät Kansalaisopisto kulttuurihyvinvoinnin välittäjä -projektin Innokylä-sivustolta. Niiden luomisessa on hyödynnetty YAMK-opinnäytetyötäni, jonka löydät täältä.
Yhteistä ideointia ja tiedonjakamista
Kansalaisopistot ovat merkittävä voimavara yhteiskunnassamme. Ne tarjoavat mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen ja kulttuurihyvinvoinnin vahvistumiseen. On tärkeää, että kansalaisopistoilla on jatkossakin resurssit toteuttaa tätä arvokasta työtä, joka lisää osallisuutta, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.
Resurssien lisäämisen lisäksi tarvitaan innostavia ja helposti toteutettavia ideoita – ja niitä on! Esimerkiksi Majoisen esiin nostama, Pieksämäen erinomainen ja konkreettinen idea, jossa opiston esiintyvien ryhmien kalenteri on jaettu hyvinvointialueen ja muiden toimijoiden käyttöön.
Jos olet kiinnostunut ja haluat lisätietoa sekä kollegiaalista keskustelua aiheesta, tervetuloa kansalaisopistojen kulttuurihyvinvointitoimintaan liittyvään Teams-tapaamiseen ystävänpäivänä pe 14.2.2025 klo 8.15–9.00! Liity linjoille tällä osallistumislinkillä.
Minuun voi myös ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä, jos vaikka haluat lisätietoa rehtorikyselyn tuloksista, materiaalipaketista tai muista kansalaisopistojen kulttuurihyvinvointiin liittyvistä asioista.
Yhteistyöterveisin, Venla Korja Taiteilija-asiantuntija, Taiteen edistämiskeskus venla.korja@taike.fi, p. 0295 330 887
Olemme jatkuvan muutoksen tilassa, ehkä nyt enemmän kuin koskaan. Jotkut meistä voimaantuvat kriiseistä, kun taas osa meistä kukoistaa hyvinvoinnin olotilassa. Kumpaakaan näistä kahdesta olotilasta ei voi ylläpitää johdonmukaisesti, vaan ne vaihtelevat eri työelämän osa-alueilla. Joskus on kuitenkin hyvä vain istahtaa alas ja tunnistaa itsessään niitä vahvuuksia, jotka kannattelevat meitä muutosten ja kriisien keskellä.
Tämän vuoden aikana Tampereen seudun työväenopiston henkilökunta on ahkerasti osallistunut Erasmus-ohjelman koulutuksiin eri puolilla Eurooppaa. Tavoitteena on ollut verkostoitumisen ja koulutusannin lisäksi henkilöstön työhyvinvoinnin vahvistaminen. Olin viikon 41 Barcelonassa Erasmus-kurssilla, jonka aiheena oli Resilience and Well-being Strenghts for Teachers. Kurssilla opimme, että resilienssiä voidaan kuvata vahvuuksina, joita voimme hyödyntää saavuttaaksemme tasapainon haasteellisten ja myönteisten hetkien välillä niin elämässä kuin työssäkin.
Resilienssiä voidaan yleisesti kuvata kriisien kestävyydeksi. Se voi olla kykyä selviytyä joustavasti eri työtilanteista ja kykyä säilyttää tasapaino vaikeita työasioita kohdatessa. Joku meistä selviää hyvin vaikeista vastoinkäymisistä, kun taas toiselle henkilölle pienikin koettelemus voi olla liikaa. Vahva resilienssi voi olla myös kykyä palautua haasteellisista työasioista ennen kuin ne muuttuvat liian stressaaviksi.
Kurssilla opimme muun muassa vahvuuksiemme tunnistamista ja positiivista palautteenantoa. Vaikka emme voi ylläpitää jatkuvaa korkeaa työhyvinvoinnin tasoa, voimme oppia tunnistamaan, millainen työhyvinvoinnin tila on olemassa sekä milloin resilienssivahvuuksien hyödyntäminen on tarpeellista.
Työelämän resilienssiä voi vahvistaa kurssilla esitetyn Kintsugi-menetelmän avulla. Menetelmässä vertauskuvallisesti rikkoutunut malja korjataan palasista uudelleen kokoon, eli tavoitteena on tehdä maljasta eheämpi kuin alkuperäinen muoto ilman, että piilotellaan säröjä tai halkeamia. Jotta työyhteisöä voi kehittää yhteisöllisemmäksi muutosten ja kriisien keskellä sekä luoda uutta tilalle, pitää nostaa esille aikaisemmat toimintatavat tekemällä ”säröjä” entisiin tapoihin tehdäksemme työyhteisöistämme entistä eheämpiä ja muutoksille kestävämpiä.
Erasmus-kurssille osallistuminen oli minulle kokonaisuudessaan antoisa kokemus. Kurssi antoi kestävyyden työkalupakkiin monia vinkkejä niin työelämää kuin elämää varten.
Teksti ja kuvat: Anne Partanen, Tampereen seudun työväenopiston apulaisrehtori
Webinaarissa pureudutaan sosiaalisen kestävyyden ja vastuullisuuden teemoihin. Opistojen tavoitteena on toimia tavalla, joka edistää niin henkilöstön, opiskelijoiden, sidosryhmien kuin ympäristön ja yhteiskunnankin hyvinvointia. Sosiaalisesti vastuullisessa toiminnassa korostuvat esimerkiksi yhdenvertaisuus, saavutettavuus, yhteisöllisyys, osallisuus sekä kulttuurinen monimuotoisuus. Webinaarissa kuullaan mm. yliopistonlehtori Sanna Ryynäsen puheenvuoro ekososiaalisesta vastuullisuudesta sekä rehtori Mia Talikan esitys opistojen tunnettavuuden lisääminen palvelumuotoilun keinon -hankkeessa tuotetusta asiakasraatikäsikirjasta.
Ohjelma 10 Alkusanat. Järjestösuunnittelija Henri Piirainen KoL 10.05 Ekososiaalinen vastuullisuus kansalaisopistoissa. FT Sanna Ryynänen, UEF 10.50 Tauko 11 Osallistamista asiakasraadin avulla. Rehtori Mia Talikka, KVS-Säätiö 11.30 Sosiaalinen vastuu Postilla. Vastuullisuuspäällikkö Terhi Uusitalo, Posti
Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilökunnalle.
Mari Takamaa esittelee Lapuan taidekoulun visuaalisten aineiden Pilvilinna -kevätnäyttelyn töitä. Kuva: Anna-Kaarina Perko.
Millaista on olla lapsi ja nuori vuonna 2024? Ei kovin helppoa, kertoo vaikka viimeisimmän kouluterveyskyselyn tulokset. Mielenterveyden ongelmat, yksinäisyys, kiusatuksi tuleminen: siinäpä synkkä kolmikko, joka on aiheellisesti saanut runsaasti palstatilaa viime aikoina. Tästä huolimatta – tai juuri tämän vuoksi – meidän aikuisten tulee luoda uskoa tulevaisuuteen.
Taito- ja taideaineet tarjoavat lapselle ja nuorelle omien tunteiden sanoittamisen tapoja. Taiteiden avulla voi työstää turvallisesti ahdistusta, pelkoja ja muita negatiivisia tunteita sekä pohtia omaa suhdetta ympäröivään maailmaan ja itseensä. Tutkitusti taiteen yhteisöllinen tekeminen on nuoren mielenterveydelle mitä parasta ennaltaehkäisevää ja myös korjaavaa toimintaa. Omien unelmien tavoittelu vaatii työtä, uuden opettelua ja sinnikkyyttä. Meillä on oppilaitoksina ja kasvattajina vastuu tarjota laadukasta taideopetusta ja auttaa, ohjata ja rohkaista lapsia ja nuoria unelmoimaan. Matka kohti pilvilinnoja sisältää taatusti myös pettymyksiä ja epäonnistumisia, joiden ylittämisessä aikuisen tuki ja kannustus ovat erityisesti tarpeen.
Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelma noudattaa samoja askelmerkkejä kuin pilvilinnan rakennusprojekti. Liikkeelle lähdetään perusasioista kivijalkaa rakentaen. Kun kivijalka on vahva ja tukeva, voi sen varaan rakentaa yhä uusia kerroksia. Taitojen karttuessa voi linnaan lisätä huoneita, torneja ja upeita yksityiskohtia. Jokainen pilvilinna on erilainen, tekijänsä näköinen. Ja kuten rakentamisessa yleensä, valmista ei tule koskaan – aina voi tehdä muutoksia, parannella ja kehittää.
Kuten pilvien muoto taivaalla, myös unelmat haihtuvat, muuntuvat ja rakentuvat uudelleen. Kun rakentamisen taidot ovat olemassa, on uuden projektin aloittaminen kuitenkin helppoa. Näiden projektien lomassa rakentuu lapsen ja nuoren omannäköinen elämä. Autetaan heitä uskomaan omiin pilvilinnoihinsa!
Tulevaisuuden uskoa ja kykyä unelmoida tarvitsemme tässä ajassa me kaikki.
Kevätlukukauden ollessa loppusuoralla, juhlitaan monessa taiteen perusopetusta järjestävässä kansalaisopistossa ja taidekoulussa päättötodistuksen saavia nuoria. Tässä sanat, jotka olen jokaisena lukuvuotena lausunut omille valmistujillemme:
”Toivon sinulle Rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin Sitkeyttä tavoitella edessäsi siintävää päämäärää Herkkyyttä tunnistaa omia tunteita ja mielialoja Vahvuutta kestää pettymyksiä ja epäonnistumisia Uskoa tulevaisuuteen ja omiin pilvilinnoihisi Toivon, että olet tuntenut meillä itsesi tärkeäksi ja arvokkaaksi Toivon, että olemme antaneet sinulle siivet, joilla lentää kohti omia unelmia”
Teksti: Mari Takamaa, rehtori, Lapuan kansalaisopisto / Lapuan taidekoulu
Opistoagentit Hilma ja Minttu ovat tehneet lyhyitä videoita Lievestuoreen kansalaisopistosta. Kuva: Sari Puttonen
”Menkää, tulkaa, katsokaa, eläkää! Täytyy mennä opistoon, että huomaa miten kivaa on ja miten hyvä yhteishenki ja ilmapiiri siellä on.” Sitaatti pitää sisällään 90-vuotiaan jo 76 vuotta kansalaisopistossa opiskelleen terveiset heille, jotka eivät ole vielä kansalaisopiston ovia aukaisseet.
Minä kuulun Laukaaseen -hankkeessa olemme halunneet saada kuuluviin erityisesti kansalaisopiston opiskelijoiden äänet ja heidän kokemuksensa kansalaisopistosta. Laukaan kunta on maantieteellisesti laaja, joten podcastit ja videot ovat mahdollistaneet äänen kuulumisen yli välimatkojen ja ympäri kuntaa.
Minä Kuulun Laukaaseen on Laukaan ja Lievestuoreen kansalaisopistojen yhteinen laatu- ja kehittämishanke. Hankkeen tavoitteena on parantaa opistojen välistä yhteistyötä ja lisätä opistojen tunnettuutta sekä yhteisöllisyyttä koko Laukaan kunnan alueella. Hankkeen rahoittaa Opetushallitus ja hanke kestää vuoden 2024 kesäkuun loppuun.
Olemme tehneet hankkeessa tähän mennessä 16 podcastia, joihin olemme valinneet vieraiksi mahdollisimman monipuolisen joukon kansalaisopiston opiskelijoita ja opettajia. Olemme vierailleet lasi- ja keramiikkaryhmissä, haastatelleet Cafe Los Mummos -opistoryhmäläisiä, mieslaulajia, Jokamiähen reeniryhmäläisiä, nuoria ja jo kymmeniä vuosia opistossa opiskelleita.
Podcasteista välittyy kansalaisopiston suuri merkitys ihmisten elämässä niin oppimisen kuin yhteisöllisyyden ja kanssakäymisen mahdollistajana. Kylläpä soisi päättäjienkin kuuntelevan nämä podcastit, jotta he ymmärtäisivät miten suuren määrän oppimista, hyvinvointia ja terveyttä edistävää ja vahvistavaa toimintaa opistot ovat mahdollistaneet.
Haluamme kertoa podcasteissa kansalaisopistosta monesta eri näkökulmasta, tavoittaa uusia ihmisiä ja tutustuttaa heidät kansalaisopistotoimintaan ja toiminnassa jo mukana oleviin ihmisiin. Tavoitteena on madaltaa opiston kursseille osallistumisen kynnystä sekä lisätä ihmisten osallisuutta.
Lasten ja nuorten ääni on haluttu saada kuuluviin niin tekijöinä kuin kokijoina. Silinterihatuissaan ja aurinkolaseissaan kulkevat nuoret opistoagentit Hilma ja Minttu ovat tehneet lyhyitä videoita Lievestuoreen kansalaisopistosta. Videot ovat tekijöidensä näköisiä ja oloisia: lasten näkökulmasta tehtyjä välähdyksiä opiston arjesta.
Tutustu aikaansaannoksiin alla olevien linkkien kautta.
Kansalaisopistojen liitto järjestää Kansalaistaidot kunniaan -hankkeen teemapäivän Pe 24.11. klo 9–15.
Teemapäivässä esitellään hankkeen kehittäjäryhmän kanssa työstettyä kansalaistaitojen määritelmää ja kansalaistaito-oppaan runkoa sekä keskustellaan niiden sisällöistä. Päivän aikana kuullaan myös asiantuntijapuheenvuoroja luovuuden opettamisesta sekä kansalaistaitojen merkityksestä hyvinvoinnille. Lisäksi pohditaan, mitä ovat kestävän elämäntavan taidot ja miten niitä voi opettaa. Päivän lopuksi keskustellaan abstrakteista taidoista sekä niiden opettamisesta kansalaisopistossa.
OHJELMA 9 Avaussanat 9.10 Kansalaistaidot kunniaan hankkeen työn esittelyä, Henri Piirainen ja Katri Laitinen, Kansalaisopistojen liitto 9.55 Miten opetetaan luovuutta? kouluttaja & kirjailija Minna Haapasalo 10.50 Tauko 11 Kestävän elämäntavan taidot, yliopistonlehtori Antti Wallin, Tampereen yliopisto 11.40 Miten opettaa kestävää elämäntapaa? rehtori Teppo Latvanen ja projektikoordinaattori Johanna Vitale, Seinäjoen kansalaisopisto 12.15 Lounastauko 13.15 Kansalaistaidot hyvinvoinnin perustana. johtaja Tommi Lehtonen, Vaasan yliopisto 14 Tauko 14.10 Kansalaistaitojen kurssioppaan dräftin esittely + kommentointi 14.20–15 Osallistava keskustelu: Mitä ”abstrakteja” kansalaistaitoja opetetaan opistossa?
Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilökunnalle. Teemapäivä järjestetään Microsoft Teams -alustalla ja siitä tehdään tallenne.
Aivot säätelevät koko kehon toimintaa. Ei sen enempää eikä vähempää. Aivot säätelevät tunteita, tiedonkäsittelyä ja käyttäytymistä. Tätä säätelytoimintoa kutsutaan toiminnanohjaukseksi. Aivojen toiminnanohjauksella on keskeinen rooli aivoterveyttä edistävissä elämäntavoissa ja valinnoissa. Sillä on tärkeä rooli myös terveen mielialan säätelyssä.
Aivojen toiminnanohjaus korostuu varsinkin silloin, jos ympäristö ei tue riittävällä tavalla aivoterveellisiä valintoja. Silloin, kun aivot ovat ylikuormittuneet, teemme helpommin haitallisia elintapavalintoja. Esimerkiksi kuormittavan päivän jälkeen on paljon helpompaa syödä epäterveellisesti ja jäädä sohvalle makaamaan iltakävelyn sijaan. Suunnitelmalliseen ja tuottavaan toimintaan tarvitaan hyvin toimivaa toiminnanohjausta.
Aivoterveydestä huolehtiminen ei ole vain tulevaisuuden uhkien ja sairauksien ehkäisyä vaan myös tämänhetkisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn optimointia, oli sitten aivosairautta tai ei. Aivojen hyvinvointia voi vahvistaa tässä ja nyt iästä riippumatta. Aivojemme hyvinvointi rakentuu arjen ympäristöissä ja olosuhteissa, joten niiden on oltava elämänhallintaa ja aivoterveyttä suojaavia. Tällaisessa ympäristössä meidän kaikkien on helpompi välttää turhaa ja haitallista aivokuormitusta.
Aivot tarvitsevat kuitenkin sopivassa suhteessa myös kuormitusta ja uuden oppimista. Haasta siis aivojasi mieleiselläsi tavalla ja ponnistele uuden asian eteen. Aivoille tekee hyvää yhdessä tekeminen. Samalla on tärkeää, että muistaa palautumisen ja levon merkityksen. Rakennamme jo päivän aikana tulevaa yöuntamme, ja siksi ei ole aivan sama, millainen päivämme on. Aivoille kuormittavaa on esimerkiksi informaatiotulva, monen asian samanaikainen tekeminen ja ympäristön tunnekuorma. Aivoystävällisessä ympäristössä aivotoimintojen normaalit toiminnot (esim. tavanomaiset tunnetoiminnot, tiedonkäsittelyn piirteet ja rajat) ja rajoitteet on huomioitu riittävällä tavalla. Sillä pohjustamme myös hyvää yöunta.
Kuinka siis lisätä aivojen hyvinvointia? Kansallisen aivoterveysohjelman asiantuntijoiden laatimat tavoitteet nostavat esille meidän kaikkien aivoja suojaavia tekijöitä, jotka ovat jääneet liian vähälle huomiolle:
Nämä tavoitteet eivät kuitenkaan ole vain yksilön vastuulla vaan tarvitaan myös yhteiskunnan rakenteiden ja systeemien muutosta, jotta yksilön aivojen hyvinvointia tukevat valinnat olisivat mahdollisia.
Aivot ovat erottamaton osa meitä – yhteinen pääomamme!
Ohjelmapäällikkö Markku Holmi ja ohjelmakoordinaattori Tarja Keltto Kansallinen aivoterveysohjelma
