OECD:n kansainvälinen aikuiskoulutustutkimus PIAAC (2013) paljasti, että noin 600 000 suomalaisella on puutteita perustaidoissaan. Tämä korostaa aikuiskoulutuksen ja kansalaisopistontoiminnan merkitystä. Uusimman PIAAC-tutkimuksen tuoreimmat tulokset julkaistaan joulukuussa 2024, mikä pitää aiheen ajankohtaisena jatkossakin.
Kansalaisopistojen liiton kansalaistaidot kunniaan -hanke on on tukenut opetus- ja kulttuuriministeriön, hallitusohjelman ja vapaan sivistystyön tavoitteita osallisuudesta, tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Olemme määritelleet kansalaistaitojen kokonaisuuden opistokontekstissa tutkimustyötä hyödyntäen, kehittäneet kansalaisopistojen kansalaistaitoihin liittyviä koulutuskokonaisuuksia ja tarjontaa sekä pyrkineet lisäämään laajan yleisön tietoisuutta kansalaisopistojen matalan kynnyksen opetustarjonnasta.
Kansalaisopistot ovat keskeisessä roolissa kansalaistaitojen kehittäjinä, sillä ne tarjoavat koulutusta, joka luo pohjan kaikenikäisten osaamisen jatkuvalle kehittämiselle muuttuvassa ja monimutkaisessa toimintaympäristössä. Kansalaisopistot voivat toimia suunnannäyttäjinä siinä, mikä on tärkeää uutta opittavaa, ja mitkä asiat pitäisi ottaa haltuun. Tervetuloa kuulemaan aiheesta lisää hankkeemme päätöstilaisuuteen! Järjestämme tapahtuman Teams-alustalla.
AAMUPÄIVÄN OHJELMA
9.00 Kansalaistaito-opas + hankkeen yhteenveto. Järjestösuunnittelija Henri Piirainen ja hankeavustaja Katri Laitinen, Kansalaisopistojen liitto
9.30 Osaamisen ennakointifoorumin näkemyksiä tulevaisuuden taitoihin. Opetusneuvos Kari Nyyssölä, Opetushallitus
10.00 Tekoäly, tekoälyn etiikka ja kestävä tekoäly. Webopettaja Esa Riutta, EDUHOUSE
10.45 Tauko
10.55 PURE-tutkimushanke. Varautuminen, kyberturvallisuus ja maanpuolustus. FT Miina Kaarikoski, MPKK
11.40 Yhteinen keskustelu
12-13 Tauko
ILTAPÄIVÄN OHJELMA
Iltapäivän osuus striimataan suorana lähetyksenä Helsingin Bottalta.
13.00 Iltapäivän avaus. Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen, Kansalaisopistojen liitto
13.10 Artikkelien kirjoittajien katsauksia kansalaistaitoihin. Asiantuntija Petra Heikkinen, opetus- ja kulttuuriministeriö, koordinaattori Jenni Pätäri, Sivistystyön Vapaus ja Vastuu (SVV) -ohjelma ja rehtori Päivi Majoinen, Pieksämäen seutuopisto
13.40 Kansalaistaidot sivistyksen ja demokratian tukipilareina, Puheenjohtaja Björn Wallén, Vapaa Sivistystyö ry
14.00 Tulevaisuuden lukujärjestys. Futuristi, tietokirjailija Perttu Pölönen
14.45 Kommenttipuheenvuoro: Kansalaistaidot sivistystä vahvistamassa. Johtaja Sanna Siekkinen, SAK
Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilökunnalle. Tilaisuus järjestetään Teams-alustalla ja siitä tehdään tallenne.
Lisätiedot: järjestösuunnittelija Henri Piirainen henri.piirainen@kansalaisopistojenliitto.fi / 044 761 0700
Peilaan artikkelissani historiallisia esimerkkejä kansalaistaitojen opettamisen nykyhaasteisiin. Teksti perustuu Kansalaistaidot kunniaan -hankepäivässä pitämääni luentoon. Kansalaisopistojen liiton järjestösuunnittelija Henri Piirainen (2024) kokoaa monipuolisesti kansalaistaitojen määrittelyä kansa- ja peruskouluopetuksessa, koulutuspolitiikassa sekä Kansalaistaidot kunniaan -hankkeessa. Täydennän näkökulmia kiinnittämällä huomiota siihen, että historiallisesti tarkasteltuna kansalaistaidot ja -tiedot, tai laajemmin kansalaissivistys ja -kasvatus, kuuluvat sekä kansalaisopistotyön että yleisemmin vapaan sivistystyön ytimeen. Historiallinen tutkimus voi auttaa hahmottamaan muuttuvaa käsitystä kansalaisopistoista kansalaiskasvatuksellisena toimijana sekä kirkastamaan kansalaisopistojen identiteettityötä pysyvyyden ja muutoksen sidoksena.
Historialliset esimerkit perustuvat tekeillä olevaan väitökseeni, jossa tarkastelen kansansivistysoppiaineen historiaa sen käynnistymisestä 1930-luvun taitteessa muutokseen aikuiskasvatustieteeksi 1960-luvun lopulla. Esimerkit nousevat aineistosta, joka koostuu kansansivistysopin opettajien teksteistä (erit. Zachris Castrén) sekä oppiaineen ensimmäisistä tutkielmista 1930–40-luvulta. Tutkielmat avaavat turbulentteihin vuosiin mielenkiintoisen aikalaisaineiston, jossa ääneen pääsevät silloiset ja tulevat sivistystyöntekijät. Tutkielmia laatineisiin opiskelijoihin kuuluvat muun muassa urallaan opetusministerinäkin toiminut Heikki Hosia, Rauman kansalaisopiston rehtorina toiminut Viljo Salmi (1903–1996), Viialan työväenopiston rehtorina toiminut Arvo Okkeri sekä opintojensa aikana Lohjan Työväenopiston yhteiskuntaopin opettajana toiminut Emil Saksala. Kysymykset kansalaistaidoista ja -tiedoista ovat aineistossa vahvasti läsnä.
1930-40-luvun kansalaiskasvatuksellinen ihanne
1930–40-luvun Suomessa demokratia oli koetuksella. Takana oli sisällissota, joka vaikutti merkittävästi esimerkiksi Zachris Castrénin ponnisteluihin kansalaisopistotoiminnan (hist. työväenopistotoiminnan) sekä vapaan kansansivistystyön kentillä. 1930-lukua leimasivat toisen maailmansodan kehkeytymiskulut kuten fasismin nousu, Suomessa Lapuanliike, sekä lopulta itse sota. Kansansivistystyötä läpäisivät huoli demokratiasta ja sitä tukevista rakenteista, totalitarismista sekä julkisesta keskustelukulttuurista, joihin sen kansalaiskasvatuksellinen tehtävä kytkettiin. Huolenaiheet ovat ajankohtaisia myös tänään.
1930–40-luvulla jaettu käsitys kansalaiskasvatuksellisesta ihanteesta oli vahva. Demokratia kansanvaltaisena valtiomuotona edellytti yhteiskunnalliset asiat sekä kansalaisvastuunsa tuntevia kansalaisia, mikä tarkoitti kansalaistietojen ja -taitojen jatkuvaa kehittämistä. Koska demokratia ei ollut itsestäänselvyys, kansansivistäjät korostivat demokraattisen kulttuurin vaalimista ja demokratiaa prosessina, ei vain valtiollisena tilana. Tämän eteen oli tehtävä jatkuvasti työtä, jota juuri kansalaisopistojen ja muun kansansivistystyön tuli edistää. Ihmisten tuli omaksua vastuunsa demokraattisen kulttuurin ylläpitämisessä. Tämä toteutui paitsi yhteiskunnallisten aineiden opetuksen, myös läpäisevästi opistojen demokraattisen opetus- ja toimintakulttuurin avulla. Kansalaisopistojen tavoite, arvot ja toiminta kietoutuivat tiiviisti yhteen ja tukivat kansalaistaitojen kehittämistä.
Yhteiskunnallisten jännitteiden purkamiseksi kansalaisopisto tarjosi paikan, joissa erilaiset ihmiset tulivat yhteen ja joissa annettiin tilaa erilaisille aatteellisille taustoille ja näkemyksille. Esimerkiksi Saksalan (1948, 124–125) mukaan työväenopistoja tarvittiin erityisesti sen vuoksi, että ”kansan keskuudessa säilyisi repivien puolueriitojen keskellä kansakokonaisuuden tuntua”, sillä opistoissa tulivat yhteen eri työväenleirit ja porvarit. Opistoissa oli turvallista käsitellä erimielisyyttäkin herättäviä kysymyksiä. Kursseilla opiskelijat vaihtoivat mielipiteitään, oppivat tunnistamaan paremmin omaa ajatteluaan sekä samalla ymmärtämään paremmin siitä poikkeavia näkökantoja. Kun opiskeltiin yhdessä erilaisten ihmisten kanssa, opittiin samalla ymmärtämään tiedon muodostumisen ehtoja ja perusteluja, “jonka edessä mielivaltaiset tuumat väistyvät syrjään asiattomina oletteluina” (Castrén 1929, 132). Rakentava oppositio kuvataan terveen demokratian kulmakivenä, koska se vei kehitystä eteenpäin ja esti kangistumasta. Kansalaiskasvatuksen läpäisevyys kansalaisopistoissa tulee hyvin esiin esimerkiksi taideaineiden kuvauksissa, joissa taiteen kuvataan yhdistävän sellaisetkin ihmiset, jotka eivät muuten “löytäisi tietä persoonalliseen kanssakäymiseen ja ystävyyteen”. Taiteen nähtiin pystyvän lähentämään kokonaisia kansoja toisiinsa. (Simola 1949, 71–72.)
Ihanteen ja realiteettien ristivedosta kansalaistaitojen vahvistamiseen opistotyössä
Itsensä kansalaissivistyksellinen kehittäminen ei ollut pelkästään oikeus tai mahdollisuus vaan suoranainen kansalaisvelvollisuus. Demokratia sitoi kansalaiset yhteen, mutta samalla velvoitti kansan kansalaissivistymään ja opistot kansalaissivistämään. Jo 1930–40-luvulla kansalaisopistotyön kuvauksia luonnehtii kuitenkin jännite kansalaiskasvatuksellisen ihanteen ja kysynnän pohjalta määräytyvän kurssisuunnittelun välillä. Opiskelijat hakeutuivat mieluummin toisenlaisen itsensä kehittämisen pariin kuin harrastamaan kansalaistaitoja ja -tietoja. Yhteiskuntaopin opettajana toiminut Saksala (1948, 113–114) harmittelee “opiskelijain osoittamaa harrastuksen puutetta näitä aineita kohtaan” ja pohtii, miten aineita ei pidettäisi niin “vaikeina, ikävinä ja kuivina”.
Demokratian vahvistaminen velvoitti opistoväen etsimään ratkaisuja yhteiskunnallisen harrastamisen vahvistamiseen ja kansalaistaitojen kehittämiseen muun muassa seuraavilla tavoilla (ks. taulukko 1):
Harrastamaan herättäminen. Opistoväen tuli pyrkiä herättämään ihmiset harrastamaan yhteiskunnallisia aineita. Tämä kuului erityisesti opistojen johtajien ja yhteiskunnallisten aineiden opettajien vastuulle. Eräänä innostamisen herättämisen muotona ehdotetaan keskustelutilaisuuksia ajankohtaisista osallistujien elämänpiiriin kiinnittyvistä aiheista.
Opistojen johdon ja opettajien osaamisen sekä ammattiin valmistamisen kehittäminen. Opettaja- ja johtajakunnan tuli ymmärtää kansalaisopistotyötä, mutta myös vapaata kansansivistystyötä kokonaisuutena sekä niiden yhteiskunnallista tehtävää. Esimerkiksi johtajilla tuli olla yhteiskunnallisten aineiden opintoja ja heidän tuli osallistua yhteiskunnallisten aineiden opetukseen sekä opintojen ohjaukseen yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Castrénille tärkeä foorumi kansalaiskasvatuksellisten kysymysten yhteiseen tarkasteluun oli kansansivistysoppi, josta hän (1924; 1930) toivoi akateemista oppiainetta kansansivistäjien valmennukseen sekä vapaan kansansivistystyön akateemisen tutkimuksen ja oppikirjallisuuden kehittämiseen.
Valtion tuen ja hallinnon kehittäminen sekä yhteiskunnallisiin aineisiin kohdistuva erityistuki. Valtion toteuttaman kansansivistystyön arvioinnin tuli olla kehittävää eli sen tuli lähteä kasvatusopillisista lähtökohdista ja olla kansansivistystyötä ymmärtävää. Valtion tuki kuvataan tärkeänä myös siksi, että sen nähtiin edistävän kansalaispiirien välistä keskinäistä arvonantoa ja suvaitsevaisuutta (Castrén 1929, 129–135; Saksala 1948, 118–120.) Ratkaisuja pohtinut Työväenopistokomitea ehdottaa lisäksi valtionavun lisäavustusta yhteiskunnallisten aineiden opettajien tuntipalkkioiden korottamiseen (15 %) sekä hallinnon kehittämistä perustamalla työväenopistoille omistettu kouluneuvoksen virka. (ks. Saksala 1948, 118–120.)
Opetusjärjestelyihin liittyvät ratkaisut. Lohjan Työväenopistossa kertyneen kokemuksensa perusteella Saksala rohkaisee opistoja omaehtoiseen kehittämistyöhön. Hän tarjoilee didaktisia ratkaisuehdotuksia kannustaen muun muassa kekseliäisiin aineyhdistelmiin. Lohjalla oli esimerkiksi onnistuneesti yhdistetty käsityökurssiin kaunokirjalliseen yhteiskunnalliseen teokseen perehtyminen ja pikakirjoituskurssiin valtio-oppia. Yhdistelmäkurssit Saksala kehottaa toteuttamaan yhteisopetuksena, jolloin opettajille avautuu mahdollisuuksia ammattitaitonsa kehittämiseen. (Saksala 1948, 120–125.) Muina ideoina nostetaan esiin kurssien minimiosallistujamäärän pudottaminen sekä kansalaistutkintolinja tutkintoineen, joita Saksala (1948, 123) ennakkoluulottomasti ei suoralta kädeltä hylkäisi työväenopistotyössäkään, mikäli ne lisäävät harrastusta yhteiskunnallisten aineiden opiskeluun.
Kansalaisopistot demokraattisemman, oikeudenmukaisemman ja yhdenvertaisemman yhteiskunnan tukipilarina
Kansalaisopistotyö, kuten vapaa sivistystyö kokonaisuutena, on läpi historiansa perustunut demokratiaa vahvistaviin käytäntöihin sekä osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja yhteiskunnallista yhdenvertaisuutta vahvistavaan toimintaan. Opistot tekevät parhaansa muuttuvissa haasteellisissa olosuhteissa paremman yhteiskunnan rakentamisen sekä oman selviytymiskamppailunsa ristipaineessa, jossa myös kansalaistaidot osaltaan määrittyvät ja niiden opettaminen realisoituu. Ajassamme, jossa yhdenvertaiset mahdollisuudet itsensä kehittämiseen horjuvat (Järvinen 2023; Järvinen, Pätäri & Wallén 2024) ja monet sosiaaliset liikkeet kulkevat päinvastaiseen suuntaan (ks. Luhtakallio 2024), ovat kysymykset kansalaisopistojen roolista demokraattisemman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan edistäjinä sekä niiden toimintaedellytysten turvaamisesta erityisen ajankohtaisia ja tärkeitä.
Taulukko 1. Poimintoja ratkaisuehdotuksiksi: miten vahvistetaan kansalaistietojen ja -taitojen harrastamista?
Castrén (ks. 1929;1934; 1938)
Työväenopistokomitea 1948 (ks. Saksala 1948)
Saksala 1948
Yhteisesti
Kansalaistietojen ja -taitojen vahvistaminen vst:n yhteinen tehtävä.
Tieteellisen tutkimuksen ja kansansivistäjien valmentamisen merkitys.
Luhtakallio, Eeva (2024). Yhteiskunnan tekemisen politiikka: miten ymmärtää yhteistä moniarvoisessa yksilöiden ajassa. Keynote-luento Aikuiskasvatuksen tutkimuspäivillä Helsingin yliopistolla 8.2.2024.
Saksala, Emil (1948). Yhteiskunnallisten aineiden opetus työväenopistoissa. Yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinto, tutkielma Yhteiskunnallisen Korkeakoulun yhteiskunnallista tutkintoa varten. Helsinki: Yhteiskunnallinen Korkeakoulu.
Simola, Unnukka (1949). Esteettinen kasvatus vapaassa kansansivistystyössä. Yhteiskuntatieteiden kandidaatin tutkinto, pro gradu -tutkielma Yhteiskunnallisen Korkeakoulun yhteiskuntatieteiden kandidaattitutkintoa varten. Helsinki: Yhteiskunnallinen Korkeakoulu.
Näin kysyi Heikki Kinnari (2020) väitöskirjassaan Elinikäinen oppiminen ihmistä määrittämässä: Genealoginen analyysi EU:n, OECD:n ja Unescon politiikasta. Mielestäni näiden kysymysten rinnalla on syytä kysyä, kenellä on mahdollisuus oppia ja kuka jää koulutuspoliittisessa keskustelussa pimentoon.
Toissa viikolla (2.–.8.9.2024) vietettiin valtakunnallista Kansalaistaitoviikkoa. Vuosien varrella erilaisia taitoja on pyritty kuvaamaan monenlaisilla luokitteluilla mm. EU:n, kansainvälisten järjestöjen ja Opetushallituksen toimesta ja viimeksi Kansalaisopistojen liiton hankkeessa on määritelty, mitä kansalaistaidot tarkoittavat nykypäivänä (Piirainen 6.6.2024). ”Taidot voivat muuttua ajassa ja tietyillä taidoilla voi olla korostuneempi merkitys tietyn yksilön elämässä kuin toisella. Hankkeen tärkeimpänä tausta-ajatuksena on kuitenkin se, että kansalaistaidot ovat hyödyllisiä päivittäisessä elämässä kaikille ihmisille.” (Piirainen 6.6.2024). Mutta mitä taitoja sitten jokaisen kannattaisi pyrkiä hankkimaan?
Vapaasta sivistystyöstä annetun lain (632/1998, muut. 1765/2009) tarkoitusta ja tavoitetta koskevasta pykälästä sekä eri oppilaitosmuotoja koskevasta pykälästä voi löytää vihjeitä taidoista, joiden opettamista ja oppimista lainsäätäjä on 15 vuotta sitten pitänyt tärkeänä. Lain mukaan vapaan sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta. Opetus- ja koulutussanasto OKSAn mukaan elinikäisellä oppimisella tarkoitetaan oppimista, ”joka jatkuu ihmisen koko eliniän”, kun taas elinikäisen oppimisen avaintaidoissa on kyseessä ”niiden tietojen, taitojen, asenteiden ja arvojen kokonaisuus, jollaisia yksilöt tarvitsevat elinikäisessä oppimisessa” (Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus elinikäisen oppimisen avaintaidoista (2018/C 189/01); opetus- ja kulttuuriministeriö ja Sanastokeskus ry 2024). Vapaan sivistystyön näkökulmasta huomionarvoista on, ettei sanastosta (toistaiseksi) löydy sellaisia käsitteitä kuten perustaidot, kansalaistaidot, kansalaisvalmiudet tai omaehtoinen oppiminen.
Eero Pantzarin mukaan elinikäisen oppimisen määritelmässä oppiminen nähdään monesti vain prosessina, vaikka sitä voitaisiin hahmottaa myös päämäärien tai tuotosten kautta esim. näin: ”To continue the learning process during the whole life, to improve and actualize knowledge, behavior, skills, attitudes and concepts of life and society.” (Elinikäisen oppimisen komitea ym. 1997). Jos elinikäinen oppiminen pyrittäisiin hahmottamaan kaikessa ihanuudessaan, osaisimmeko myös sanoittaa harrastuksissa, vapaaehtoistoiminnassa tai luottamustehtävässä oppimaamme nykyistä paremmin? Voisiko vapaan sivistystyön ja työelämän laajemmalle yhteistyölle löytyä väylä yhteisen kielen kautta? Jotain olisi tehtävä, jotta kaikkea osaamista pidettäisiin yhtä arvokkaana – toisin kuin nyt (Rahikainen ym. 2024).
Voisimmeko viedä osaamisperusteisuutta vieläkin pidemmälle, jotta työikäiset oppisivat paremmin sanoittamaan esim. kansalaisopiston keramiikka-, kokkaus tai pilateskurssin hyödyt myös työelämälle pitäen kuitenkin kiinni sivistysihanteesta, ihmisenä kasvamisesta ja vapaan sivistystyön vapaudesta? Tunnustan, että ainakin itsellä vapaa-ajalla kerryttämäni osaamisen sanoittaminen on usein vaikeaa työelämäkontekstissa enkä välttämättä osaa arvioida oman osaamisen – tietojen ja taitojen – merkitystä ennen kuin niitä voi verrata kollegan asiantuntemukseen. Jos on vaikkapa käynyt korean kielen kurssilla, mitä työn kannalta hyödyllisiä taitoja on ehkä tiedostamattaankin oppinut? Vastaus ei välttämättä löydy kurssisuunnitelmasta. Entä voisiko vapaan sivistystyön osaamismerkkijärjestelmää kehittää edelleen esim. tunnistamaan ja tunnustamaan kolmannella sektorilla hankittua osaamista? Se voisi olla hyvä idea, mutta kenties vaikeampi suunnitella ja toteuttaa.
Ennaltaehkäisevän elämänhallinnan taidot?
Luin vastikään uusinta Gerontologia-teosta, mikä sai pohtimaan, mitä tietoja ja taitoja kukin meistä tarvitsee elämänsä aikana voidakseen elää ns. hyvän elämän. Tulisiko tavoitteena olla viisaaksi kasvamisen taito, yksinäisyyden tilojen kohtaamisen ja käsittelyn taito, ennakoivaan ikääntymiseen (elämän aikana) liittyvät taidot, mielen hyvinvoinnin edistämisen taito vai jotain muuta? Päällimmäisenä ajatuksena oli, että ikääntymisestä ei puhuta eikä kirjoiteta tarpeeksi, jotta ymmärtäisimme, millaiset ratkaisut vaikuttavat elämänlaatuumme myöhäisellä keski-iällä (eläköitymisen kynnyksellä ja sen jälkeen) ja aktiivisten eläkevuosien jälkeen vanhuudessa (ns. ihmisen neljäs ikä, jolloin palveluiden ja hoivan tarve korostuu; ks. Rantanen 4.9.2023). Tulevaisuuden ennakoinnista puhutaan paljon, mutta näkyykö se koulutuspolitiikassa ja arjen tasolla?
OECD:n PIAAC-tutkimusohjelman (Programme for the International Assessment of Adult Competencies) aiemmista tutkimustuloksista on vierähtänyt vuosikymmen (Suomen osalta). Uuden PIAAC-tutkimuksen ensituloksia on lupa odottaa 10.12.2024. Tutkimuksessa selvitetään 16–65-vuotiaiden lukutaitoa, numerotaitoa ja ongelmanratkaisutaitoa. Tavoitteena on mm. saada vastauksia siihen, ”Ovatko aikuisväestön perustaidot sillä tasolla kuin työ- ja arkielämässä menestyminen nykyajan tietoyhteiskunnassa edellyttää?”. (Jyväskylän yliopisto 2024.) Jo ennen julkistamista voi yhteiskunnallisesti ja myös vapaan sivistystyön näkökulmasta kritisoida sitä, että tulokset jäävät väestön kannalta puutteellisiksi tutkimuksen sivuuttaessa yli 65-vuotiaat. Ja vaikka tiedetään, kuinka suuri väestöryhmä on kyseessä ja millainen demografinen muutos suomalaisessa yhteiskunnassa on käynnissä.
Ikääntyneet saattavat kuitenkin olla joissakin asioissa myös edelläkävijöitä. Heidän keskuudessaan esim. yleistyy fyysisten ja virtuaalisten palvelurobottien käyttö, jolloin yli 65-vuotiaat tarvinnevat uudenlaisia valmiuksia – robottilukutaitoa medialukutaidon uutena ulottuvuutena. Tätä tutkitaan parhaillaan. (Rasi-Heikkinen, Valokivi, Vuojärvi & Kiuru 2024.) Jos robottilukutaito on arjessa ja yhteiskunnassa pärjäämisen taito jo nyt, mitä siitä pitäisi kaikkien tietää? Vai pitääkö? Jo lähes sata vuotta sitten Castrén (1929) totesi, että ”(…) yhteiskunnan ja sen olojen alituinen muuttuminen ja kehittyminen tekee yhäti jatkuvan opiskelun tarpeelliseksi jokaiselle, joka tahtoo ymmärtää ympärillään olevaa elämää.” Tämän pitäisi koskea jokaista meistä, myös ikääntyneitä. Tällöin koulutuspoliittisesti merkittävien tutkimusten tulisi ulottua myös kaikkein iäkkäimpiin yhteiskunnassamme.
Seppo Niemelän (2008) mukaan ”Yleissivistys tarkoittaa tieto- ja taitomäärää, joka kaikkien kansalaisten olisi hallittava voidakseen toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa.” Toivo Ilmari Wuorenrinne (1952) kuvasi tätä mielestäni hyvin jo sata vuotta sitten kirjoittaessaan:
”Tapasin kuuluisassa Wienin Kansankodissa muutamana syksyisenä iltana 1922 erään köyhän, 70-vuotiaan mummon, joka opiskeli kirjoitustaitoa. Miksi? Koska kova kohtalo oli lapsuudessa ja nuoruudessa kieltänyt häneltä sen taidon oppimisen. Myöhemmin taas perhehuolet, työt ja askareet eivät sitä sallineet. Siksi hän oli tullut ajatelleeksi, että nyt, jolloin hänellä oli aikaa ja mahdollisuuksia, sopisi tämä opiskelu aloittaa. Ja hän aloitti, varsinkin kun hänen tyttärensä, jonka kanssa hän halusi olla välittömässä kirjeenvaihdossa, oli siirtynyt perheineen Budapestiin asumaan. Sanoi ja köpitti keppiinsä nojaten opintosaliinsa kirjaimia piirtelemään.”
Wuorenrinteen kirjoitus osoittaa hyvin myös sen, että aina on otollinen aika elinikäiselle oppimiselle, jos on tahtoa. Jos ikääntynyt henkilö haluaa käyttää muistamiaan asioita ja oppimiaan taitoja sekä edelleen kehittyä ja kasvaa ihmisenä uutta oppimalla, hän monesti elää hyvinkin vanhaksi ennen kuin omat kyvyt alkavat merkittävästi heiketä. (Suutama 2023). Ns. ennaltaehkäisevässä elämänhallinnassa (proactive coping) suunnitellaankin omaa tulevaisuutta ja siihen liittyviä tavoitteita, ennakoidaan vanhenemista ja varaudutaan uhkiin, mutta myös oma-aloitteisesti suunnataan omaa elämänkulkua haluttuun suuntaan hyvän vanhuuden luomiseksi (Saajanaho 2023). Aina uusien tietojen ja taitojen oppiminen ei kuitenkaan ole ihmisestä itsestään kiinni, vaan kyse voi olla esim. maahan muuttaneiden sulkemisesta yhteiskunnan ja työelämän ulkopuolelle riittämättömien maksuttomien kielikoulutusmahdollisuuksien vuoksi (ks. valtioneuvosto 2023).
Kinnari (2020) kuvaakin väitöskirjassaan hyvin syitä sille, miksi elinikäisen oppimisen politiikka ei ole neutraalia eivätkä oppiminen ja koulutus aina ole autuaaksi tekeviä itsestäänselvyyksiä. Hänen mukaansa ”Resursseja, kuten aikaa tai mielenkiintoa ei enää riitä elämän mysteerin ihmettelyyn tai muuhun tärkeämpään [kuin työmarkkinalähtöiseen elinikäiseen oppimiseen]”. Myös mm. Jukka Tuomisto on jo kauan aikaa sitten kritisoinut tapaa, jolla ”elinikäisestä oppimisesta” on tehty mystinen pakko, jota yksilön on vaikea vastustaa (Elinikäisen oppimisen komitea ym. 1997). Mutta samalla on myös syytä esittää jatkokysymys siitä, kenelle ja missä yhteydessä kyse on pakosta? Tällaiset näkökulmat osoittavat, kuinka tärkeää työtä vapaan sivistystyön oppilaitoksissa tehdään joka päivä. Vapaassa sivistystyössä jos missä on paikkansa myös elämän mysteerin ihmettelylle luokiteltiinpa se sitten taidoksi tai ei!
Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntija Petra Heikkinen
Petra Heikkinen on työskennellyt opetus- ja kulttuuriministeriössä vuodesta 2007 lähtien. Vuodesta 2018 lähtien hän on toiminut vapaan sivistystyön asiantuntijana vastaten etenkin kansalaisopistoihin, opintokeskuksiin ja vapaan sivistystyön keskusjärjestöihin liittyvistä asioista.
Lähteet
Castrén, Z. (1929). Valtio ja vapaa kansansivistystyö. Valtioneuvostolle 24 p. heinäk. 1929 annettu mietintö. Kansanvalistusseura. Helsinki.
Elinikäisen oppimisen komitea, Suomi. Opetusministeriö, Tuomisto, J., Pantzar, E., Remes, P., Välijärvi, J., Kurtakko, M., Otala, L. & Jakobsson, M. (1997). Näkökulmia elinikäiseen oppimiseen. Elinikäisen oppimisen komitean mietinnön (1997:14) liite. Opetusministeriö. Helsinki.
Niemelä, S. (2008). Sivistystyö. Maaseudun Sivistysliitto, Työväen Sivistysliitto, Kansan Sivistystyön liitto, Kansallinen Sivistysliitto, Svenska Studiecentralen, Vihreä Sivistys- ja Opintokeskus. Helsinki.
Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Sanastokeskus ry (2024). Opetus- ja koulutussanasto (OKSA), 3. laitos. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2024:13. Luettavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-751-2.
Rasi-Heikkinen, P., Valokivi, H., Vuojärvi, H., & Kiuru, H. (2024). Yli 65-vuotiaiden media- ja robottilukutaitoja tutkimassa. Gerontologia, 38, 2, s. 200–202. Luettavissa: https://doi.org/10.23989/gerontologia.143308.
Saajanaho, M. (2023). Elämänkulun ohjaaminen, tavoitteet ja vanhenemiseen valmistautuminen. Teoksessa Rantanen, T., Kokko, K., Sipilä, S. & Viljanen, A. (toim.). Gerontologia, s. 352–362. 5.–6. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.
Suutama, T. (2023). Muisti ja oppiminen. Teoksessa Rantanen, T., Kokko, K., Sipilä, S. & Viljanen, A. (toim.). Gerontologia, s. 286–297. 5.–6. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.
Olemme tilanteessa, jossa alamme havahtua siihen, että kykenemme vaikuttamaan koko planeetan, muiden lajien ja ihmiskunnan tulevaisuuteen. Yhteiskuntien on ymmärrettävä tähän valtaan liittyvä vastuu ja toimittava aktiivisesti siten, että tulevaisuus olisi parempi – myös meidän jälkeemme. Tulevien sukupolvien on osattava ratkaista sellaisia globaaleja ja paikallisia haasteita, jotka ovat vielä osin tuntemattomia. Yksittäinen ihminen voi vaikuttaa äänestämällä vastuullisia päättäjiä, mutta myös kehittämällä tulevaisuustaitoja sekä itse että yhdessä muiden kanssa.
Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa on hahmoteltu tulevaisuustaitojen kokonaisuus, joka parantaa valmiuksia toimia erilaisissa tulevaisuuksissa sekä valinnoillaan ja toiminnallaan edistää hyvän tulevaisuuden rakentumista.
Tulevaisuustaidot
Moninaisten tulevaisuuksien hahmottaminen: oman ymmärryksen laajentaminen kuvittelemalla erilaisia mahdollisia tulevaisuuden tiloja.
Systeeminen ajattelu: kyky tunnistaa erilaisten systeemien vaikutussuhteita ja säännönmukaisuuksia sekä niiden muutoksia
Aikaperspektiivin laajentaminen: ymmärrys menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden keskinäisestä suhteesta ja kyky hahmottaa muutosta.
Kriittinen ajattelu: taito arvioida menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta koskevia käsityksiä sekä niiden taustaoletuksia ja muodostumista.
Luova ajattelu: mielikuvituksen käyttö omien tulevaisuutta koskevien oletusten ja uskomusten ylittämisessä ja kuvittelun rajojen laajentaminen.
Proaktiivinen ja vastuullinen toiminta: ymmärrys toiminnan vaikutuksista nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, kyky perusteltuihin arvovalintoihin.
Epävarmuuden hyväksyminen: taito suunnata ajattelua ja toimintaa avoimeen tulevaisuuteen ilman varmuutta niiden seurauksista.
Itse- ja arvoreflektio: oman maailmankuvan ja tulevaisuudenkuvan sekä tulevaisuutta koskevien tunteiden tunnistaminen ja arviointi.
Tulevaisuustaidot muodostavat siis kokonaisuuden, jossa yhdistyvät ajattelun taitojen kehittyminen, aikaperspektiivin laajentaminen nykyhetkestä taakse- ja eteenpäin, ymmärrys oman toiminnan vaikutuksista ja taustasyistä sekä tulevaisuuden hyväksyminen epävarmana ja avoimena. Tulevaisuustaidot ovat suureksi osaksi ns. syvempiä taitoja, joiden vahvistuminen vaatii aikaa ja useita kehittymisympäristöjä. Uudet tulevaisuuden kansalaistaidot vaikuttavat monelta osin ja samanaikaisesti useiden tulevaisuustaitojen kehittymiseen:
Tulevaisuuden kansalaistaidot
Vaikutus tulevaisuustaitoihin
Sosiaaliset taidot: tunnetaidot ja vuorovaikutustaidot
itse- ja arvoreflektio, vastuullinen toiminta, epävarmuuden hyväksyminen
kriittinen ajattelu, systeeminen ajattelu, proaktiivinen ja vastuullinen toiminta, aikakäsitys, omien arvojen tarkastelu ja itsereflektio, epävarmuuden hyväksyminen
Terveys- ja hyvinvointitaidot sekä Elämänhallintataidot: ravitsemus-, liikkuminen ja mielenterveys, oman elämän suunnittelu
aikaperspektiivi, omien arvojen tarkastelu, systeeminen ajattelu, proaktiivinen ja vastuullinen toiminta, epävarmuuden hyväksyminen
Turvallisuustaidot: varautumistaidot
systeeminen ajattelu, proaktiivinen ja vastuullinen toiminta, luova ajattelu, epävarmuuden hyväksyminen
Erityisen keskeisiä tulevaisuustaitojen kannalta ovat Kestävän elämäntavan taidot, joissa huomioidaan kestävyyden ekologinen, sosiaalinen, kulttuurinen ja taloudellinen ulottuvuus, ja jotka auttavat toimimaan paremman tulevaisuuden rakentamiseksi. Kestävyystaitoja on lukuisia ja niiden osaaminen oli koettu Kansalaisopistojen liiton tuoreessa keväällä 2024 toteutetussa kyselyssä vielä heikoksi. Koska nykyhetkessä voi olla vaikea tietää, millainen toiminta aidosti edistäisi kestävyyttä, voitaisiin sitä tavoitella kohtuullisuuden kautta. Kohtuustaidot auttaisivat tarkastelemaan omaa elämää ja vaalimaan
fysiologista kohtuullisuutta: ruumiin ja mielen tasapaino ja hyvinvointi
materiaalista kohtuullisuutta: harkinta, kriittisyys ja kestävyys kulutusvalinnoissa
sosiaalista kohtuullisuutta: ihmissuhteiden luominen ja vaaliminen, itsensä kehittäminen ja yhteisten asioiden edistäminen
taloudellista kohtuullisuutta: tarpeiden ja toiveiden eron ymmärtäminen, taloudellisten riippuvuuksien kriittinen tarkastelu
Ylikuluttaminen, vertailu ja tyytymättömyys ovat haitaksi – jopa kohtalokkaita sekä yksilölle että maailmalle. Kohtuullisuuden motto voisikin olla: ’riittävästi vaan ei liikaa’.
Sekä tulevaisuustaidot että kansalaistaidot lisäävät parhaimmillaan yksilöllistä ja yhteistä toimijuutta: tunnetta siitä, että minulla – ja meillä yhdessä– on kykyä vaikuttaa paremman tulevaisuuden muodostumiseen, olipa kyseessä sitten uimataito, äänestäminen, polkupyörän korjaaminen tai naapurien auttaminen.
Teksti: Tutkimuspäällikkö Johanna Ollila, Turun yliopisto
Johanna Ollila on puuhaillut osaamisen ja oppimisen parissa Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa vuodesta 2005 lähtien. Työn keskiössä on tulevaisuusoppimisen ja tulevaisuusohjauksen teoria- ja menetelmäkehitys sekä osaamisidentiteettiajattelun edistäminen. Pääosa työstä tehdään valtakunnallisissa verkostoissa yli oppiaste- ja laitosrajojen.
Vuoden tärkein julkisen alan tapahtuma Kuntamarkkinat järjestetään 18.-19.9.2024 Kuntatalolla.Tapahtuman teemana on “Elinvoiman ja hyvinvoinnin tekijät”.
Kuntamarkkinoiden ohjelmatarjonta sisältää monipuolista ja ajankohtaista tietoa, innostavia ideoita ja kiinnostavia kohtaamisia Kuntamarkkinoiden kumppanien kanssa. Kansalaisopistojen liitto on tavattavissa keskiviikkona 18.9. klo 9–16 ja torstaina 19.9. klo 9–15 Kuntatalon kolmannessa kerroksessa osastopaikalla 3S14. Tervetuloa tapaamaan meitä!
Kuntamarkkinoille osallistuminen edellyttää ennakkoilmoittautumista. Tapahtuma ja sen ohjelma ovat ilmaisia kaikille julkisen sektorin, kuntien ja hyvinvointialueiden valtuustojen jäsenille, valtakunnallisten yleishyödyllisten järjestöjen ja yhdistysten edustajille sekä tapahtuman yhteistyökumppaneille ja median edustajille. Jos edustat muuta organisaatiota tai osallistut yksityishenkilönä, valitse verkkosivuilta maksullinen osallistumisvaihtoehto. Ennakkoilmoittautuminen on pakollista.
Tapahtumapaikkana palvelee Kuntatalo Helsingin Kalliossa. Sisään- ja uloskäynnin löydät osoitteesta Alppikatu 1. Tapahtuman aukioloaikoina uloskäynti onnistuu myös katutasosta Toisen linjan puolella. Ovet avautuvat molempina päivinä klo 8.30.
Kansalaisopistojen liiton ohjelma Kuntamarkkinoilla.
Tietoisku: Kansalaisopisto työllisyydenhoidon kumppanina ja kansalaistaitojen kehittäjänä Puhuja: Sastamalan Opiston rehtori Sini-Mari Lepistö Aika ja paikka: Keskiviikko 18.9. klo 13–13.20, Kuntatalo, huone B1.4 (Porthan), 1. krs (Kulku tilaan luentosalin aulan kautta. Luentosaliin mentäessä sisäänkäynti jää oikealle.)
TE-uudistuksen tarkoituksena on tuoda palvelut kuntiin ja lähemmäs asiakkaita. Miten työllisyyttä edistävät koulutus- ja ohjauspalvelut voisi jatkossa toteuttaa kunnan omana palvelutuotantona? Sastamalassa yhteistyötä työllisyyspalvelun ja kansalaisopiston välillä on rakennettu vuodesta 2017 alkaen. Sastamalan Opisto järjestää koulutus- ja ohjauspalveluja työllisyyspalvelun asiakkaiden tarpeisiin. Opiston kursseilla on opittu yrittäjyyttä ja monia työelämässä tarvittavia kansalaistaitoja, kuten digitaitoja, työnhakua, arjenhallintaa, suomen kieltä ja viestintää. Yhteistyö toimii, kun koulutukset suunnitellaan yhdessä ja asiakasohjaus luistaa.
Blogikirjoitus alustaa Kuntamarkkinoiden teemoja
TE-uudistus tuo palvelut lähemmäs asiakkaita ja kunnissa pohditaan nyt kuumeisesti, miten työllisyyspalvelut järjestetään parhaalla mahdollisella tavalla. Sastamalassa on jo vuodesta 2017 lähtien nähty upeita tuloksia, kun kansalaisopisto, työllisyyspalvelut ja ammattikoulu ovat yhdistäneet voimansa työttömien auttamiseksi. Lue Sastamalan Opiston rehtori Sini-Mari Lepistön kirjoitus Kuntamarkkinoiden blogista!
Kansalaisopistojen liitto tuo jälleen kansalaisopistot osaksi kesän SuomiAreenaa! Tänä vuonna olemme tavattavissa kansalaistorilla yhdessä Porin opistojen kanssa kahtena päivänä:
Torstai 27.6.2024 klo 10–17: Otsolan kansalaisopisto ja Kansalaisopistojen liitto
Perjantai 28.6.2024 klo 10–15: Porin seudun kansalaisopisto ja Kansalaisopistojen liitto
Löydät telttamme Porin kansalaistorilta telttapaikalta 22. SuomiAreenan torikartan löydät täältä.
Kesän teemana kansalaistaidot
Nostamme SuomiAreenan puheenaiheeksi kansalaistaidot ja niiden kehittämisen. Pääset tutustumaan kansalaistaitoihin myös toriteltallamme, joka tarjoilee kävijöille aiheeseen liittyvää toiminnallista ohjelmaa keskustelua unohtamatta. Osallistuminen palkitaan tuttuun tapaan kivoilla ja käytännöllisillä yllätyslahjoilla, joten muistathan pistäytyä meitä tervehtimässä!
Kansalaistaidot kuntoon (lavakeskustelu)
Olet myös lämpimästi tervetullut seuraamaan myös Kansalaistaidot kuntoon -paneelikeskusteluamme ja tutustumaan kansalaistaitoihin syvällisemmin! Aihe on tällä hetkellä todella ajankohtainen ja koskettaa jollakin tapaa meistä jokaista. Keskustelu on suunnattu kaikille koulutuksesta ja omaehtoisesta oppimisesta kiinnostuneille.
Mistä puhumme? Kansalaisopistot tarjoavat mahdollisuuden kehittää kansalaistaitoja kaikkialla Suomessa. Opetukselle on myös suuri tarve, sillä Suomessa elää paljon aikuisia, joiden perustaidot ovat tutkimusten mukaan heikot. Nyt on tullut aika kannustaa kaikki opiskelemaan kansalaistaitoja, sillä muuttuvassa maailmassa jokaisen meistä on kehitettävä osaamistaan läpi elämän. Mikä on kansalaistaitojen merkitys yksilölle ja yhteiskunnalle, ja millaisia uusia kansalaistaitoja tarvitsemme tulevaisuudessa?
Aiheesta keskustelevat Johanna Ollila, tutkimuspäällikkö, Turun yliopisto Juhani Rautopuro, tutkimusprofessori, Jyväskylän yliopisto Minna Ylikännö, johtava asiantuntija, Työ- ja elinkeinoministeriö
Keskustelun juontaa Vaasan opistojen johtava rehtori & Kansalaisopistojen liiton puheenjohtaja Sannasirkku Autio.
Voit katsoa keskustelun myös suorana MTV Katsomossa sekä tallenteena (mtv.fi sekä MTV Katsomo -sovellus). Siirry Kansalaistaidot kuntoon -keskustelun striimiin tästä (28.6.2024 klo 11–11.45).
Kaikki SuomiAreenan keskustelut striimataan osoitteeseen mtv.fi/suomiareena. Striimit tulevat näkyviin listaukseen 5 minuuttia ennen tilaisuuksien alkua.
Kansalaistaidot kunniaan –hankkeen kolmannessa teemapäivässä kuullaan syitä nostaa kansalaistaitojen opetustarjontaa esiin sekä keinoja siihen. Lisäksi käydään läpi yli 1 600 vastaajaa saavuttaneen kansalaistaitokyselyn tuloksia. SVV-ohjelman koordinaattori Jenni Pätärin esityksessä käsitellään vapaan sivistystyön vastuuta. Päivän muissa puheenvuoroissa kuullaan kaikukortista ja sen käytöstä opistossa sekä pohditaan miten sitä voi hyödyntää kansalaistaitokurssien näkökulmasta. Lisäksi kuullaan millaista TE-yhteistyötä on tehty Jyränkölän setlementissä.
Ohjelma
9.00 Tilaisuuden avaus. Järjestösuunnittelija Henri Piirainen. KoL 9.05 Miksi on tärkeä nostaa esiin kansalaistaitoja? Toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen. KoL 9.20 Kansalaistaidot 2.0 ja kansalaistaitoviikko. Henri Piirainen. KoL 9.30 Kansalaistaitokyselyn tuloksia. Hankeavustaja Katri Laitinen ja Henri Piirainen. KoL 9.55 Vapaan sivistystyön yhteiskuntavastuu. Koordinaattori Jenni Pätäri. SVV-ohjelma 10.40 Tauko 10.50 Yhteistyö työvoimapalveluiden kanssa, kuntouttava työtoiminta. Mediapajan vastuuohjaaja, Mikko Kallio Jyränkölän setlementti 11.20 Kaikukortilla opiskelijoita kansalaistaitokursseille? ICT-suunnittelija Seppo Mallenius. Kulttuuria kaikille -palvelu 11.35 Kokemuksia kaikukortista. Palvelupäällikkö Hanna Käkönen. Espoon työväenopisto Omnia 11.50 Yhteenvetokeskustelu
Kalliolassa on lähdetty tänä keväänä kokeilemaan Opetushallituksen Kansallisia perustaitojen osaamismerkkejä (KAPOS). Merkkejä käytetään kahdessa kokonaisuudessa: Jotpa-rahoitteisessa vankien perustaitovalmennuksessa sekä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Digi ja duuni -hankkeessa, jossa toteutetaan yhteisöjen kanssa matalan kynnyksen perustaitojen koulutuksia ja ohjausta.
Ensimmäinen, yhdessä mielenterveystoipujien tukijärjestön kanssa toteutettu KAPOS-kurssi on saatu nyt päätökseen. Kokeiluun valikoituivat oman arjen sujumiseen liittyvät merkit: Arjen rahankäyttö, Oma talous, Kodin ympäristövastuullisuus ja Oma ajankäyttö. Ennen kurssin alkua kuitenkin päätimme, että etenisimme ryhmän mukaisessa tahdissa kiirehtimättä.
Osallistujien osaamista arviointiin jatkuvan arvioinnin periaatteella. Kyseiselle kohderyhmälle itsenäistä reflektointia ja tekstintuottoa vaativa itseohjautuva opiskelu tuotti haasteita, joten suurimman osan ajasta teimme tehtäviä ja kävimme läpi sisältöjä koko ryhmän kanssa yhdessä keskustellen. Pohdimme esimerkiksi, mistä kuukauden menot koostuvat. Priorisoimme menoja ja suunnittelimme yhteistä kuvitteellista budjettia. Jaoimme toisillemme myös säästämiseen liittyviä kokemuksia ja vinkkejä. Selvitimme lainoja ja osamaksuja koskevaa sanastoa ja tutkimme, millaisia rahoituskeinoja älypuhelimen hankkimiseen on olemassa. Pääsimme myös laskemaan korkoja.
Jokaisella tapaamisella oli uutta keskusteltavaa, kun hallitus julkisti uusia leikkauskohteita. Osaamista ryhmästä kyllä löytyi, vaikka perinteinen opiskelu kotitehtävineen ja kokeineen saattoi aiheuttaa stressiä sen verran paljon, että tehtävät jätettiin mieluummin tekemättä. Ne samat tiedot, joiden paperille saattaminen oli tuskaisaa, tulivat kuitenkin yhteisessä keskustelussa sujuvasti esiin. Kurssi saikin hyvää palautetta osallistavasta ja vuorovaikutteisesta työtavastaan. Osallistujat pitivät myös kurssin sisältöjä tärkeinä ja hyödyllisinä, mikä viestii myös osaamismerkkien tavoitteiden olevan oikein määriteltyjä.
Mitä opimme?
Kurssin mitoitus kannattaa miettiä tarkkaan, että sisältöihin ennättää paneutua riittävästi.
Opettajan arvioinnin lisäksi kannattaa antaa opiskelijoille mahdollisuus itsearviointiin.
Arvioinnin tukena kannattaa kokeilla lyhyitä verkkopohjaisia (esim. Forms) quizz-henkisiä kyselyjä
Opiskelun taitoja voisi olla aiheellista tarjota ryhmille, joilla opiskelukokemuksista on kulunut aikaa tai joilla on kielteinen käsitys itsestään opiskelijana.
Oma Opintopolkuun kannattaa tutustua yhdessä opiskelijoiden kanssa ja kehottaa heitä tarkastamaan omat tietonsa. Näin se tulee tutuksi niillekin, jotka eivät ole sitä ennen käyttäneet.
Näiden kokemusten pohjalta jatkamme seuraavien kurssien suunnittelua.
Teksti: koulutusasiantuntija Marja Juhola ja kouluttaja Jussi Keränen, Kalliolan kansalaisopisto
Kaipaatko puheenvuoroa tai koulutusta aiheesta omaan opistoosi? Ota yhteyttä: marja.juhola@kalliola.fi
Aika moni meistä lienee opiskellut peruskoulussa kansalaistaitoa. Tunneilla taidettiin opettaa esim. liikennemerkkejä ja jokamiehen oikeuksia. Kansalaisopistojen liiton Kansalaistaidot kunniaan -hankkeessa on pohdittu mitä kansalaistaidot ovat 2020-luvulla tai tulevaisuudessa? Pitääkö osata pyydystää kala ja valmistaa se illalliseksi, kirjoittaa kirje tai runo, laatia Tinder-profiili, tilata ruokaa netistä tai osata kuvitella erilaisia tulevaisuuksia? Tärkeää pohdintaa, ajan myötä kansalaistaidot ovat varmasti muuttuneet, mutta ovatko ne kuitenkaan muuttuneet kovin paljoa?
Tämän päivän yhteiskunnalliset haasteet ovat monimutkaisia ja globaaleja. Kansalaistaidot määritellään yleisesti kyvyiksi toimia vastuuntuntoisena ja täysimääräisesti yhteiskunnan toimintaan osallistuvana kansalaisena. Kansalaisena elämiseen tarvitaankin nykyään varmasti hyvin monenlaisia taitoja niin henkilökohtaisen elämän kuin työelämänkin näkökulmasta: kriittistä ajattelua, kestävyysosaamista, digitaitoja, vuorovaikutus- ja hyvinvointitaitoja sekä yleisiä uuden oppimisen taitoja.
Kansalaistaitojen arvostus ja tunnustaminen on tärkeää, jotta voimme luoda osallistuvampaa ja kestävämpää yhteiskuntaa. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa omilla teoillaan ja asenteillaan millaista tulevaisuutta kohti kurkotamme. Tulevaisuuden työelämätaidoissa korostuu varmasti luova, analyyttinen ja systemaattinen ajattelu, uteliaisuus ja uuden oppiminen, mutta erityisesti sitkeys, joustavuus ja mukautuvuus. Kansalaisopistoissa on mahdollista päivittää osaamistaan monissa taidoissa nykyiselläänkin, mutta lisäksi opetushallituksen määrittelemät KAPOS-opinnot (KAPOS = kansalliset perustaitojen osaamismerkit) löytynevät tulevaisuudessa monen opiston ohjelmista. Merkkien avulla voidaan tehdä näkyväksi työelämässä tarvittavaa osaamista.
Merkkejä tai ei, mielestäni tärkeintä on osata uteliaasti, aidosti ja rohkeasti elää elämäänsä tasapainossa luonnon kanssa. Itse näen tärkeimpinä kansalaistaitoina nyt ja tulevaisuudessa kyvyn auttaa, avun tarpeen tunnistamisen, kyvyn aitoon kohtaamiseen ja toistemme ainutlaatuisuuden tunnistamiseen, taidon löytää oma arvomme ja taidon antaa arvoa muille. Kanssalaistaitoja, sanoisin!
Hyvät kansalaistaidot ovat siis olennaisia sekä yksilön että yhteiskunnan hyvinvoinnille. Kehittämällä näitä taitoja voimme yhdessä edistää avointa ja osallistuvaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuus tuntea itsensä arvostetuksi ja vaikuttavaksi osaksi yhteisöä.
Teksti: rehtori Kirsti Turunen, Kuopion kansalaisopisto
Kansalaisopistojen liitto järjestää Kansalaistaidot kunniaan -hankkeen teemapäivän Pe 24.11. klo 9–15.
Teemapäivässä esitellään hankkeen kehittäjäryhmän kanssa työstettyä kansalaistaitojen määritelmää ja kansalaistaito-oppaan runkoa sekä keskustellaan niiden sisällöistä. Päivän aikana kuullaan myös asiantuntijapuheenvuoroja luovuuden opettamisesta sekä kansalaistaitojen merkityksestä hyvinvoinnille. Lisäksi pohditaan, mitä ovat kestävän elämäntavan taidot ja miten niitä voi opettaa. Päivän lopuksi keskustellaan abstrakteista taidoista sekä niiden opettamisesta kansalaisopistossa.
OHJELMA 9 Avaussanat 9.10 Kansalaistaidot kunniaan hankkeen työn esittelyä, Henri Piirainen ja Katri Laitinen, Kansalaisopistojen liitto 9.55 Miten opetetaan luovuutta? kouluttaja & kirjailija Minna Haapasalo 10.50 Tauko 11 Kestävän elämäntavan taidot, yliopistonlehtori Antti Wallin, Tampereen yliopisto 11.40 Miten opettaa kestävää elämäntapaa? rehtori Teppo Latvanen ja projektikoordinaattori Johanna Vitale, Seinäjoen kansalaisopisto 12.15 Lounastauko 13.15 Kansalaistaidot hyvinvoinnin perustana. johtaja Tommi Lehtonen, Vaasan yliopisto 14 Tauko 14.10 Kansalaistaitojen kurssioppaan dräftin esittely + kommentointi 14.20–15 Osallistava keskustelu: Mitä ”abstrakteja” kansalaistaitoja opetetaan opistossa?
Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilökunnalle. Teemapäivä järjestetään Microsoft Teams -alustalla ja siitä tehdään tallenne.
