yhteistyö

”Menkää, tulkaa, katsokaa, eläkää! Täytyy mennä opistoon, että huomaa miten kivaa on ja miten hyvä yhteishenki ja ilmapiiri siellä on.” Sitaatti pitää sisällään 90-vuotiaan jo 76 vuotta kansalaisopistossa opiskelleen terveiset heille, jotka eivät ole vielä kansalaisopiston ovia aukaisseet.

Minä kuulun Laukaaseen -hankkeessa olemme halunneet saada kuuluviin erityisesti kansalaisopiston opiskelijoiden äänet ja heidän kokemuksensa kansalaisopistosta. Laukaan kunta on maantieteellisesti laaja, joten podcastit ja videot ovat mahdollistaneet äänen kuulumisen yli välimatkojen ja ympäri kuntaa.

Minä Kuulun Laukaaseen on Laukaan ja Lievestuoreen kansalaisopistojen yhteinen laatu- ja kehittämishanke. Hankkeen tavoitteena on parantaa opistojen välistä yhteistyötä ja lisätä opistojen tunnettuutta sekä yhteisöllisyyttä koko Laukaan kunnan alueella. Hankkeen rahoittaa Opetushallitus ja hanke kestää vuoden 2024 kesäkuun loppuun.

Olemme tehneet hankkeessa tähän mennessä 16 podcastia, joihin olemme valinneet vieraiksi mahdollisimman monipuolisen joukon kansalaisopiston opiskelijoita ja opettajia. Olemme vierailleet lasi- ja keramiikkaryhmissä, haastatelleet Cafe Los Mummos -opistoryhmäläisiä, mieslaulajia, Jokamiähen reeniryhmäläisiä, nuoria ja jo kymmeniä vuosia opistossa opiskelleita.

Podcasteista välittyy kansalaisopiston suuri merkitys ihmisten elämässä niin oppimisen kuin yhteisöllisyyden ja kanssakäymisen mahdollistajana. Kylläpä soisi päättäjienkin kuuntelevan nämä podcastit, jotta he ymmärtäisivät miten suuren määrän oppimista, hyvinvointia ja terveyttä edistävää ja vahvistavaa toimintaa opistot ovat mahdollistaneet.

Haluamme kertoa podcasteissa kansalaisopistosta monesta eri näkökulmasta, tavoittaa uusia ihmisiä ja tutustuttaa heidät kansalaisopistotoimintaan ja toiminnassa jo mukana oleviin ihmisiin. Tavoitteena on madaltaa opiston kursseille osallistumisen kynnystä sekä lisätä ihmisten osallisuutta.

Lasten ja nuorten ääni on haluttu saada kuuluviin niin tekijöinä kuin kokijoina. Silinterihatuissaan ja aurinkolaseissaan kulkevat nuoret opistoagentit Hilma ja Minttu ovat tehneet lyhyitä videoita Lievestuoreen kansalaisopistosta. Videot ovat tekijöidensä näköisiä ja oloisia: lasten näkökulmasta tehtyjä välähdyksiä opiston arjesta.

Tutustu aikaansaannoksiin alla olevien linkkien kautta.

Minä kuulun Laukaaseen -hankkeen podcastit
Minä kuulun Laukaseen -hankkeen opistoagenttien videot

Teksti: hankekoordinaattori Gila Heimonen, Laukaan kansalaisopisto
Kuva opistoagenteista: Sari Puttonen

Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan kansalaisopistojen kurssitarjonnasta ja siitä, miten muiden oppilaitosten opiskelijat voisivat hyötyä kursseista. Kansalaisopistojen yli 170 opiston verkosto tarjoaa laajan ja monipuolisen kattauksen kursseja eri ainealueilta. Laaja opetustarjonta mahdollistaa oppilaitosrajat ylittävän yhteistyön ja joustavat oppimispolut.

Syksystä 2021 alkaen joistakin kansalaisopistojen kursseista on ollut mahdollista saada suoritusmerkintä Koski-tietovarantoon. Suoritusmerkintä edellyttää, että kurssi on kuvattu osaamisperusteisesti ePerusteissa siten että kurssille on määritetty osaamistavoitteet ja arviointikriteerit ja sen laajuus ilmoitettu opintopisteinä. Kursseja, joista voi saada suoritusmerkinnän kutsutaan kansalaisopistoissa opintopistekursseiksi.

Kuulet tilaisuudessa koulutuskentän toimijoiden puheenvuoroja ja kuulet jo käynnissä olevasta yhteisestä toiminnasta. Tilaisuus järjestetään verkossa Teams-alustalla.

OHJELMA

9 Avaussanat, toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen, Kansalaisopistojen liitto
9.05 Opintopistekurssit ja osaamisperusteisuus kansalaisopistoissa, järjestösuunnittelija Henri Piirainen, KoL
9.45 Kansalliset perustaitojen osaamismerkit, suunnittelija Marja Juhola, OPH
10.05 Jaloittelutauko
10.15 Yhteistyö oppilaitosmuotojen välillä, rehtori Outi Itäluoma Vanajaveden opisto
10.35 Ammatillinen koulutus ja kansalaisopistot, Riikka-Maria Yli-Suomu, Keuda
11 Kommenttipuheenvuoro, rehtori Simo Veistola, Wahren-opisto
11.10 Kommentteja, keskustelua ja kysymyksiä

Tilaisuuden loppuun on varattu aikaa keskustelulle.

Ilmoittaudu tilaisuuteen: https://forms.office.com/e/5NVENFGgui

Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on suunnattu erityisesti toisen asteen oppilaitosten rehtoreille ja opoille sekä kansalaisopistojen ylläpitäjille ja opistokentän edustajille. Tilaisuus on maksuton ja siitä tehdään tallenne.

Lisätiedot
järjestösuunnittelija Henri Piirainen
henri.piirainen@kansalaisopistojenliitto.fi / 044 761 0700

Pieksämäellä sijaitseva Kulttuurikeskus Poleeni sulkee sisäänsä seutuopiston, kaupunginkirjaston, kahvilan ja teatterin. Kaikkea tätä johtaa Pieksämäen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja Päivi Majoinen, joka toimii myös Pieksämäen seutuopiston rehtorina.

Pieksämäen seutuopiston visiona on luoda kulttuurikeskuksen muiden toimijoiden kanssa vapaan sivistystyön tulevaisuutta ja toimia laadukkaana oppimis- ja kohtaamispaikkana. Pieksämäellä visio ei kuitenkaan ole vain etäinen tulevaisuudenkuva vaan todellisuutta, jossa parempaa huomista luodaan jo nyt. Kuntalaisten toiveita kuunnellaan ja niihin pyritään myös aktiivisesti vastaamaan.

”Viimeksi toteutimme kuntalaisten toiveesta periodikursseja, joiden aiheet liittyivät luontoon”, Päivi Majoinen kertoo. ”Järjestimme luonnonyrttikurssin, sienikurssin ja lintukurssin, kun selvisi, että moni kuntalainen oli korona-aikaan innostunut tarkkailemaan luontoa.”

Perinteisesti Pieksämäen seutuopiston opetuksessa painottuvat taide- ja taitoaineet, hyvinvointi- ja tietotekniikkaopinnot sekä kielet. Monet kurssit edistävät myös perinteiden siirtymistä, jota tuetaan esimerkiksi luennoilla, kulttuurikävelyillä ja perinnekäsityökursseilla. Pieksämäen seutuopisto järjestää opetusta myös erityistä tukea tarvitseville, joille tarjotaan kursseja kaikilta ainealoilta.

”Vahva erityisen tuen opiskelijoiden ohjauspainotus tulee meille Vaalijalan kuntoutumiskeskuksen läsnäolosta”, Päivi Majoinen tarkentaa. ”Opettajilta saadun palautteen perusteella olemme päätyneet perustamaan kehitysvammaisille omia ryhmiä ja kursseja, joilla opitaan muun muassa soveltavaa teatteria, musiikkia ja tanssia. En ole kuullut, että Suomessa olisi toista opistoa, joka tarjoaisi erityisoppijoille yhtä paljon kohdennettua opetusta kuin me.”

Pieksämäen seutuopiston erityispiirteisiin kuuluu myös kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden sisällä tapahtuva monipuolinen yhteistyö.

”Olemme löytäneet monia innovatiivisia ratkaisuja eri toimijoiden kanssa”, Päivi Majoinen kertoo. ”Esimerkiksi teatteritaiteen suunnittelijaopettajamme kouluttaa Poleenin ammattijohtoisen harrastajateatterin näyttelijöitä seutuopiston kursseilla ja toimii samalla teatterin tuottajana ja ohjaajana. Seutuopiston alla toimii lisäksi useita kesäteattereja, joita kulttuuritoimi avustaa puvustuksessa, lavastuksessa ja ääni- ja valotekniikassa. Järjestämme kulttuuritoimen kanssa myös luentoja ja elokuvatapahtumia.”

Myös kirjaston kanssa on löydetty monia yhteistyön muotoja, joista osa on syntynyt puhtaasti käytännön tarpeesta.

”Ihmisillä on nykyisin paljon tietoteknisiä kysymyksiä, joihin kirjastossa ei välttämättä aina osata vastata. Silloin kirjastolaisten on helppo ohjata kyselijät seutuopistossa toimivaan mediapajaan, tietotupaan tai mobiiliklinikalle”, Päivi Majoinen selventää. ”Järjestämme kirjaston kanssa myös matineoita ja symposiumeja, ja kirjastoautossa voi osallistua seutuopiston kursseille.”

Tiivis yhteistyö kulttuuri- ja vapaa-aika palveluiden kanssa on osoittautunut Pieksämäen seutuopistossa erinomaiseksi toimintatavaksi. Yksin rahat eivät riittäisi kaikkeen, mutta kun kursseja suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä eri toimijoiden kanssa, saadaan paljon enemmän aikaan. Siksi Päivi Majoinen suosittelee toimialarajat ylittävää yhteistyötä lämpimästi Suomen muillekin kansalaisopistoille.

”Verkostoitukaa, tehkää yhteistyötä ja kaatakaa raja-aitoja”, hän kannustaa. ”Meillä kaikilla on niin paljon yhtymäkohtia kuntien liikunta-, kirjasto-, kulttuuri- ja nuorisotoimeen, järjestöihin ja perusopetukseen, että yhteistyökumppaneita kyllä löytyy.”

Teksti ja kuva: Virpi Vedenkannas, viestintäkoordinaattori, Kansalaisopistojen liitto KoL

Kansalaisopiston kielten suunnittelijan painajainen:

• Kielikursseja joudutaan perumaan, koska ei ole tarpeeksi osallistujia.
• Italian ja latinan alkeiskurssit pyörivät niin pienillä opiskelijamäärillä, että tulevina vuosina tuskin saadaan jatkoryhmiä alkamaan.
• Tanska ja heprea ovat jääneet vähäisen kysynnän takia kokonaan pois opiston tarjonnasta.
• Kaikki eritasoiset ja eri tahtiin ranskaa opiskelevat päätyvät samalle kurssille, kun muita ei ole.
• Vain muutama opiskelija kyselee vuodesta toiseen swahilin perään.
• Espanjan kielen pidetty tuntiopettaja hakeutuu muualle töihin, kun opistolla ei ole opetusta riittävästi tarjolla.
• Venäjän kielen opettaja on täystyöllistetty, eikä pysty ottamaan yhtään verkkokurssia ohjelmistoonsa.

Eri opistoissa opetetaan eri kieliä, mutta edellä kuvailtu painajainen lienee tuttua monessa opistossa. Olisi mukava pystyä paremmin vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin ja toiveisiin. Olisi hienoa pitää opiston kielitarjonta monipuolisena ja tarjota myös uudenlaisia vekkuleita teemakursseja. Olisi tärkeää työllistää pidettyjä tuntiopettajia ja varmistaa korkealaatuinen opetus jatkossakin. Mikä neuvoksi? Apu löytyy yhteistyöstä!

Kielikukkanen-hankkeessa tutkailimme erilaisia yhteistyön mahdollisuuksia kansalaisopistojen kesken. Perinteisesti samalla paikkakunnalla sijaitsevat opistot ovat jonkinlaista yhteistyötä tehneet välttääkseen turhaa päällekkäisyyttä kurssitarjonnassa. Etäopetuksen yleistyttyä myös etäällä toisistaan olevat opistot voisivat yhdistää voimiaan ja tarjota verkkokursseja yhteistuumin. Hankkeen aikana kuuntelimme yhteistyötä jo pitkään tehneiden kokemuksia ja keskustelimme eri opistojen tarpeista. Näiden pohjalta laadimme ohjeistuksen viidestä erilaisesta yhteistyömallista ja pilotoimme kaikkia malleja. Alla olevien yhteistyömallien tarkemmat kuvaukset löytyvät hankkeen suunnitteluoppaasta.

• SOME (sosiaalinen media): Opiston sosiaalisen median kanavissa mainostetaan tai tiedotetaan tai tykätään kumppaniopiston kurssista, jollaista omalla opistolla ei ole tarjolla.
• SUKU (suositellaan kurssia): Asiakaspalvelu voi suositella kumppaniopiston kurssia, jos omalla opistolla ei ole asiakkaan toivomaa kurssia tarjolla.
• PEKU (peruuntunut kurssi): Mikäli oman opiston kurssi peruuntuu, voidaan ilmoittautuneelle opiskelijalle tiedottaa kumppaniopiston vastaavasta kurssista.
• HELI (Hellewi-linkki): Laitetaan toisen opiston kurssin linkki omaan Hellewiin (tai muuhun ilmoittautumisjärjestelmään), ilmoittautumiset ohjautuvat kurssin järjestävään opistoon. Kurssi näkyy oman opiston kurssiluettelossa.
• PAJA (paikkajako): Opiskelijapaikat, kustannukset ja valtionosuustunnit jaetaan osallistuvien opistojen kesken. Kurssi julkaistaan kaikissa kumppaniopistoissa.

Yhteistyötä voi tehdä kevyemmillä SOME-, SUKU-, PEKU- ja HELI-malleilla tai syvemmällä PAJA-mallilla. Yhteistyöopistoja voi olla useampia samaan aikaan ja toiminta voi olla, jos niin halutaan, vastavuoroista. Opistojen roolit voivat vaihdella: joskus ollaan kurssin järjestäjiä, toisella kerralla kumppaneita. Laaditut yhteistyömallit luovat yhteiset ja hyväksi havaitut pelisäännöt, joiden pohjalta opistojen on helppo toimia eikä jokaisen yhteistyötä suunnittelevan opiston tarvitse “keksiä pyörää uudelleen”. Lisäksi opistot puhuvat ns. samaa kieltä sopiessaan yhteistyön muodoista.

Yhteistyömallien pilotoinnin kokemukset keväällä 2022 olivat kannustavia. Kuopiossa saatiin saksan kurssi alkamaan, kun pari opiskelijaa pohjoisesta ilmoittautui mukaan, vaasalaiset opiskelijat varmistivat osallistumisellaan Kittilän englannin kurssin ja Jyväskylän ja Kuopion espanjanopiskelijat mahdollistivat Etelä-Helsingin espanjan erikoiskurssin. Mikään näistä kursseista ei olisi käynnistynyt ilman yhteistyötä. Pilotoinnilla saatiin arvokasta tietoa yhteistyömallien toimivuudesta ja sen pohjalta selkeytettiin kuvauksia. Erityisesti PAJA (paikkajako) -mallin kustannusten ja valtionosuustuntien jakolaskelmat saattavat vaikuttaa aluksi monimutkaisilta. Kuvauksessa selvennetään asiaa esimerkkien avulla ja käydään läpi perusteluja, miksi on järkevintä toimia juuri kuvatulla tavalla.

Järjestimme huhtikuussa pienimuotoisen Kurssitori-tapahtuman, koska hyvistä kokemuksista innostuneina halusimme tarjota muillekin opistoille mahdollisuuden löytää uusia yhteistyökumppaneita. Kurssitorilla opistot saivat esitellä kursseja, joiden toteuttamiseen kaipasivat kumppaneita. Kymmenkunta opistoa lähti mukaan ja syksylle 2022 saatiin moneen opistoon eri malleilla toteutettavia kielikursseja.

“Aivan loistava idea ja tällaista on kaipailtu meillä jo pitkään!” huokaisi eräs tyytyväinen suunnittelija.

Kielikukkanen-hankkeen päättyessä hyvät käytänteet jäävät elämään. Yhteistyömallien kuvaukset ovat kaikkien käytettävissä ja niitä voi soveltaa järjestävän opiston ja kumppaniopistojen yhteisesti sopimalla tavalla. Yhteistyötä voi laajentaa myös muiden ainealojen verkkokursseihin. Kevään 2023 kielten, tietotekniikan ja eri alojen luentojen kurssisuunnittelun tueksi järjestetään lokakuussa uusi Kurssitori. Voit tulla Kurssitorille markkinoimaan oman opistosi verkkokursseja, joiden toteutumiseen kaipaisit kumppaniopistojen apua. Voit tulla myös etsimään uusia kiinnostavia kursseja, joita ei omassa opistossasi ole mahdollista tarjota.

Tutustu yhteistyömallien kuvauksiin ja seuraa syksyn aikana Kansalaisopistojen liiton tiedotusta Kurssitorin tiimoilta. Yhteistyöllä opistoihin saadaan monipuolista kurssitoimintaa!

Kirjoittajat:

Marja Peltonen, suunnittelijaopettaja, Jyväskylän kansalaisopisto
Sirpa Ärölä, tuntiopettaja, Revontuli-Opisto

Kirjoittajat ovat Opetushallituksen rahoittaman Kielikukkanen-hankkeen hankekoordinaattoreita. Lisätietoja Kielikukkanen-hankkeesta löydät hankkeen nettisivuilta ja suunnitteluoppaasta.

Siilinjärven kansalaisopiston taideaineiden vastuuopettaja Mari Puttonen osallistui Kansalaisopistojen liiton ja Haaga-Helia ammatillisen opettajakorkeakoulun yhteiseen koulutushankkeeseen, jossa kehitettiin mm. vapaan sivistystyön taideopetuksen yhteisöllisyyttä, arviointia, monialaista yhteistyötä, ohjaus-, opetus- ja arviointimenetelmiä. Koulutukseen osallistuneet työstivät myös pienimuotoisia kehitystöitä. Mari kertoo alla kokemuksia ja havaintoja omasta kehittämistyöstään.

Olen tehnyt jo vuosia töitä hyvinvointi ja taide- teeman ympärillä omissa kuvataideryhmissäni, ja jotenkin halusin tehdä näkyväksi sen, mitä minä olen kuullut oppilaideni puhuvan taiteesta, oppituntien aikana, vuodesta toiseen. Siksi päädyin jo koulutuksen alkuvaiheessa tekemään videon, jossa esittäisin visuaalisessa muodossa niin oppilaideni ajatuksia taiteesta kuin heidän tekemiään taideteoksia, jotka ilmentäisivät taiteen merkitystä heidän elämäänsä. Video voisi toimia myös markkinointimateriaalina opistomme taideopetuksesta, ja toisaalta tällä ”tarinalla” voisi osoittaa kuntapäättäjille, kuinka tärkeää opetus on meidän oppilaillemme – kuntalaisillemme.

Päätin että teen aluksi simppelin kyselyn oppilailleni (kolmessa eri taideryhmässä), ja nämä sanat, joita tästä kyselystä saisin, olisivat ”tiedollinen” pohja videotyölleni. Lahjoin myös pullalla ja kahvilla neljä opiskelijaani tulemaan vapaa-ajallaan maalaamaan minulle kuvan, jossa he näyttäisivät, mitä kuvataide heille merkitsee. Kerroin että videoin heidän työskentelynsä. Annoin vapaat kädet näille neljälle naiselle toteuttaa itseään ja omia mielikuviaan. Kuvia ei selitetä videollakaan sen enempää. Ne ovat spontaani tuotos teemasta ”miten kuvaisit mitä taide merkitsee sinulle ja sinun hyvinvoinnillesi”.

Kyselyyni vastattiin oppitunnilla, työskentelyn lomassa – ja nimettömänä. Kysymykset, jotka esitin oppilailleni, olivat seuraavat:

1. Mitä kansalaisopiston kuvataideopetus on antanut sinulle? Mitä olet oppinut?
2. Onko kuvataideopetus lisännyt hyvinvointiasi? Jos on, miten kuvailisit että se on lisääntynyt?

Kyselyistä sain yhteensä 29 vastausta, joista lähdin poimimaan ajatuksia herättäviä lauseita, sanoja tai huomioita. Luin samalla myös muita, julkaistuja raportteja taiteen/kulttuurin hyvinvointivaikutuksista.

Huomasin oppilaideni vastauksista että he vastasivat avoimiin kysymyksiini melko samalla tavoin kuin mihin tutkimustuloksissakin on päädytty. Erik Allardt kiteytti hyvinvoinnin kulmakivet jo vuonna 1976 (Kulttuurisote –kuuden maakunnan kumppanuushanke, Yhteinen loppuraportti 1/2019, s.10):

• kohtuullinen elintaso (having)
• mielekäs ja vastuullinen tekeminen (doing)
• merkitykselliset suhteet (loving)
• mahdollisuus itsensä toteuttamiseen ja elävään läsnäoloon (being)

Kohtuullinen elintaso on näistä ehkä tulkinnallisin tässä työssä, mutta sen merkitys on iso kun mietitään, mikä on opiston opetuksen saavutettavuus. Ovatko kurssien hinnat sellaiset että ne ovat kaikkien saavutettavissa?

Muun me kykenemme tarjoamaan opetuksessa, ja se näkyy myös oppilaideni avoimissa vastauksissa.

Sosiaali- ja terveysministeriön raportissa todetaan, että tutkimusten mukaan taiteen ja kulttuurin kokeminen sekä itse tekeminen vaikuttavat positiivisesti koettuun hyvinvointiin, elämänlaatuun ja onnellisuuteen. Kulttuurilla on erityinen merkitys mielekkään elämän, yhteisöllisyyden merkityksellisyyden kokemuksen ja osallisuuden mahdollistajana (Kulttuuri ja taide hyvinvoinnin edistäjinä sosiaali- ja terveydenhuollossa, työelämässä ja koulutuksessa, S.10, 2019:34). Olin tavattoman ilahtunut ja toisaalta jopa hämmentynyt, että sain oppilailtani hyvin pitkälle edellä mainitun tuloksen mukaisia vastauksia opiston taideopetuksesta.

Olenko jopa isomman kuin vain teknisen taidon opettamisen äärellä? Minusta tuntuu että alla olevassa vastausesimerkissä kiteytyy melko hyvin se, miten taide ei ole vain sommittelua, värioppia ja maalaustekniikka. Se on jotain vieläkin enemmän:

”On tosi hyvä tämä pysähtyminen ja joko päivästä riippuen tarkka keskittyminen tai revittely ja hulluttelu. Ajatukset irti päivätyöstä ynnä muusta. Yhteisöllisyys myös tämän porukan kanssa: tehdään vaan juttujamme, ei tarvitse selvitellä toisten taustoja, ammatteja yms. tullaan silti tutuiksi. On lisännyt hyvinvointia – olo on jotta ennättäisipä enemmän tähänkin paneutumaan.”

Teksti: Siilinjärven kansalaisopiston taideaineiden vastuuopettaja Mari Puttonen

Marin kehittämistyön videon (noin 5 min) voit katsoa täällä: https://youtu.be/wYyg0k4IHaY

Leea Keto (kuva: Jarmo Vainionpää)

Leea Kedon kasvatustieteen väitöstutkimus osoittaa, että Järvilakeuden kansalaisopistossa toteutetut yhteisöteatterihankkeet lisäsivät alueellista yhteistoimintaa ja luottamusta, kun väki liikkui yli kunta- ja murrerajojen.

– Opiston aluetta halkoo itä- ja länsimurteiden raja eikä kanssakäyminen Kauhavan, Evijärven ja Lappajärven kesken ole suinkaan itsestään selvää. Kolmen harrastajateatterihankkeen aikana laajassa yhteistyössä toteutettujen näytelmien jälkeen tehtiin harrastajavoimin vielä elokuva, joka sai suuren suosion, Keto kertoo.

Sosiaalinen pääoma heijastuu myös talouteen

Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan ihmisten välille syntyviä verkostoja ja luottamusta, joilla on ainakin välillisiä heijastuksia alueen ja yhteiskunnan talouteen. Tutkimuskohteena oli kolme Järvilakeuden kansalaisopiston yhteisöteatterihanketta, joihin osallistuneet kokivat saaneensa erilaisia sosiaalista pääomaa lisääviä hyötyjä.

Tutkimus osoitti, että hankkeiden avulla voitiin edistää samaan aikaan sekä etäisempiä tuttavuuksia että läheisiä ystävyyssuhteita. Tämä yhdistelmä on tehokas yhteisön kehittämisen kannalta. Verkostojen ja luottamuksen syntymistä auttoivat muun muassa viestintä ja hyvä henki, johon liittyi huumori.

Vaikka kansalaisopistojen toimintaan liitetään perinteisesti yhteisöllisyys, on sosiaalista pääomaa tutkittu niiden näkökulmasta vain vähän. – Kansalaisopistojen tulisikin tarttua enemmän yhteisöteatterin tyyppiseen osallistavaan toimintaan, jossa kannustetaan ihmisiä yhteiseen tekemiseen yli kunta- ja kylärajojen, väittelijä ehdottaa.

KM Leea Kedon kasvatustieteen väitöskirjan ”Eihän ne ihmisiä kummempia oo. Etnografinen tutkimus kansalaisopiston yhteisöteatterihankkeista sosiaalisen pääoman vahvistajina” tarkastustilaisuus on 13.12.2019 klo 12.00 alkaen Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa, Talonpojankatu 2, Ulappa-Sali. Vastaväittäjänä professori Petri Salo (Åbo Akademi) ja kustoksena professori Juha Hakala (Kokkolan yliopistokeskus Chydenius).

Julkaisutiedot:

KM Leea Kedon kasvatustieteen väitöskirjan ”Eihän ne ihmisiä kummempia oo. Etnografinen tutkimus kansalaisopiston yhteisöteatterihankkeista sosiaalisen pääoman vahvistajina” on julkaistu sarjassa JYU DISSERTATIONS 160, 237 s., Jyväskylä 2019, ISSN 2489-9003 ISBN 978-951-39-7955-3 (PDF). Kirja on luettavissa: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/66486(link is external)

Taustatietoa:

Leea Keto pääsi ylioppilaaksi vuonna 1980 Kauhavan lukiosta ja valmistui kasvatustieteen maisteriksi Oulun yliopistosta luokanopettajan koulutusohjelmasta vuonna 1985. Hän toimi luokanopettajana Kauhavalla vuosina 1985–1995 ja peruskoulun tuntiopettajana Evijärvellä vuosina 1995–1996.

Suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelu töiden ohella Tampereen yliopistossa vuosina 1993–1996 pätevöitti äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi ja kouluhallinnon tutkinto vuonna 1996 myös hallinnollisiin tehtäviin. Vuodesta 1997 lähtien Keto on työskennellyt kansalaisopiston rehtorina: ensin Järviseudun Opistossa vuosina 1997–2008 ja vuodesta 2009 alkaen laajentuneessa Järvilakeuden kansalaisopistossa, jonka toimialueeseen kuuluvat Kauhava, Lappajärvi ja Evijärvi.

Leea Keto tunnetaan myös kirjailijana, jonka tuotantoon kuuluu draamakäsikirjoituksia sekä kolme runokokoelmaa. Hän on Suomen Kirjailijaliiton jäsen ja hän kuuluu myös Kansalaisopistojen liiton KoL:n hallitukseen.

Lisätietoa:

Leea Keto, 050 326 3188, leea.keto@anvianet.fi
Tiedottaja Anitta Kananen, puh. 040 846 1395, anitta.kananen@jyu.fi

Mikähän ominaisuus tämä ihmisessä on kun henkilökohtaisten akkujen lataamisen ja valoisan kesäkauden jälkeen sormet suorastaan syyhyävät ja silmät hakevat jotakin uutta ja kiinnostavaa tekemistä niin henkisesti kuin fyysisestikin? Huomaan omakohtaisesti esimerkiksi valikoivani lähiseudun liikuntaharrastustarjonnasta lajia, joka saisi kaltaiseni liikuntaan vihkiytymättömän löytämään toiminnan, joka koukuttaisi ja saisi liikuntaharrastuksen jatkumaan alkua pidempään. Siihen tarvitsisi mukaan toisia samanmoisia. Opiston johtokunnassa meillä olikin puhetta liikkumattomien ja liikuntaa osaamattomien omasta ryhmästä. Ryhmästä jonne saisi tulla juuri sellaisena kuin on ja sellaisin vermein varustautuneena kun sattuisi omistamaan.

Niinpä, mikä estää, ei niin mikään!

Suorastaan intoudun tällaisissa tapauksissa puhumaan kansalaisopistotoiminnan vahvuuksista, vahvuuksista, jotka ovat samalla toiminnan ominaispiirteitä. Mikä olisikaan kätevämpää kun taho, joka on joustava, lähestyttävä ja läheinen ja kaiken lisäksi edullinen. Taho, joka järjestää ihmisenkokoisia palveluita ihmiseltä toiselle ihmistä itseään kuullen ja osallistaen. Tätä syksyn satoa on nähtävissä runsaana ja laadullisesti kestävänä kurssitarjontana opistoissa eri puolilla Suomea.

Luin kesälomallani tutkimuksia yksinäisyyden haitallisista vaikutuksista. Luvut pysäyttivät. Joka viides suomalainen kokee yksinäisyyttä silloin tällöin. Joka kymmenes ihminen Suomessa on usein  ja joka kahdeskymmenes on jatkuvasti yksin. Yksinäisyys nostaa ennenaikaisen kuoleman riskiä jopa 45 prosentilla. Huomattava ylipaino nostaa riskiä 20 prosentilla ja alkoholin liikakäyttö 30 prosentilla. Edellä mainitut ei-toivotut ilmiöt kietoutuvat lisäksi toisiinsa. Luvut ovat sellaisia, joihin meillä ei sen enempää inhimillisistä syistä kun kansanterveydellisestikään yksinkertaisesti ole varaa. Olen aivan varma siitä, että omalta osaltaan laadukas, hyvin suunniteltu ja toteutettu kansalaisopiston kurssitarjonta voi pienentää kaikkia noita lukuja ja näin edistää terveyttä, jaksamista ja hyvää oloa.

Kansalais- ja työväenopistot ovat vuodesta 1899, jolloin Tampereelle perustettiin ensimmäinen kansalaisopisto, toimineet sivistyksen, osallisuuden, osaamisen ja tasa-arvoisuuden kasvualustana.

Missio, joka silloin opistotoiminnalle määrittyi, ei ole menettänyt painoarvoaan vähäisessäkään määrin. Näen tulevaisuuden kunnan yhteydessä käydyn keskustelun ja opistokentän tulevaisuuden tehtävän kauniisti kulkevan käsi kädessä. Tulevaisuuden kunnan vaihtoehdoiksi on hahmoteltu mm. elinvoima-, sivistys- ja hyvinvointirooleja. Kaikki sellaisia kunnan rooleja, joiden rakennusaineena opistotoiminta luontaisesti voi olla. Tästä on hyvä yhdessä jatkaa.

Marja Lehtonen
Suomenselän kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!