kurssitarjonta

Kun seuraan poliitikkojen keskustelua maahanmuutosta, tuntuu se kovin kaukaiselta omasta arjesta. Helsingin seudulle muuttaa tänäkin vuonna tuhansia ihmisiä töihin, opiskelemaan ja pakoon kotimaansa oloja. Moni palvelu ei toimisi ilman tänne muuttaneita työntekijöitä. Maahanmuuttaneet eivät ole vain joku ulkopuolinen ongelmaryhmä, vaan osa kaupunkiamme.

Helsingin työväenopistossakin opiskelijoista jo yli 18 % on vieraskielisiä, mikä vastaa suurin piirtein vieraskielisten osuutta helsinkiläisistä. Suurin opetettava aineemme on suomi toisena kielenä. Tarjoamme kursseja luku- ja kirjoitustaidon koulutuksesta aina edistyneimpiin kirjoituskursseihin. Meillä on myös arabian ja somalinkielisiä yhteiskuntataidon ryhmiä sekä digitukea monilla eri kielillä.

Kansalaisopistojen rooli kotoutumisen tukemisessa on nykyään jo erittäin merkittävä. Onkin erikoista, että hallitusohjelmassa vapaaseen sivistystyöhön tehtäviä säästöjä perusteltiin sillä, että opiskelijamme olisivat hyvätuloista keskiluokkaa, joka voi maksaa kursseistaan nykyistä enemmän. Kuten olemme moneen otteeseen todenneet, tämä kuva on aivan liian yksipuolinen. Suomen kielen kurssien opiskelijat eivät todellakaan ole hyvätuloisia, vaan opistojen edullinen ja monipuolinen tarjonta on monelle keskeinen tuki kotoutumisessa.

Nopea maahanmuutto haastaa kansalaisopistoja kuitenkin paljon laajemmin kuin vain suomen kielen opetuksen lisäämispaineena. Vaikka pian viidennes opiskelijoistamme on maahanmuuttajataustaisia, ei tämä näy vielä tarpeeksi muilla kuin suomen kielen kursseillamme. Miten saamme uudet kaupunkilaiset myös muille kursseillemme?

Työväenopiston kurssi on suurimmalle osalle suomalaisista hyvin tuttu käsite. Olemme jo lapsena oppineet omilta vanhemmiltamme, että opistoon voi kuka vain mennä oppimaan ja harrastamaan. Uussuomalaisille tämä ei ole itsestäänselvää. Meidän pitääkin miettiä viestintäämme uusiksi ja alkaa taas kertoa perusteista lähtien, mistä toiminnassamme on kyse.

Kursseillemme tullaan jatkossa myös heikommilla suomen kielen taidoilla, mikä vaatii meiltä kielitietoista otetta opettamiseen. Keskeistä on myös rekrytoida ulkomaalaistaustaisia opettajia ja muuta henkilökuntaa. Kansalaisopiston tuntiopettajaksi on onneksi matala kynnys tulla, kun voi tulla opettamaan juuri sitä, mitä osaa, eikä muodollisia kelpoisuusehtoja ole. Meilläkin toimii esimerkiksi kielten opettajina monia eri kielten natiiviosaajia.

Kansalaisopisto on aina ollut paikka, jossa erilaiset ihmiset oppivat yhdessä ja toisiltaan. Eteemme tulee varmasti ongelmiakin esimerkiksi erilaisten tapojen ja kulttuurien yhteensovittamisessa. Näiden ei pidä kuitenkaan estää meitä uudistumasta. Meillä on suuri potentiaali tarjota tietoja, taitoja ja yhdessä oppimisen iloa kohderyhmälle, joka kasvaa tuhansilla vuosittain. Tällä kohderyhmällä on valtavasti opittavaa suomalaisesta yhteiskunnasta – ja samalla valtavasti annettavaa.

Teksti: Ville Ylikahri, Helsingin työväenopiston rehtori

Kuva: Tuomas Hakkarainen

Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan kansalaisopistojen kurssitarjonnasta ja siitä, miten muiden oppilaitosten opiskelijat voisivat hyötyä kursseista. Kansalaisopistojen yli 170 opiston verkosto tarjoaa laajan ja monipuolisen kattauksen kursseja eri ainealueilta. Laaja opetustarjonta mahdollistaa oppilaitosrajat ylittävän yhteistyön ja joustavat oppimispolut.

Syksystä 2021 alkaen joistakin kansalaisopistojen kursseista on ollut mahdollista saada suoritusmerkintä Koski-tietovarantoon. Suoritusmerkintä edellyttää, että kurssi on kuvattu osaamisperusteisesti ePerusteissa siten että kurssille on määritetty osaamistavoitteet ja arviointikriteerit ja sen laajuus ilmoitettu opintopisteinä. Kursseja, joista voi saada suoritusmerkinnän kutsutaan kansalaisopistoissa opintopistekursseiksi.

Kuulet tilaisuudessa koulutuskentän toimijoiden puheenvuoroja ja kuulet jo käynnissä olevasta yhteisestä toiminnasta. Tilaisuus järjestetään verkossa Teams-alustalla.

OHJELMA

9 Avaussanat, toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen, Kansalaisopistojen liitto
9.05 Opintopistekurssit ja osaamisperusteisuus kansalaisopistoissa, järjestösuunnittelija Henri Piirainen, KoL
9.45 Kansalliset perustaitojen osaamismerkit, suunnittelija Marja Juhola, OPH
10.05 Jaloittelutauko
10.15 Yhteistyö oppilaitosmuotojen välillä, rehtori Outi Itäluoma Vanajaveden opisto
10.35 Ammatillinen koulutus ja kansalaisopistot, Riikka-Maria Yli-Suomu, Keuda
11 Kommenttipuheenvuoro, rehtori Simo Veistola, Wahren-opisto
11.10 Kommentteja, keskustelua ja kysymyksiä

Tilaisuuden loppuun on varattu aikaa keskustelulle.

Ilmoittaudu tilaisuuteen: https://forms.office.com/e/5NVENFGgui

Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on suunnattu erityisesti toisen asteen oppilaitosten rehtoreille ja opoille sekä kansalaisopistojen ylläpitäjille ja opistokentän edustajille. Tilaisuus on maksuton ja siitä tehdään tallenne.

Lisätiedot
järjestösuunnittelija Henri Piirainen
henri.piirainen@kansalaisopistojenliitto.fi / 044 761 0700

Perunat istutettu, veneet tervattu, useilla alueilla ruohikkopalojen vaara. Näitä uutisia voin lukea Etelä-Suomesta täällä opistoalueemme kaukaisimman toimipisteen, Kilpisjärven maisemissa toukokuun puolivälissä. Kun katson ikkunasta ulos, hiihtäjät sujuttelevat Kilpisjärven jäällä ja tunturissa, pilkkijät ovat löytäneet paikkansa järviltä ja moottorikelkkailijat rekineen suuntaavat tunturiin kalaan.
Vanha totuus, Suomi on pitkä maa, konkretisoituu täällä, mutta määrittääkö maantieteellinen sijainti opistotoimintaa ja kurssitarjontaa ja kuinka paljon?

Tein tarkastelua siitä, miten Kilpisjärven kylän kurssitarjonta on elänyt tai muuttunut kymmenen viime vuoden aikana. Revontuli-Opiston toiminnan alkaessa lukuvuonna 2010–2011 kylällä toteutui kahdeksan koko vuoden kurssia ja muutama viikonloppukurssi. Teemat olivat tuttuja kädentaitojen ja liikunnan sekä kielten kursseja, joita on tarjolla lukuisissa kansalaisopistoissa ympäri Suomen. Ainetarjonnassa tai kysynnässä ei sinällään ole näinä vuosina ollut mitään erityisen poikkeavaa – samat aineet jatkavat kestosuosikkeina.

Lähiopetuksen osalta opettajien saatavuus on täällä erityisen iso haaste. Asukkaita Kilpisjärvellä on tällä hetkellä noin 100, joten paikallinen vetäjäresurssi on hyvin rajallista. Jos kylältä ei löydy vetäjää, läheltä ei todellakaan löydy apuja. Muonioon on liki 200 kilometriä ja Kittilään jo liki 300 kilometriä. Kilpisjärvellä on kuitenkin oman eksoottisen sijaintinsa vuoksi tiettyä vetovoimaa. Täällä sijaitsee myös Helsingin Yliopiston ”pohjoisin kampus”, Kilpisjärven biologinen tutkimusasema, joka tuo paikkakunnalle paikallisten osaajien tueksi monitaitoisia ihmisiä ainakin hetkeksi. Toisaalta kylän pääelinkeinon eli matkailun työvoimassa on myös monenlaista osaajaa.

Kaikkein erottavin tekijä opistotoiminnassa vaikkapa Revontuli-Opiston muuhun alueeseen ja Etelä-Suomeen nähden on ehkä kuitenkin se, että Kilpisjärven kurssitarjonta on kylän matkailuelinkeinon myötä muokkautunut hyvin voimakkaasti matkailusesonkien väliin. Tiettyinä aikoina ”kursseille ei joudeta”, kun koko kylä elää matkailusta ja on siinä kiinni. Esimerkiksi kevään kurssit päättyvät usein jo maaliskuun alkupuolella. Sitä edeltävät kaksi Lapin kahdeksasta vuodenajasta, kaamostalvi ja pakkastalvi, ovat otollista aikaa kursseille. Tämä on johtanut myös siihen, että koko kauden mittaisia kursseja on vähän ja että suosiossa ovat erityisesti viikonloppujen lyhytkurssit.

Etäisyydellä on kuitenkin ollut etunsa. Kilpisjärvellä on toteutettu opistomme ensimmäiset verkkokurssit ja ne aloitettiin jo 2015, vuosia ennen koronaa. Hieman sen jälkeen aloitettiin mm. lasten musiikinopetus etänä. Kylää voi sanoa oman opistomme alueella jopa verkkokurssien pioneeriksi. Tämä moninkertaisti kurssitarjonnan aluksi noin 30 kurssiin ja nyt koronan jälkeen opiston kurssitarjonnassa on jo noin 70 kurssia, joille kilpisjärveläiset voivat osallistua.

Tämän kymmenen vuoden aikatarkastelun jälkeen voikin mielestäni todeta, että kansalaisopistotoiminta näyttäytyy täällä maamme pohjoisrajoillakin elinvoimaisena ja toteuttaa mainiosti sitä sivistyksellistä tasa-arvoa, mikä on kansalaisopistojen keskeinen tehtävä.

Teksti: Pasi Tanninen, Revontuli-Opiston rehtori

Kuva: Oskari Tanninen

Karjalainen kulttuuri on tunnettu vieraanvaraisuudestaan ja siitä, että pöytä pannaan koreaksi niin satunnaiselle kulkijalle kuin talonväellekin. Karjalaiset eivät myöskään osaa kyläillä ilman tuomisia ja nykyaikana tuominen on vähintäänkin kahvipaketti. Karjalaiseen ruokakulttuuriin kuului ja kuuluu edelleen vahvasti paikallisten luonnonantimien hyödyntäminen arkisessa ruokapöydässä ja ruoka valmistuu monessa talossa nykytalvinakin uunin lämmityksen yhteydessä potissa tai sukunassa.

Jo useampana vuonna kansalaisopistomme kurssitarjonnasta on ollut mahdollista löytää kotipuutarha-, villiyrtti- ja sienikursseja. Olemme heränneet huomaamaan ja uudelleen arvostamaan omaa perintöämme ja oppineet kiinnittämään perinteemme osaksi nykyaikaa. Ekologinen ruoka tulee läheltä ja sillä on pieni hiilijalanjälki. Lähi- ja luomuruoka, joka on olennainen osa karjalaista ruokakulttuuria, ovat jälleen löytäneet tiensä ihmisten pöytään ja tietoisuus omista valoinnoista ja vaikutusmahdollisuuksista kasvaa koko ajan. Kestävää kulutuskulttuuria on perinteisesti myös vaalittu kädentaitojen osaamisella ja perinteisillä käsitöillä. Tänä syyslukukautena suursuosioon nousi esimerkiksi pärekorin valmistus -kurssi ja perinteisesti täynnä ovat myös huonekalujen entisöinti- ja kunnostuskurssit, jotka vuodesta toiseen tuovat yhteen uusia ja vanhoja harrastajia, ja joissa vanhalle ehkä sukupolvesta toiseen kulkeneelle esineelle annetaan uusi elämä tai tuunataan se vastaamaan nykypäivän henkeä.

Opistojemme kurssitarjonnalla voimme olla osaltamme vaalimassa perinteitä, mutta myös kiinnittää niitä vahvasti nykyaikaan sekä kestävään tulevaisuuteen. Oma opistomme ei ole vielä hakenut tai saanut kestävän kehityksen sertifikaatteja, koska karjalaiseen kulttuuriin kuuluu tietynlainen vaatimattomuus ”ei nyt miun takkii tarvvii -asenne” vaikka vieraanvaraisia olemmekin. Olemme kuitenkin heränneet tiedostamaan, että kestävä toiminta on itseasiassa jo osa kulttuuriamme ja sen huomaaminen ja vaaliminen on hieno ja mahtava asia. Karjalainen kulttuuri on ekologista!

Parasta kansalaisopiston järjestämissä opinnoissa on eri ikäisten ja taustaisten ihmisten kohtaaminen ja niissä syntyvä aito ja välitön vuorovaikutus. Osaamisen ja tiedon jakaminen, ei vain opettajalta opiskelijoille vaan molemmin suuntaisesti ja opiskelijalta toiselle, ovat opetustyön ydintä. Yhdessä tekeminen ja yhteistyö on liima, joka vetää meitä vielä seuraavan sadan vuoden päästäkin kansalaisopistojen opintojen pariin. Viime vuosina on kansalaisopistokentällä puhuttu osaamisperusteisuudesta, osaamisen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Laveasti näitä käsitteitä tarkastellessa, voidaan huomata, että kansalaisopistoissa on osattu jo vuosikymmenten ajan tunnistaa ja tunnustaa osaamista palkkaamalla tuntiopettajiksi osaamistaan mitä eritavoin kartuttaneita opettajia. Etenkin perinnetaitoja siirtävät opetussisällöt ovat yleensä juuri tällaisia. Olemme jo kautta aikojen mahdollistaneet niin itseoppineille pioneereille kuin alalle koulutetuille osaajille yhteneväisen mahdollisuuden jakaa omaa osaamistaan ja taitojaan muille alueen asukkaille. Opin pärekorin valmistamiseen tai mummon reseptillä tehtävien karjalanpiirakoiden tekoon saa monesta paikasta, niihin voi pätevöityä niin muodollisessa koulutuksessa kuin kisälli-mestari opein perinnetaitoja siirtäen.

Monimuotoisen kulttuurimme perinteitä pääsemme vaalimaan myös yhteistyössä Linnalan opiston johdolla, joka ansiokkaasti on laittanut käyntiin karjalan kielen osaamisen tunnistamis- ja tunnustamistyön karjalan kielen osaamismerkkien parissa ja haluaa jakaa tietoa ja osaamista myös muille opistoille. Mukana LAKE-hankkeeessa ovat Linnalan yhteen saattamina Ilomantsin kansalaisopisto sekä Joensuun seudun kansalaisopisto.

Tehtävänämme ja tarkoituksenamme on olla yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja kansalaisaktiivisuutta edistäviä monikulttuurisia ja kaikille avoimia elinikäisen ja omaehtoisen oppimisen näyttämöitä. Annetaan siis myös omien kulttuuriperinteidemme näkyä ja sulautua osaksi kulttuurin puroja, joista kasvaa elinikäisen oppimisen ja hyvinvoinnin virta.

Terveiset Joensuusta, kulttuuripurojen ääreltä!

Outi Krohns
Joensuun seudun kansalaisopiston vs. rehtori
Kansalaisopistojen liiton hallituksen varajäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!