Hallituksen blogi: Kansalaisopistotoiminnan pohjoinen ulottuvuus
Perunat istutettu, veneet tervattu, useilla alueilla ruohikkopalojen vaara. Näitä uutisia voin lukea Etelä-Suomesta täällä opistoalueemme kaukaisimman toimipisteen, Kilpisjärven maisemissa toukokuun puolivälissä. Kun katson ikkunasta ulos, hiihtäjät sujuttelevat Kilpisjärven jäällä ja tunturissa, pilkkijät ovat löytäneet paikkansa järviltä ja moottorikelkkailijat rekineen suuntaavat tunturiin kalaan.
Vanha totuus, Suomi on pitkä maa, konkretisoituu täällä, mutta määrittääkö maantieteellinen sijainti opistotoimintaa ja kurssitarjontaa ja kuinka paljon?
Tein tarkastelua siitä, miten Kilpisjärven kylän kurssitarjonta on elänyt tai muuttunut kymmenen viime vuoden aikana. Revontuli-Opiston toiminnan alkaessa lukuvuonna 2010–2011 kylällä toteutui kahdeksan koko vuoden kurssia ja muutama viikonloppukurssi. Teemat olivat tuttuja kädentaitojen ja liikunnan sekä kielten kursseja, joita on tarjolla lukuisissa kansalaisopistoissa ympäri Suomen. Ainetarjonnassa tai kysynnässä ei sinällään ole näinä vuosina ollut mitään erityisen poikkeavaa – samat aineet jatkavat kestosuosikkeina.
Lähiopetuksen osalta opettajien saatavuus on täällä erityisen iso haaste. Asukkaita Kilpisjärvellä on tällä hetkellä noin 100, joten paikallinen vetäjäresurssi on hyvin rajallista. Jos kylältä ei löydy vetäjää, läheltä ei todellakaan löydy apuja. Muonioon on liki 200 kilometriä ja Kittilään jo liki 300 kilometriä. Kilpisjärvellä on kuitenkin oman eksoottisen sijaintinsa vuoksi tiettyä vetovoimaa. Täällä sijaitsee myös Helsingin Yliopiston ”pohjoisin kampus”, Kilpisjärven biologinen tutkimusasema, joka tuo paikkakunnalle paikallisten osaajien tueksi monitaitoisia ihmisiä ainakin hetkeksi. Toisaalta kylän pääelinkeinon eli matkailun työvoimassa on myös monenlaista osaajaa.
Kaikkein erottavin tekijä opistotoiminnassa vaikkapa Revontuli-Opiston muuhun alueeseen ja Etelä-Suomeen nähden on ehkä kuitenkin se, että Kilpisjärven kurssitarjonta on kylän matkailuelinkeinon myötä muokkautunut hyvin voimakkaasti matkailusesonkien väliin. Tiettyinä aikoina ”kursseille ei joudeta”, kun koko kylä elää matkailusta ja on siinä kiinni. Esimerkiksi kevään kurssit päättyvät usein jo maaliskuun alkupuolella. Sitä edeltävät kaksi Lapin kahdeksasta vuodenajasta, kaamostalvi ja pakkastalvi, ovat otollista aikaa kursseille. Tämä on johtanut myös siihen, että koko kauden mittaisia kursseja on vähän ja että suosiossa ovat erityisesti viikonloppujen lyhytkurssit.
Etäisyydellä on kuitenkin ollut etunsa. Kilpisjärvellä on toteutettu opistomme ensimmäiset verkkokurssit ja ne aloitettiin jo 2015, vuosia ennen koronaa. Hieman sen jälkeen aloitettiin mm. lasten musiikinopetus etänä. Kylää voi sanoa oman opistomme alueella jopa verkkokurssien pioneeriksi. Tämä moninkertaisti kurssitarjonnan aluksi noin 30 kurssiin ja nyt koronan jälkeen opiston kurssitarjonnassa on jo noin 70 kurssia, joille kilpisjärveläiset voivat osallistua.
Tämän kymmenen vuoden aikatarkastelun jälkeen voikin mielestäni todeta, että kansalaisopistotoiminta näyttäytyy täällä maamme pohjoisrajoillakin elinvoimaisena ja toteuttaa mainiosti sitä sivistyksellistä tasa-arvoa, mikä on kansalaisopistojen keskeinen tehtävä.
Teksti: Pasi Tanninen, Revontuli-Opiston rehtori
Kuva: Oskari Tanninen
