Kun seuraan poliitikkojen keskustelua maahanmuutosta, tuntuu se kovin kaukaiselta omasta arjesta. Helsingin seudulle muuttaa tänäkin vuonna tuhansia ihmisiä töihin, opiskelemaan ja pakoon kotimaansa oloja. Moni palvelu ei toimisi ilman tänne muuttaneita työntekijöitä. Maahanmuuttaneet eivät ole vain joku ulkopuolinen ongelmaryhmä, vaan osa kaupunkiamme.
Helsingin työväenopistossakin opiskelijoista jo yli 18 % on vieraskielisiä, mikä vastaa suurin piirtein vieraskielisten osuutta helsinkiläisistä. Suurin opetettava aineemme on suomi toisena kielenä. Tarjoamme kursseja luku- ja kirjoitustaidon koulutuksesta aina edistyneimpiin kirjoituskursseihin. Meillä on myös arabian ja somalinkielisiä yhteiskuntataidon ryhmiä sekä digitukea monilla eri kielillä.
Kansalaisopistojen rooli kotoutumisen tukemisessa on nykyään jo erittäin merkittävä. Onkin erikoista, että hallitusohjelmassa vapaaseen sivistystyöhön tehtäviä säästöjä perusteltiin sillä, että opiskelijamme olisivat hyvätuloista keskiluokkaa, joka voi maksaa kursseistaan nykyistä enemmän. Kuten olemme moneen otteeseen todenneet, tämä kuva on aivan liian yksipuolinen. Suomen kielen kurssien opiskelijat eivät todellakaan ole hyvätuloisia, vaan opistojen edullinen ja monipuolinen tarjonta on monelle keskeinen tuki kotoutumisessa.
Nopea maahanmuutto haastaa kansalaisopistoja kuitenkin paljon laajemmin kuin vain suomen kielen opetuksen lisäämispaineena. Vaikka pian viidennes opiskelijoistamme on maahanmuuttajataustaisia, ei tämä näy vielä tarpeeksi muilla kuin suomen kielen kursseillamme. Miten saamme uudet kaupunkilaiset myös muille kursseillemme?
Työväenopiston kurssi on suurimmalle osalle suomalaisista hyvin tuttu käsite. Olemme jo lapsena oppineet omilta vanhemmiltamme, että opistoon voi kuka vain mennä oppimaan ja harrastamaan. Uussuomalaisille tämä ei ole itsestäänselvää. Meidän pitääkin miettiä viestintäämme uusiksi ja alkaa taas kertoa perusteista lähtien, mistä toiminnassamme on kyse.
Kursseillemme tullaan jatkossa myös heikommilla suomen kielen taidoilla, mikä vaatii meiltä kielitietoista otetta opettamiseen. Keskeistä on myös rekrytoida ulkomaalaistaustaisia opettajia ja muuta henkilökuntaa. Kansalaisopiston tuntiopettajaksi on onneksi matala kynnys tulla, kun voi tulla opettamaan juuri sitä, mitä osaa, eikä muodollisia kelpoisuusehtoja ole. Meilläkin toimii esimerkiksi kielten opettajina monia eri kielten natiiviosaajia.
Kansalaisopisto on aina ollut paikka, jossa erilaiset ihmiset oppivat yhdessä ja toisiltaan. Eteemme tulee varmasti ongelmiakin esimerkiksi erilaisten tapojen ja kulttuurien yhteensovittamisessa. Näiden ei pidä kuitenkaan estää meitä uudistumasta. Meillä on suuri potentiaali tarjota tietoja, taitoja ja yhdessä oppimisen iloa kohderyhmälle, joka kasvaa tuhansilla vuosittain. Tällä kohderyhmällä on valtavasti opittavaa suomalaisesta yhteiskunnasta – ja samalla valtavasti annettavaa.
Teksti: Ville Ylikahri, Helsingin työväenopiston rehtori
Kuva: Tuomas Hakkarainen
