On hienoa nähdä, kuinka esimerkiksi keramiikkakurssilla syntyy paitsi kauniita esineitä, myös uusia ystävyyksiä.
Syksy tuo mukanaan uuden lukuvuoden kansalaisopistoihin – ja samalla mahdollisuuden kohdata, oppia ja kasvaa yhdessä. Kansalaisopisto ei ole vain paikka, jossa opitaan uusia tietoja tai taitoja. Se on yhteisö, jossa jokainen voi tuntea kuuluvansa johonkin merkitykselliseen.
Kansalaisopisto toimii kuin sydän, joka sykkii paikallisyhteisön rytmissä. Kursseilla kohtaavat eri-ikäiset, eri taustoista tulevat ihmiset – kaikki saman uteliaisuuden ja oppimisen ilon äärellä. On hienoa nähdä, kuinka esimerkiksi keramiikkakurssilla syntyy paitsi kauniita esineitä, myös uusia ystävyyksiä. Tai kuinka puutyökurssilla sorvilastujen lentäessä kaksi silmää pilkahtaa samaan tahtiin uuden parisuhteen alkumerkkinä.
Yhteisöllisyys ei synny itsestään – se syntyy kohtaamisista, kuuntelemisesta ja yhdessä tekemisestä. Kansalaisopisto tarjoaa oppimisen areenan, jossa jokainen voi olla oma itsensä, oppia omaan tahtiinsa ja tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Tämä on erityisen tärkeää maailmassa, jossa yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokemus ovat monelle arkipäivää.
Opisto voi olla myös elämänmuutoksen alku. Moni on löytänyt uuden suunnan, harrastuksen tai ammatillisen polun kansalaisopiston kursseilla. Mutta ehkä kaikkein arvokkainta on se, että opisto antaa mahdollisuuden olla osa jotakin suurempaa – yhteisöä, jossa jokaisen panos on tärkeä. Lähiopetuksen lisänä toteutettava etä- ja hybridiopetus tuo ihmisiä virtuaalisesti yhteen ja toivottaa tervetulleiksi nekin, joilla ei ole mahdollisuutta lähteä kotoaan oppia ja yhteisöllisyyttä hakemaan. Samoin se tukee niitä, joiden elämäntilannetta tai oppimista tukee enemmän oppiminen omissa oloissaan ammattitaitoisen opettajan etäopetuksessa.
Vuosi 2026 tuo seudullemme mukanaan myös ainutlaatuisen mahdollisuuden, kun Oulu toimii Euroopan kulttuuripääkaupunkina. Seudun kansalaisopistot osallistuvat juhlavuoteen monin eri tavoin, mm. järjestämällä tapahtumia, työpajoja ja taideprojekteja, joissa opistolaisten osaaminen ja luovuus pääsevät esiin. Tuleva vuosi on oppimista, mutta myös elämyksiä, kohtaamisia ja ylpeyttä omasta osaamisesta. Yhdessä ja erikseen, kaikki tyylit ovat kulttuuripoluillakin yhtä oikeita.
Tänä syksynä haluan rohkaista jokaista astumaan sisään kansalaisopiston ovesta – olipa se fyysinen tai digitaalinen. Tule mukaan, kokeile jotakin uutta, ja ennen kaikkea: kohtaa erilaisia ihmisiä. Koska juuri nyt Suomi ja maailma tarvitsee sivistystä ja tiedon äärellä olemista enemmän kuin aikoihin.
Teksti: Oulu-opiston apulaisrehtori Jyrki Huovinen Kuva: Mostphotos
Me Omniassa uskomme, että jokaisella on kyky ja halu oppia. Me luotamme siihen, että voimme kestävällä arvopohjalla edistää ihmis- ja asiakeskeistä oppimista erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa. Yhdessä kehittämällä ja oppimalla pärjäämme toimintaympäristön kompleksisissa vaatimuksissa.
Kun peilaan näitä arvolauseita yli 100-vuotiseen vapaan sivistystyön historiaan, jossa kansalais- ja työväenopistot ovat kannatelleet demokratiaa, olleet rakentamassa pohjoismaisia hyvinvointivaltioita ja yhteiskunnallista oppimisen tasa-arvoisuutta, koen paitsi syvää kiitollisuutta menneestä myös luottamusta siihen hyvään, mitä oppiminen ja yhdessä oivaltaminen voivat saada aikaan yksilölle ja yhteisöille. Tänä keväänä Espoon työväenopiston markkinointiviesti asiakkaillemme onkin: Tietoa, taitoja ja osaamista – hyvinvointia sinulle!
Oppiminen on vuorovaikutusta
Suomessa itsensä kehittäminen on perustuslain turvaama oikeus, mikä tarkoittaa, että sinulla ja minulla on oikeus kehittää ja kehittyä ihmisinä. Vapaan sivistystyön laki ohjaa ja antaa oikeuden omaehtoiseen oppimiseen, osallisuuteen ja yhteisöllisyyteen.
Tunnistamme oppiselle ja itsensä kehittämiselle vaateita sekä välinearvoja. Niitä ovat muun muassa työmarkkinakelpoisuuden ylläpito, työllistymisen varmistaminen, terveelliset elämäntavat, jatkuvan oppimisen vaatimukset, teknologisessa muutoksessa ajan tasalla pysyminen jne. Mutta jos katsoo lempeästi itseensä, niin vapaa sivistystyö antaa luvan ja mahdollisuuden pysähtyä itsen äärelle, nähdä toisin ja uskoa parempaan. Yhdessä oppiminen antaa toivoa ja kokemuksen osallisuudesta ihmisinä – sinuna ja minuna, luoden merkityksiä yksilöinä osana oppimisyhteisöä.
Nyt jos koskaan tarvitsemme yhteistä ymmärrystä, toistemme kunnioitusta, erilaisuuden hyväksymistä ja rohkeutta kohdata. Koska tieto on näppäimen painalluksen päässä, se muutos, mikä tarvitaan, on datan ja tiedon muuttuminen ymmärrykseksi, merkitykseksi, tietoisuudeksi, elämätavaksi ja sen mukaisiksi teoiksi (Kaisa Lindström: Ilo oppia ja opettaa – vapaan sivistystyön puhurit ja myötätuulet artikkelijulkaisu s. 22).
Oppiminen vahvistaa ihmisarvoa ja tuo merkityksellisyyttä elämään
Meillä vapaassa sivistystyössä kestävän tulevaisuuden arvot on kirjoitettu sisään koulutustehtäväämme. Vapaassa sivistystyössä kansan sivistyksen eetoksen rinnalle nousee ekososiaalisen sivistyksen tavoitteet, jotka antavat mielen ja merkityksen oppimiselle sekä ymmärryksen siitä, että ihminen on riippuvainen luonnosta ja muista ihmisistä. Ekososiaalinen sivistys auttaa meitä arjessamme ottamaan huomioon ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat. Jokaisella kurssilla voimme yhdessä opetella ajattelemisen taitoja moniäänisesti ja toisia kunnioittaen. Vahvistumme yhteisössä. Vahvistamme kuulumista yhteisöön.
Teksti: Toimialarehtori Anna-Maija Iskanius, OMNIA, Espoon työväenopisto
Luin ilolla ja mielenkiinnolla Päivi Majoisen blogitekstin, joka käsitteli kansalaisopistojen roolia kulttuurihyvinvoinnin edistäjinä. Majoinen toi esiin, miten opistot toimivat matalan kynnyksen kulttuuritoimijoina edistäen terveyttä, yhteisöllisyyttä ja osallisuutta (KoL hallituksen blogi 13.1.2025). Haluan kiittää kirjoittajaa tärkeän aiheen esille nostamisesta ja jakaa muutamia ajatuksia ja lisätietoa aiheesta.
Kansalaisopistot ovat olennainen osa suomalaista kulttuurielämää ja hyvinvointia. Ne tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia oppia, kokea ja osallistua taiteeseen ja kulttuuriin. Kansalaisopistot toimivat matalan kynnyksen paikkoina, joissa jokainen voi löytää itselleen sopivan tavan osallistua ja nauttia kulttuurista.
Kuten tiedämme, saavutettavuuden periaate on kansalaisopistojen toiminnan ydintä. Kansalaisopistot tarjoavat kaikille ikään ja taustaan katsomatta mahdollisuuden oppia, osallistua ja kokea yhteisöllisyyttä. Ja kuten Majoinenkin toi esiin, kansalaisopistot toimivat koko maassa, suurista kaupungeista pieniin paikkakuntiin, ja näin varmistavat kulttuurin saavutettavuuden myös alueilla, joissa kulttuuritoiminta olisi muuten vähäistä. Saavutettavuuden kehittäminen on jatkuvasti ajankohtaista. Kansalaisopistojen liiton vuonna 2023 julkaisema Kohti kaikkien kansalaisopistoa: Kansalaisopistojen saavutettavuusopas onkin laadukas ja kattava materiaali saavuttavuuden kehittämiseksi.
Taiken projekti edistää kansalaisopistojen roolia kulttuurihyvinvointitoiminnassa
Työskentelen Taiteen edistämiskeskuksessa (Taike) Kansalaisopisto kulttuurihyvinvoinnin välittäjänä -projektissa 11/2021–9/2026 (voit lukea projektista lisää täältä). Projektin keskeiset tavoitteet ovat seuraavat:
Edistää taiteilijoiden työllistymistä sote-sektorille.
Parantaa taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta.
Lisätä maantieteellistä yhdenvertaisuutta taidepalveluiden saatavuudessa.
Kehittää palvelupolkuja, jotka yhdistävät taiteilijat, kansalaisopistot ja sote-sektorin tarpeet.
Projektin keskeisenä tuloksena syntyy ns. kansalaisopistomalleja, jotka kuvaavat kansalaisopistojen kulttuurihyvinvointitoiminnan tuottamista sekä taiteilijoiden osaamisen välittämistä. Projektia kehitetään tiiviissä yhteistyössä Seinäjoen ja Järvilakeuden kansalaisopistojen kanssa ja kulttuurihyvinvoinnin välittäjämallit ovat tarkoitettu valtakunnallisesti sovellettaviksi. Näitä konkreettisia kulttuurihyvinvoinnin toimintamalleja julkaistaan vuoden 2025 aikana.
Vaikka Taiken projekti keskittyy kansalaisopistojen ja sosiaali- ja terveysalan toimijoiden väliseen yhteistyöhön, on kansalaisopistojen toteuttama kulttuurihyvinvointitoiminta toki paljon laajempaa. Samalla juuri yhteistyö sote-toimijoiden kanssa parantaa kansalaisopistojen saavutettavuutta ja tukee heikommassa elämäntilanteessa olevia henkilöitä. Itä-Suomen yliopiston aikuiskasvatustieteen professori Jyri Mannisen tutkimustulokset tukevat tätä ajattelua, ja vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa korostetaan kansalaisopistojen roolia sote-palveluita täydentävänä toimijana. Tässä kehityksessä on tärkeää huomioida myös kulttuurihyvinvointia vahvistavat sisällöt.
Kansallinen kysely rehtoreille vahvistaa kulttuurihyvinvoinnin tietopohjaa
Kansalaisopistojen kulttuurihyvinvointitoiminta on monipuolista ja tavoittaa laajasti eri kohderyhmiä, kuten ikääntyneitä ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria ja aikuisia. Tämän tiedon vahvistaa myös Taiken tilaama ja Kukunori ry:n toteuttama, kansalaisopistojen rehtoreille suunnattu, kansallinen kysely (2024), joka keräsi tietoa kansalaisopistojen kulttuurihyvinvointitoiminnasta, rahoituksesta ja yhteistyökäytännöistä.
Vastausten mukaan 63 % kansalaisopistoista toteuttaa kulttuurihyvinvointitoimintaa, johon liittyy yhteistyötä hyvinvointialueen tai muiden sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavien tahojen kanssa. Kyselyn vastaajat nostavat esiin, että kulttuurihyvinvointitoiminnan kehittämiseksi on tärkeää vahvistaa yhteistyötä, lisätä resursseja ja hyödyntää uusia toimintatapoja, kuten kulttuurilähetteitä. Kansalaisopistojen tarjoamat helposti lähestyttävät ja edulliset kulttuurihyvinvoinnin mahdollisuudet edistävät tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Lämmin kiitos kaikille vastanneille!
Tukea ja työkaluja kansalaisopistojen roolin vahvistamiseksi
Majoinen esitti blogitekstissään huomion siitä, että “valtakunnallisissa kulttuurihyvinvoinnista käydyissä keskusteluissa ja kirjoituksissa kuitenkin harvemmin mainitaan kansalaisopistot.” Tämä on tärkeä huomio, ja kansalaisopistojen roolia kulttuurihyvinvoinnin edistäjänä tulee edelleen vahvistaa. Tähän tarpeeseen Taiken projekti on omalta osaltaan pyrkinyt vaikuttamaan ja Taike tuo esiin omissa kulttuurihyvinvoinnin julkaisuissaan ja materiaaleissaan kansalaisopistojen roolin kulttuurihyvinvointikentällä. Voit tutustua esimerkiksi Kulttuurihyvinvointi ja taiteilijan työ -materiaaliin Taiken Innokylä-sivustolla. Myös kulttuurihyvinvoinnin valtakunnallinen yhteyspiste Taikusydän on määritellyt vapaan sivistystyön osaksi moniammatillista kulttuurihyvinvoinnin edistämisen toimijakuntaa. Taikusydämen yhdyspintakuvaan voit tutustua Taikusydämen sivuilla. Yhteistyön ja tunnettuuden vahvistamiseksi kansalaisopistojen kannattaa osallistua esimerkiksi Taikusydämen alueverkostojen työhön. Verkostojen yhteystiedot löytyvät täältä.
Oman opistonne kulttuurihyvinvoinnin kehittämisessä voitte hyödyntää Taiken projektissa luotua materiaalipakettia
Hyvien käytäntöjen muistilista taidetoimintaan sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tämä lista tarjoaa käytännön vinkkejä ja ohjeita taidetoiminnan toteuttamiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa. Se sopii erityisen hyvin suunnittelija- ja tuntiopettajien käytännön työn tueksi. Materiaali on jaettu kolmeen osaan, jotka on suunnattu taiteilijoille, tilaajille ja välittäjille.
Kulttuurihyvinvointi kansalaisopistoissa: Tarkistuskysymyksiä toiminnan kehittämiseksi. Tämä dokumentti auttaa kansalaisopistoja arvioimaan ja kehittämään kulttuurihyvinvointitoimintaansa.
Toimintaohjeita kansalaisopistoille: Kulttuurihyvinvoinnin edistäminen hyvinvointialueiden kanssa yhteistyössä. Tämä ohjeistus tarjoaa kansalaisopistoille käytännön vinkkejä ja suosituksia kulttuurihyvinvointitoiminnan edistämiseksi yhteistyössä hyvinvointialueiden kanssa
Materiaalit on suunniteltu tukemaan kansalaisopistojen kulttuurihyvinvointitoimintaa ja edistämään taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta eri kohderyhmille. Kaikki materiaalit löytyvät Kansalaisopisto kulttuurihyvinvoinnin välittäjä -projektin Innokylä-sivustolta. Niiden luomisessa on hyödynnetty YAMK-opinnäytetyötäni, jonka löydät täältä.
Yhteistä ideointia ja tiedonjakamista
Kansalaisopistot ovat merkittävä voimavara yhteiskunnassamme. Ne tarjoavat mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen ja kulttuurihyvinvoinnin vahvistumiseen. On tärkeää, että kansalaisopistoilla on jatkossakin resurssit toteuttaa tätä arvokasta työtä, joka lisää osallisuutta, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.
Resurssien lisäämisen lisäksi tarvitaan innostavia ja helposti toteutettavia ideoita – ja niitä on! Esimerkiksi Majoisen esiin nostama, Pieksämäen erinomainen ja konkreettinen idea, jossa opiston esiintyvien ryhmien kalenteri on jaettu hyvinvointialueen ja muiden toimijoiden käyttöön.
Jos olet kiinnostunut ja haluat lisätietoa sekä kollegiaalista keskustelua aiheesta, tervetuloa kansalaisopistojen kulttuurihyvinvointitoimintaan liittyvään Teams-tapaamiseen ystävänpäivänä pe 14.2.2025 klo 8.15–9.00! Liity linjoille tällä osallistumislinkillä.
Minuun voi myös ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä, jos vaikka haluat lisätietoa rehtorikyselyn tuloksista, materiaalipaketista tai muista kansalaisopistojen kulttuurihyvinvointiin liittyvistä asioista.
Yhteistyöterveisin, Venla Korja Taiteilija-asiantuntija, Taiteen edistämiskeskus venla.korja@taike.fi, p. 0295 330 887
Webinaarissa pureudutaan sosiaalisen kestävyyden ja vastuullisuuden teemoihin. Opistojen tavoitteena on toimia tavalla, joka edistää niin henkilöstön, opiskelijoiden, sidosryhmien kuin ympäristön ja yhteiskunnankin hyvinvointia. Sosiaalisesti vastuullisessa toiminnassa korostuvat esimerkiksi yhdenvertaisuus, saavutettavuus, yhteisöllisyys, osallisuus sekä kulttuurinen monimuotoisuus. Webinaarissa kuullaan mm. yliopistonlehtori Sanna Ryynäsen puheenvuoro ekososiaalisesta vastuullisuudesta sekä rehtori Mia Talikan esitys opistojen tunnettavuuden lisääminen palvelumuotoilun keinon -hankkeessa tuotetusta asiakasraatikäsikirjasta.
Ohjelma 10 Alkusanat. Järjestösuunnittelija Henri Piirainen KoL 10.05 Ekososiaalinen vastuullisuus kansalaisopistoissa. FT Sanna Ryynänen, UEF 10.50 Tauko 11 Osallistamista asiakasraadin avulla. Rehtori Mia Talikka, KVS-Säätiö 11.30 Sosiaalinen vastuu Postilla. Vastuullisuuspäällikkö Terhi Uusitalo, Posti
Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilökunnalle.
Kutsumme sinut mukaan työstämään kansalaisopistojen tilkkutäkkiä – yhteistä ja yhteisöllistä tekstiilitaideteosta!
Keväällä 2020 Suomeenkin iskenyt koronaviruspandemia siirsi yllättäen valtaosan kansalaisopistojen opetuksesta verkkoon. Poikkeuksellinen aika toi aiempaa konkreettisemmin ja laajemmin esiin sen, kuinka kansalaisopisto on tosiasiassa paljon enemmän kuin “vain” kurssi, jolla ihmiset käyvät – se on ennen kaikkea sosiaalinen tilanne, jossa kokoonnutaan yhteen samasta asiasta kiinnostuneiden ihmisten kanssa.
Tätä yhteisöllisyyttä kunnioitamme ja juhlistamme nyt lukuvuonna 2021–2022 kansalaisopistojen yhteisöllisen tekstiilitaideteoksen voimin. Kansalaisopistojen tilkkutäkki on yhteinen tekstiilitaideteos, johon kutsumme jokaisen kansalaisopiston mukaan.
Valmis teos koostuu eri puolilla Suomea kansalaisopistoissa valmistetuista paloista. Jokainen kansalaisopisto on tervetullut mukaan visualisoimaan kansalaisopistojen yhteisöllisyyttä tekstiilitaideteoksen voimin!
Mistä on kyse?
Tekstiilitaideteos valmistuu kansalaisopistoissa, joissa lukuvuoden 2021–2022 aikana toteutetaan samankokoisia tilkkublokkeja.
Tuotettava tekstiilitaideteos on kaksiosainen: ensimmäinen osa on seinätekstiili. Seinätekstiili paljastetaan KoL:n Kansalaisopistopäivässä kesäkuussa 2022, minkä jälkeen halukkaat kansalaisopistot voivat tilata sen itselleen näyttelyyn. Teoksen varaamisesta näyttelyyn tiedotetaan tarkemmin sen valmistuttua. Toinen osa on perinteinen tilkkutäkki, joka lahjoitetaan opetusministerille.
Tekstiilitaideteoksen yhteisöllisyys näkyy monella tavoin. Työskentelyohjeet ovat kansalaisopistojen opettajien sanoittamia ja myös valmiin taideteoksen sommittelevat aikanaan yhdessä halukkaat kansalaisopistojen tekstiilityön opettajat.
Työskentelyaikaa on koko lukuvuoden 2021–2022 ajan.
Siilinjärven kansalaisopiston taideaineiden vastuuopettaja Mari Puttonen osallistui Kansalaisopistojen liiton ja Haaga-Helia ammatillisen opettajakorkeakoulun yhteiseen koulutushankkeeseen, jossa kehitettiin mm. vapaan sivistystyön taideopetuksen yhteisöllisyyttä, arviointia, monialaista yhteistyötä, ohjaus-, opetus- ja arviointimenetelmiä. Koulutukseen osallistuneet työstivät myös pienimuotoisia kehitystöitä. Mari kertoo alla kokemuksia ja havaintoja omasta kehittämistyöstään.
Olen tehnyt jo vuosia töitä hyvinvointi ja taide- teeman ympärillä omissa kuvataideryhmissäni, ja jotenkin halusin tehdä näkyväksi sen, mitä minä olen kuullut oppilaideni puhuvan taiteesta, oppituntien aikana, vuodesta toiseen. Siksi päädyin jo koulutuksen alkuvaiheessa tekemään videon, jossa esittäisin visuaalisessa muodossa niin oppilaideni ajatuksia taiteesta kuin heidän tekemiään taideteoksia, jotka ilmentäisivät taiteen merkitystä heidän elämäänsä. Video voisi toimia myös markkinointimateriaalina opistomme taideopetuksesta, ja toisaalta tällä ”tarinalla” voisi osoittaa kuntapäättäjille, kuinka tärkeää opetus on meidän oppilaillemme – kuntalaisillemme.
Päätin että teen aluksi simppelin kyselyn oppilailleni (kolmessa eri taideryhmässä), ja nämä sanat, joita tästä kyselystä saisin, olisivat ”tiedollinen” pohja videotyölleni. Lahjoin myös pullalla ja kahvilla neljä opiskelijaani tulemaan vapaa-ajallaan maalaamaan minulle kuvan, jossa he näyttäisivät, mitä kuvataide heille merkitsee. Kerroin että videoin heidän työskentelynsä. Annoin vapaat kädet näille neljälle naiselle toteuttaa itseään ja omia mielikuviaan. Kuvia ei selitetä videollakaan sen enempää. Ne ovat spontaani tuotos teemasta ”miten kuvaisit mitä taide merkitsee sinulle ja sinun hyvinvoinnillesi”.
Kyselyyni vastattiin oppitunnilla, työskentelyn lomassa – ja nimettömänä. Kysymykset, jotka esitin oppilailleni, olivat seuraavat:
1. Mitä kansalaisopiston kuvataideopetus on antanut sinulle? Mitä olet oppinut?
2. Onko kuvataideopetus lisännyt hyvinvointiasi? Jos on, miten kuvailisit että se on lisääntynyt?
Kyselyistä sain yhteensä 29 vastausta, joista lähdin poimimaan ajatuksia herättäviä lauseita, sanoja tai huomioita. Luin samalla myös muita, julkaistuja raportteja taiteen/kulttuurin hyvinvointivaikutuksista.
Huomasin oppilaideni vastauksista että he vastasivat avoimiin kysymyksiini melko samalla tavoin kuin mihin tutkimustuloksissakin on päädytty. Erik Allardt kiteytti hyvinvoinnin kulmakivet jo vuonna 1976 (Kulttuurisote –kuuden maakunnan kumppanuushanke, Yhteinen loppuraportti 1/2019, s.10):
kohtuullinen elintaso (having)
mielekäs ja vastuullinen tekeminen (doing)
merkitykselliset suhteet (loving)
mahdollisuus itsensä toteuttamiseen ja elävään läsnäoloon (being)
Kohtuullinen elintaso on näistä ehkä tulkinnallisin tässä työssä, mutta sen merkitys on iso kun mietitään, mikä on opiston opetuksen saavutettavuus. Ovatko kurssien hinnat sellaiset että ne ovat kaikkien saavutettavissa?
Muun me kykenemme tarjoamaan opetuksessa, ja se näkyy myös oppilaideni avoimissa vastauksissa.
Sosiaali- ja terveysministeriön raportissa todetaan, että tutkimusten mukaan taiteen ja kulttuurin kokeminen sekä itse tekeminen vaikuttavat positiivisesti koettuun hyvinvointiin, elämänlaatuun ja onnellisuuteen. Kulttuurilla on erityinen merkitys mielekkään elämän, yhteisöllisyyden merkityksellisyyden kokemuksen ja osallisuuden mahdollistajana (Kulttuuri ja taide hyvinvoinnin edistäjinä sosiaali- ja terveydenhuollossa, työelämässä ja koulutuksessa, S.10, 2019:34). Olin tavattoman ilahtunut ja toisaalta jopa hämmentynyt, että sain oppilailtani hyvin pitkälle edellä mainitun tuloksen mukaisia vastauksia opiston taideopetuksesta.
Olenko jopa isomman kuin vain teknisen taidon opettamisen äärellä? Minusta tuntuu että alla olevassa vastausesimerkissä kiteytyy melko hyvin se, miten taide ei ole vain sommittelua, värioppia ja maalaustekniikka. Se on jotain vieläkin enemmän:
”On tosi hyvä tämä pysähtyminen ja joko päivästä riippuen tarkka keskittyminen tai revittely ja hulluttelu. Ajatukset irti päivätyöstä ynnä muusta. Yhteisöllisyys myös tämän porukan kanssa: tehdään vaan juttujamme, ei tarvitse selvitellä toisten taustoja, ammatteja yms. tullaan silti tutuiksi. On lisännyt hyvinvointia – olo on jotta ennättäisipä enemmän tähänkin paneutumaan.”
Teksti: Siilinjärven kansalaisopiston taideaineiden vastuuopettaja Mari Puttonen
Leea Kedon kasvatustieteen väitöstutkimus osoittaa, että Järvilakeuden kansalaisopistossa toteutetut yhteisöteatterihankkeet lisäsivät alueellista yhteistoimintaa ja luottamusta, kun väki liikkui yli kunta- ja murrerajojen.
– Opiston aluetta halkoo itä- ja länsimurteiden raja eikä kanssakäyminen Kauhavan, Evijärven ja Lappajärven kesken ole suinkaan itsestään selvää. Kolmen harrastajateatterihankkeen aikana laajassa yhteistyössä toteutettujen näytelmien jälkeen tehtiin harrastajavoimin vielä elokuva, joka sai suuren suosion, Keto kertoo.
Sosiaalinen pääoma heijastuu myös talouteen
Sosiaalisella pääomalla tarkoitetaan ihmisten välille syntyviä verkostoja ja luottamusta, joilla on ainakin välillisiä heijastuksia alueen ja yhteiskunnan talouteen. Tutkimuskohteena oli kolme Järvilakeuden kansalaisopiston yhteisöteatterihanketta, joihin osallistuneet kokivat saaneensa erilaisia sosiaalista pääomaa lisääviä hyötyjä.
Tutkimus osoitti, että hankkeiden avulla voitiin edistää samaan aikaan sekä etäisempiä tuttavuuksia että läheisiä ystävyyssuhteita. Tämä yhdistelmä on tehokas yhteisön kehittämisen kannalta. Verkostojen ja luottamuksen syntymistä auttoivat muun muassa viestintä ja hyvä henki, johon liittyi huumori.
Vaikka kansalaisopistojen toimintaan liitetään perinteisesti yhteisöllisyys, on sosiaalista pääomaa tutkittu niiden näkökulmasta vain vähän. – Kansalaisopistojen tulisikin tarttua enemmän yhteisöteatterin tyyppiseen osallistavaan toimintaan, jossa kannustetaan ihmisiä yhteiseen tekemiseen yli kunta- ja kylärajojen, väittelijä ehdottaa.
KM Leea Kedon kasvatustieteen väitöskirjan ”Eihän ne ihmisiä kummempia oo. Etnografinen tutkimus kansalaisopiston yhteisöteatterihankkeista sosiaalisen pääoman vahvistajina”tarkastustilaisuus on 13.12.2019 klo 12.00 alkaen Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksessa, Talonpojankatu 2, Ulappa-Sali. Vastaväittäjänä professori Petri Salo (Åbo Akademi) ja kustoksena professori Juha Hakala (Kokkolan yliopistokeskus Chydenius).
Julkaisutiedot:
KM Leea Kedon kasvatustieteen väitöskirjan ”Eihän ne ihmisiä kummempia oo. Etnografinen tutkimus kansalaisopiston yhteisöteatterihankkeista sosiaalisen pääoman vahvistajina” on julkaistu sarjassa JYU DISSERTATIONS 160, 237 s., Jyväskylä 2019, ISSN 2489-9003 ISBN 978-951-39-7955-3 (PDF). Kirja on luettavissa: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/66486(link is external)
Taustatietoa:
Leea Keto pääsi ylioppilaaksi vuonna 1980 Kauhavan lukiosta ja valmistui kasvatustieteen maisteriksi Oulun yliopistosta luokanopettajan koulutusohjelmasta vuonna 1985. Hän toimi luokanopettajana Kauhavalla vuosina 1985–1995 ja peruskoulun tuntiopettajana Evijärvellä vuosina 1995–1996.
Suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelu töiden ohella Tampereen yliopistossa vuosina 1993–1996 pätevöitti äidinkielen ja kirjallisuuden aineenopettajaksi ja kouluhallinnon tutkinto vuonna 1996 myös hallinnollisiin tehtäviin. Vuodesta 1997 lähtien Keto on työskennellyt kansalaisopiston rehtorina: ensin Järviseudun Opistossa vuosina 1997–2008 ja vuodesta 2009 alkaen laajentuneessa Järvilakeuden kansalaisopistossa, jonka toimialueeseen kuuluvat Kauhava, Lappajärvi ja Evijärvi.
Leea Keto tunnetaan myös kirjailijana, jonka tuotantoon kuuluu draamakäsikirjoituksia sekä kolme runokokoelmaa. Hän on Suomen Kirjailijaliiton jäsen ja hän kuuluu myös Kansalaisopistojen liiton KoL:n hallitukseen.
Kunta-alan suurin vuosittainen tapahtuma Kuntamarkkinat järjestettiin Helsingissä 13.−14.9. Kuntien luottamushenkilöille ja työntekijöille suunnattu tilaisuus keräsi Kuntatalolle tänä vuonna ennätyksellisesti yli 8 000 osallistujaa. Kuntamarkkinoilla käytiin kahden päivän aikana vilkasta keskustelua kansalaisopiston merkityksestä kunnalle ja kuntalaisille.
Kansalaisopistojen ständillä selvitettiin kansalaisopiston tärkeintä roolia tulevaisuuden kunnassa. Tiukan äänestyksen perusteella kuntaväki piti tärkeimpänä kansalaisopiston roolia hyvinvoinnin lähteenä sekä ennaltaehkäisevänä sosiaali- ja terveydenhuollon kumppanina. Työkykyiset, terveet ja tyytyväiset kuntalaiset ovat hyvinvoivan kunnan peruspilareita. Kansalaisopistossa opiskelevat kokevat tutkitusti olevansa tyytyväisempiä elämäänsä, jaksavansa työssään paremmin ja kiinnittävänsä enemmän huomiota terveyteensä. Kansalaisopisto on myös monelle ikäihmiselle ja työttömälle tärkeä henkireikä.
Tulevaisuuden sivistyskunta ylläpitää kaikkien osaamista. Äänestyksessä jäi niukasti toiselle sijalle kansalaisopiston merkitys kunnan osaamisen keskuksena, jossa kaikki voivat kehittää itseään. Kansalaisopiston vahvuus on sen helppo lähestyttävyys ja toiminnan soveltuvuus kaikenikäisille koulutustaustasta riippumatta. Kansalaisopiston tuottamat hyödyt ovat erityisen suuret alhaisen pohjakoulutuksen saaneiden kohdalla.
Ihmiset voivat hyvin, kun heidän elämässään on mielekkäitä sosiaalisia kohtaamisia. Kuntamarkkinoiden äänestyksessä kolmannelle sijalle pääsi kansalaisopiston rooli kuntalaisten yhteisenä olohuoneena. Kunta tarvitsee aktiivisia ja ympäristöstään kiinnostuneita kansalaisia: osallisuus sitouttaa toimimaan lähialueen ja kanssaihmisten hyväksi. Kansalaisopisto tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuksia ihmisten tapaamiseen niin pitkäaikaisille asukkaille kuin maassa- ja maahanmuuttajillekin.
Syksyn tullen uudet kunnanvaltuutetut ovat aloittaneet tehtävissään ja kunnissa valmistaudutaan uuteen strategiakauteen. Myös kuntien tehtävät ja identiteetti ovat muutoksessa ja parhaillaan on käsillä mitä otollisin hetki miettiä uusia avauksia tulevaisuuden kunnan asukkaiden hyvinvoinnin sekä alueellisen elinvoiman edistämiseksi. Kuntamarkkinoilla kuultiin myös kaksi Kansalaisopistojen liiton tietoiskua aiheeseen liittyen. Pitkään asiantuntijatehtävissä Kuntaliitossa toiminut HT, Tampereen yliopiston dosentti Kaija Majoinen kertoi ajatuksiaan kansalaisopiston roolista tulevaisuuden sivistyskunnassa ja Vaasa-opiston rehtori, KoL:n puheenjohtaja Sannasirkku Autio muistutti kuntapäättäjiä kansalaisopiston merkityksestä kunnan elinvoiman edistäjänä.
Kansalaisopisto on paikka, joka tarjoaa tuhansille ihmisille oppia, virkistystä, virikkeitä, sosiaalisia kontakteja, iloa, elämää – kaikkea mitä voi ajatella.
Tämän kirjoitukseni otsikko on suora lainaus erään kansalaisopiston kursseilla useana vuotena käyneeltä tutultani. Hän on osallistunut kansalaisopiston kädentaitojen kursseille, luovan tekemisen kursseille, kielikursseille, liikuntakursseille. Kymmenien vuosien aikana hän on ehtinyt nähdä ja kokea sen, mitä kansalaisopistossa voi opiskella. Tuon otsikon hän lausui kesäkuussa, kun hän kertoi mille kursseille hän syyskuussa aikoo ilmoittautua. Sana kohta tuntui minusta niin väärältä, olihan edessä vielä koko kesä ja opiston työkauden alkuunkin vielä monta kuukautta. Mutta tarkemmin kun ajattelin hänen sanojaan, mietin, että hänelle opiston kurssit ovat tärkeitä eikä hän olisi malttanut odottaa. Hienoa nähdä, miten innokkaita ja aktiivisia opiskelijoita opistoissa käy!
Laadukkaan opetuksen lisäksi tuttavani odottaa myös kohtaamisia ystäviensä ja tuttujensa kanssa. Ja kohtaamiset tapahtuvat opiston kursseilla. Miten paljon onkaan solmittu ystävyyssuhteita opiston kursseilla ympäri maan ja monien vuosien ajan! Myös tätä kautta henkisen hyvinvoinnin edistymisen merkitys on suuri: oppimisen ilon lisäksi opiskelija tuntee kuuluvansa johonkin ryhmään, sosiaalinen verkosto syntyy ja kehittyy. Hienoa! Kansalaisopisto toimii myös “salaa”.
Näiden asioiden vastapainona ovat tämän ajan taloudelliset resurssit. Valitettavat ja ikävät valtion määrärahaleikkaukset, jotka kohdistuvat koulutukseen, kasvatukseen ja kulttuuriin, heijastuvat myös opistojen opetustuntimääriin. Toivoisin, että paremmin ymmärrettäisiin se, miten tällaiset leikkaukset vaikuttavat muihin kustannuksiin ja varsinkin niiden kasvuun. Esimerkiksi kurssimäärien vähentyminen tai kurssimaksujen nousu johtaa joidenkin opiskelijoiden poisjäämiseen ja sitä kautta voi aiheutua enemmän kustannuksia, jotka johtuvat vaikkapa lisääntyneenä yhteiskunnallisten tukien tarpeena. Vielä kuitenkin on hyvin pystytty tarjoamaan monipuolista ja kohtuullisen hintaista kurssitarjontaa – pitäkäämme siitä kiinni!
Useissa kansalaisopistoissa toimii opiskelijayhdistys. Joissakin hyvin pienimuotoisesti, toisaalla sitten aktiivisemmin. On yhdistysten ylläpitämiä kahviloita, yhdistysten järjestämiä teatterimatkoja ja muuta toimintaa. Koen yhdistysten toiminnan tärkeänä osana kansalaisopistojen toimintaa. Yhdessä toimimme opistojen kanssa ja toiminnan kohteemme on sama eli opiskelijat. Tämä on tärkeä asia muistaa, koska yhteistyöllä saadaan enemmän aikaan. Olisiko sinulla jokin ajatus yhteistoiminnan kehittämiseksi?
Ja aivan kohta sinne taas pääsee. Aivan kohta – vain muutamia päiviä vielä odotusta.
Jani Huhtala Rauman Kansalaisopiston Opistolaisyhdistys ry.:n puheenjohtaja KoL:n hallituksen jäsen
Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!
Kunta-alan suurin vuosittainen tapahtuma 
