taideopetus

Kansalaisopistot ovat yksi merkittävimmistä kulttuurisen hyvinvoinnin lähteistä, joiden verkosto ulottuu läpi koko Suomen maan. Opistoissa pääsee itse kokeilemaan mitä moninaisempia elämyksiä kulttuurin ja taiteiden saralla. Opistot myös tuottavat kulttuurielämyksiä ja saattavat olla monessa kunnassa ainoa kulttuurielämysten tuottaja. Olen huomannut, että valtakunnallisissa kulttuurihyvinvoinnista käydyissä keskusteluissa ja kirjoituksissa kuitenkin harvemmin mainitaan kansalaisopistot.

Lainkin mukaan Vapaan sivistystyön tehtävänä on toimia enenevässä määrin myös eriarvoistumiskehityksen vastavoimana ja yhteiskunnallisen eheyden huolehtijana. Matalankynnyksen kansalaisopistoissa kuntalaiset pääsevät kokemaan kulttuurin hyvinvointivaikutuksia tasapuolisesti, yhteiskunnan eheyttä vaalien. Kulttuurihyvinvointitoiminnan avulla kansalaisopistot vähentävät ennaltaehkäisevästi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntarvetta ja kustannuksia sekä edistävät yhteisöjen sosiaalista sidettä ja yhteenkuuluvuutta. Kansalaisopistoista puhutaan sivistyksen lähteinä, mutta rinnalle tulisi nostaa hyvinvoinnin ja kulttuurihyvinvoinnin merkitys.

Kulttuurihyvinvointi onkin keskeinen osa kansalaisopistojen toimintaa. Kansalaisopistot tuovat taiteen ja kulttuurin saatavuutta ja saavutettavuutta kaikkiin yhteisöihin, auttavat parantamaan ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua sekä tarjoavat mahdollisuuden uusien ihmisten tapaamiseen ja yhteisöjen rakentamiseen. Tämä korostuu monikulttuurisessa Suomessa ja opistojen rooli ajan myötä vain kasvaa. Parhaimmillaan kansalaisopistot toimivat kaikkien kuntalaisten omana kulttuurikeskuksena ja avoimena kohtaamispaikkana.

Kulttuurihyvinvointi voi olla meidän kunkin omaa vuoropuhelua taiteen kanssa. Moninaiset ja monimuotoiset menetelmät esimerkiksi kansalaisopiston kursseilla tai osallistuminen kansalaisopiston kurssien sivutuotteena syntyviin esityksiin ja tilaisuuksiin mahdollistavat kulttuurielämyksiä, jotka tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Olemme Pieksämäellä määritelleet kulttuurihyvinvoinnin seuraavasti:

Pieksämäellä kulttuurihyvinvointi on terveyttä ja hyvinvointia matalalla kynnyksellä edistävää palvelua, joka tukee toimintakykyä, ehkäisee yksinäisyyttä, parantaa työhyvinvointia ja tukee mielenterveyttä laajan toimijajoukon yhteistyöllä tukien osallisuutta, toimijuutta ja yhteisöllisyyttä.

Seutuopiston rooli on täällä vahva ja olemme laatineet myös opiston esiintyvistä ryhmistä kalenterin hyvinvointialueen ja myös muiden toimijoiden käyttöön kulttuurihyvinvoinnin tukemiseen ja mahdollisuuksien oivaltamiseen.

Kansalaisopistona oivalsimme yhteisötaiteen merkityksen kotoutumisen tukena ja järjestimme yhteisötaideteoksen valmistukseen liittyvän kurssin, jossa oli mukana niin paikallisia kuin tänne muuttaneita ukrainalaisia. Tuloksena saimme upean taideteoksen lastenkulttuurin kehdon, paikallisen Nukkekodin – Joonas Auringon huvilan puutarhan puihin. Kokemus oli avartava, sillä lähestyimme osallistujia jalkautumalla paikkaan, jossa he olivat muutoinkin. Toimme näin taideopetuksen ja kulttuurihyvinvoinnin lähteen osallistujien luokse. Tätä toimintaa tulemme jatkamaan.

Tästä on hyvä lähteä toteuttamaan kulttuurihyvinvoinnin vuotta 2025. Kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle toivotellen!

Teksti: Pieksämäen kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja ja seutuopiston rehtori Päivi Majoinen
Kuva: Lastenkulttuurikoordinaattori Piia Säpyskä

Siilinjärven kansalaisopiston taideaineiden vastuuopettaja Mari Puttonen osallistui Kansalaisopistojen liiton ja Haaga-Helia ammatillisen opettajakorkeakoulun yhteiseen koulutushankkeeseen, jossa kehitettiin mm. vapaan sivistystyön taideopetuksen yhteisöllisyyttä, arviointia, monialaista yhteistyötä, ohjaus-, opetus- ja arviointimenetelmiä. Koulutukseen osallistuneet työstivät myös pienimuotoisia kehitystöitä. Mari kertoo alla kokemuksia ja havaintoja omasta kehittämistyöstään.

Olen tehnyt jo vuosia töitä hyvinvointi ja taide- teeman ympärillä omissa kuvataideryhmissäni, ja jotenkin halusin tehdä näkyväksi sen, mitä minä olen kuullut oppilaideni puhuvan taiteesta, oppituntien aikana, vuodesta toiseen. Siksi päädyin jo koulutuksen alkuvaiheessa tekemään videon, jossa esittäisin visuaalisessa muodossa niin oppilaideni ajatuksia taiteesta kuin heidän tekemiään taideteoksia, jotka ilmentäisivät taiteen merkitystä heidän elämäänsä. Video voisi toimia myös markkinointimateriaalina opistomme taideopetuksesta, ja toisaalta tällä ”tarinalla” voisi osoittaa kuntapäättäjille, kuinka tärkeää opetus on meidän oppilaillemme – kuntalaisillemme.

Päätin että teen aluksi simppelin kyselyn oppilailleni (kolmessa eri taideryhmässä), ja nämä sanat, joita tästä kyselystä saisin, olisivat ”tiedollinen” pohja videotyölleni. Lahjoin myös pullalla ja kahvilla neljä opiskelijaani tulemaan vapaa-ajallaan maalaamaan minulle kuvan, jossa he näyttäisivät, mitä kuvataide heille merkitsee. Kerroin että videoin heidän työskentelynsä. Annoin vapaat kädet näille neljälle naiselle toteuttaa itseään ja omia mielikuviaan. Kuvia ei selitetä videollakaan sen enempää. Ne ovat spontaani tuotos teemasta ”miten kuvaisit mitä taide merkitsee sinulle ja sinun hyvinvoinnillesi”.

Kyselyyni vastattiin oppitunnilla, työskentelyn lomassa – ja nimettömänä. Kysymykset, jotka esitin oppilailleni, olivat seuraavat:

1. Mitä kansalaisopiston kuvataideopetus on antanut sinulle? Mitä olet oppinut?
2. Onko kuvataideopetus lisännyt hyvinvointiasi? Jos on, miten kuvailisit että se on lisääntynyt?

Kyselyistä sain yhteensä 29 vastausta, joista lähdin poimimaan ajatuksia herättäviä lauseita, sanoja tai huomioita. Luin samalla myös muita, julkaistuja raportteja taiteen/kulttuurin hyvinvointivaikutuksista.

Huomasin oppilaideni vastauksista että he vastasivat avoimiin kysymyksiini melko samalla tavoin kuin mihin tutkimustuloksissakin on päädytty. Erik Allardt kiteytti hyvinvoinnin kulmakivet jo vuonna 1976 (Kulttuurisote –kuuden maakunnan kumppanuushanke, Yhteinen loppuraportti 1/2019, s.10):

• kohtuullinen elintaso (having)
• mielekäs ja vastuullinen tekeminen (doing)
• merkitykselliset suhteet (loving)
• mahdollisuus itsensä toteuttamiseen ja elävään läsnäoloon (being)

Kohtuullinen elintaso on näistä ehkä tulkinnallisin tässä työssä, mutta sen merkitys on iso kun mietitään, mikä on opiston opetuksen saavutettavuus. Ovatko kurssien hinnat sellaiset että ne ovat kaikkien saavutettavissa?

Muun me kykenemme tarjoamaan opetuksessa, ja se näkyy myös oppilaideni avoimissa vastauksissa.

Sosiaali- ja terveysministeriön raportissa todetaan, että tutkimusten mukaan taiteen ja kulttuurin kokeminen sekä itse tekeminen vaikuttavat positiivisesti koettuun hyvinvointiin, elämänlaatuun ja onnellisuuteen. Kulttuurilla on erityinen merkitys mielekkään elämän, yhteisöllisyyden merkityksellisyyden kokemuksen ja osallisuuden mahdollistajana (Kulttuuri ja taide hyvinvoinnin edistäjinä sosiaali- ja terveydenhuollossa, työelämässä ja koulutuksessa, S.10, 2019:34). Olin tavattoman ilahtunut ja toisaalta jopa hämmentynyt, että sain oppilailtani hyvin pitkälle edellä mainitun tuloksen mukaisia vastauksia opiston taideopetuksesta.

Olenko jopa isomman kuin vain teknisen taidon opettamisen äärellä? Minusta tuntuu että alla olevassa vastausesimerkissä kiteytyy melko hyvin se, miten taide ei ole vain sommittelua, värioppia ja maalaustekniikka. Se on jotain vieläkin enemmän:

”On tosi hyvä tämä pysähtyminen ja joko päivästä riippuen tarkka keskittyminen tai revittely ja hulluttelu. Ajatukset irti päivätyöstä ynnä muusta. Yhteisöllisyys myös tämän porukan kanssa: tehdään vaan juttujamme, ei tarvitse selvitellä toisten taustoja, ammatteja yms. tullaan silti tutuiksi. On lisännyt hyvinvointia – olo on jotta ennättäisipä enemmän tähänkin paneutumaan.”

Teksti: Siilinjärven kansalaisopiston taideaineiden vastuuopettaja Mari Puttonen

Marin kehittämistyön videon (noin 5 min) voit katsoa täällä: https://youtu.be/wYyg0k4IHaY

Halusimme monitaiteisessa kehitysteossamme edistää yhdenvertaisuutta moninaisille oppijoille. Ne ovat tärkeitä periaatteita uudessa opintosuunnitelmassa.

Tämän kehitystyö on toteutettu OPH:n rahoittamassa, Kansalaisopistojen liiton ja Haaga-Helia ammatillisen opettajakorkeakoulun yhteistyössä toteuttamassa koulutuksessa Taideopettajat vapaan sivistystyön pedagogeina. Koulutuskokonaisuuden keskeisiä tavoitteita olivat taiteen perusopetuksen uuden opetussuunnitelman jalkauttaminen käytännön opetustyön tueksi sekä taideopettajien keskinäisen vertaistoiminnan tukeminen ja vahvistaminen.

Ryhmämme edustaa eri taiteenaloja, Rita Dahl edustaa sanataiteita ja journalismia, Päivi Hyle teatteria ja Heini Harjaluoma erityisesti tanssia. Olemme kaikki taustaltamme vapaan sivistystyön vapaita tuntiopettajia. Ryhmämme nimeksi tuli Sulavoittajat, koska halusimme sulavoittaa opetussuunnitelman abstrakteja periaatteita osaksi omaan opetustamme.

Kehitystyömme konkreettiseksi toiminnaksi valikoitui luonnostaan monitaiteisuutta moninaiselle oppijaryhmälle edistävä puolipäiväinen työpaja. Päivin kehitysvammaisista koostuva Ravistus-ryhmä ja ns. normaalit teatterinharrastajat suunnittelivat ja näyttelivät pienen kohtauksen. Kohtaus sisälsi jonkin syrjimisen kokemuksen, jonka pajalaiset halusivat sanallistaa kirjallisuuden, teatterin ja liikkeen keinoin.

Opetussuunnitelma määrittää reunaehdot

Opetussuunnitelma määrittää opetuksen toteuttamisen reunaehtoja. Esimerkiksi taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman laatii Opetushallitus ja jokainen koulutuksen järjestäjä laatii edelleen oman opetussuunnitelmansa Opetushallituksen päättämien yleisten suuntaviivojen perusteella.

Uusi opetussuunnitelma toteaa, että taiteen perusopetus rakentuu ihmisoikeuksien, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja kulttuurien moninaisuuden kunnioitukselle. Se kunnioittaa yksilöllisyyttä ja perustuu käsitykseen yksilön aktiivisesta toimijuudesta; yksilö itse asettaa itselleen tavoitteita. Taiteen perusopetuksessa opetus on yksilöllistä ja yhteisöllistä taitojen omaksumista, joka vahvistaa yksilön käsitystä omista taidoistaan.

Eettisyyden rinnalle hyvän opettajan roolimallin ominaisuudeksi voitaisiin nostaa ns. normikriittisyys, joka tarkoittaa sukupuolen, seksuaalisuuden, etnisyyden, mielenterveyden, uskonnon kaltaisista normeista irtisanoutumista ja jokaisen yksilöllisyyden arvostamista. Hienosti ilmaisten: taideopettaja on inklusiivinen ja huomioi opetuksessaan kaikenlaiset ihmiset, erilaisia vähemmistöjä myöden.

Sulavoittajien monitaiteinen teko moninaiselle kohderyhmälle

Sulavoittajien taidepedagoginen kehitysteko keskittyi siis yhdenvertaisuuden edistämiseen monitaiteen keinoin. Päivi piti koulutuspäivän 19.2. Haminan kansalaisopiston Ravistus-ryhmille, parille entiselle ja nykyiselle teatterinharrastajalle. Ryhmässä oli osallistujia näkyvistä vähemmistöryhmistä. Näin hän kommentoi itse päivän antia.

”Esityksistä tuli tosi lyhyitä. Kiusaaminen ja toisen arvostelu nousivat teemoiksi. En puuttunut ryhmien suunnitteluun enkä harjoitteluun muuta kuin valvoen, että pääsivät alkuun. Myös harjoitteet ryhmät toteuttivat pääasiallisesti keskenään. Minä kuvasin ja valvoin tilanteita. Opiskelijat viihtyivät hyvin. Heistä oli mukava tavata toisia teatterintekijöitä ja kuulla heidän kokemuksiaan. Tunnelma minikurssilla oli rento ja vapautunut. Siitä jotkut palautteessa mainitsivatkin. Kehitysvammaisten kanssa toimiminen on yleensäkin ollut mutkatonta – ainakin meillä on ollut tämän kymmenen vuoden ajan, kun olemme yhteistyötä tehneet. Saimme harjoitusesityksistäkin hyvän palautteen. Paikallislehden edustajakin oli paikalla. Juteltiin hänen kanssaan meidänkin projektista.”

Työpajan loppukeskusteluissa keskusteltiin näytelmistä, joiden molempien aiheena oli kiusaaminen. Toisessa näytelmässä pipon omistaja kaivaa kassistaan muillekin pipot, ja ehkäisee näin pahaa mieltä. Ehkä pajan osallistujat eivät vielä ymmärrä yhdenvertaisuutta, kuten se OPSissa käsitetään, mutta he ovat taiteen keinoin ottaneet jo askeleen kohti sitä käytännössä.

Me työpajan toteuttajat edistimme omaa osaamistamme monitaiteisen työpajan suunnittelijoina ja toteuttajina. KoL:n ja Haaga-Helia ammatillisen opettajakorkeakoulun Taideopettajat vapaan sivistystyön pedagogeina -koulutus oli myös mainio tapa verkostoitua ja oppia parhaita käytäntöjä toisilta taideaineiden opettajilta.

Teksti: Rita Dahl