Sivistyksen syksy on herättänyt rehtorit pohtimaan oppilaitosten merkitystä yhteiskunnassa ja hallitusohjelman tavoitteiden toteuttamisessa.

Kansalaisopistoverkostomme kattaa koko maan. Näistä reilussa 120 opistossa annetaan taiteen perusopetusta yhteensä yli 150 000 opetustuntia vuodessa. Monilla alueilla kansalaisopistot ovat ainoita taiteen perusopetuksen tarjoajia. Taiteen perusopetuksen tunnit vaihtelevat muutamasta prosentista jopa 40 % opiston kokonaistuntimäärästä. Tämä tarkoittaa ainutlaatuista saavutettavuutta, joka kannattaa valjastaa hallitusohjelmatavoitteiden täyttämiseen. Sen lisäksi että taiteella ja kulttuurilla on itseisarvo, tuetaan taidekasvatuksella lasten ja nuorten hyvinvointia. Syrjäytymisen ennaltaehkäisy ja pahoinvoinnin taklaaminen ovat kansalaisopistojen toiminnan ydintä, joka tulee ottaa vakavasti kuntien peruspalveluja ja yhteistyöverkostoja suunniteltaessa. Kansalaisopistot ovat välttämätön kumppani kunnille kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäjinä. Ennen kaikkea tämän ainutlaatuisen ja ketterän koulutusmuodon kehittämistä kannattaa edistää.

Taiteen perusopetus on tavoitteellista, valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan sidottua ja paikalliset tarpeet huomioivaa koulutusta ja sitä opettavat koulutetut ammattilaiset. Kansalaisopistot toimivat myös aktiivisesti ja hyvässä yhteistyössä muiden TPO-toimijoiden kanssa monilla alueilla. Vapaan sivistystyön valtionosuusleikkausten myötä taiteen perusopetustuntien turvaaminen jää kansalaisopistoissa koulutuksen järjestäjien ja ylläpitäjien tahtotilan varaan. Osallistumismaksujen kohtuullisuus on kirjattu lakiin, joten se ohjaa tulevien päätösten suuntaa. Ratkaisut talouden sopeuttamiseksi opistoissa eivät saisi hankaloittaa lapsiperheiden osallistumismahdollisuuksia.

Alueellinen saavutettavuus ja yhdenvertainen mahdollisuus taiteen perusopetukseen pääsemiseen on tässä tilanteessa tärkeä turvata kaikkialla. Eikä siinä vielä kaikki. Taidelajikirjoon on syytä kiinnittää huomiota. Taiteen perusopetusta annetaan opistoissa mm. kuvataiteessa, musiikissa, kädentaidoissa, sanataiteessa, sirkustaiteessa, arkkitehtuurissa, mediataiteessa, teatteritaiteessa ja tanssissa. Eri taiteenalat ja taiteidenvälisyys on hyvä pitää edustettuina kautta Suomen. Se onnistuu kattavan kansalaisopistoverkoston kautta. Sivistysvaltion yksi tunnusmerkeistä on monipuolinen taide- ja kulttuurielämä, johon uudet sukupolvet kasvavat.

Kansalaisopistot ovat merkittävä osa koulutusjärjestelmää, vai pitäisikö puhua ennemminkin sivistysjärjestelmästä. Omaehtoisen harrastamisen, itsensä kehittämisen ja osaamisen vahvistamisen mahdollisuudet ulottuvat ”vauvasta vaariin”. Taiteen perusopetuksen taidekoulut kansalaisopistojen siipien suojissa täydentävät koulutuspolkuja ja mahdollistavat jopa ammatilliseen koulutukseen siirtymisen niille nuorille, jotka haluavat sitä kohti ponnistaa. Tietopohjan vahvistaminen auttaa tulevaisuudessa ymmärtämään tämän koulutusmuodon merkitystä yhteiskunnassa. Mikä hienointa, jatkossa taiteen perusopetuksen opintosuoritukset voidaan tallentaa kansalliseen KOSKI-tietovarantoon, mikä tekee kaiken tehdyn näkyvämmäksi.

Valmistaudumme vähitellen Sivistyksen teemavuoteen 2024. Tätä silmällä pitäen kannamme ylpeinä kansalaisopistojen ja taiteen perusopetuksen potentiaalia yhteiskunnan eheyden, demokratian ja hyvinvoinnin edistäjänä.

Jenni Karemo, Nurmijärven Opiston rehtori & sivistyssoturi
Mika Hagelin, Pirkan Opiston rehtori
Tero Väänänen, Joensuun seudun kansalaisopiston rehtori
Marja Myllykangas, sivistysjohtaja, johtava rehtori, Sallan kunta

Kuva: AdobeStock / free

Vuoden kolmannen rehtoripäivän aiheita ovat mm. kansainvälisyyden vaikutukset kansalaisopistoissa ja kansalaisopiston liikuntakurssien merkitys aikuisopiskelijoiden hyvinvointiin.

OHJELMA

9.00 Avaussanat & toiminnanjohtajan ajankohtaiskatsaus
toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen, Kansalaisopistojen liitto KoL

9.30 Opistojen kuulumiskierros ja vertaiskeskustelua pienryhmissä

10.10 Puheenjohtajan katsaus alkavaan lukuvuoteen
puheenjohtaja Sannasirkku Autio, Kansalaisopistojen liitto KoL

10.40 Jaloittelutauko

10.50 Sivistyksen teemavuosi 2024 ― kaikille avoin tapahtumien vuosi
viestintäpäällikkö Elina Heiskanen, Kansanvalistusseura sr.

11.10 Kansainvälisyyden vaikutukset ja vaikuttavuus kansalaisopistoissa
koulutussuunnittelija Heidi Karppanen, Sastamalan Opisto

11.40 Kansalaisopiston liikuntakurssien merkitys aikuisopiskelijoiden hyvinvointiin Jokihelmen opiston alueella
liikunnanohjaaja amk Riina Tikkanen, Jokihelmen opisto

Tilaisuus päättyy noin klo 12.00.

Tilaisuus järjestetään verkossa (Microsoft Teams) ja siitä tehdään tallenne.

Tulostettava ohjelma (pdf)

Lisätiedot: hallintokoordinaattori Viljami Wiirilinna
viljami.wiirilinna@kansalaisopistojenliitto.fi / 040 455 7276

ja mistä kaikesta… vaalituloksesta, elinkustannusten noususta, ilmastonmuutoksesta, onko kulttuuri luksusta jne. Kyllä vaan, huolissaan saa olla, mutta ripaus toiveikkuutta on hyvä muistaa säilyttää mukana.

Viime aikoina on aiheuttanut paljon huolta mm. pohdinta vapaan sivistystyön rahoituksesta. Mikä olisi opistojen tulevaisuus, jos kymmenien miljoonien leikkaukset osuisivat kohdallemme? Koulutustamme pidetään markkinaohjautuneena, maksukykyisille suunnattuna ja näin perustellaan valtion rahoituksen tarpeettomuus. Joutavat mokomat hyvätuloiset maksamaan harrastuskustannuksensa itse… No, totuushan on kaukana tästä olettamuksesta, kuten me opistokentällä työskentelevät tiedämme. Opiskelijoissa kautta maan on varmasti mukana niin työttömiä, pienituloisia eläkeläisiä kuin keski- ja hyvätuloisiakin. Leikkausten myötä eliittiopistot olisivat sitten kyllä todellisuutta: jos valtion rahoitus pettää, niin useimmilla omistajakunnilla tuskin olisi mahdollisuutta tuota vajetta paikata, vaan kurssimaksuihin tulisi varmasti reippaat korotukset.

Rahoituksen leikkaaminen olisi todella sääli, sillä kansalaisopistot ovat varsinaisia Hyte-keskuksia! Kaikille! Koko maassa! KoLn vaaliteesien mukaisesti tarvitsemme todellakin tulevalla hallituskaudella kokonaisvaltaista hyvinvointia ja sosiaalista pääomaa lisää. Tarjoamallamme oppilaitosmuodolla toteutamme yhteiskuntaa eheyttäviä odottamattomia kohtaamisia juurikin siitä syystä, että ovet on avoinna kaikille. Samalla kurssilla kohtaavat erilaiset ihmiset, koulutustaustaa tai tulotasoa kun emme tulijoilta kysele. Ihmisiä yhdistää kiinnostus, kenties jopa intohimo yhteiseen aiheeseen, jonka kautta tutustuu hyvinkin erilaisiin ihmisiin ja saattaapa jopa joku ennakkoluulokin murentua yhteisten opintojen tuoksinnassa.

Vapaan sivistystyön toimijoina meillä ei ole varaa hukata piiruakaan sivistystä säästökuurien mukana! Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt vuoden 2024 Sivistyksen teemavuodeksi. Sivistys – demokratian dynamo! Parhaimmillaan sivistys on arkista ja jopa käytännöllistä, uteliaisuutta uuden oppimiseen. Me Kuopiossa aloitamme uuden lukuvuoden syksyllä OKM:n teemaa mukaillen: Utelias mieli, iloa hyvän olon huomiseen. Tällä teemallamme haluamme nostaa esille sivistyksen erilaisia merkityksiä ja luottamusta hyvään tulevaisuuteen, meille kaikille. Ekososiaalinen sivistys on mukana päivittäisessä arjessa, se ei ole mikään irrallinen suorite vaan koostuu ihan tavallisesta elämästä. Miten me kohtelemme toisiamme, saammeko toisen ihmisen loistamaan, elämmekö sopusoinnussa luonnon ja muiden ihmisten kanssa? Tarvitsemme kunnioittavaa suhtautumista lähimmäisiimme, niihin erilaisiinkin.
Sivistys on kasvamista ja elämistä kestävästi, aineettoman kulttuuriperinnön vaalimista ahneuden ja kuluttamisen sijaan.

Pidetään sivistyksen lippu korkealla, vastakin. Mutta joo: peruna kerrallaan on hyvä elämänohje, huolienkin kanssa 😉

Teksti: Kirsti Turunen, rehtori, Kuopion kansalaisopisto
Kuva: Vicente Serra

(På svenska nedan)

Kansalaisopistojen liiton eduskuntavaalitavoitteet 2023

Kansalaisopisto – ketterä hyvinvoinnin ja osaamisen edistäjä

Sivistys, meidän kaikkien perusoikeus, takaa Suomessa asuvien menestyksen nyt ja tulevaisuudessa. Jokainen sivistykseen tehty investointi parantaa merkittävästi kansalaisten hyvinvointia ja osaamisen kehittymistä sekä Suomen kilpailukykyä ja taloudellista menestystä.

Kansalaisopistojen liitto edistää yhdessä kansalaisopistojen kanssa tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja kestävän elämäntavan muutoksen aikaansaamista yhteiskunnassa. Osaamisen lisäksi kansalaisopistojen kurssit tuottavat ihmisten elämään kestäviä merkityksiä muun muassa kulttuurista, yhdessäolosta, liikunnasta ja luonnosta. Tällä on tutkitusti elämänlaatua parantava vaikutus myös ekososiaalisen sivistyksen näkökulmasta.

Seuraavalla hallituskaudella tarvitsemme Suomeen:

Kokonaisvaltaista hyvinvointia ja sosiaalista pääomaa

• Aikuisille on taattava mahdollisuus kansalaisopisto- opintoihin luovan ajattelun mahdollistamiseksi, kiireisen työelämän vastapainoksi ja suojaksi maailman myllerryksiltä. Tutkimustulosten mukaan kansalaisopisto tuottaa opiskelijalle opittujen asioiden lisäksi myös laajempia hyötyjä, kuten hyvinvointia, itseluottamusta, uutta arkeen tai työhön liittyvää osaamista ja ystävyyssuhteita. Kansalaisopistoihin suunnatut koulutusinvestoinnit palautuvat rahassakin mitattuina moninkertaisina takaisin.
  
• Kansallisen ikäohjelman tavoitteita ja toimenpiteitä on edistettävä määrätietoisesti, koska Suomi tarvitsee vireitä kansalaisia iästä riippumatta. Nyt ja tulevaisuudessa on myös tärkeää huolehtia kansalaisten mielenterveydestä, yhteisöllisyyden edistämisestä ja yksinäisyyden ehkäisemisestä. Kansalaisopistoissa järjestettävät liikunnan, kotitalouden ja taide- ja kulttuurialan kurssit tuovat yhteen kaikenikäisiä ihmisiä ja motivoivat heitä huolehtimaan terveydestään ja hyvinvoinnistaan.

Läpi elämän kehittyviä opiskelu- ja työelämätaitoja

• Kaikille tulee taata mahdollisuus ylläpitää taitojaan ja kehittää itseään iästä, varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta. Nykyinen valtionosuuksien kehitys ei ole mahdollistanut kurssimaksujen säilymistä lain edellyttämällä, kohtuullisella tasolla, mikä on osaltaan rajoittanut vähävaraisten mahdollisuutta käyttää kansalaisopistopalveluita. Kansalaisopistojen liitto vaatii tulevalta eduskunnalta seitsemän miljoonan vuotuista lisärahoitusta kansalaisopistojen opintoseteleihin. Se mahdollistaisi kansalaisten perustaitoihin eli kansalaistaitoihin valmentavien, maksuttomien kurssien järjestämisen.
  
• TE-palveluiden siirtyminen kuntiin vuonna 2025 tuo työllisyys- koulutus- ja elinkeinopalvelut saman järjestäjän vastuulle. Uudistus tukee osaltaan työnhakijoiden nopeaa työllistymistä ja saattaa palvelut lähemmäs niitä tarvitsevia. Kunnissa tulee jatkossa järjestää elinikäisen oppimisen ohjausta kaikenikäisille, jotta jokaisella olisi mahdollisuus ylläpitää ja kehittää opiskelu- ja työelämätaitojaan jatkuvan oppimisen periaatteen mukaisesti. Kansalaisopisto on ketterä kumppani työelämäpalveluiden tuottamisessa.
  
• Kansalaisopistoissa on tarjolla enenevissä määrin osaamisperusteisesti suunniteltuja kursseja, joiden hyväksytyistä suorituksista opiskelijat saavat suoritusmerkinnän kansalliseen KOSKI-tietovarantoon. Jatkuvan oppimisen kehittämisessä on painotettava entistä enemmän osaamisen monipuolistamista ja tutkinnon osia pienempien kokonaisuuksien hyödyntämistä. Tavoite on, että kansalaisopistoissa suoritetut kurssit yhdistyvät jatkossa soveltuvin osin kansalliseen osaamisen viitekehykseen ja tulevat paremmin tunnustetuiksi myös muissa oppilaitoksissa sekä työelämässä.

Uudistuksia vapaan sivistystyön toimialan kehittämiseksi

• Vapaan sivistystyön toimialaa on uudistettava muiden oppilaitosasteiden tavoin vastaamaan entistä paremmin tulevaisuuden osaamistarpeisiin rakenteita ja rahoitusta kehittämällä. Toimialalle suunnattu julkinen rahoitus on käytettävä tehokkaasti koko väestön hyväksi. Tulevalla hallituskaudella tulee tehdä laaja-alainen selvitys ja vapaan sivistystyön lakiuudistus rakenteiden ja rahoituksen kehittämiseksi. Samassa yhteydessä on korjattava vapaan sivistystyön lukutaitokoulutuksen rahoitusmallia ja mahdollistettava ylikotoaikaisten maahanmuuttajien osallistuminen koulutukseen sataprosenttisen rahoituksen pienentymättä.

Tutkimuslähde: kansalaisopistojenliitto.fi/tutkimus

Tulosta esite: Kansalaisopistojen liiton eduskuntavaalitavoitteet 2023 (pdf)
Diaesitys: Kansalaisopistojen eduskuntavaalitavoitteet 2023 (pdf)

Lisätietoja työikäisten oppimisen tuen tarpeesta

• Oppimisvaikeudet ja työelämästä syrjäytyminen (Oikeus oppimiseen -neuvottelukunnan muistio 1/2023, pdf)
• Oppimisen tukea tarvitaan työelämässä (Oikeus oppimiseen -neuvottelukunnan infograagi, pdf)

---

Medborgarinstitutens förbunds riksdagsvalsmål 2023

Medborgarinstituten – smidiga främjare av välbefinnande och kompetens

Bildning är allas grundläggande rättighet och garanterar framgång nu och i framtiden för alla som bor i Finland. Varje investering i bildning förbättrar betydligt medborgarnas välbefinnande och kompetensutveckling samt Finlands konkurrenskraft och ekonomiska framgång.

Tillsammans med medborgarinstituten främjar Medborgarinstitutens förbund jämlikhet, jämställdhet, delaktighet och hållbara livsstilsförändringar i samhället. Utöver kompetens producerar medborgarinstitutens kurser hållbara betydelser i människornas liv om bland annat kultur, samvaro, motion och natur. Undersökningar visar att detta påverkar livskvaliteten även ur den ekosociala bildningens synvinkel.

Under nästa regeringsperiod behöver Finland följande:

Övergripande välbefinnande och socialt kapital

• Vuxna ska garanteras en möjlighet att studera vid medborgarinstitut för att möjliggöra kreativt tänkande, som en motvikt till det hektiska arbetslivet och som skydd mot världens turbulens. Utöver kunskaper och färdigheter ger medborgarinstitutet enligt undersökningsresultaten de studerande även mer omfattande nytta, såsom välbefinnande, självförtroende, nytt kunnande i anslutning till vardagen eller arbetet och nya vänner. Utbildningsinvesteringar riktade till medborgarinstitut ger flerdubbel avkastning, även mätt i pengar.
  
• Målen och åtgärderna i det nationella åldersprogrammet ska främjas målmedvetet eftersom Finland behöver vitala medborgare oavsett ålder. Nu och i framtiden är det också viktigt att sköta om medborgarnas psykiska hälsa, främjandet av gemenskap och förebyggandet av ensamhet. Kurserna inom motion, huslig ekonomi och konst- och kultursektorn som ordnas vid medborgarinstitut för samman människor i alla åldrar och motiverar dem att ta hand om sin hälsa och sitt välbefinnande.

Studie- och arbetslivsfärdigheter som utvecklas under hela livet

• Alla ska garanteras en möjlighet att upprätthålla sina färdigheter och utveckla sig själva oberoende av ålder, ekonomisk ställning och bostadsort. Statsandelarnas nuvarande utveckling har inte möjliggjort bevarandet av kursavgifter på den rimliga nivå som lagen förutsätter, vilket för sin del har begränsat de mindre bemedlades möjligheter att använda medborgarinstitutens tjänster. Medborgarinstitutens förbund kräver från den kommande riksdagen en tilläggsfinansiering på sju miljoner per år för medborgarinstitutens studiesedelunderstöd. Detta skulle göra det möjligt att ordna avgiftsfria kurser som förbereder för medborgarnas grundläggande färdigheter, dvs. medborgarfärdigheter.
  
• Att AN-tjänsterna flyttas till kommunerna 2025 innebär att ansvaret för sysselsättnings-, utbildnings- och näringstjänsterna överförs till en och samma organisatör. Reformen stöder för sin del de arbetssökandes snabba sysselsättning och för tjänsterna närmare alla som behöver dem. Kommunerna ska i fortsättningen ordna handledning inom livslångt lärande för personer i alla åldrar så att alla har en möjlighet att upprätthålla och utveckla sina studie- och arbetslivsfärdigheter i enlighet med principen om kontinuerligt lärande. Medborgarinstitutet är en smidig partner i produktionen av arbetslivstjänster.
  
• Medborgarinstituten erbjuder allt fler kurser som planerats utifrån kompetens och vars godkända genomförande ger de studerande en anteckning om studieprestation i den nationella KOSKI-databasen. Utvecklingen av livslångt lärande ska i allt större grad betona en mångsidigare kompetens och utnyttjandet av mindre helheter och examensdelar. Målet är att kurser som genomförts vid medborgarinstitut förenas i fortsättningen i tillämpliga delar till den nationella kompetensens referensram och blir bättre kända även vid andra läroanstalter och i arbetslivet.

Reformer för utvecklingen av det fria bildningsarbetet

• Liksom andra läroanstaltsstadier ska det fria bildningsarbetet reformeras så att det på ett allt bättre sätt svarar på framtidens kompetensbehov med utveckling av strukturer och finansiering. Den offentliga finansieringen som riktas till branschen ska användas effektivt för att gynna hela befolkningens intressen. Under den kommande regeringsperioden bör man göra en omfattande utredning och reform av lagen om fritt bildningsarbete för att utveckla strukturerna och finansieringen. I samband med detta måste man korrigera finansieringsmodellen för det fria bildningsarbetets läskunnighetsutbildning och göra det möjligt för invandrare att delta i utbildning efter sin integrationsperiod utan att den hundraprocentiga finansieringen minskas.

Forskningskälla: kansalaisopistojenliitto.fi/tutkimus

Medborgarinstitutens förbunds riksdagsvalsmål 2023 (pdf)

Kansalaisopistojen liitto järjestää yhteistyössä Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kanssa infowebinaarin uusista ikääntyneiden ruokasuosituksista. Opistot voivat hyödyntää uutta suositusta esimerkiksi ikäihmisille suunnattujen ruokakurssien suunnittelussa.

Vireyttä seniorivuosiin – ikääntyneiden ruokailusuositus on uusi valtakunnallinen laatusuositus, jolla edistetään ja tuetaan ikääntyneiden ravitsemusta ja ohjataan laadukkaiden, ikääntyneiden tarpeisiin perustuvien ruokapalvelujen järjestämistä. Suosituksessa kuvataan terveyttä edistävä ruokavalio, joka sopii kaikille ikääntyneille omien ruokavalintojen perustaksi. Suosituksen mukainen syöminen turvaa hyvän ravitsemustilan ylläpitämistä ja edistää näin terveyttä, fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä sekä sosiaalista hyvinvointia ja elämänlaatua. Suosituksessa on ohjeet ikääntyneiden ravitsemustilan määrittämiseen, sen seurantaan ja yksilöllisen ravitsemushoidon toteuttamiseen.

OHJELMA

13:00 Webinaarin avaus, Henri Piirainen, Kansalaisopistojen liitto ry

13:05 Ikääntyneen ravitsemus ja kampanjan esittely, Satu Jyväkorpi, erityisasiantuntija, Valtion ravitsemusneuvottelukunta

13:30 Kuntien ja kolmannen sektorin rooli yhdyspinnoilla, Arja Lyytikäinen, pääsihteeri, Valtion ravitsemusneuvottelukunta

13:50 Kansalliseen kampanjaan osallistuminen – ohjelmaideointia yhdessä

14:10 Ryhmäkeskustelun purku

14:30 Kestävät ruokavalinnat, Soili Soisalo, ravitsemusasiantuntija

14:45 Kampanjamateriaalian esittely, Satu Jyväkorpi, erityisasiantuntija, Valtion ravitsemusneuvottelukunta

14:55 Loppusanat, Arja Lyytikäinen, pääsihteeri, Valtion ravitsemusneuvottelukunta &
Henri Piirainen, Kansalaisopistojen liitto ry

Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilökunnalle. Tilaisuudesta tehdään tallenne.

Tilaisuuden ohjelma (pdf)

Lisätiedot
järjestösuunnittelija Henri Piirainen
henri.piirainen@kansalaisopistojenliitto.fi / 044 761 0700

Olemme eläneet viime vuosina suurten muutosten aikaa. Maailma tuntuu suistuneen raiteiltaan kerta toisensa jälkeen. Ilmastonmuutos, pandemia, sota ja energiakriisi ovat saaneet koko ihmiskunnan polvilleen. On jouduttu sopeuttamaan, rajoittamaan, säästämään ja selviytymään. Moni meille itsestään selvänä kuuluva asia joutuukin suurennuslasin alle. Mikä enää on itsestään selvää?

Kansalaisopistoväki on kautta aikojen ollut ketterästi valmis kantamaan korttaan kekoon silloin, kun maailma ympärillä kuohuu ja tarvitaan vastuunkantajia. Ympäri Suomen kansalaisopistoissa on luotu ratkaisuja mm. niiden auttamiseksi, joilla on alhaiset perus- ja digitaidot ja ylipäänsä erityistä tukea tarvitsevien opiskelumahdollisuuksien parantamiseksi. Pakolaisten ja maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseksi on lyhyellä varoitusajallakin luotu kunkin alueen tarpeet huomioivia ratkaisuja. Kansalaisopistoissa kannetaan vastuuta koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisesta aidosti ja asiakaslähtöisesti. Toimintaa kehitetään jatkuvasti, jotta mahdollisimman monenlaiset ihmiset saisivat mahdollisuuden kehittää itseään ja ylläpitää hyvinvointiaan.

Kansalaisopistojen rahoitus on suoritepohjainen: tarjonnan on oltava niin kiinnostavaa ja ajankohtaista, että asiakkaat rynnivät kursseille ja myönnetty tuntimäärä saadaan järkevästi täyteen. Tämä opistoissa osataan, sillä suosituimmat kurssit pursuilevat ja tulijoita olisi jonoksi asti. Trendejä ja asiakkaiden tarpeita osataan myös seurata – kurssitarjonta on kiinnostavaa ja alati uudistuvaa.

Sitra julkaisi uudet megatrendit tammikuussa 2023 – aikana, jolloin koko maailma on jonkin aikaa keikkunut suurten yllätysten hyökyaalloissa. Megatrendeillä kuvataan hitaasti muuttuvia ja pitkäkestoisia megailmiöitä. Keskeisimpänä asiana vahvistuu tietoisuus luonnon kestokyvyn murenemisesta, mikä vaikuttaa laajasti moniin muihin ilmiöihin. Ilmastotutkija Alex Steffen on kiteyttänyt nykytilanteen sanomalla, että ihmiskunta ei ole valmis siihen, mitä on jo tapahtunut. Omaan napaan tuijottaminen ja ylikulutus johtavat uusiin kriiseihin ja rapauttavat luottamusta. On kiire tarttua ihmiskunnan hyvinvoinnin haasteisiin sekä liputtaa luonnon, osallisuuden, tasa-arvon ja demokratian puolesta entistä voimakkaammin.

Meillä Heinolan kansalaisopistossa käytiin viimeisten 1,5 vuoden aikana läpi Okka-säätiön kestävän kehityksen sertifiointiprosessi. Tällä matkalla opistomme väki alkoi ymmärtää, että oppilaitoksen vastuullisuus on erittäin laaja ja monisyinen kokonaisuus. Se ulottuu jokaisen työntekijän arkeen, valintoihin, päätöksentekoon ja tulevaisuusajatteluun. Huomasimme, että on tärkeää kohdata, keskustella, osallistua ja osallistaa, jotta käsitys suunnasta on kaikille yhteinen.

Megatrendien ja nykytiedon valossa tulevaisuus näyttää olevan täynnä uhkakuvia. Nämä uhkakuvat saavat meidät huomaamaan, mikä lopulta on tärkeää, ja mitä emme halua menettää. Juuri nyt tarvitaan vaihtoehtoisia tulevaisuuskuvia ja eritoten uskoa siihen, että muutos on mahdollinen. Muutos ei tapahdu sormia napsauttamalla, vaan se tehdään yhdessä arjen valinnoilla. Samalla, kun me kansalaisopistoissa huolehdimme kuntalaisen ja hyvinvoinnin ja osaamisen tarpeista, olemme myös vaikuttamassa siihen, mihin suuntaan maailma ympärillämme muuttuu. Ei riitä, että toimintaa kehitetään vain yksilön hyvinvointi ja oikeudet edellä – tai taloudelliset intressit vahvimpana ohjenuorana. Voisimmeko alkaa tavoitella yksilön hyvinvoinnin lisäksi yhä useammin yhteisöjen ja ympäristön hyvinvointia? Ja miten näkökulman muutos oikeasti näkyy siinä, mihin suuntaan opiston toimintaa kehitämme, millaisia kursseja kuntalaisille tarjoamme ja miten sitoutamme oman väkemme sekä yhteisön ympärillämme muutoksentekijöiksi?

Kansalaisopistoilla on nykytilanteessakin tuhannen taalan paikka toimia muutoksentekijöinä. Yhteiskunnan ja työelämän muutokset edellyttävät jatkuvaa uuden oppimista ja osaamisten tunnistamista. Hyvinvointikäsityksen avartuessa korostuvat elämän laatuun liittyvät seikat, kuten sosiaaliset suhteet, merkitykselliset kokemukset ja kestävät elämäntavat. Nämä ovat kansalaisopistojen toiminnan ydintä, jotka kantavat yli vaikeidenkin aikojen.

Koulutuksella ja sivistyksellä on merkittävä rooli tulevaisuuden rakentajina. Ilman tietoja, taitoja ja yhteyttä muihin emme pysty hahmottamaan ympärillämme tapahtuvia muutoksia ja valitsemaan eettisesti ja ekologisesti kestäviä ratkaisuja. On siis syytä vaalia kansalaisopistojen arvokasta työtä ja uhkakuvista huolimatta – tai paremminkin niitten takia – suunnata katseet yhdessä kohti parempia aikoja.

Teksti: Sirkka Suomi, Heinolan kansalaisopiston rehtori
Kuva: Ilpo Raatikainen

Kansalaisopistot muutosten keskellä

Maailma ympärillämme on muuttunut viimeisten vuosien aikana. Covid-pandemian aikana otimme suuria harppauksia kansalaisopisto-opetuksen digitalisaatiossa. Teknologian hyödyntäminen ja etä-, hybridi- ja verkko-opetus ovat tulleet jäädäkseen ja henkilöstön ja kurssilaisten digitaidot kehittyneet. Korona-aikana olleiden opistojen sulkujen takia menetimme monta erityisosaajaa ja pidettyä opettajaa, koska he työllistyivät muualle. Ukrainan sodan vaikutukset ovat puolestaan olleet alueellisia. Jokihelmen opiston alueella suomen kielen ja kotoutumista edistävien kurssien tarjonta on monipuolistunut ja monikulttuurisuus lisääntynyt taito- ja taideaineissa sekä hyvinvointia edistävillä kursseilla. Yhteistyön henki ja kollegan tukeminen uusin keinoin on ollut vahvuutemme kansalaisopistokentällä suurien muutosten keskellä.

Kuluvaa lukuvuotta varjostavat uhka energiakriisistä ja sähkönjakelun keskeytyksistä sekä kohonneet sähkön ja polttoaineiden hinnat. Nämä vaikuttavat suoraan henkilöstön ja kurssilaisten arkeen sekä kansalaisopiston kursseille osallistumiseen. Opistoissa laaditaan varautumissuunnitelmia mm. sähkönjaon keskeytysten varalle eri toimipisteisiin, mietitään opettajien ajomatkojen reitityksiä sekä yritetään löytää uusia opettajia läheltä opetuspaikkoja. Erityistä huolta aiheuttaa kuntalaisten tiukkeneva taloustilanne ja se, voivatko ihmiset harrastaa ja osallistua maksullisille kursseille. Moni aikuinen on kertonut luopuvansa omasta rakkaasta kurssistaan, jotta perheen lapset ja nuoret voivat osallistua omille vapaan sivistystyön tai taiteen perusopetuksen kursseille. Osassa perheitä myös lasten harrastuksista on jouduttu karsimaan polttoaineiden hintojen nousun myötä, kun kaikilla ei ole varaa kuljettaa lapsia harrastuksiin monesti viikossa. Monet ikäihmisetkin ovat peruneet kurssille osallistumisensa, jotta rahat riittäisivät elämiseen ruoan ja sähkön hintojen noususta huolimatta. Nämä ovat isoja asioita, jotka vaikuttavat ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin pitkällä aikavälillä. Kansalaisopistojen arkeen ne vaikuttavat jo nyt.

Kansalaisopistot uuden aikakauden kynnyksellä

Vuoden 2023 alusta toimintansa aloittavat uudet hyvinvointialueet ja niiden tuottamien palveluiden uudenlainen toteuttamisen malli. Millainen rooli ja tehtävät kansalaisopistoilla on tulevaisuuden sivistys- ja hyvinvointikunnassa jo vuonna 2023 tai vuonna 2030? Millaista yhteistyötä teemme hyvinvointialueiden kanssa? Kenen kanssa meidän on hyvä verkostoitua? Näiden kysymyksen äärellä olemme varmasti Suomen kaikissa kansalaisopistoissa.

Jokihelmen opistossa kansalaisopiston roolia ja tehtäviä on pohdittu eri näkökulmista. Johtokunta hyväksyi kesällä 2022 opistomme uudet arvot ja strategiset tavoitteet vuoteen 2025. Keskeisinä näkökulmina ovat toimintamme ihmiskeskeisyys ja merkityksellisyys. Ihmiskeskeisyyttä tarkastelemme sekä asiakkaan että henkilöstön näkökulmasta. Olemme aidosti kiinnostuneita ihmisten kokemuksista, tarpeista ja toiveista oppia uutta ja kehittyä. Tuotamme personoituja ja oikea-aikaisia kursseja kuntalaisten hyväksi kuuden kunnan alueella ja verkko-oppimisympäristöissä. Jokainen meillä töitä tekevä on oman alansa erityisosaaja ja tärkeä ammattilainen Jokihelmen opiston toiminnan kokonaisuudessa. Henkilöstön hyvinvointi ja hyvä työssäjaksaminen välittyvät kurssilaisille innostavina toteutuksina ja uusina ideoina, hyvänä ilmapiirinä ja arvokkaina kohtaamisina. Myös asianmukaisilla ja terveillä toimitiloilla on iso vaikutus onnistuneeseen lopputulokseen.

Merkityksellisyys syntyy siitä, että tuotamme vapaan sivistystyön opetusta kurssilaisten tarpeisiin ja toiveisiin vastaten. Osallisuus, yhteisöllisyys, vuorovaikutus ja kohtaamiset opiston kursseilla ovat entistä tärkeämpiä. Taiteen perusopetus on tavoitteellista, OPH:n tutkintoperusteiden mukaista eri taiteenalojen opetusta. Opintojen jatkuvuus on tärkeää lapsen ja nuoren taidekasvatuksessa ja elämänsisällöissä. Tuotamme kaikenikäisille kuntalaisille myös monenlaisia kulttuuritapahtumia ja elämyksiä, joita he ovat toivoneet arkensa piristykseksi. Yleisönä oleminen ja taiteesta nauttiminen ovat tärkeitä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Elämänikäinen oppiminen ja yhdessä tekeminen on jokaisen yksilön oikeus ja jokaisella pitää olla mahdollisuus toteuttaa itseään, kehittyä ja saada sisältöä omaan arkeensa. Missiomme on onnistua yhdessä kuntalaisten ja kuntien kanssa.

Jokihelmen opiston visio vuoteen 2025 on tuottaa iloa, hyvinvointia, sivistystä ja elämyksiä kaikenikäisille. Arvomme ovat elämänikäinen oppiminen, kokonaisvaltainen hyvinvointi, ihmisläheisyys ja osallisuus sekä elämyksellisyys ja uuden luominen. Koska osallistuminen vapaan sivistystyön ja taiteen perusopetuksen kursseille on vapaaehtoista, kursseille ilmoittautumiseen tarvitaan jokin henkilökohtainen kipinä. Kursseille tullaan oppimaan uutta omien toiveiden ja tarpeiden mukaan, edistämään omaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia, kokemaan elämyksiä arjen keskellä sekä kohtaamaan ja olemaan vuorovaikutuksessa muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Psykologinen turvallisuus kursseilla korostuu tässä ajassa.

Kansalaisopistot kunnan hyvinvointipalvelujen tuottajina

Kansalaisopistot läpi Suomen ovat aidosti läsnä ihmisten arjessa ja elämässä. Tarjoamme monipuolisia ja laadukkaita oppimis- ja harrastusmahdollisuuksia kulttuurin, sivistyksen, liikunnan ja taiteen eri aloilla kuntien keskustassa ja kylillä. Tuemme kaikenikäisiä opiskelijoita luovuuteen ja persoonallisuuden kasvamiseen sekä tuotamme monialaisia ja laadukkaita kulttuuritapahtumia alueillamme. Elämyksellisyys on yksi vetovoimamme. Kansalaisopistojen vahvuutena on myös henkilöstö, jolta löytyy monialaista osaamista, ammattitaitoa ja asiantuntemusta. Opistoissa on vahvaa pedagogista osaamista ja henkilöstöllä halua kouluttautua jatkuvasti.

Kansalaisopistoissa ihmiset kohdataan aidosti. Saavutettavuus, joustavuus, aktiivisuus ja jatkuva kurssitarjonnan uudistuminen sekä yhteistyö kuntien eri hallintokuntien ja sidosryhmien kanssa on meille tärkeää. Toimimme kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti sekä osallistumme aktiivisesti kuntien, Kansalaisopistojen liiton ja Meri-Pohjolan opistopiirin kehittämishankkeisiin. Moniammatillinen ja eri taiteenalat ylittävä yhteistyö ja innovointi auttavat meitä menestymään yhdessä ja reagoimme yhteiskunnalliseen kehitykseen ja ympärillä tapahtuviin muutoksiin aktiivisesti. Monipuolisen osaamisen ja verkostojen ansiosta myös tulevaisuudenuskomme on vahva. Siksi kansalaisopistot ovat merkittäviä kunnan sivistys- ja hyvinvointipalvelujen tuottajia ja kehittäjiä. Lisäämme kiistatta alueen elinvoimaisuutta, viihtyvyyttä ja vetovoimaa.

Pidetään yhteyttä!
Anu Hultqvist, Jokihelmen opiston rehtori ja KOL:n 1.varapuheenjohtajan varahenkilö

Tässä vaiheessa syksyä saamme opistoissa jo jonkinlaisen kuvan siitä, mitkä kurssit toteutuvat ja mitkä eivät. Kurssien suunnittelu alkaa jo aikaisin keväällä, jolloin opettajalla pitäisi olla kädessään jonkinmoinen kristallipallo, josta näkisi tulevan lukuvuoden: sen mitä maailmalla tapahtuu, miten ihmiset ottavat mitkäkin kurssit vastaan ja uskaltavatko he ylipäätään vielä edes kursseille lähteä.

Olemme keväällä tuntosarvet pystyssä pohtiessamme, millainen kurssi ensi syksynä tai talvena vetoaisi opiskelijoihin ja miten saisimme jonkin uuden mielenkiintoisen kurssin alkamaan. Onko kyseessä kenties jokin uusi tai vanha tekniikka, joka nousee taas pinnalle? Tai mikä kurssi kannattaisi ehkä poistaa valikoimasta tai laittaa hetkeksi pienelle tauolle?

Syyslomien aikaan saamme jo ensimmäisiä merkkejä siitä, miten kevään suunnitelmat ovat onnistuneet, vaikka kaikki syksyn kurssit eivät ole vielä alkaneetkaan. Olen pannut ilolla merkille, että varsinkin koko lukuvuoden kestävät kurssit ovat käynnistyneet tänä syksynä hienosti. Kursseilla ei ole vielä ihan yhtä paljon väkeä kuin ennen koronaa, mutta nyt ollaan taas hyvässä vauhdissa. On ollut myös ilo huomata – ainakin täällä omassa opistossani – että käsityön kursseille on ilmoittautunut myös ihan uusia opiskelijoita: niitä, jotka eivät ole koskaan käyneet millään opiston kursseilla.

Juuri viime viikolla kuulin yhden aikuisopiskelijani sanovan, että tämä on hänen ensimmäinen kansalaisopiston kurssinsa, mutta ei varmastikaan viimeinen. Toinen opiskelija taas totesi, että tämä on hänen kolmas kertansa tällä samalla kurssilla. Hän sanoi oppivansa kurssilla aina jotakin uutta ja tulevansa seuraavallekin kurssille, jos sellainen järjestetään. Ja opin muuten minäkin taas uutta oppilaaltani tasosaumureiden langoituksesta, kun opetin viime viikonloppuna ompelua lyhytkurssilla!

Kurssit ovat tärkeitä hetkiä opiskelijalle monella tapaa. Tekemisen ja taitojen oppimisen lisäksi kursseilla keskustellaan päivän polttavista asioista, olivat ne sitten paikallisia tai maailmanlaajuisia. Monet, varsinkin nuoret äidit, haluavat myös omaa aikaa ja hyvät tilat harrastuksilleen. Osa opiskelijoista tulee taas kurssille tapaamaan toisia ihmisiä ja vaihtamaan kuulumisia käsitöiden tekemisen lomassa. Välillä keskustellaan hyvinkin henkilökohtaisista asioista ja eletään yhdessä jokaisen kurssilaisen rinnalla, ilossa ja surussa.

Opistot tekevät tärkeää työtä järjestäessään erilaisia kursseja kaikenikäisille opiskelijoille. Ja vaikka meillä ei kädessä sitä kristallipalloa olekaan, yritämme kurssien suunnittelussa aina ajatella alueen ihmisiä ja heidän toiveitaan ja tarpeitaan. Kansalaisopiston kurssit ovat tärkeä voimavara monelle ihmiselle ja iso osa heidän hyvinvointiaan.

Näinä aikoina opistoissa vietetään syyslomaa, joten voin täydellä sydämellä toivottaa rentouttavaa syyslomaa opiskelijoille ja opistoväelle!

Teksti ja kuva: Tuija Juppo, tekstiilityön opettaja, Lapuan kansalaisopisto ja taidekoulu

Lukuvuoden alku merkitsee meillä oppilaitoksissa uuden käynnistymistä; uusia työntekijöitä, uusia kursseja, uusia opiskelijoita. Tämä lukuvuoden alku merkitsee luultavasti myös jonkinlaista uudelleen heräämistä pandemiavuosien jälkeen. Vantaan aikuisopistossa osalle kursseista ilmoittautuminen avautui ensimmäistä kertaa historiassa jo ennen kesälomia. Toki joukossa on kursseja, jotka odottavat vielä lisää ilmoittautujia, mutta todella moni kursseista on jo täynnä! Tämä kertoo mielestäni siitä, että kurssilaisemme ovat innokkaina tulossa kursseillemme.

Myös maailmalla on herätty. Terveisinä omalta 6 viikon lomamatkaltani voin sanoa 7 lennon, 7 lentokentän ja 8 kaupungin jälkeen, että ihmiset liikkuvat jälleen. Kahtena pandemiakesänä matkailijoita on näkynyt todella vähän, ja esimerkiksi lentokentillä on ollut varsin hiljaista. Eipä ole enää! Vierailin isoissa ja pienissä paikoissa, ja kaikissa riitti väkeä ja elämää. Miten ihmiset näyttivätkään nauttivan elosta ja olosta, ja miten mukavalta tuntuikaan olla taas sykkeessä mukana! Paitsi, että esimerkiksi Firenzen turistitungos ei nyt niin kovin nautittavaa ollut.

Eipä ollut enää tänä kesänä hotellien aamiaishuoneessa kertakäyttöhanskoja tai maskinkäyttöpakkoa. Vielä viime kesänä osassa hotelleista aamiaisella näkyi mitä kekseliäimpiä ratkaisuja ihmisten liikkumisen ja lähikontaktien välttämiseksi. Tänä kesänä käsidesi taisi olla ainoa pandemiasta jäljelle jäänyt asia. Viime kesänä käsidesiä suorastaan pakotettiin ottamaan esimerkiksi kaupoissa – tänä kesänä kaikissa kauppaliikkeissä ei enää edes ollut tarjolla käsidesiä.

Toivon sydämestäni, että lopultakin pandemia menettää voimaansa ja merkittävyyttänsä. THL:stä on jo annettu lausuntoja, että pandemia on muuttunut endemiaksi – siis virusta esiintyy kaikkialla maailmassa jatkuvasti ja vaihtelevalla ilmaantuvuudella. Tähän meidän on vain sopeuduttava. Juuri tähän viittaan aloituksellani “Uskalla elää!”. Emme voi jäädä viruksen vangeiksi, vaan elämän täytyy jatkua. Vaikka pandemiakesien matkailu on osittain tuntunut oudolta ja ehkä pelottavaltakin, olen kuitenkin iloinen, että olen lähtenyt – uskaltanut.

Pandemia on kaikesta huolimatta tuonut monia hyviäkin asioita. Hygieniaan ja toimintatapoihin kiinnitetään entistä enemmän huomiota, sairaana ihmisten joukossa liikkumista vältetään, puhumattakaan teknologisista edistymisistä. Moni meistä on ehkä oppinut myös arvostamaan uudella tavalla sosiaalista kanssakäymistä ja ihmisten tapaamista. Kotimaisen tuotannon suosiminenkin on ollut monelle pandemian mukanaan tuoma ajattelutapa.

Lukuvuoden alku pandemian muuttuessa endeemiseksi onkin mielenkiintoista aikaa. Kukaan ei osaa ennustaa muuta, kuin että viruksen ilmaantuvuudessa tulee olemaan kausivaihtelua. Tämä varmasti tarkoittaa sitä, että opistojenkin arjessa virus vielä näyttäytyy monesti. Jospa kuitenkin alkava lukuvuosi näyttäisi jo enemmän tavalliselta flunssavuodelta. Joka tapauksessa meidän täytyy uskaltaa toimia.

Kun elämässä sattuu jotakin suurta, mullistavaa ja peruuttamatonta, se saa miettimään syvemmin omaa elämää. Tänä kesänä olen miettinyt paljon sitä, mikä tekee elämän elämisen arvoiseksi, mistä nautin, missä tärkeysjärjestyksessä asiat elämässäni ovat ja miten haluaan elää.

Olen tulossa siihen tulokseen, että vaikka opistotyö onkin tärkeää, en halua menettää yöuniani työasioiden takia. En halua kokea sietämätöntä stressiä työasioista – elämässä on paljon tärkeämpiä ja suurempia asioita. Haluan myös nauttia työstäni (niin kuin ennenkin suurimmaksi osaksi) ja tehdä sitä ilolla. Haluan elää niin, että missään vaiheessa ei tarvitsisi katua mitään – tehtyjä tai tekemättömiä asioita. Uusi lukuvuosi on taas tässäkin suhteessa tavallaan uusi alku. Moni asia voi ahdistaa tai pelottaa, mutta meidän on uskallettava elää!

Teksti ja kuva: Petri Vahtera, Vantaan aikuisopiston rehtori

Puheenvuoro Kansalaisopistojen liiton Tammiseminaarissa 27.1.2022

Sulevi Riukulehto
Aluehistorian ja kulttuuriperinnön tutkimusjohtaja
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Koko 2000-luvun olemme eläneet rakenteiden tarkastelun aikaa. Menossa on itsenäisyyden ajan rajuin organisaatioiden rakenteellinen muutos. Se käynnistyi oikeastaan jo 1990-luvun alkupuolella, kun maahamme luotiin uudeksi väliportaan yksiköksi maakunnat (1994) ja läänit lakkautettiin (2009). Kuntarajojen tarkastelu sai osakseen suurinta julkista huomiota vuosituhannen ensimmäisellä kymmenellä. Paras-prosessina käynnistettiin myös valtioviranomaisen väliportaan hallinnonuudistus – se synnytti muun muassa avit ja ely-keskukset.

Paljon on puhuttu muistakin rakenteista – esimerkiksi oppilaitoksista: tehtiin esimerkiksi yliopistojen rakenneuudistus, jota hehkutettiin paperilla peräti vuosisadan korkeakoulu-uudistukseksi. Toki kaikki tietävät, että nykyisen yliopistoverkon muodostaminen 1960-luvulla oli ihan eri mittakaavan ponnistus, samoin ammattikorkeakoulujen muodostaminen 1990-luvulla. Mutta toinen oli vuosisatakin.

Paljon pienemmälle huomiolle jäi vapaan sivistystyön kehittämisohjelma, joka käynnistyi jo parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän asettamisesta 2001-vuonna. Tästäkin uudistuksesta piti tulla veretseisauttava mullistus, jossa rahoitus uudistetaan ja kokonaisia oppilaitosmuotoja pyyhitään pois. Niin ei käynyt.

Rakenteellisten uudistusten viimeisin virstanpylväs saavutettiin viime viikonloppuna, kun Suomeen valittiin ensimmäiset hyvinvointialueiden aluevaltuustot. Vaaleja edelsi monivaiheinen, noin 15 vuoden valmistelu, jonka kuluessa suomen kieleen tehokkaasti vakiinnutettiin hyvinvointi-sanaa, mutta sen uudessa, entistä kapeammassa merkityksessä: hyvinvointia synonyyminä sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen kokonaisuudelle eli niin sanotulle perusturvalle.

Ihmisen hyvinvointi ei tietenkään ole näin kapeaa: on myös kulttuurista ja sivistyksellistä hyvinvointia. Hyvinvointivaltion rakentamiseen kuuluivat sen ensimmäisessä vaiheessa muun muassa kirjasto- ja koululaitosten sekä poliittisten kansalaisoikeuksien kehittäminen. Vasta sitten rakennettiin kattavien ja tasa-arvoisten terveys- ja sosiaalipalvelujen verkko ja viimeisenä kulttuuripalvelut. Kulttuurinen hyvinvointi oli erityisesti suomalaista hyvinvointivaltion tulkintaa: meillä hyvinvointivaltion ajatukseen sisällytettiin 1970-luvulla myös oikeus kulttuuripalveluihin, joka näkyi alueellisten teatterien, museoiden, orkestereiden ja taidemuseoiden verkkona.

Tässä oli vain pintaraapaisu viime vuosikymmenten aluerakenteiden muutoksiin. Kokonaisuus on ollut niin monimutkainen, että sen kaikki käänteet eivät mahtuisi lyhyeen luentoon. Yhtä kaikki pintaraapaisukin riittää muistuttamaan, että aivan kuten hyvinvointi, myös alueet ovat paljon enemmän kuin sosiaali- ja terveystoimialat. Hyvinvointialueiden hallinnossa tuskin voidaan onnistua, jos tätä alueiden muuta olemusta ei oteta huomioon.

—

Olen sivistyksen äänenkannattaja. Sivistys on enemmän kuin tieto tai viisaus. Yleisimmässä merkityksessään sillä viitataan yksilön henkiseen kehittyneisyyteen tai kypsyyteen. Sivistystä voidaan kerryttää omaksumalla tietoja ja taitoja. Korkeimpana tai syvimpänä sivistyksenä pidetään yleensä sellaista laaja-alaista ymmärrystä, jota ei voi hankkia pelkästään kirjoista.

Suomen kielessä sivistyksellä voidaan tarkoittaa yksilön henkistä kehittyneisyyttä, kuten käytöstapoja ja olemusta. Mutta yksilön sivistyksen lisäksi voidaan puhua myös yleisemmästä sivistyksestä: esimerkiksi kansakunnan sivistyksestä, sivistysvaltiosta tai jopa vielä laajemmin länsimaalaisesta sivistyksestä.

—

Oma pohjoismainen erikoisuutensa on vapaa sivistystyö: kansalaisopistojen, kansanopistojen, opintokeskusten, kesäyliopistojen ja liikuntaopistojen puitteissa harjoitettu itsensä sivistäminen.

Olen myös vapaan sivistystyön äänenkannattaja.

Kaikki viisaus ei ole valtiossa. En usko, että sivistys voidaan vyöryttää julkisen koulujärjestelmän vesiputouksesta kaikkialle. Kaikki taimet voidaan kastella, mutta kaikki eivät kasva.

On sellaisia koulutustarpeita ja syvällistäkin tiedonjanoa, joihin julkinen koulujärjestelmä ei voi vastata. Ihmiset haluavat harrastaa ja sivistyä. He haluavat pelata palloa, maalata tauluja ja laittaa kasvisruokaa. On hienoa, että harrastetoimintaa voidaan tehdä asiantuntijan johdolla.

Aktiivinen kansalaisuus synnyttää jatkuvasti uusia tarpeita. Tulee uusia oppeja ja ilmiöitä. Vapaa sivistys vastaa ketterästi muutoksiin. Kiinnostaako oman järvesi kunto, kokemuksellinen kotiseututeoria, ekologinen verotus tai kokoustekniikka? Mihin tahansa teemaan voi perustaa opintoryhmän. Jos kavereillakin riittää kiinnostusta, tietoja voi syventää luennoilla ja opintojaksoilla avoimeen yliopisto-opetukseen asti. Sekin onnistuu vapaassa sivistystyössä. Tämä on todellista sivistyksellistä hyvinvointia.

Usein vapaa sivistystyö on erittäin kunnianhimoista. Se voi johtaa ammattitutkintoon esimerkiksi kansanopistossa. Silloin kyse on lähtökohtaisesti sellaisesta opintokokonaisuudesta, jota ei ole ollut tarjolla virallisessa koulujärjestelmässä, mutta jota kentällä kysytään.

Vapaa sivistystyö on notkea. Se kääntyy ketterästi sinne, mistä huuto kuuluu. Tämä pätee myös avoimeen yliopisto-opetukseen. Vapaan sivistystyön oppilaitokset pystyvät tuomaan näitä tärkeitä opintoja sinne, missä niitä tarvitaan – pienillekin paikkakunnille. Vapaa sivistystyö on alueellisen tasa-arvon kannalta arvokasta työtä.

Monimuotoista sivistystoimintaa kannattaa tukea. Aktiiviset ihmiset pysyvät terveempinä, he virkistävät maailmaa oppimillaan taidoilla. Vapaan sivistystyön opiskelijat ovat erittäin motivoituneita, koska heitä kannustaa opintoihinsa oma, sisäinen palo. He eivät ole oppivelvollisia. Kukaan ei pakota sivistymään, mutta kaikilla on siihen mahdollisuus.

Ammatilliset tutkinnot olivat pitkään harvinaisia. Vielä sotien jälkeen työelämässä oli paljon ihmisiä, joilla ei ollut edes päästötodistusta. Niissä oloissa kansalais- ja työväenopiston kurssitodistus saattoi olla työmarkkinoilla ratkaiseva paperi. Yhä tänä päivänä on erikoistaitoja, joiden osoittamisessa kansalaisopisto osoittaa voimansa.

Kansalaisopistot ovat suurin ja alueellisesti kattavin vapaan sivistystyön saralla toimiva oppilaitosmuoto. Siksi niillä on erityisen suuri merkitys sivistyksellisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

—

Tämän tammiseminaarin piti olla Seinäjoella.

Siksi valmistauduin tähän puheeseeni palauttamalla mieleeni, mitä näkökulmia sivistykselliseen hyvinvointiin on löydettävissä Seinäjoen kansalaisopiston vaiheista. Tutkimusryhmäni Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa kokosi vuonna 2015 Seinäjoen kansalaisopiston 70-vuotisjulkaisun: Parempaa elämää. Otan siitä muutaman noston.

Ensin jotakin kansalaisopiston opiskelijoista:

Heidän kuvaansa luonnosteli Seinäjoen työväenopiston ja kansalaisopiston näkyvin vaikuttaja rehtori Toivo Mäki (rehtorina 1955–1991). Toivo Mäki tarkkaili opistolaisia tutkijan ja ajattelijan analyyttisellä silmällä jo 1960-luvulla. Hänen laatimassaan opistolaisen muotokuvassa näkyy silloista kasvatustieteellistä ajattelua leimannut behavioristinen ja psykometrinen ote. Mäki tarkasteli opistolaisen profiilia kahdeksalla eri ulottuvuudella (ikä, lahjakkuus, suuntautuneisuus, kiintymys, ihmissuhteet, persoonallisuuden pysyvyys, henkisyys ja aktiivisuus).

Mäen havaintojen mukaan opistolaiset eivät eronneet paljon ihmisistä yleensä, mutta erityispiirteitä kuitenkin oli: heillä oli laajempi ihmissuhdeverkosto, mutta heidän arkensa oli kapeampi, heidän älykkyytensä oli jonkin verran keskimääräistä korkeampi (108), kiintymyssuhteiltaan he olivat jonkin verran alistuvia, heidän henkisyytensä oli keskimääräistä korkeammalla tasolla ja viettisidonnaisuus oli pienempi. Mäki pohti myös sitä mahdollisuutta, että opiskelulla kompensoidaan ihmissuhteissa koettuja turhautumia. Huomattavin ero oli vireystilassa: opistoon hakeutui keskimääräistä aktiivisempia ja energisempiä ihmisiä.

Opistolaisen muotokuva 1960-luvulta saattaa vaikuttaa kömpelöltä ja osin huvittavaltakin, mutta se on ymmärrettävä oman aikansa kasvatuspsykologian kehyksessä. Behaviorismi ja psykometriikka olivat ihmistieteiden uusinta uutta.

Sittemmin Mäki kehitti ajatuksiaan kauas kankean psykometriikan yli aikuisopiskelun yleisempään problematiikkaan, ja tuloksena oli lisensiaatintyö vuonna 1972 ja lopulta väitöskirja opetuksen yhteissuunnittelusta työväen- ja kansalaisopistoissa, 1977. Silloin korostui tyystin toisenlainen tulokulma: oppija nähdään tavoitteellisena tiedon vastaanottajana, käsittelijänä, tuottajana ja tulkitsijana, joka tavoittelee ammattipätevyyttä ja itsekasvatusta.

Näin kansalaisopisto tarjosi mahdollisuuden opilliseen hyvinvointiin, joka välillisesti kohensi myös sosiaalista tilaa. Olemme tämän alustuksen otsikon ytimessä.

—

Mekin selvitimme kansalaisopiston opiskelijoiden profiilia 2010-luvun puolivälissä. Opiskelijat mainitsivat virikekeskusteluissaan kolmisenkymmentä syytä osallistua kansalaisopiston kursseille. Niissä erottui kymmenen luokkaa, joissa edelleen hahmottui kolme yhdistävää päämotiivia. Kaikissa on myös hyvinvoinnillinen merkitys.

Ensimmäinen syy kansalaisopistossa opiskeluun on osallisuus. Opistosta haetaan seuraa, hyväksyntää ja samanhenkistä yhteisöä. Aina ei jaksa laulaa yksin suihkussa. On tärkeää löytää muita samoista asioista kiinnostuneita – vaikkapa kielestä ja kulttuurista. Niiden opiskelijat voivat olla hyvin eritaustaisia. Samoin on tärkeää kohdata vertaisiaan: kansalaisopisto yhdyttää ikäihmiset ikäihmisiin tai maahanmuuttajat maahanmuuttajiin.

Toinen päämotiivi on oppiminen: tiedonhalu ja itsensä kehittäminen. Kurssilla voi kokeilla ja oppia jotakin uutta, vetreyttää vanhoja taitoja tai ylläpitää jo opittua. Tiedonhaluinen voi edetä haluamaansa tahtiin. Tarvittaessa osaamistaan voi syventää vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Kolmas opiskeluun ohjaava syy on tekemisenhalu. Sekin kuuluu sivistykselliseen hyvinvointiin. Ihminen haluaa nähdä omien kättensä jäljen. Tekeminen on mielekästä itsessään. Työ halutaan saada valmiiksi, ja se halutaan tehdä itselle sopivaksi. Tekemisellä voi olla myös välillinen merkitys: kurssilla tehdään tarvekalu, vaate, koru tai esine tai kohennetaan kuntoa.

Osallistumismotivaatiota ylläpitää se, että kansalaisopistossa kukaan ei tule sanomaan, mitä pitää tehdä. Jos kurssi ei miellytä, sieltä voi jäädä pois. Osallistuminen on avain seikkailuun. Kurssilla saattaa olla koko loppuelämän kestävä vaikutus. Tämäkin yhdistää koko vapaan sivistystyön kenttää.

—

Kansalaisopistoissa on vain vähän päätoimisia opettajia. Suurin opetuksen henkilöresurssi ovat tuntiopettajat. Heidän käsityksiään ja tuntemuksiaan ei juuri ole selvitetty. Me halusimme kurkistaa siihenkin laatikkoon.

Virikeaineiston perusteella kansalaisopiston opettajat näkevät työnsä sivistystehtävänä, jossa olennaisin piirre on monimuotoisuus: kaikenlaisen osaamisen vahvistaminen. Perinteinen kateederiopetus ei ole kovinkaan keskeisessä osassa. Kuten eräs opettaja kiteytti: ”Mun tehtävä ei oo opettaa. Mun tehtävä on yllyttää.”

Kun tuntiopettajia pyydettiin kuvaamaan kansalaisopistoa valitsemallaan kuvalla, saatiin värikäs galleria: iloiset ihmiset, eri-ikäisten ihmisten kohtaaminen, kädentaidot eri muodoissaan sekä Seinäjoen kansalaisopiston oranssinsävyinen logo, jossa on puu oksistoineen. Kansalaisopistoa verrattiin myös ryijyyn, jossa on monenlaisia lankoja ja värejä toisiinsa kietoutuneina.

Tuntiopettajaksi ajaudutaan suunnittelematta tai lisäansioiden houkuttamana mutta myös hakeudutaan tarkoituksellisesti. Muuhun opetustyöhön verrattuna houkuttavia tekijöitä ovat työn itsenäisyys, ihmisläheisyys ja vuorovaikutteisuus. Näiltä osin työ kansalaisopistossa on jotain ihan muuta kuin oppivelvollisuuskoulussa. Kansalaisopiston kurssille kukaan ei tule käskyttämään, mitä ja miten tehdään. Rehtori tai opetussuunnitelma ei tekemisiä kahlitse – ministeriöstä puhumattakaan. Asiat sovitaan opiskelijoiden kanssa yhdessä. Työ on vuorovaikutteista – yhdessä kasvamista. Juuri niin kuin vapaan sivistystyön pitääkin olla.

Tietenkään opetus kansalaisopistossa ei ole pelkkää aurinkoa. Toisessa vaakakupissa ovat monenlaiset epävarmuustekijät. On taloudellista ja työn arvostukseen liittyvää epävarmuutta. Työ ei jatku, ellei kurssia panna tarjolle tai jos kurssille ei ilmoittaudu opiskelijoita. Vapaa sivistys vastaa alhaaltapäin kuuluvaan huutoon. Kuitenkin opettajat suhtautuvat tulevaisuuteen myönteisesti ja ovat työhönsä tyytyväisiä.

—

Vielä yksi tulokulma kansalaisopistoon on sen alueellinen merkitys. Kansalaisopistot tasa-arvoistavat sivistyksellistä hyvinvointia tuomalla opiskelumahdollisuudet lähelle ihmistä – myös maaseudulle. Ylläpitäjätyypistä riippumatta kansalaisopistojen toiminta ylittää kuntien rajat.

Seinäjoen työväenopiston ja kansalaisopiston toiminta on aina ollut ylikunnallista. Sen toimilupa-alueeseen sisältyy nykyään viisi entistä kuntaa: Seinäjoen maalaiskunta, Peräseinäjoki, Nurmo ja Ylistaro ovat kukin päätyneet omia reittejään osaksi Seinäjoen kaupunkia. Sitä ennen ne tekivät opistossa tiivistä alueellista yhteistyötä vuosikymmenten ajan – Ylistaroa lukuun ottamatta.

Tuskin millään alalla kuntarajat ylittävä yhteistyö meni yhtä lähelle käyttäjää kuin kansalaisopistossa. Se on koskettanut kymmeniätuhansia alueen asukkaita heidän arjessaan kolmen sukupolven aikana. Se on ollut yksi vahvimmin Seinäjoen lähiseutua yhteen liimaava tekijä. Se ei ole ollut toteutuneiden kuntaliitoksien harkittu kokeilualusta, mutta se on valmistanut ihmisiä tulevan kuntayhteistyön suuntaan yksilötasolla.

Kansalaisopistojen alueellisuudessa on pari huomionarvoista piirrettä: Vaikka kansalaisopistojen toimilupiin on kirjattu toiminnan maantieteellinen alue, tämä ei suinkaan rajoita opiskelijoiden osallistumisoikeutta eikä heikennä heistä maksettavia valtionosuuksia. Toimiluvan aluemäärittely kuvaa opetuksen pääasiallista sijoittumista. Oppilaitokset voivat järjestää opetusta myös varsinaisen toimialueensa ulkopuolella. Vielä tärkeämpää on valinnanvapauden toteutuminen alhaalta ylöspäin: opiskelijaksi voi aina hakeutua mihin tahansa oppilaitokseen. Opiskelijat äänestävät itse jaloillaan, missä haluavat opintojaan suorittaa, ja näin on myös lainsäätäjä tarkoittanut.

Niinpä Nurmon ja Peräseinäjoen asukkaat osallistuivat Seinäjoen kansalaisopiston toimintaan Seinäjoella jo ennen vuoden 1967 yhteistoimintasopimuksia. 1970-luvun puolivälin raportoinnin mukaan opiskelijoista 17 % osallistui opetukseen Nurmossa, 11,5 % Peräseinäjoella ja 71,5 % Seinäjoella.

Kuntarajojen ylittäminen on tuttu ilmiö muissakin kansalaisopistoissa. Ymmärrettävästi eniten opiskelijoita tulee naapurikunnista: lähelle on helppo matkustaa. Kauempaa tulevien opiskelijoiden lukumäärä on kuitenkin ollut kasvava. Ihmiset ovat entistä liikkuvampia, kulkuyhteydet ovat paremmat, ja yhä useammalla on käytössä oma auto. Liikkuvuuden kasvu näkyy opiskelijoiden asuinpaikkatilastoissa myös Seinäjoella. Kahdessa vuosikymmenessä kuntarajat ylittävien opiskelijoiden lukumäärä kasvoi noin sata prosenttia vuoteen 2015 mennessä, vaikka samaan aikaan toteutettiin myös edellä mainitut kuntaliitokset.

—

Vapaa sivistystyö pohjautuu grundtvigilaiseen kansansivistyksen ideaan. Se vastaa alhaalta kansalaisista ylöspäin nouseviin tarpeisiin, erotukseksi viranomaisjohtoisesta koulu- ja kasvatusjärjestelmästä. Se on nimenomaan vapaata. Se ei perustu keisarin mahtikäskyyn tai ohjaukseen vaan oman viiteryhmän työntöön. Tätä toimintaa ei tarvita, jos paine alhaalta loppuu.

Aika ajoin valtiovalta on halunnut entistä enemmän ohjata tai jopa määrätä, mitkä ovat kullekin vapaan sivistystyön muodolle sopivimpia toimintatapoja. Opetusministeriö on asettanut niin sanottuja suuntaviivoja, joiden mukaista toimintaa mieluiten rahoitetaan. Nurinkurinen ajatus.

Vapaan sivistyksen oppilaitokset eivät ole lähtökohdiltaan valtion palveluksessa. Sivistystyöllä on omat tausta- ja sidosryhmänsä, oma jäsenkuntansa ja omat toimintapykälänsä. Jokainen vapaan sivistystyön toimija ymmärtää kyllä itse, miksi se on olemassa ja mitä sen on tarkoituksenmukaisinta tehdä.

Vaikka kunnat ovat näkyviä kansalaisopistojen taustayhteisöjä, jokaisella kansalaisopistolla (kansanopistolla, kesäyliopistolla, opintokeskuksella ja liikunnan koulutuskeskuksella) on oma ympäristönsä, joka tekee juuri sen toiminnan mielekkääksi. Kaikilla on – ainakin alkuvaiheessa ollut – omat tarpeensa ja tulisieluiset aktivistinsa, joiden näkyyn ne haluavat vastata. Vapaan sivistystyön kehittäjien pitää huolehtia siitä, että tällä arvokkaalla työllä on riittävät ja kestävät toimintaedellytykset, jotta kansalaisopistot voivat tulevaisuudessakin tarjota omaehtoista sivistyksellistä hyvinvointia suomalaisille.