kansalaisopistot

Kansalaistaidot ovat kaikkien kansalaisten jokapäiväisessä elämässä tarvitsemia taitoja. Ne liittyvät toimimiseen yhteiskunnan jäsenenä, omien asioiden hoitamiseen ja jopa eloonjäämiseen ja elämänsuojeluun. Ei ole kuitenkaan olemassa vakiintunutta määritelmää sille, mitkä osaamiset kuuluvat kansalaistaitoihin. KoL:n Kansalaistaidot kunniaan -hankkeessa on selvitetty erilaisia käsityksiä kansalaistaidoista ja nyt on tarkoitus luoda opistojen kanssa yhdessä määritelmä uusille, tämän päivän kansalaistaidoille, joita voi opiskella kansalaisopistoissa ympäri Suomen.

Webinaarissa esitellään KoL:n selvitystyön tuloksia ja määritellään yhdessä Kansalaistaito-käsitettä ja sen alle kuuluvia taitoja ja osaamisia.

Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilökunnalle.

Webinaari on osa KoL:n Kansalaistaidot kunniaan hanketta.

Lisätiedot
järjestösuunnittelija Henri Piirainen
henri.piirainen@kansalaisopistojenliitto.fi / 044 761 0700

Kansalaisopistot muutosten keskellä

Maailma ympärillämme on muuttunut viimeisten vuosien aikana. Covid-pandemian aikana otimme suuria harppauksia kansalaisopisto-opetuksen digitalisaatiossa. Teknologian hyödyntäminen ja etä-, hybridi- ja verkko-opetus ovat tulleet jäädäkseen ja henkilöstön ja kurssilaisten digitaidot kehittyneet. Korona-aikana olleiden opistojen sulkujen takia menetimme monta erityisosaajaa ja pidettyä opettajaa, koska he työllistyivät muualle. Ukrainan sodan vaikutukset ovat puolestaan olleet alueellisia. Jokihelmen opiston alueella suomen kielen ja kotoutumista edistävien kurssien tarjonta on monipuolistunut ja monikulttuurisuus lisääntynyt taito- ja taideaineissa sekä hyvinvointia edistävillä kursseilla. Yhteistyön henki ja kollegan tukeminen uusin keinoin on ollut vahvuutemme kansalaisopistokentällä suurien muutosten keskellä.

Kuluvaa lukuvuotta varjostavat uhka energiakriisistä ja sähkönjakelun keskeytyksistä sekä kohonneet sähkön ja polttoaineiden hinnat. Nämä vaikuttavat suoraan henkilöstön ja kurssilaisten arkeen sekä kansalaisopiston kursseille osallistumiseen. Opistoissa laaditaan varautumissuunnitelmia mm. sähkönjaon keskeytysten varalle eri toimipisteisiin, mietitään opettajien ajomatkojen reitityksiä sekä yritetään löytää uusia opettajia läheltä opetuspaikkoja. Erityistä huolta aiheuttaa kuntalaisten tiukkeneva taloustilanne ja se, voivatko ihmiset harrastaa ja osallistua maksullisille kursseille. Moni aikuinen on kertonut luopuvansa omasta rakkaasta kurssistaan, jotta perheen lapset ja nuoret voivat osallistua omille vapaan sivistystyön tai taiteen perusopetuksen kursseille. Osassa perheitä myös lasten harrastuksista on jouduttu karsimaan polttoaineiden hintojen nousun myötä, kun kaikilla ei ole varaa kuljettaa lapsia harrastuksiin monesti viikossa. Monet ikäihmisetkin ovat peruneet kurssille osallistumisensa, jotta rahat riittäisivät elämiseen ruoan ja sähkön hintojen noususta huolimatta. Nämä ovat isoja asioita, jotka vaikuttavat ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin pitkällä aikavälillä. Kansalaisopistojen arkeen ne vaikuttavat jo nyt.

Kansalaisopistot uuden aikakauden kynnyksellä

Vuoden 2023 alusta toimintansa aloittavat uudet hyvinvointialueet ja niiden tuottamien palveluiden uudenlainen toteuttamisen malli. Millainen rooli ja tehtävät kansalaisopistoilla on tulevaisuuden sivistys- ja hyvinvointikunnassa jo vuonna 2023 tai vuonna 2030? Millaista yhteistyötä teemme hyvinvointialueiden kanssa? Kenen kanssa meidän on hyvä verkostoitua? Näiden kysymyksen äärellä olemme varmasti Suomen kaikissa kansalaisopistoissa.

Jokihelmen opistossa kansalaisopiston roolia ja tehtäviä on pohdittu eri näkökulmista. Johtokunta hyväksyi kesällä 2022 opistomme uudet arvot ja strategiset tavoitteet vuoteen 2025. Keskeisinä näkökulmina ovat toimintamme ihmiskeskeisyys ja merkityksellisyys. Ihmiskeskeisyyttä tarkastelemme sekä asiakkaan että henkilöstön näkökulmasta. Olemme aidosti kiinnostuneita ihmisten kokemuksista, tarpeista ja toiveista oppia uutta ja kehittyä. Tuotamme personoituja ja oikea-aikaisia kursseja kuntalaisten hyväksi kuuden kunnan alueella ja verkko-oppimisympäristöissä. Jokainen meillä töitä tekevä on oman alansa erityisosaaja ja tärkeä ammattilainen Jokihelmen opiston toiminnan kokonaisuudessa. Henkilöstön hyvinvointi ja hyvä työssäjaksaminen välittyvät kurssilaisille innostavina toteutuksina ja uusina ideoina, hyvänä ilmapiirinä ja arvokkaina kohtaamisina. Myös asianmukaisilla ja terveillä toimitiloilla on iso vaikutus onnistuneeseen lopputulokseen.

Merkityksellisyys syntyy siitä, että tuotamme vapaan sivistystyön opetusta kurssilaisten tarpeisiin ja toiveisiin vastaten. Osallisuus, yhteisöllisyys, vuorovaikutus ja kohtaamiset opiston kursseilla ovat entistä tärkeämpiä. Taiteen perusopetus on tavoitteellista, OPH:n tutkintoperusteiden mukaista eri taiteenalojen opetusta. Opintojen jatkuvuus on tärkeää lapsen ja nuoren taidekasvatuksessa ja elämänsisällöissä. Tuotamme kaikenikäisille kuntalaisille myös monenlaisia kulttuuritapahtumia ja elämyksiä, joita he ovat toivoneet arkensa piristykseksi. Yleisönä oleminen ja taiteesta nauttiminen ovat tärkeitä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Elämänikäinen oppiminen ja yhdessä tekeminen on jokaisen yksilön oikeus ja jokaisella pitää olla mahdollisuus toteuttaa itseään, kehittyä ja saada sisältöä omaan arkeensa. Missiomme on onnistua yhdessä kuntalaisten ja kuntien kanssa.

Jokihelmen opiston visio vuoteen 2025 on tuottaa iloa, hyvinvointia, sivistystä ja elämyksiä kaikenikäisille. Arvomme ovat elämänikäinen oppiminen, kokonaisvaltainen hyvinvointi, ihmisläheisyys ja osallisuus sekä elämyksellisyys ja uuden luominen. Koska osallistuminen vapaan sivistystyön ja taiteen perusopetuksen kursseille on vapaaehtoista, kursseille ilmoittautumiseen tarvitaan jokin henkilökohtainen kipinä. Kursseille tullaan oppimaan uutta omien toiveiden ja tarpeiden mukaan, edistämään omaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia, kokemaan elämyksiä arjen keskellä sekä kohtaamaan ja olemaan vuorovaikutuksessa muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Psykologinen turvallisuus kursseilla korostuu tässä ajassa.

Kansalaisopistot kunnan hyvinvointipalvelujen tuottajina

Kansalaisopistot läpi Suomen ovat aidosti läsnä ihmisten arjessa ja elämässä. Tarjoamme monipuolisia ja laadukkaita oppimis- ja harrastusmahdollisuuksia kulttuurin, sivistyksen, liikunnan ja taiteen eri aloilla kuntien keskustassa ja kylillä. Tuemme kaikenikäisiä opiskelijoita luovuuteen ja persoonallisuuden kasvamiseen sekä tuotamme monialaisia ja laadukkaita kulttuuritapahtumia alueillamme. Elämyksellisyys on yksi vetovoimamme. Kansalaisopistojen vahvuutena on myös henkilöstö, jolta löytyy monialaista osaamista, ammattitaitoa ja asiantuntemusta. Opistoissa on vahvaa pedagogista osaamista ja henkilöstöllä halua kouluttautua jatkuvasti.

Kansalaisopistoissa ihmiset kohdataan aidosti. Saavutettavuus, joustavuus, aktiivisuus ja jatkuva kurssitarjonnan uudistuminen sekä yhteistyö kuntien eri hallintokuntien ja sidosryhmien kanssa on meille tärkeää. Toimimme kustannustehokkaasti ja vaikuttavasti sekä osallistumme aktiivisesti kuntien, Kansalaisopistojen liiton ja Meri-Pohjolan opistopiirin kehittämishankkeisiin. Moniammatillinen ja eri taiteenalat ylittävä yhteistyö ja innovointi auttavat meitä menestymään yhdessä ja reagoimme yhteiskunnalliseen kehitykseen ja ympärillä tapahtuviin muutoksiin aktiivisesti. Monipuolisen osaamisen ja verkostojen ansiosta myös tulevaisuudenuskomme on vahva. Siksi kansalaisopistot ovat merkittäviä kunnan sivistys- ja hyvinvointipalvelujen tuottajia ja kehittäjiä. Lisäämme kiistatta alueen elinvoimaisuutta, viihtyvyyttä ja vetovoimaa.

Pidetään yhteyttä!
Anu Hultqvist, Jokihelmen opiston rehtori ja KOL:n 1.varapuheenjohtajan varahenkilö

Koko kansalaisopistokentän yhteiset pikkujoulut tulevat taas! Pitkän ja vaiherikkaan vuoden jälkeen kokoonnumme yhteen ja käännämme katseet kohti joulua.

KoL:n järjestämät ohjelmalliset pikkujoulut pidetään verkossa Teamsin välityksellä tiistaina 13.12. klo 14–16. Pikkujouluissa pääsemme mm. seuraamaan kansalaisopistojen jouluaiheisia video- ja live-esityksiä sekä virittäytymään joulunviettoon etäyhteislaulun voimin. Ohjelmassa on myös tilaa opistojen spontaaneille joulutervehdyksille.

Haluaisitteko tuottaa omassa opistossanne pikkujouluihin pienen esityksen tai ohjelmanumeron?
Keräämme pikkujouluihin maksimissaan viiden minuutin mittaisia ohjelmanumeroita. Ne voivat olla esimerkiksi henkilökunnan tai opiston opetusryhmän tervehdyksiä, musiikki-, laulu- tai lausuntaesityksiä, osallistujien kodeissa toteutettavia helppoja askartelutuokioita, kinkunsulatusjumppaa, joulun kotitalousvinkkejä jne. Sisällön mukaan ohjelmanumeron voi toteuttaa joko videona tai livenä Teamsin kautta. Videoita otamme vastaan jo etukäteen.

Jos haluat tuottaa pikkujouluihin ohjelmanumeron, ole yhteydessä Henriin, henri.piirainen@kansalaisopistojenliitto.fi.

Vietetään yhdessä mukavat pikkujoulut!

Unohditko ilmoittautua? Ei hätää! Klikkaa itsesi linjoille alla olevasta painikkeesta. Aloitamme klo 14.

Turvallinen tila tarkoittaa sitä, että jokaisella on vapaus olla sellainen kuin on ilman pilkan, syrjinnän tai häirinnän kohteeksi joutumista. Turvallisen tilan periaatteilla ja toimintatavoilla pyritään luomaan kunnioittavaa ja avointa ilmapiiriä, jossa jokainen kokisi olonsa turvalliseksi ja tietoiseksi käytännöistä, joilla voidaan puuttua häiritsevään tai epämiellyttävään käytökseen.

Tässä webinaarissa Kulttuuria kaikille -palvelun moninaisuuskouluttaja Arlene Tucker esittelee turvallisen tilan periaatteita ja käytäntöjä. Lisäksi kuullaan, miten turvallista tilaa voidaan toteuttaa käytännön työssä.

Kansalaisopistojen liiton järjestämä tilaisuus on maksuton ja se on suunnattu Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilökunnalle.

Webinaari on osa KoL:n SAMAKA – Saavutettava ja matalankynnyksen kansalaisopisto -kehittämishanketta, jossa kehitetään kansalaisopistojen saavutettavuutta ja viestintää käyttäjälähtöisemmiksi palvelumuotoilun keinoin.

Lisätiedot:
järjestösuunnittelija Henri Piirainen
henri.piirainen@kansalaisopistojenliitto.fi / 044 761 0700

Eräs aikamme tärkeimmistä kansalaistaidoista on digitaalinen informaatiolukutaito. Kyky muodostaa mielipiteitä luotettavan tiedon avulla on perusedellytys kaikelle rakentavalle yhteiskunnalliselle osallistumiselle ja demokratialle.

Digitaalinen informaatiolukutaito kuuluu ns. uusiin lukutaitoihin, ja sillä tarkoitetaan kykyä löytää, tulkita, hallita, luoda ja levittää informaatiota turvallisesti ja asiallisesti sosiaalisessa mediassa digitaalisen teknologian avulla. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi verkkohuijausten tunnistamista, algoritmien merkityksen ymmärtämistä ja disinformaation torjumista. Lisätietoja löydät Faktabaarin uudesta Digitaalinen informaatiolukutaito -oppaasta (pdf).

Juuri nyt digitaalinen maailmamme mullistuu nopeasti, ja tarve uudenlaisille kriittisille mediataidoille on huutava. Kirjastoilla ja kansalaisopistoilla on tärkeä rooli etenkin aikuisten medialuku- ja digitaitojen edistämisessä. Siksi käynnistämme hankkeen, jossa kehitämme ja tuemme kirjastojen ja kansalaisopistojen henkilökunnan osaamista ajankohtaisissa digitaalisen informaatiolukutaidon teemoissa. Samalla visioimme kirjastojen ja kansalaisopistojen huomisen roolia digitalisoituvassa maailmassa.

Hankkeen toteuttavat yhteistyönä Kvs-säätiö (Kansanvalistusseura sr.), Faktabaari, Helsingin kaupunginkirjasto ja Kansalaisopistojen liitto KoL. Keräämme tietoa ammattilaisten tarpeista digitaaliseen informaatiolukutaitoon liittyvissä kysymyksissä, toteutamme ammattilaisille avoimen webinaarisarjan ja tuotamme työkaluja sekä suosituksia siihen, miten kirjastot ja kansalaisopistot voivat edistää digitaalista informaatiolukutaitoa sivistystyössään. Hanke on saanut rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

Ensimmäisenä haluamme kuulla kirjastojen ja kansalaisopistojen työntekijöitä. Kerro meille, miten muuttuva digi- ja mediamaisema näkyy työssäsi, millaista tukea koet asiakkaasi kaipaavan ja miten itse haluaisit kehittää osaamistasi!

Vastaamalla lyhyeen kyselyyn pääset mukaan kehittämään huomisen digitaalista informaatiolukutaitoa – voit samalla jo ilmoittautua alustavasti mukaan tuleviin koulutuksiin.

Vastaa kyselyyn viimeistään 30. marraskuuta 2022 ja ilmoita samalla, jos olet kiinnostunut osallistumaan hankkeen koulutusten yhteiskehittelyyn.

Puheenvuoro Kansalaisopistojen liiton Tammiseminaarissa 27.1.2022

Sulevi Riukulehto
Aluehistorian ja kulttuuriperinnön tutkimusjohtaja
Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Koko 2000-luvun olemme eläneet rakenteiden tarkastelun aikaa. Menossa on itsenäisyyden ajan rajuin organisaatioiden rakenteellinen muutos. Se käynnistyi oikeastaan jo 1990-luvun alkupuolella, kun maahamme luotiin uudeksi väliportaan yksiköksi maakunnat (1994) ja läänit lakkautettiin (2009). Kuntarajojen tarkastelu sai osakseen suurinta julkista huomiota vuosituhannen ensimmäisellä kymmenellä. Paras-prosessina käynnistettiin myös valtioviranomaisen väliportaan hallinnonuudistus – se synnytti muun muassa avit ja ely-keskukset.

Paljon on puhuttu muistakin rakenteista – esimerkiksi oppilaitoksista: tehtiin esimerkiksi yliopistojen rakenneuudistus, jota hehkutettiin paperilla peräti vuosisadan korkeakoulu-uudistukseksi. Toki kaikki tietävät, että nykyisen yliopistoverkon muodostaminen 1960-luvulla oli ihan eri mittakaavan ponnistus, samoin ammattikorkeakoulujen muodostaminen 1990-luvulla. Mutta toinen oli vuosisatakin.

Paljon pienemmälle huomiolle jäi vapaan sivistystyön kehittämisohjelma, joka käynnistyi jo parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän asettamisesta 2001-vuonna. Tästäkin uudistuksesta piti tulla veretseisauttava mullistus, jossa rahoitus uudistetaan ja kokonaisia oppilaitosmuotoja pyyhitään pois. Niin ei käynyt.

Rakenteellisten uudistusten viimeisin virstanpylväs saavutettiin viime viikonloppuna, kun Suomeen valittiin ensimmäiset hyvinvointialueiden aluevaltuustot. Vaaleja edelsi monivaiheinen, noin 15 vuoden valmistelu, jonka kuluessa suomen kieleen tehokkaasti vakiinnutettiin hyvinvointi-sanaa, mutta sen uudessa, entistä kapeammassa merkityksessä: hyvinvointia synonyyminä sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen kokonaisuudelle eli niin sanotulle perusturvalle.

Ihmisen hyvinvointi ei tietenkään ole näin kapeaa: on myös kulttuurista ja sivistyksellistä hyvinvointia. Hyvinvointivaltion rakentamiseen kuuluivat sen ensimmäisessä vaiheessa muun muassa kirjasto- ja koululaitosten sekä poliittisten kansalaisoikeuksien kehittäminen. Vasta sitten rakennettiin kattavien ja tasa-arvoisten terveys- ja sosiaalipalvelujen verkko ja viimeisenä kulttuuripalvelut. Kulttuurinen hyvinvointi oli erityisesti suomalaista hyvinvointivaltion tulkintaa: meillä hyvinvointivaltion ajatukseen sisällytettiin 1970-luvulla myös oikeus kulttuuripalveluihin, joka näkyi alueellisten teatterien, museoiden, orkestereiden ja taidemuseoiden verkkona.

Tässä oli vain pintaraapaisu viime vuosikymmenten aluerakenteiden muutoksiin. Kokonaisuus on ollut niin monimutkainen, että sen kaikki käänteet eivät mahtuisi lyhyeen luentoon. Yhtä kaikki pintaraapaisukin riittää muistuttamaan, että aivan kuten hyvinvointi, myös alueet ovat paljon enemmän kuin sosiaali- ja terveystoimialat. Hyvinvointialueiden hallinnossa tuskin voidaan onnistua, jos tätä alueiden muuta olemusta ei oteta huomioon.

—

Olen sivistyksen äänenkannattaja. Sivistys on enemmän kuin tieto tai viisaus. Yleisimmässä merkityksessään sillä viitataan yksilön henkiseen kehittyneisyyteen tai kypsyyteen. Sivistystä voidaan kerryttää omaksumalla tietoja ja taitoja. Korkeimpana tai syvimpänä sivistyksenä pidetään yleensä sellaista laaja-alaista ymmärrystä, jota ei voi hankkia pelkästään kirjoista.

Suomen kielessä sivistyksellä voidaan tarkoittaa yksilön henkistä kehittyneisyyttä, kuten käytöstapoja ja olemusta. Mutta yksilön sivistyksen lisäksi voidaan puhua myös yleisemmästä sivistyksestä: esimerkiksi kansakunnan sivistyksestä, sivistysvaltiosta tai jopa vielä laajemmin länsimaalaisesta sivistyksestä.

—

Oma pohjoismainen erikoisuutensa on vapaa sivistystyö: kansalaisopistojen, kansanopistojen, opintokeskusten, kesäyliopistojen ja liikuntaopistojen puitteissa harjoitettu itsensä sivistäminen.

Olen myös vapaan sivistystyön äänenkannattaja.

Kaikki viisaus ei ole valtiossa. En usko, että sivistys voidaan vyöryttää julkisen koulujärjestelmän vesiputouksesta kaikkialle. Kaikki taimet voidaan kastella, mutta kaikki eivät kasva.

On sellaisia koulutustarpeita ja syvällistäkin tiedonjanoa, joihin julkinen koulujärjestelmä ei voi vastata. Ihmiset haluavat harrastaa ja sivistyä. He haluavat pelata palloa, maalata tauluja ja laittaa kasvisruokaa. On hienoa, että harrastetoimintaa voidaan tehdä asiantuntijan johdolla.

Aktiivinen kansalaisuus synnyttää jatkuvasti uusia tarpeita. Tulee uusia oppeja ja ilmiöitä. Vapaa sivistys vastaa ketterästi muutoksiin. Kiinnostaako oman järvesi kunto, kokemuksellinen kotiseututeoria, ekologinen verotus tai kokoustekniikka? Mihin tahansa teemaan voi perustaa opintoryhmän. Jos kavereillakin riittää kiinnostusta, tietoja voi syventää luennoilla ja opintojaksoilla avoimeen yliopisto-opetukseen asti. Sekin onnistuu vapaassa sivistystyössä. Tämä on todellista sivistyksellistä hyvinvointia.

Usein vapaa sivistystyö on erittäin kunnianhimoista. Se voi johtaa ammattitutkintoon esimerkiksi kansanopistossa. Silloin kyse on lähtökohtaisesti sellaisesta opintokokonaisuudesta, jota ei ole ollut tarjolla virallisessa koulujärjestelmässä, mutta jota kentällä kysytään.

Vapaa sivistystyö on notkea. Se kääntyy ketterästi sinne, mistä huuto kuuluu. Tämä pätee myös avoimeen yliopisto-opetukseen. Vapaan sivistystyön oppilaitokset pystyvät tuomaan näitä tärkeitä opintoja sinne, missä niitä tarvitaan – pienillekin paikkakunnille. Vapaa sivistystyö on alueellisen tasa-arvon kannalta arvokasta työtä.

Monimuotoista sivistystoimintaa kannattaa tukea. Aktiiviset ihmiset pysyvät terveempinä, he virkistävät maailmaa oppimillaan taidoilla. Vapaan sivistystyön opiskelijat ovat erittäin motivoituneita, koska heitä kannustaa opintoihinsa oma, sisäinen palo. He eivät ole oppivelvollisia. Kukaan ei pakota sivistymään, mutta kaikilla on siihen mahdollisuus.

Ammatilliset tutkinnot olivat pitkään harvinaisia. Vielä sotien jälkeen työelämässä oli paljon ihmisiä, joilla ei ollut edes päästötodistusta. Niissä oloissa kansalais- ja työväenopiston kurssitodistus saattoi olla työmarkkinoilla ratkaiseva paperi. Yhä tänä päivänä on erikoistaitoja, joiden osoittamisessa kansalaisopisto osoittaa voimansa.

Kansalaisopistot ovat suurin ja alueellisesti kattavin vapaan sivistystyön saralla toimiva oppilaitosmuoto. Siksi niillä on erityisen suuri merkitys sivistyksellisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

—

Tämän tammiseminaarin piti olla Seinäjoella.

Siksi valmistauduin tähän puheeseeni palauttamalla mieleeni, mitä näkökulmia sivistykselliseen hyvinvointiin on löydettävissä Seinäjoen kansalaisopiston vaiheista. Tutkimusryhmäni Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa kokosi vuonna 2015 Seinäjoen kansalaisopiston 70-vuotisjulkaisun: Parempaa elämää. Otan siitä muutaman noston.

Ensin jotakin kansalaisopiston opiskelijoista:

Heidän kuvaansa luonnosteli Seinäjoen työväenopiston ja kansalaisopiston näkyvin vaikuttaja rehtori Toivo Mäki (rehtorina 1955–1991). Toivo Mäki tarkkaili opistolaisia tutkijan ja ajattelijan analyyttisellä silmällä jo 1960-luvulla. Hänen laatimassaan opistolaisen muotokuvassa näkyy silloista kasvatustieteellistä ajattelua leimannut behavioristinen ja psykometrinen ote. Mäki tarkasteli opistolaisen profiilia kahdeksalla eri ulottuvuudella (ikä, lahjakkuus, suuntautuneisuus, kiintymys, ihmissuhteet, persoonallisuuden pysyvyys, henkisyys ja aktiivisuus).

Mäen havaintojen mukaan opistolaiset eivät eronneet paljon ihmisistä yleensä, mutta erityispiirteitä kuitenkin oli: heillä oli laajempi ihmissuhdeverkosto, mutta heidän arkensa oli kapeampi, heidän älykkyytensä oli jonkin verran keskimääräistä korkeampi (108), kiintymyssuhteiltaan he olivat jonkin verran alistuvia, heidän henkisyytensä oli keskimääräistä korkeammalla tasolla ja viettisidonnaisuus oli pienempi. Mäki pohti myös sitä mahdollisuutta, että opiskelulla kompensoidaan ihmissuhteissa koettuja turhautumia. Huomattavin ero oli vireystilassa: opistoon hakeutui keskimääräistä aktiivisempia ja energisempiä ihmisiä.

Opistolaisen muotokuva 1960-luvulta saattaa vaikuttaa kömpelöltä ja osin huvittavaltakin, mutta se on ymmärrettävä oman aikansa kasvatuspsykologian kehyksessä. Behaviorismi ja psykometriikka olivat ihmistieteiden uusinta uutta.

Sittemmin Mäki kehitti ajatuksiaan kauas kankean psykometriikan yli aikuisopiskelun yleisempään problematiikkaan, ja tuloksena oli lisensiaatintyö vuonna 1972 ja lopulta väitöskirja opetuksen yhteissuunnittelusta työväen- ja kansalaisopistoissa, 1977. Silloin korostui tyystin toisenlainen tulokulma: oppija nähdään tavoitteellisena tiedon vastaanottajana, käsittelijänä, tuottajana ja tulkitsijana, joka tavoittelee ammattipätevyyttä ja itsekasvatusta.

Näin kansalaisopisto tarjosi mahdollisuuden opilliseen hyvinvointiin, joka välillisesti kohensi myös sosiaalista tilaa. Olemme tämän alustuksen otsikon ytimessä.

—

Mekin selvitimme kansalaisopiston opiskelijoiden profiilia 2010-luvun puolivälissä. Opiskelijat mainitsivat virikekeskusteluissaan kolmisenkymmentä syytä osallistua kansalaisopiston kursseille. Niissä erottui kymmenen luokkaa, joissa edelleen hahmottui kolme yhdistävää päämotiivia. Kaikissa on myös hyvinvoinnillinen merkitys.

Ensimmäinen syy kansalaisopistossa opiskeluun on osallisuus. Opistosta haetaan seuraa, hyväksyntää ja samanhenkistä yhteisöä. Aina ei jaksa laulaa yksin suihkussa. On tärkeää löytää muita samoista asioista kiinnostuneita – vaikkapa kielestä ja kulttuurista. Niiden opiskelijat voivat olla hyvin eritaustaisia. Samoin on tärkeää kohdata vertaisiaan: kansalaisopisto yhdyttää ikäihmiset ikäihmisiin tai maahanmuuttajat maahanmuuttajiin.

Toinen päämotiivi on oppiminen: tiedonhalu ja itsensä kehittäminen. Kurssilla voi kokeilla ja oppia jotakin uutta, vetreyttää vanhoja taitoja tai ylläpitää jo opittua. Tiedonhaluinen voi edetä haluamaansa tahtiin. Tarvittaessa osaamistaan voi syventää vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Kolmas opiskeluun ohjaava syy on tekemisenhalu. Sekin kuuluu sivistykselliseen hyvinvointiin. Ihminen haluaa nähdä omien kättensä jäljen. Tekeminen on mielekästä itsessään. Työ halutaan saada valmiiksi, ja se halutaan tehdä itselle sopivaksi. Tekemisellä voi olla myös välillinen merkitys: kurssilla tehdään tarvekalu, vaate, koru tai esine tai kohennetaan kuntoa.

Osallistumismotivaatiota ylläpitää se, että kansalaisopistossa kukaan ei tule sanomaan, mitä pitää tehdä. Jos kurssi ei miellytä, sieltä voi jäädä pois. Osallistuminen on avain seikkailuun. Kurssilla saattaa olla koko loppuelämän kestävä vaikutus. Tämäkin yhdistää koko vapaan sivistystyön kenttää.

—

Kansalaisopistoissa on vain vähän päätoimisia opettajia. Suurin opetuksen henkilöresurssi ovat tuntiopettajat. Heidän käsityksiään ja tuntemuksiaan ei juuri ole selvitetty. Me halusimme kurkistaa siihenkin laatikkoon.

Virikeaineiston perusteella kansalaisopiston opettajat näkevät työnsä sivistystehtävänä, jossa olennaisin piirre on monimuotoisuus: kaikenlaisen osaamisen vahvistaminen. Perinteinen kateederiopetus ei ole kovinkaan keskeisessä osassa. Kuten eräs opettaja kiteytti: ”Mun tehtävä ei oo opettaa. Mun tehtävä on yllyttää.”

Kun tuntiopettajia pyydettiin kuvaamaan kansalaisopistoa valitsemallaan kuvalla, saatiin värikäs galleria: iloiset ihmiset, eri-ikäisten ihmisten kohtaaminen, kädentaidot eri muodoissaan sekä Seinäjoen kansalaisopiston oranssinsävyinen logo, jossa on puu oksistoineen. Kansalaisopistoa verrattiin myös ryijyyn, jossa on monenlaisia lankoja ja värejä toisiinsa kietoutuneina.

Tuntiopettajaksi ajaudutaan suunnittelematta tai lisäansioiden houkuttamana mutta myös hakeudutaan tarkoituksellisesti. Muuhun opetustyöhön verrattuna houkuttavia tekijöitä ovat työn itsenäisyys, ihmisläheisyys ja vuorovaikutteisuus. Näiltä osin työ kansalaisopistossa on jotain ihan muuta kuin oppivelvollisuuskoulussa. Kansalaisopiston kurssille kukaan ei tule käskyttämään, mitä ja miten tehdään. Rehtori tai opetussuunnitelma ei tekemisiä kahlitse – ministeriöstä puhumattakaan. Asiat sovitaan opiskelijoiden kanssa yhdessä. Työ on vuorovaikutteista – yhdessä kasvamista. Juuri niin kuin vapaan sivistystyön pitääkin olla.

Tietenkään opetus kansalaisopistossa ei ole pelkkää aurinkoa. Toisessa vaakakupissa ovat monenlaiset epävarmuustekijät. On taloudellista ja työn arvostukseen liittyvää epävarmuutta. Työ ei jatku, ellei kurssia panna tarjolle tai jos kurssille ei ilmoittaudu opiskelijoita. Vapaa sivistys vastaa alhaaltapäin kuuluvaan huutoon. Kuitenkin opettajat suhtautuvat tulevaisuuteen myönteisesti ja ovat työhönsä tyytyväisiä.

—

Vielä yksi tulokulma kansalaisopistoon on sen alueellinen merkitys. Kansalaisopistot tasa-arvoistavat sivistyksellistä hyvinvointia tuomalla opiskelumahdollisuudet lähelle ihmistä – myös maaseudulle. Ylläpitäjätyypistä riippumatta kansalaisopistojen toiminta ylittää kuntien rajat.

Seinäjoen työväenopiston ja kansalaisopiston toiminta on aina ollut ylikunnallista. Sen toimilupa-alueeseen sisältyy nykyään viisi entistä kuntaa: Seinäjoen maalaiskunta, Peräseinäjoki, Nurmo ja Ylistaro ovat kukin päätyneet omia reittejään osaksi Seinäjoen kaupunkia. Sitä ennen ne tekivät opistossa tiivistä alueellista yhteistyötä vuosikymmenten ajan – Ylistaroa lukuun ottamatta.

Tuskin millään alalla kuntarajat ylittävä yhteistyö meni yhtä lähelle käyttäjää kuin kansalaisopistossa. Se on koskettanut kymmeniätuhansia alueen asukkaita heidän arjessaan kolmen sukupolven aikana. Se on ollut yksi vahvimmin Seinäjoen lähiseutua yhteen liimaava tekijä. Se ei ole ollut toteutuneiden kuntaliitoksien harkittu kokeilualusta, mutta se on valmistanut ihmisiä tulevan kuntayhteistyön suuntaan yksilötasolla.

Kansalaisopistojen alueellisuudessa on pari huomionarvoista piirrettä: Vaikka kansalaisopistojen toimilupiin on kirjattu toiminnan maantieteellinen alue, tämä ei suinkaan rajoita opiskelijoiden osallistumisoikeutta eikä heikennä heistä maksettavia valtionosuuksia. Toimiluvan aluemäärittely kuvaa opetuksen pääasiallista sijoittumista. Oppilaitokset voivat järjestää opetusta myös varsinaisen toimialueensa ulkopuolella. Vielä tärkeämpää on valinnanvapauden toteutuminen alhaalta ylöspäin: opiskelijaksi voi aina hakeutua mihin tahansa oppilaitokseen. Opiskelijat äänestävät itse jaloillaan, missä haluavat opintojaan suorittaa, ja näin on myös lainsäätäjä tarkoittanut.

Niinpä Nurmon ja Peräseinäjoen asukkaat osallistuivat Seinäjoen kansalaisopiston toimintaan Seinäjoella jo ennen vuoden 1967 yhteistoimintasopimuksia. 1970-luvun puolivälin raportoinnin mukaan opiskelijoista 17 % osallistui opetukseen Nurmossa, 11,5 % Peräseinäjoella ja 71,5 % Seinäjoella.

Kuntarajojen ylittäminen on tuttu ilmiö muissakin kansalaisopistoissa. Ymmärrettävästi eniten opiskelijoita tulee naapurikunnista: lähelle on helppo matkustaa. Kauempaa tulevien opiskelijoiden lukumäärä on kuitenkin ollut kasvava. Ihmiset ovat entistä liikkuvampia, kulkuyhteydet ovat paremmat, ja yhä useammalla on käytössä oma auto. Liikkuvuuden kasvu näkyy opiskelijoiden asuinpaikkatilastoissa myös Seinäjoella. Kahdessa vuosikymmenessä kuntarajat ylittävien opiskelijoiden lukumäärä kasvoi noin sata prosenttia vuoteen 2015 mennessä, vaikka samaan aikaan toteutettiin myös edellä mainitut kuntaliitokset.

—

Vapaa sivistystyö pohjautuu grundtvigilaiseen kansansivistyksen ideaan. Se vastaa alhaalta kansalaisista ylöspäin nouseviin tarpeisiin, erotukseksi viranomaisjohtoisesta koulu- ja kasvatusjärjestelmästä. Se on nimenomaan vapaata. Se ei perustu keisarin mahtikäskyyn tai ohjaukseen vaan oman viiteryhmän työntöön. Tätä toimintaa ei tarvita, jos paine alhaalta loppuu.

Aika ajoin valtiovalta on halunnut entistä enemmän ohjata tai jopa määrätä, mitkä ovat kullekin vapaan sivistystyön muodolle sopivimpia toimintatapoja. Opetusministeriö on asettanut niin sanottuja suuntaviivoja, joiden mukaista toimintaa mieluiten rahoitetaan. Nurinkurinen ajatus.

Vapaan sivistyksen oppilaitokset eivät ole lähtökohdiltaan valtion palveluksessa. Sivistystyöllä on omat tausta- ja sidosryhmänsä, oma jäsenkuntansa ja omat toimintapykälänsä. Jokainen vapaan sivistystyön toimija ymmärtää kyllä itse, miksi se on olemassa ja mitä sen on tarkoituksenmukaisinta tehdä.

Vaikka kunnat ovat näkyviä kansalaisopistojen taustayhteisöjä, jokaisella kansalaisopistolla (kansanopistolla, kesäyliopistolla, opintokeskuksella ja liikunnan koulutuskeskuksella) on oma ympäristönsä, joka tekee juuri sen toiminnan mielekkääksi. Kaikilla on – ainakin alkuvaiheessa ollut – omat tarpeensa ja tulisieluiset aktivistinsa, joiden näkyyn ne haluavat vastata. Vapaan sivistystyön kehittäjien pitää huolehtia siitä, että tällä arvokkaalla työllä on riittävät ja kestävät toimintaedellytykset, jotta kansalaisopistot voivat tulevaisuudessakin tarjota omaehtoista sivistyksellistä hyvinvointia suomalaisille.

Ei syksyä ilman Kuntamarkkinoita, eikä kuntaa ilman kansalaisopistoa!

Tervetuloa syyskuun 13.–14. päivä kunta-alan vuotuiseen suurtapahtumaan Kuntamarkkinoille keskustelemaan kuntasi kansalaisopistoasioista muuttuvassa kuntakentässä.

Sote-uudistuksen myötä koulutus ja sivistys tulevat kuulumaan kunnan tärkeimpiin tehtäviin. Kansalaisopistolla on merkittävä rooli tulevaisuuden sivistyskunnan rakentamisessa ja ylläpitämisessä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä maakuntatasolle ennaltaehkäisevä sosiaali- ja terveystoiminta jää kunnille. Kansalaisopistossa kansalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on monipuolista ja tehokasta.

Nyt jos koskaan kannattaa miettiä kansalaisopiston roolia ennakkoluulottomasti kuntalaisten parhaaksi. Minkälainen on sinun sivistys- ja hyvinvointikuntasi?

Tule keskustelemaan lisää Kansalaisopistojen liiton ständille S.01 (2. krs). Ohjelmassa on myös kaksi kansalaisopistoaiheista tietoiskua, jotka järjestetään Tietokimarassa:

13.9. klo 13.30-13.50
Kansalaisopiston rooli uudessa kunnassa
HT, Tampereen yliopiston dosentti Kaija Majoinen

14.9. klo 10.30-10.50
Elinvoimainen kansalaisopisto, kestävä kunta
Kansalaisopistojen liiton puheenjohtaja, Vaasa-opiston johtava rehtori Sannasirkku Autio

Kuntamarkkinat järjestetään Helsingin Kuntatalolla. Lisätiedot: www.kuntamarkkinat.fi

Oletko oppimisen risteyskohdassa? Taitotuunaajat ja Oppimisen olohuone auttavat sinua etsimään uutta suuntaa.

Taitotuunaajat on valtakunnallinen ESR-rahoitteinen hanke, jota koordinoi Erilaisten oppijoiden liitto. Kansalaisopistojen liitto on yksi hankkeen yhteistyökumppaneista.

Hankkeen tavoitteena on parantaa oppimisvaikeuksisten aikuisten heikkoja perustaitoja. Hanke tarjoaa yksilöllistä ohjausta lukemisen, kirjoittamisen, matematiikan ja digitaitojen harjoitteluun. Pyrkimyksenä on kasvattaa aikuisten luottamusta omiin kykyihinsä.

Hankkeessa avataan Oppimisen olohuoneita sekä kehitetään opetus- ja oppimismenetelmiä, jotka soveltuvat erilaisille oppijoille ja jotka edesauttavat oppimista, opiskelua ja työssä selviytymistä. Tavoitteena on auttaa oppijoita näkemään oppimisvaikeutensa myönteisenä voimavarana ja kannustaa osallistujia kokeilemaan itseään kiinnostavia asioita.

Oppimisen olohuone aikuisille

Hankkeen puitteissa avataan Oppimisen olohuoneita, joissa oppimisvaikeuksiset aikuiset voivat kehittää heikkoja perustaitojaan. Oppimisen olohuone tarjoaa mahdollisuuden keskusteluun, ohjaukseen ja yksilöopetukseen sekä vertaistukeen. Oppimisen olohuoneeseen voi tulla rauhassa, omalla ajalla työstämään omia oppimistehtäviä. Toiminta rakennetaan yhdessä kurssilaisten kanssa. Olohuoneessa voi myös opetella käyttämään oppimista auttavia apuvälineitä. Oppimisen olohuoneen pilotti on jo avoinna Helsingissä ja muualle niitä tulee vuoden 2018 aikana. Tavoitteena on luoda Oppimisen olohuoneesta helposti versioitava toimintamalli.

Koulutus- ja kehitystyöpajat kansalaisopistoille

Hanke toteuttaa myös koulutus- ja kehitystyöpajoja, joiden kohderyhmänä ovat yhteistyökumppaneiden ja aikuisille suunnattujen sosiaali-ja koulutuspalvelujen henkilöstö. Työpajoissa kehitetään, työstetään ja jalkautetaan Oppimisen olohuoneen -mallia alueellisiin tarpeisiin sopivaksi.

Koulutus- ja kehitystyöpajojen Kick Off Webinaari on Dysleksia-viikolla keskiviikkona 4.10. klo 14.00 – 16.00. Webinaariin voi osallistua paikan päällä Helsingissä Erilaisen oppijoiden liitossa, kisakatsomoissa Oulussa Oulu-opistossa, Joensuussa Joensuun seudun erilaiset oppijat (JOSE) tiloissa tai etänä Adobe Connect -linkin kautta.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen Erilaisten oppijoiden liiton sivuilla (skrollaa sivua alemmas).

Taitotuunaajat ESR -hankkeen yhteistyökumppanit:
Amiedu (Helsinki), Ammattiopisto Luovi (Oulu), Keskuspuiston ammattiopisto (Etelä-Suomi), Kansalaisopistojen Liitto (valtakunnallinen), Kriminaalihuollon tukisäätiö (valtakunnallinen), Niilo Mäki Instituutti (Jyväskylä), Työttömien Keskusjärjestö ry, Helsingin seudun erilaiset oppijat (HERO), Joensuun seudun erilaiset oppijat (JOSE), Keski-Suomen erilaiset oppijat, Lahden seudun erilaiset oppijat (Oppimistit), Pohjanmaan lukiyhdistys (LOSSI) ja Helsingin kaupungin Päihdehuollon jälkikuntoutusyksikkö.

Lisätietoja:

Taitotuunaajat ESR -hanke, Erilaisten oppijoiden liitto ry

projektipäällikkö Heli Turja (050-453 4299/ heli.turja@erilaistenoppijoidenliitto.fi)
ohjaava opettaja Pasi Sarsama  (050-371 8625/ pasi.sarsama@erilaistenoppijoidenliitto.fi)

Oppimisen olohuone Facebookissa: www.facebook.com/oppimisenolohuone

Risteyskuva: Pixabay
Junakuva: Jussi Sandström

Liiton puheenjohtaja Sannasirkku Autio on huomannut myöhäisen kesän tuovan opistolle yllättäviä haasteita.

Viileän ja tuulisen kesän jälkeen töihin palaaminen ei tuota pettymyksiä: helteitä ei enää työpöydän ääressä osaa kaivata, hikoilu voi hyvin siirtyä sisätiloihin ja kuvaannolliseen muotoon. Myöhässä oleva kesä on sen sijaan aito haaste opistoille.

Rannikko-Pohjanmaalla kesä loppuu yleensä elokuun viimeisenä viikonloppuna vietettäviin huvilakauden päättäjäisiin, jolloin saarireissut harvenevat. Nyt kuitenkin mustikat ovat vasta juuri ja juuri kypsyneet, pensasmarjat vielä kirpeitä ja vihertäviä väriltään, sienet pieniä ja hedelmät vailla muotoa ja kokoa. Onnistuuko opisto houkuttamaan mehunkeittäjät ja säilöjät kattiloittensa ääreltä kehittämään itseään kursseille, virkistäytymään arjen pakotteiden ulkopuolelle?

Vaasa-opiston keväällä teettämän tutkimuksen valossa opiston imago ja tunnettuus ovat vahvoja. Tutkimuksen mukaan opistossa arvostettiin henkilökunnan korkeaa osaamista. Huonoiten opiston tunsivat alle 20-vuotiaat ja – ehkä yllättäen – yli 65-vuotiaat. Teimme myös pienimuotoisen asiakasprofiilikartoituksen Kyrönmaan alueella, joka vahvisti opiston kovimman kilpailijan: arjen kiireen. Pitkät työmatkat, kotityöt ja lasten hyvinvointi eivät ole kovimpia kannustajia osallistua kivaankaan toimintaan, jos se kestää liian monta viikkoa.

Opisto elää asiakkaistaan ja heitä varten. Tänäkin vuonna lähes miljoona suomalaista etsiytyy kursseille: tekemään, innostumaan porukassa, lataamaan akkuja ja oppimaan. Elävä ja uusiutuva opisto tarvitsee kuitenkin kipeästi myös uusia asiakkaita, kokonaan uusia kohderyhmiä, monen ikäisiä ja –taustaisia. Kuka keksisi koukutukset niille, joita ei opistolla näy? Ulkopuolinen, muu-kuin-keski-ikäinen, miespuolinen, ehkä kaukaa tullut mutta suomalaiseen sopimiskulttuuriin sopeutunut, siis kokemusasiantuntija! Miten heitä löytää? Kysymällä ja etsimällä, mutta helpoiten verkostoitumalla. Ulos opistosta!

Kansalaisopistokentällä ympäri Suomea valmistaudutaan koviin ponnistuksiin. Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmat uudistetaan. Maahanmuuttajaopetukseen kehitetään uusia ohjelmia ja joutuupa moni opisto myös laatimaan aikuisten perusopetuksen uudet opetussuunnitelmat. Ei vain peruskoulu, vaan koko suomalainen koulutuskartta piirretään pala palalta uudelleen. Opistojen on löydettävä ja osoitettava paikkansa sillä. Koulutus luo hyvinvointia, mutta uskokaamme itseemme myös puhtaasti osaamisen kehittäjinä.

Kansalaisopistoverkko on kattava, mutta kartalla pitää näkyä myös eroja pinnanmuodoissa ja kasvillisuudessa. Opistojen on uskallettava erilaistua paikallisten erityistarpeiden mukaisesti. Tähän kannustavat myös opetussuunnitelmien perusteet ja tulossa oleva maahanmuuttajaopetuksen rahoitusmalli: kansainvälisyys ja toisaalta paikallisuus, taiteidenvälisyys sekä arviointi ovat kuumia iskusanoja. Uskalletaan opistoissa avata niitä, tuulettaa traditioita, mutta myös ammentaa niistä: hyvä jatkukoon ja kukoistakoon. Voimme oppia opistoina toisiltamme, mutta kannattaa hankkiutua suhteisiin koko koulutuskenttään ja yritysmaailmaan.

Vaasassa liitettiin kesäkuussa hallinnollisesti yhteen kaksi työväenopistoa ja musiikkiopisto. Ei ihan ensitreffejä alttarilla, mutta loppujen lopuksi ohutta on toistemme tunteminen ollut ennen tätä. Nyt lähdemme syventämään kansalaisopistojen ja musiikkiopiston yhteistyötä yhtenä tulosalueena, Vaasan kaupungin opistoina. Kolmen kimpassa rakennetaan yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia. Mutta ensin aloitetaan kasvatustyön perusteista: luottamuksen rakentamisesta.

Sannasirkku Autio
Vaasa-opiston johtava rehtori
KoL:n puheenjohtaja

Kuva: Sannasirkku Autio

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Puheenjohtaja Tarja Lang matkalla kohti Joensuuta.

InterCity halkoo läpi tasaisenharmaan maalaismaiseman, jolle ei tunnu tulevan loppua. Liian aikainen aamuherätys kiristää otsaohimoitani ja kahvikärrystä kantautuva vaimea tuoreen kahvin tuoksu houkuttaa lopettamaan jo kuukauden kestäneen kahvilakon.

Hektisyyttä. Sitä elämä on ollut siitä saakka, kun lähdin opiskelemaan syntymäkaupungistani Lieksasta ensin Joensuuhun ja sieltä Kuopioon. Myöhemmin asuinpaikkakunnakseni vakiintuivat myös Hämeenlinna, Helsinki ja Yhdysvalloissa Coloradon osavaltio. Viimeiset kahdeksantoista vuotta olen asunut Espoossa, sielläkin kolmessa eri kaupunginosassa. Kotiseudulta lähtemisestä on kulunut tasan kolmekymmentäkuusi vuotta. Silti, kaikkien näiden vuosien jälkeen, koen edelleen olevani sama maalaistalon tyttö Lieksan Viekijärveltä.

Olen asunut eri asuinsijoilla kypsän aikuisen iän verran. Synnyin 1960-luvun hyvinvointivaltiobuumiin, ja pääsin ensimmäisten joukossa peruskouluun 1970-luvulla. Peruskoulu teki mahdolliseksi jokaisen suomalaisen yleissivistyksen. Asuin lapsuuteni siirtokarjalaisen kylän sosiaalisessa yhteisössä, jossa sodan runtelemat miehet, elämää kodeissa sodan aikana ylläpitäneet naiset ja henkisesti uupuneet evakkoraasut elivät sulassa sovussa. Elämä oli jakamista, neuvot viljan oikea-aikaisesta puimisesta, karjalanpiirakoiden oikeaoppisesta paistamisesta − myös juorut naapurin viimeisestä ryyppyreissusta. Elämänpohja oli, että yhdessä eletään ja vaikeista ajoista myös yhdessä selvitään.

InterCity kiitää. Itä-Suomea lähestyttäessä maisemat ovat paljaita, taloilla on tilaa olla ja peltoja on paljon. On tilaa hengittää, vain olla. Kotikaupungissani Espoossa kaikki on ahdasta, tilaa on vähän ja ihmisiä on paljon. Kerrotaan, että kasvavaa kaupunkia rakensivat itä- ja pohjoissuomalaiset keikkatyömiehet 1960–1970 -luvuilla. Espoo kasvaa viidentuhannen asukkaan vuosivauhtia. Metro tulee ja tuo mukanaan uuden kaupunkirakenteen. Uusia yrityksiä perustetaan 1 400 joka vuosi. Kaupunki tarvitsee sivistyspalveluja – kuten Suomi tarvitsi peruskoulunsa 1970-luvulta lähtien. Yhdessä on elettävä, ja palvelut turvattava niin maaseudulla kuin kasvukeskuksissa.

Kansalaisopistojen on pidettävä yhtä. Tutkimusten mukaan harvaan asuttujen seutujen asukkaat kokevat epäluottamusta suhteessa suuriin toimijoihin, poliittisiin instituutioihin ja hallituksiin. Vapaan sivistystyön määrärahat valtion budjetissa ovat vähentyneet yli yhdeksän miljoonaa euroa viidessä vuodessa. Leikkaukset ovat johtaneet opistoissa opetustarjonnan vähentämiseen, henkilöstön yhteistoimintaneuvotteluihin ja rakennemuutoksiin. Kansalaisopistojen lukumäärä on vähentynyt lähes neljänneksen vuosien 2004 ja 2015 välisenä aikana. Samoin opistojen ylläpitäjien lukumäärä on vähentynyt lähes 10 prosenttia vuosien 2009 ja 2015 välisenä aikana. Samaan aikaan opetukseen osallistujien määrä on kuitenkin kasvanut (1 131 911/2014).

InterCity hiljentää vauhtiaan, jarruttaa edelleen ja ylittää uljaan mustana virtaavan Pielisjoen virran. Saavumme Joensuuhun. Kaupunki on nimensä mukaisesti Pielisjoen suu. Vaikeita aikoja on edelleen. Yhdessä niistä selvitään, edelleen.

Pikajuna pohjoiseen vie mua sinne uudelleen
mistä kerran maailmaan mä lähdin siipiäni koittamaan.
Niin turhaan muualta mä onneani hain,
nyt sinne meen, sen mistä sain.
(Jukka Kuoppamäki)

Tarja Lang
Kansalaisopistojen liiton hallituksen lieksalaissyntyinen I varapuheenjohtaja

Kuva: Tarja Lang

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!