Hallituksen blogi: Sienistä ja sivistyksestä
Mitä yhteistä on sivistyksillä ja sienillä, kansalaisopistolla ja kukkapenkistäkin löytyvällä kudelmalla?
Suuressa osassa maailmaa ei osata edes kuvitella sellaista yhteiskunnan tarjoamaa luksuspalvelua kuin kansalaisopisto – oppilaitosta, johon kuka tahansa voi tulla opiskelemaan ikään, opintotaustaan ja varallisuuteen katsomatta missä tahansa elämänsä vaiheessa – ilman tutkintotavoitteita, oman opinjanonsa johdattamana.
Kansalaisopisto tuottaa mm. sitkeän selkävaivan nujertavan jumppaohjelman, entisöidyn perintösohvan, uuden älypuhelimen käyttötaidon, islantilaisia kaarrokeneuleita koko suvulle, sujuvan esitelmän saksalaisille bisneskumppaneille ja arjen pelastavia ruokareseptejä ruuhkavuosiin. Nämä opiston kursseilla syntyvät tuotokset ovat kuin kanttarelleja, suppilovahveroita ja mustatorvisieniä, joista syksyisin hamuamme metsistä koreihimme. Opitut taidot ovat itiöemiä, jotka putkahtavat silmiemme nähtäväsi maan kuoren alta. Mutta mitä jää maan pinnan alle?
Vapaan sivistystyön lakisääteisiin tehtäviin kuuluu tukea yhteiskunnan eheyttä. Sivistystä ja koulutusta tarvitaan yhteisen arvomaapohjan rakentamiseen. Kursseilla opitaan – joko suoraan tai välillisesti – demokratiaa, ihmisten yhdenvertaisuutta ja kunnioitusta, suvaitsevaisuutta ja konfliktien ratkaisemista rauhanomaisin keinoin. Kansalaisopistot luovat perustan paitsi nyky-yhteiskunnan kansalaistaidoille, henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille, myös rauhalle ja yhteiskunnalliselle vakaudelle. Arvojen juurruttajina opettajat ovat valtaapitäviä vaikuttajia – todellisia influenssereita.
Ne, jotka ovat olleet hereillä koulun biologian tunneilla ehkä muistavat, että maan alla elää näkymätön valtakunta, sienirihmaston ja kasvien juurten muodostama uskomattoman tiheä verkosto. Suoraksi oikaistuna yhdessä teelusikallisessa maa-ainesta voi olla jopa 10 kilometrin mitalla sienijuurta eli mykorritsaa. Symbioottiseen verkostoon liittyneiden sienten ja kasvien välillä liikkuu paitsi vettä, hiiltä ja elintärkeitä ravinteita, myös monenlaista informaatiota myrkyistä, taudinaiheuttajista ja muista vaaratekijöistä. Informaation avulla verkoston jäsenet vahvistavat puolustuskykyään ja mukauttavat toimintaansa. Maanpinnan alla kiihkeänä käyvä viestintä jää meiltä näkemättä, kuulematta ja ymmärtämättä. Mykorritsan merkitykset ovat meille ihmisille vielä monilta osin mysteeri. Ymmärtämättä jää myös sivistyksen ihmisiä yhdistävä voima silloin, kun koulutuksesta halutaan säästää. Verkoston vioittamisen pitkän kantaman vaikutuksia emme valitettavasti kykene näkemään.
Mykorritsa on kuin tahmeaa elävää ommelta, joka pitää maaperää koossa – aivan niin kuin sivistys pitää koossa yhteiskuntaa. Niin kuin mykorritsaverkostoon, myös koulutuksen varaan rakentuvaan yhteisöön voi liittyä aina uusia jäseniä. Koulutus ja sivistys eivät kulje geeniperimässä eivätkä ne ole sidottuja synnyinmaan multaan. Koulutuksella luomaamme arvoyhteisöön voi liittyä uusia jäseniä, sillä Suomessa oppiminen ja opiskelu on mahdollista aloittaa yhtä hyvin viisi- kuin yhdeksänkymmentäviisivuotiaana.
Vastakkainasettelun, kuplaantumisen ja hybridivaikuttamisen varjostamassa maailmassa yhdistävän verkoston arvoa ei voi kyllin korostaa. Koulutus ja siitä kumpuava sivistys luovat yhteisyyttä ja yhteishenkeä ja saavat meidät näkemään toisissamme enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Jaettu sivistys antaa parviälylle mahdollisuuden jalostaa ideoita ja levittää innovaatioita.
Meillä ei ole varaa antaa mykorritsamme murentua ja päästää yhteistä maaperäämme valumaan rantatörmiltä Itämereen. Takaamalla vakaat toimintaedellytykset kansalaisopistoille voimme varmistaa sivistyksen sienijuuren kukoistuksen myös tulevaisuudessa.
Teksti: Sastamalan Opiston rehtori Sini-Mari Lepistö
