Vaasa-opiston vuotuista suunnittelupäivää vietettiin Ikolan koululla.
Tänä aamuna herätessä oli vaihteeksi maa valkoinen. Jopa viisivuotias kuopukseni oli järkyttynyt mahdollisuudesta lumileikkien revanssiin kevään jo kertaalleen alettua lämmittää Pohjanmaan lakeuksien aavoja aukeita. Minua taas alkoi jännittää matka kimppakyydeillä Isoonkyröön, jonne Vaasa-opiston henkilökunnan oli määrä lähteä vuotuista suunnittelupäivää viettämään. Kokemus talven mittaan on osoittanut, että aamuisin ajokaista sisämaasta Vaasaan on sula, kun taas täältä ajorata Kyrönmaalle on melko neitseellinen – siis räntäaamuna kesärenkaille kelvoton. Taisipa jännittää päivä muutenkin.
Vaasa-opiston toiminta-alue laajeni viime elokuun 1. päivä Kyrönmaalle. Kaupunkiopisto jalkautui maalle. Nuorisoseura-aatteen syntypaikka Laihia, historiallisen Pohjankyrön pitäjän komea keskus Isokyrö, piskuinen Vähäkyrö, joka kuntana on enää muisto ja nyt kaupunginosa Vaasassa: kolme erilaista kuntaa paikalliskulttuureineen ovat olleet morsiamina korskealle kosijalle, jollaiseksi Vaasaa voi hyvällä syyllä kutsua. Vai miltä kuulostaa Vaasan kaupungin strategianmukainen luonnehdinta itsestään: suvaitseva kaksi- ja monikielisen kulttuurin ja koulutuksen keskus, joka on myös historiallinen ja kulttuurinen maakuntakeskus?
Päivän aikana puitiin päättymässä olevaa ensimmäistä yhteiselon työvuotta: arvioitiin asetettujen tavoitteiden saavuttamista, pohdittiin tulevaisuuden haasteita, taloutta, pedagogisia ratkaisuja, tarjonnan tuotteistamista, brandi-imagoa, viestintää, lukuvuositeemaa: suomalaisen kansalaisopiston kehittämisarjen tuttua eloonjäämisoppia – täyttä asiaa. Suut vuoroin vaahtosivat ja kuivuivat, silmät kostuivat – naurun kyynelistä, onneksi.
Kiteytys päivälle, ensi lukuvuoden tärkein tavoite, tuli lopuksi “kyrölääsestä” suusta: eikö voitaisi tulla tutuiksi kunnolla? Laihia on melkein kiinni Vaasassa, mutta moni isokyröläinen ei kuulemma uskalla lähteä Vaasaan edes ostoksille, vaan valitsee mieluummin Seinäjoen – matkaa molempiin kaupunkeihin on suunnilleen saman verran. Osa tuntiopettajista kuulemma jännitti ennen lukuvuoden alkua, pajattaisivatko Vaasa-opiston suunnittelijaopettajat vain ruotsia. Miten tällaisessa kulttuurissa elävät voisivat samaistua Vaasa-opistoon? Karrikoinnissa lienee totta toinen puoli. Tuttuudesta kasvaa luottamus -kieltämättä avainasia niin opiston asiakkaiden kuin opettajienkin kannalta.
Lukuvuoden 2015-2016 teemaksi valittiin Yhdessä, rinnakkain. Morsiamet ovat asettuneet taloksi, arkea jakamaan.
Aamuisella matkalla Isoonkyröön autokuntamme poimi yhden opettajistamme kyytiin eräältä Vaasan itäiseltä omakotialueelta. En viitsinyt perillä kertoa, että auton pysähtyessä pihaan takapenkiltä kuului yhden maisterin viaton kysymys: “Onko tämä Isokyrö?” Ja olipa siellä Isossakyrössä opistotalon pihaan kääntyessä sattunut yksi ojaanajokin. Syynä ei ollut lumi eikä liukkaus vaan oudon tilanteen aikaansaama hämmennys: vuosikymmeniseen työpaikkaansa saapuva opettaja oli häkeltynyt nähdessään pihassa mieshenkilöitä, vaasalaisia.
Sannasirkku Autio
Vaasa-opiston rehtori
KoL:n 2. varapuheenjohtaja
Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!
