Vanha opistotalo jää taakse. Kuva: Mirja Tuomivirta
Vaasa-opisto muuttaa. Vuodesta 1987 Opistotalona toiminut komea funkislinna Maasillan korvassa on päätynyt Vaasan Talotoimen myytävien kiinteistöjen listalle. Liikenteellisesti keskeiseltä paikalta viiden kadun risteyksestä muutetaan kylläkin keskustan sisällä, mutta pitkän ankean kadun varteen Raastuvankadulle. Raastupaakaan ei kadulla enää ole.
Vajaa kolmekymmentä vuotta sitten työväenopisto muutti Keskuskoululta osoitteesta Raastuvankatu 27 Pitkänlahdenkadulle SOK:lta ostettuun toimitaloon. Se oli kaupungin lahja 80-vuotiaalle opistolle. Opiston täyttäessä sata vuotta vuonna 2007 hankalasti hahmotettavan Pitkänlahdenkadun jatkeen asemakaavassa vahvistettu uusi nimi Opistokatu otettiin juhlavin menoin käyttöön. Kadun vihki käyttöönsä kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Håkan Nordman sekä opiston nuorin ja vanhin opiskelija, joiden ikäero oli 85 vuotta. Opistokadun ykkönen on ensi syksystä alkaen Raastuvankadun 31.
Vaasa-opiston toiminta jatkuu osoitteessa Raastuvankatu 31. Kuva: Mirja Tuomivirta
Omana rehtoriaikanani vuodesta 2005 alkaen Opistotalossa on toteutettu mittavia korjauksia. Timanttipora on laulanut työn taustana. Vesikatot on purettu ja rakennettu, julkisivut kuorittu ja rapattu, sisäpihan hevospihan kansirakenteet ja sadevesijärjestelmä uusittu, lattiapinnoitteita vaihdettu. Viimeisimpänä toteutettiin valtaisa remontti, jossa Kuula-opistolta vapautuneet tilat kunnostettiin runkoa myöten Vaasa-opiston käyttöön. Sisään näihin tiloihin muutettiin vuonna 2014, osin aivan loppuvuodesta.
Kaikki tämä on tuottanut uskomattoman määrän pölyä, likaa, meteliä ja epämukavuutta, mutta niitä on siedetty, kun on tiedetty, että tilat tulevat kerta kerralta terveemmiksi ja käyttökelpoisemmiksi. Kaupunki ja kiinteistöyhtiö ovat panostaneet, mikä on koettu huolenpitona omaisuudesta, mutta myös toiminnan ja asiakkaiden arvostuksena.
Miksi koko hommaan nyt ryhdyttiin? Säästösyistä. Lähtökohtana on, että opisto ei muuta nykyistä huonompiin tiloihin. Toiminnallemme on kova kysyntä, ja on tutkittua, että opiston kurssit vaikuttavat kaupunkilaisten hyvinvointiin voimakkaasti. Opisto sykkii elämää aamusta iltaan. Vaikka koko toiminta pyyhkäistäisiin pois, ei sillä saavutettaisi edes pientä osaa sivistystoimen saati kaupunkikonsernin säästötavoitteista. Ratkaisu vie meidät lähtöruutuun: Keskuskoulu vuokraa yhden kerroksen Raastuvankadun koulutalosta koulun peruskorjauksen ajaksi. Opiston toiminta hajoaa: ylpeydenaiheemme teknisen työn opetustilat menetetään, eikä korvaavaa paikkaa vielä tunneta.
Onko tässä järkeä? On. Kaupunki tiivistää toimintojaan ja palveluverkkoaan. Samalla meille sivistystoimijoille tarjoutuu ainutlaatuinen tilaisuus tarkastella omia toimintojamme, kehitellä synergioita, astua ulos norsunluutorneistamme. Muutossa karisee vanhaa pölyä niin rojuista kuin toimintatavoista. Uusiin tiloihin on kiva suunnitella uusia toimintatapoja kierrätyksestä viestintään opastejärjestelmineen, porinapaikkoineen, yhdessä naapureiden kanssa.
Iso, mutta ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista haasteista on, miten siirtää modernin funkistalon letkeän urbaani tunnelma uusrenessanssia edustavaan kivikouluun, jonka pitkät käytävät ja raskaat ovet on luotu oppilasjoukkojen hallitsemiseen, kurinpitoon, jolla raaoista lapsimurikoista hiotaan hohtavia yhteiskunnan timantteja. Meidän opistossa työtätekevien on pantava itsemme kuriin: unohdettava turhautuneisuus ja luodattava tulevaa – yhdessä asiakkaiden ja yhteistyökumppaniemme kanssa. Viisaus voi löytyä Opistotalon ulkopuolelta – ympärillämmehän on timantteja.
Sannasirkku Autio
Vaasa-opiston rehtori
KoL:n hallituksen 2. varapuheenjohtaja
Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!
