Kansalaisopistossa opitaan, voimaannutaan ja ystävystytään, sitä ei varmaan kukaan epäile. Kansalaisopistosta saa kipinää! Opistojen olemassaoloa ei tarvitse perustella niille, jotka siellä toimivat ja opiskelevat. Kaikesta hienosta ja hyvästä huolimatta tällä hetkellä yhdessä jos toisessakin opistossa huokaillaan, miten opistoelämä jatkuu valtionosuuksien kutistuessa ja kunnan tai muun ylläpitäjän ahdingon kasvaessa. Millä keinoilla voimme säilyttää opetustuntimäärät edes tyydyttävällä tasolla? Ryhtyvätkö kunnat vähentämään maksuosuuttaan valtionosuuksien laskun tahdissa?
Yhteen yksikköhintaan siirtyminen auttaa monia, erityisesti haja-asutusalueiden opistoja, koska niissä yksikköhinta nousee. Kaupunkiopistot taas saavat kompensaatiota tuntimäärien lisääntymisestä. Positiivista juuri hyväksytyssä rahoituslakiuudistuksessa on sekin, että kilpailu ja kikkailu tuntimäärillä saadaan kuriin kiintiöperiaatteen toteutuessa.
Kansainvälisen PIAAC-tutkimuksen tulokset kertovat, että aikuisopiskelijoista kaikkein vähiten koulutetut hyötyvät opiskelusta eniten. Niin meillä kuin muuallakin Euroopassa yhteiskunta näyttää yhä kiihtyvällä vauhdilla jakaantuvan hyvä- ja huono-osaisiin. Kansalaisopistot tekevät resurssiensa puitteissa kaikkensa, että kynnys opistoon olisi mahdollisimman matala: kansalaisopisto on kaikkien opisto. Kun raha on tiukassa, täytyy entistä huolellisemmin miettiä, millä keinoin pystytään pitämään kiinni ja jopa lisäämään opiskelijaryhmiin niitä, joiden mahdollisuudet maksulliseen opiskeluun ovat vähäisimmät. Opintoseteleillä ei voida auttaa kaikkia vähävaraisia, koska niitä on tarjolla rajallisesti.
Suomesta ei varmaankaan löydy sellaista kansalaisopistoa, jonka kaikki kurssit olisivat aina täynnä. Kysyntä ja tarjonta vain eivät aina kohtaa. Varallaololistat saattavat olla pitkiä samalla kun osa kursseista pyörii minimiopiskelijamäärillä. Miksemme siis tarjoaisi maksuttomia opiskelijapaikkoja niille, joilla muuten ei olisi mahdollisuuksia opiskeluun? Opistolle ei tule lisälaskua siitä, että kurssille otetaan opiskelijoita maksuttomille paikoille, jos se muuten ei täyty.
Aloitimme Jyväskylän kansalaisopistossa tämän vuoden alussa kaupungin muutaman muun palveluyksikön kanssa kokeilun tarjoamalla Kipinä-edun toimeentulotukiasiakkaille. Kansalaisopistossa Kipinää tarjotaan maksuttomina kurssipaikkoina, museoissa vapaana sisäänpääsynä, kaupunginteatterissa viimetippalippuina ja Jyväskylä Sinfoniassa vapaalla pääsyllä kenraaliharjoituksiin. Liikuntapalveluillakin on jo joitakin maksuttomia palveluita ja tavoitteena olisi saada Kipinä-eduksi myös maksuton uimahallin käyttö päivän hiljaisimpina aikoina.
Jyväskylän Kipinä sai alkunsa jo useita vuosia kyteneestä Aktiivipassi-valtuustoaloitteesta. Turussa on käytössä pitkälti samoilla periaatteilla ns. Kimmoke-ranneke ja Espoossa pilotoidaan Kulttuuripassia. Espoon hankkeen takana on Kulttuuria kaikille -yhdistys, jonka jäseneksi myös KoL on päättänyt liittyä.
Toivottavasti Kipinä ottaa tulta, käyttö laajenee ja kynnys tulla kansalaisopistoon edelleen madaltuu. Meneillään on vasta kokeilu, mutta kuluvan kevään ja ensi syksyn kokemusten perusteella tullaan näkemään, ottaako Kipinä tulta. Päättäjiä ja valtion tai kuntien rahakirstun vartijoita ei ole helppo vakuuttaa kansalaisopistojen erinomaisuudesta ihmisten hyvinvoinnin edistäjinä. Työtä sen eteen on tehty ja tehdään vastakin. Mutta jos saamme jatkossa entistä vahvempaa näyttöä siitä, että asiakkaissamme on aiempaa enemmän senioreita, eri syistä eläköityneitä, nuoria ja joko terveydellisin tai taloudellisin perustein syrjäytyneitä, olemme varmasti vahvempia myös päättäjien edessä.
Annetaan kipinöidä – annetaan opin, ilon ja elämysten kokemuksia kaikille!
Sini Louhivuori
Jyväskylän kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen
Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!
