Kesäisen jääteön taustalla oikeanpuoleisen siiven 2. kerroksessa sijaitsee Pietarsaaren suomenkielisen työväenopston hallintoyksikkö sekä aikuisten perusopetuksen yksikkö. Kuva: Pietarsaaren kaupunki
Pietarsaaren suomenkielinen työväenopisto otti melkoisen haasteen itselleen, kun aloitti ns. tyhjästä aikuisten perusopetuksen palvelut kolme vuotta sitten. Alueen sivistysjohtajat olivat yksissä tuumin päättäneet, että vetovastuun ottaa Pietarsaaren kaupunki.
Syksyllä alkaa neljäs mielenkiintoinen lukuvuosi. Koulutuksen päättövaihe aloitti viime syksynä kadun toisella puolella olevassa suomen- ja ruotsinkielisissä lukioissa. Opiskelijoita on useasta eri maasta ja kulttuurista. Selvää on, että kulttuurit kolaroivat aika ajoittain sekä muiden opiskelijoiden että opettajien kanssa. Keskustelua on herättänyt mm. “Maskipakko” ja “rokotuspakko”. Monet eivät heidän kertomusten mukaan usko koronaan.
Järjestämme aipea molemmilla kotimaisilla kielillä päättövaiheeseen saakka. Ruotsiksi puhumme Gruvux:sta. Kohdekielen lisäksi opiskelija voi opiskella myös svenskaa tai finskaa. On ilo kuulla käytävillä ja opettajienhuoneessa molempien kotimaisten kielten porinaa. Meillä nimittäin on molempien kotimaisten kielten opettajia, jotka suihkuttavat päivittäin omaa äidinkieltään toisilleen.
Mutta onhan meillä myös miettimistä. Kysymys on kaksiajakoinen: itsemääräämisoikeus kohtaa kansallisen kotouttamisen periaatteet. Paikallinen te-viranomainen katsoo, että opiskelijan opinnot voidaan keskeyttää kesken lukuvuoden tai lukukauden jopa päättövaiheessa. Joskus opiskelija ei edes ole tietoinen, että joku muu tekee päätöksen hänen puolestaan. Kyse on ihmisen itsemääräämisoikeudesta – onko työttömällä työnhakijalla sellaista? Kyse on ehkä myös tiedonsaannista, joka ei ulotu opistolle, vaan saamme tietää asiasta yleensä siinä vaiheessa, kun opiskelija on jo siirretty muualla.
Tiedämme, että hallitus haluaa nopeuttaa kotoutumista erilaisin toimenpitein, jossa myös vapaa sivistys on hienosti huomioitu. Umako vastaa tarkoitukseen, sen olemme todenneet, mutta miten voimme nopeuttaa 9 vuoden peruskoulun opintoja, jotka aikuisilla on puristettu viiteen vuoteen? Miten voimme huomioida kieliä taitamattoman henkilön onnistumisen opinnoissa, jos viranomaiset katsovat, että koulutus on liian pitkä? Aipe on Suomen koulutusjärjestelmän tärkeä osa mutta tuntuu siltä, että jossakin ei nyt puhuta samaa kieltä. Ehkä koulutuksesta pitäisi tiputtaa lukutaitovaihe pois,jotta se antaisi oikeamman kuvan sen vaativuudesta. Aipe on umakon rinnalla mitä parhainta kotouttamista ja toivon, että viranomaistahot uskoisivat siihen. Suomi vastaanottaa humanitaarisista syistä heikommassa asemassa olevia ihmisiä maahamme, joille vaativuustasot ovat usein ylivoimaisia. Suunnitelma lyhyemmästä kotokoulutuksesta on paikallaan. Tasotestit tukisivat sekä opiskelijan että opetushenkilöstön motivaatiota oppia ja opettaa kohdekieltä. Työelämälähtöisyys tukisi vastaavasti validointia.
Uskomme tulevaisuuteen, viranomaisten järkeviin päätöksiin ja olemme ylpeitä opettajakunnan huikeasta ammattitaidosta. Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen vie tässäkin kysymyksessä meitä eteenpäin. Kun tiedät, mitä sinun koulutukseen kuuluu ja mitkä ovat sen tavoitteet, pystyt kertomaan, mitkä asiat sinä jo osaat.
Kesäisiä suihkutuksia itse kullekin!
Päivi Rosnell
KoL:n hallituksen varajäsen
Rehtori, Pietarsaaren suomenkielinen työväenopisto
Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!
