Jani Huhtala

Aika kuluu kuin siivillä. Tämä tuttu sanonta pujahti mieleeni, kun mietin, että viime vuoden elokuussa kirjoitukseni otsikkona oli ”Kohta sinne taas pääsee!”. Tuolloin opistojen toimintakausi oli alkamassa, innokkaat opiskelijat odottivat opistojen opinto-ohjelmia ja sitä hetkeä, kun ilmoittautuminen alkaa. Ja nyt on työkausi loppunut tai loppumaisillaan. Aika on kulunut kuin siivillä.

Vuoden aikana on neulottu, opeteltu lauserakenteita, laulettu, tutustuttu vieraisiin kulttuureihin, tanssittu, voimisteltu, soitettu, tehty puutöitä sekä paljon, paljon muuta. Tämä kaikki on tapahtunut kansalaisopistojen tunneilla. Monipuoliset taidonnäytteet ovat olleet esillä kevätnäyttelyissä ympäri Suomea. Tutustuessani Rauman kansalaisopiston kevätnäyttelyyn eräänä huhtikuun kauniina lauantaipäivänä, mietin, miten monta tuntia ja eri vaihetta lukuvuoden aikana on käytetty vaikkapa nyplätyn pitsiliinan tai kauniin akvarellin tekemiseen. Tekijä ei laske työtuntejaan – hän tekee sydämestään, innolla, oppiakseen uutta tai kehittääkseen osaamistaan. Ehkä joku on kiillottanut ruostetta pois kielitaidostaan tulevan kesän ulkomaan matkaa varten.

Kansalaisopiston tuntiopettajana, kuoronjohtajana, saan nauttia työn tuloksista kuorojen kautta. Kauden päättävät kevätkonsertit ja esiintymiset ovat niitä hetkiä, jolloin huomaa sen, miten opiskelijat ylittävät itsensä ja haluavat näyttää kaiken sen, mitä lukuvuoden aikana on opittu ja miten kehittymisen kautta lisääntyy myös itsevarmuus ja halu tehdä yhä enemmän ja halu haastaa itseään yhä vain parempiin suorituksiin.

Kevätnäyttelyssä monipuolinen töiden määrä ihastuttaa joka vuosi. Konkreettiset tulokset ovat esillä. Rauman kansalaisopiston kevätnäyttelyssä myös esiintyvät ryhmät pääsevät näyttämään osaamistaan. Tänäkin vuonna muun muassa puhallinorkesteri, kuorot, harmonikkaryhmä, flamenco-ryhmä ja laulukurssin opiskelijat olivat tärkeä osa kevätnäyttelyä.

Kannustan myös muita – vallatkaa opiston lava ja laulakaa, soittakaa, tanssikaa! Otetaanhan mieliimme ja sydämiimme kesän aurinko ja lämpö talteen? Käytetään sitä ensi lukuvuoden työssä ja tekemisessä, se kantaa meitä pitkälle.

Jani Huhtala
Rauman Kansalaisopiston Opistolaisyhdistys ry.:n puheenjohtaja
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Kansalaisopisto on paikka, joka tarjoaa tuhansille ihmisille oppia, virkistystä, virikkeitä, sosiaalisia kontakteja, iloa, elämää – kaikkea mitä voi ajatella.

Tämän kirjoitukseni otsikko on suora lainaus erään kansalaisopiston kursseilla useana vuotena käyneeltä tutultani. Hän on osallistunut kansalaisopiston kädentaitojen kursseille, luovan tekemisen kursseille, kielikursseille, liikuntakursseille. Kymmenien vuosien aikana hän on ehtinyt nähdä ja kokea sen, mitä kansalaisopistossa voi opiskella. Tuon otsikon hän lausui kesäkuussa, kun hän kertoi mille kursseille hän syyskuussa aikoo ilmoittautua. Sana kohta tuntui minusta niin väärältä, olihan edessä vielä koko kesä ja opiston työkauden alkuunkin vielä monta kuukautta. Mutta tarkemmin kun ajattelin hänen sanojaan, mietin, että hänelle opiston kurssit ovat tärkeitä eikä hän olisi malttanut odottaa. Hienoa nähdä, miten innokkaita ja aktiivisia opiskelijoita opistoissa käy!

Laadukkaan opetuksen lisäksi tuttavani odottaa myös kohtaamisia ystäviensä ja tuttujensa kanssa. Ja kohtaamiset tapahtuvat opiston kursseilla. Miten paljon onkaan solmittu ystävyyssuhteita opiston kursseilla ympäri maan ja monien vuosien ajan! Myös tätä kautta henkisen hyvinvoinnin edistymisen merkitys on suuri: oppimisen ilon lisäksi opiskelija tuntee kuuluvansa johonkin ryhmään, sosiaalinen verkosto syntyy ja kehittyy. Hienoa! Kansalaisopisto toimii myös “salaa”.

Näiden asioiden vastapainona ovat tämän ajan taloudelliset resurssit. Valitettavat ja ikävät valtion määrärahaleikkaukset, jotka kohdistuvat koulutukseen, kasvatukseen ja kulttuuriin, heijastuvat myös opistojen opetustuntimääriin. Toivoisin, että paremmin ymmärrettäisiin se, miten tällaiset leikkaukset vaikuttavat muihin kustannuksiin ja varsinkin niiden kasvuun. Esimerkiksi kurssimäärien vähentyminen tai kurssimaksujen nousu johtaa joidenkin opiskelijoiden poisjäämiseen ja sitä kautta voi aiheutua enemmän kustannuksia, jotka johtuvat vaikkapa lisääntyneenä yhteiskunnallisten tukien tarpeena. Vielä kuitenkin on hyvin pystytty tarjoamaan monipuolista ja kohtuullisen hintaista kurssitarjontaa – pitäkäämme siitä kiinni!

Useissa kansalaisopistoissa toimii opiskelijayhdistys. Joissakin hyvin pienimuotoisesti, toisaalla sitten aktiivisemmin. On yhdistysten ylläpitämiä kahviloita, yhdistysten järjestämiä teatterimatkoja ja muuta toimintaa. Koen yhdistysten toiminnan tärkeänä osana kansalaisopistojen toimintaa. Yhdessä toimimme opistojen kanssa ja toiminnan kohteemme on sama eli opiskelijat. Tämä on tärkeä asia muistaa, koska yhteistyöllä saadaan enemmän aikaan. Olisiko sinulla jokin ajatus yhteistoiminnan kehittämiseksi?

Ja aivan kohta sinne taas pääsee. Aivan kohta – vain muutamia päiviä vielä odotusta.

Jani Huhtala
Rauman Kansalaisopiston Opistolaisyhdistys ry.:n puheenjohtaja
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!