kauniaisten kansalaisopisto

The New York Times kirjoitti jouluaaton lehdessään 24.12.2018 onnellisuuden metsästyksestä sekä siitä, mistä onnellisuutta voi löytää. Lopputulos oli: kansalaisopistosta, tietenkin.

Tästedes minua voi sitten kutsua maailman onnellisimman paikan rehtoriksi. Se, miten The New York Timesin Englannin parhaaksi ulkomaantoimittajaksi valittu Patrick Kingsley päätyi Kauniaisten kansalaisopistoon, on kuitenkin pitempi tarina.

Kaikki alkoi siitä, kun toimittaja kiinnostui selvittämään, mistä Kauniaisten asukkaiden onnellisuus pursuaa. Suomi valittiin YK:n 14.3.2018 julkaistussa tutkimuksessa maailman onnellisimmaksi maaksi. EPSI Rating oli taas raportissaan maaliskuussa 2017 todennut, että Kauniaisissa ja Pirkkalassa asuvat Suomen tyytyväisimmät kuntalaiset. Tästä johtuen Patrick tuli yhdessä saksalaisen kuvaajan Lena Muchan kanssa Berliinistä Suomeen etsimään kaupungin onnellisuuden lähdettä.

Ennen vierailua Patrick oli yhteydessä kaupunginjohtajaamme Christoffer Masariin, joka oli yhteydessä puolestaan kansalaisopistoon. Tiesin, että mikäli saisin Patrickin käymään opistossa, olisi toimittajalle ilmiselvää opisto olevan kunnan onnellisuuden lähde. Englanninopettajana englannin kieli ei tuottanut minulle ongelmia, joten kirjoitin hänelle runollisen kauniin sähköpostin, jossa kerroin kansalaisopiston tuottamista terveys-, osaamis- ja muista hyödyistä. Patrick innostui heti ja sovimme tapaamisen.

Ajattelin, että luvassa on varmaankin tyypillinen toimittajan visiitti eli noin puolen tunnin keikka. Tapaaminen oli sovittu alkamaan kello 18, mutta Patrick tulikin jo 17.30…ja viipyi koko illan. Ennen tätä hän oli käynyt tapaamassa kuntalaisia paikallisessa päiväkodissa, koulussa, uimahallissa, senioreiden palvelutalossa, jne. Pöh, eihän mikään niistä tuota yhtä paljon iloa ja onnea kuin kansalaisopisto. Niin, ja sitten hän oli käynyt kaupungintalolla virkamiehiä tapaamassa. Sieltä ei taida kuntalaisia löytyä, korkeintaan jonkin edesmenneen paikallispoliitikon haamu leijumassa…

Opistolla kävimme eri luokissa tutustumassa opiskelijoihin: keramiikkaluokassa oli vauhtia, kudonnan luokkaan oli tunnin päätyttyä jäänyt kutojia tekemään ylitöitä, ykköskerroksessa oli kuoron harjoitukset, toisessa kerroksessa oli pari taidekurssia menossa, ja kolmannessa kerroksessa oli asanoihin asetettuja joogeja. Erityisen otettu Patrick oli öljyvärimaalauskurssin innokkaista opiskelijoista. Hän sai myös kuulla tarinan kurssilaisen tapaamisesta Venäjän presidentti Putinin kanssa ennen kuin hänestä tuli presidentti, mutta valitettavasti en voi toistaa sitä tässä.

Illan loppuessa Patrick oli hyvin otettu siitä, miten paljon monipuolista toimintaa mahtui saman katon alle. Hän ei ollut koskaan nähnyt tämäntyyppistä aktiviteettia tässä mittakaavassa. Samaan aikaan torstai-iltaisin meillä oli lisäksi menossa kielikursseja Svenska skolcentrumissa, aikuisten uintinopetusta uimahallissa sekä Zumbaa ja miesten jumppaa Mäntymäen koululla, mutta ne jäivät häneltä näkemättä. Niistä kolmesta kuvasta, jotka päätyivät New York Timesin painoversioon, kaksi kolmesta oli kuoro- ja joogakursseiltamme. Viimeinen kuva oli rautatieasemasta, jonka VR omistaa.

Artikkeli herätti paljon ihmetystä USA:ssa. Useimmat kommentit olivat positiivisia ja negatiiviset olivat usein suoraan rasistisia tai piilorasistisia. Esim. Trumpin vaalikampanjan strategian takana ollut Steve Sailer kommentoi, että totta kai ihmiset ovat onnellisia Kauniaisissa, koska siellä ei ole diversiteettiä, eli muun näköisiä kuin valkoihoisia. Artikkeli julkaistiin myös maailman suurimmassa englanninkielisessä päivälehdessä The Times of Indiassa, Irlannin ykköslehdessä The Irish Timesissa ja Australian The Sydney Morning Heraldissa. Espanjaksi se käännettiin Argentiinan ykköslehteen La Nacióniin.

Lähtiessään opistolta Patrick oli suuntaamassa paikalliseen ravintolaan syömään ja haastattelemaan kuntalaisia. Hän kysyi minulta: ”Is the restaurant like the heart of Kauniainen?” Tähän vastasin: “No, I don’t think so, I think this building (opistotalomme Petra) is the heart of Kauniainen.” Tämä näkökulma  siirtyi suoraan artikkeliin.

P.S. Tarina jatkuu, sillä toukokuussa englantilainen valokuvaaja Barry Falk MAP6 -kollektiivista kävi kuvaamassa onnea opiston joogakurssilla. Tavoitteena on näyttely Helsinkiin, jossa myös nähtäisiin muita heidän Suomessa ottamiaan kuvia.

Roger Renman
Kauniaisten kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Kreivi Renman opettaa englantia 31.10.2017.

Kansalaisopistojen käytännöt tietotekniikan hyödyntämisestä osana opetusta vaihtelevat opisto- ja opettajakohtaisesti. Kauniaisten kansalaisopistossa Uudellamaalla oli mahdollisuus ottaa poikkeuksellinen digiloikka AV-välineiden hankinnassa. Aiheesta blogiin kirjoitti opiston rehtori.

Viimeisen 10 vuoden aikana AV-tekniikka kodeissamme on muuttunut valtavasti. TV:n katselu on siirtynyt antenneista nettiin, CD- ja DVD -levyt ovat kadonneet, digiboksit ovat tulleet ja menneet, lautasantenneista on tullut kattojen muinaisjäänteitä ja TV:n kaukosäädin on saanut matkapuhelimen kaverikseen. Samalla lauseemme ovat täyttyneet lyhenteillä ja englantilaisilla sanoilla. Esimerkki olohuoneestamme: ”Kytken nyt HDMI:n ja päivitän iOS:n, niin saadaan taas WWE Network ja YouTube pelaamaan.”

Kauniaisten kansalaisopiston luokissa oli se tilanne, että kaikki kalusto oli kymmenisen vuotta vanhaa ja hajoamassa käsiin. Tarkastin kaikki PC:t, tykit ja dokumenttikamerat eikä yhdessäkään ollut edes HDMI -liitintä. Uusi resoluutio 4K oli jo kolkuttamassa ovea emmekä olleet vielä edes Full HD -ajassa. Miten olin voinut antaa asioiden luisua tähän kuntoon? Vaihtoehtona oli ostaa kaikki samat laitteet uusina versioina, eli uusi PC, tykki ja dokukamera, mutta se ei olisi parantunut luokkien käytettävyyttä ja laitteisto olisi taas pitänyt uusia 5 vuoden kuluttua.

Videotykit päätin korvata 86 tuuman 4K-screeneillä. Näytöt ovat kooltaan samaa kokoa kuin luokkien vanhat valkokankaat. Nyt tykin valokeila ei enää paista opettajaa silmiin, eli opettajalla on vapaa liikkuvuus luokan edessä. Eikä opettaja enää kehollaan blokkaa tykin valokeilaa koska valo tulee toisesta suunnasta, ei edestä vaan takaa.

PC:t korvasin iPadeillä ja Apple TV:illä. Vanhat PC:t olivat johdoilla kiinni tykeissä, opettajat kompastuivat joskus johtoihin ja kun PC:tä käytti, piti aina istua tietyssä paikassa. iPadit on langattomasti kytketty Apple TV:ihin, joten nyt opettaja voi liikkua vapaasti luokassa esimerkiksi näyttää opiskelijan työtä iPadin kameralla näytölle. Näytön alla on soundbar, joten vanhoja CD-soittimiakaan ei enää tarvita. Mikäli opistolle tulee vierailija ja PC, niin käytössä on mokkula-tyyppinen rasia, joten vieras pystyy liittämään PC:nsä näyttöön ilman että mitään ohjelmaa pitäisi asentaa koneelle. Kaikki vanhat johdot eri laitteiden väliltä on poistettu luokan lattialta.

Vielä oli yksi ongelma jäljellä, eli dokumenttikameran korvaaminen. Suunnitelmani tähän oli korvata se 100 euron iPad -standillä. Aloitin questin käymällä Stockmannin Virta-myymälässä*, jossa kysymykseeni myyjä vastasi katsomalla niin kuin olisi jonkun alienin nähnyt. Sieltä lähdin Helsingin roomalaisen ostoskeskuksen* Jättis-myymälään*, jossa myyjä totesi, ettei Suomessa taida olla. Kävin vielä Omenien erikoiskaupassa* ja siellä sain saman tiedon. Olin siis aikaani edellä… tai ehkä Suomi oli aikaansa jäljessä…? Tilasin lopulta telineet Englannin Soturinaisilta* ja asensin vielä ilmaisen Stage-sovelluksen iPadeihin.

Tämän jälkeen oli vielä isoin askel edessä, eli minun piti opettaa opettajat käyttämään uusia laitteita. Alle 35-vuotiaat osasivat yleensä niitä jo käyttää, koska ne olivat käytössä kotonakin. Vanhemmilla opettajilla oli ongelmia, koska tekniikka oli niin erilaista kuin mihin he olivat tottuneet, mutta avullani olemme päässeet siihen tilanteeseen, että melkein kaikki jo osaavat hyvin. Yksi ongelma on vielä ratkaisua vailla, eli opiston netin hitaus, joka johtaa videoiden pätkimiseen tai toimimattomuuteen, mutta uusi operaattori on jo tilattu, joten ongelman pitäisi poistua lähiaikoina.

Projektin loppuhinnaksi per luokka tuli n. 8 000 euroa, eli pari tonnia kalliimpaa kuin olisi korvannut vanhan tekniikan uudella ”perinteisellä” tekniikalla. Toisaalta seuraavan kerran kun tekniikka uudistuu 5 vuoden päästä, niin näyttöjä ei tarvitse uusia koska ne ovat jo 4K. Uudet iPadit ja Apple TV:t maksoivat noin 1 000 euroa per luokka, eli jo 5 vuoden päästä olemme plussan puolella. \(°ᴗ° )/

Roger Renman
Kauniaisten kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

* Power, Forum, Gigantti, iStore ja Amazon.co.uk

Kuva: Nat Renman

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!