leikkaukset

Valtion ja kuntien haasteet taloudessa säteilevät vahvasti myös kansalaisopistoihin kautta Suomen. Valtio on tehnyt leikkaukset kansalaisopistojen valtionosuuksiin ja samaa on luvassa myös kuntien osalle. Nämä molemmat tekijät laittavat opistot tarkastelemaan eurojaan huolella. Opetukseen käytettävistä euroista pyritään viimeiseen saakka pitämään kiinni, jotta tuntien vähenemisestä aiheutuvaan syöksykierteeseen joutuminen vältettäisiin. Tuntien väheneminen kun tulee jatkossa vähentämään valtionosuutta entisestään. Näin ollen kaikesta muusta joudutaan tarkalla kammalla etsimään leikattavaa.

Yksi merkittävä menokohta on opistojen markkinointi ja viestintä. Erityisesti printtiin perustuva kurssien markkinointi on näinä aikoina kallista. Useat opistot ovatkin jo luopuneet kurssienkatalogien laatimisesta ja koko toiminta-alueelle tapahtuvasta jakelusta. Markkinointi on kuitenkin tärkeää, jotta kansalaiset ylipäätään löytävät opistojen kursseille, joten nollille ei markkinointia tietenkään voi leikata. Tässä kohtaa on hyvä kuitenkin pitää mielessä, että muutos on aina myös mahdollisuus.

Joensuussa muutostyö aloitettiin kuuntelemalla ulkopuolisten asiantuntijoiden näkemyksiä ja mielikuvia opistostamme. Näkemyksiä kertoivat Itä-Suomen yliopiston professori Jyri Manninen ja Joensuun kaupungin viestintäpäällikkö Petri Varis. Heidän näkemyksensä olivat avartavia ja osin myös hiukan mieltä kirpaisevia. Opistomme tarvitsi enemmän tunnistettavuutta ja visuaalinen ilmeemme kaipasi freesausta. Uudistustyössä päätimme investoida ulkopuolisen markkinointiyrityksen apuun ja samalla osallistimme työhön myös koko henkilöstön. Yhdessä päätimme luopua katalogimaisesta kurssioppaasta ja siirtyä kevyempään asiakaslehteen. Kahdesti vuodessa ilmestyvää asiakaslehteä täydennämme suunnitelmallisella monikanavaisella sähköisellä markkinoinnilla.

Opistomme sloganiksi muodostui: Viikon paras päivä! Käytämme sitä lähes kaikissa markkinointimateriaaleissa. Suunnittelijoiden ja tuntiopettajien käyttöön laadittiin erilaisia valmiita uuden ilmeen mukaisia pohjadokumentteja, joita he voivat omassa markkinoinnissaan ja viestinnässään hyödyntää.

Kokonaisuudessaan uudistustyö kesti lukuvuoden ajan, mutta se kannatti; tulokseen olemme olleet erittäin tyytyväisiä. Olemme saaneet kiitoksia uudistuneesta ilmeestä, sopivan mittaisista iloisista jutuista, joissa tekemäämme työtä avataan enemmän. Opiskelijat ovat löytäneet kursseille hyvin ja valtaosa ilmoittautumisisista tapahtuu verkossa. Eurojakin säästyi, mutta oleellisinta oli, että koko markkinointi ja viestintä saatiin päivitettyä tätä aikaa vastaavaan muotoon. Nähtäväksi jää, siirtyykö paperinen asiakaslehtikin ajan myötä historiaan, mutta kokemamme perusteella sekin pystytään suunnitelmallisella yhteistyöllä hoitamaan.

Tutustu uudistuneen asiakaslehtemme pdf-versioon täällä.

Teksti: Rehtori Tero Väänänen, Joensuun seudun kansalaisopisto

Valtion talousarvio vuodelle 2024 julkistettiin viikko sitten. Talousarvioon sisältyi odotetusti 12,5 miljoonan euron leikkaus kansalaisopistojen valtionosuuksiin. Miljoonan euron lisäraha osoitettiin ruotsinkielisen kotoutumiskoulutuksen järjestämiseen. Myös opintokeskusten ja kesäyliopistojen leikkaukset jäivät alkuperäistä uhkausta pienemmiksi.

Me kaikki haluamme Suomen ja täällä asuvien parasta. Ei vain hallitus, vaan me kaikki tavoittelemme vahvaa ja välittävää Suomea. Yhteisymmärrys näyttää loppuvan viimeistään siihen, miten tavoitteeseen päästään, mutta itse asiassa jo yhteinen käsitys maamme asioiden nykytilasta puuttuu. Jo yksinomaan hallitusohjelmaneuvottelujen perusteena käytetty VM:n meno- ja rakennekartoituksen väite, että vapaan sivistystyön koulutuksiin osallistuvat keskimääräistä useammin korkeasti koulutetut ja toimihenkilöasemassa työskentelevät, joilla on tyypillisesti taloudelliset mahdollisuudet maksaa opiskelunsa kustannukset itse, oli typerryttävä.

Tuoreimman vuonna 2019 Tilastokeskuksen keräämän vapaan sivistystyön opiskelijaprofiilin mukaan kansalaisopistojen opiskelijoista suurin osa (55 %) ei ole työllisiä. Heistä suurimmalla osalla (61 %) ei ole korkeakoulututkintoa. Koulutustaso ei yksinään kerro vielä paljoakaan henkilön tulotasosta tai työmarkkina-asemasta.

Luulon varaan ei tule milloinkaan rakentaa sellaista, minkä on kestettävä ajan, talouden ja kriittisen ajattelun kuluttavaa painetta. Oikealla tiedolla johtaminen on ainoa tapa rakentaa vahvaa ja välittävää yhteiskuntaa. OKM on käynnistänyt työn vapaan sivistystyön tietopohjan vahvistamiseksi. Monipuolisen ja kattavan tiedon kokoaminen palvelee rahoitus- ja ohjausjärjestelmää niin valtion kuin vapaan sivistystyön kentänkin näkökulmasta. Kaikki tieto ja tutkimus vie vapaata sivistystyötä eteenpäin. Olkaamme kansalaisopistokenttänä toimialan kehittämisen aktiiveja. Mikä ei tapa, se vahvistaa. Rahapulan aiheuttama pakko voi olla kehityksen moottori ja uudistusten sytyke. Meillä on oppilaitosrakenne, opettajat, meillä on paikallisista edellytyksistä muodostuneet verkostot. Meillä on opiskelijat. Keskitytään kehittämään sitä, mikä toimii ja tavoittaa asiakkaan. Vapaan sivistystyön kentässä kansalaisopisto on tässä vahvoilla.

Mikä maata ja yhteiskuntaa vahvistaa? Miten yhteiskunta osoittaa välittämistään? Hallitusohjelma lupaa laittaa vähän liikkuvat suomalaiset liikkumaan ja huolehtimaan hyvinvoinnistaan ja terveydestään. Valitettavasti kansalaisopistojen hupenevilla varoilla myös niiden tuottamat monipuoliset ja ammattimaisesti ohjatut liikuntaryhmät ovat uhattuina. Lapsille ja nuorille taataan harrastusmahdollisuus ja turvallinen koulu. Onko kansalaisopistoilla enää jatkossa mahdollisuutta tarjota panostustaan lasten ja nuorten harrastuksiin ja taiteen perusopetukseen? Maahan muuttaneiden tulee nopeasti saavuttaa riittävä kielitaito ja valmiudet elää suomalaisen yhteiskunnan jäseninä. Mihin riittävät vähät 100 %:n valtionosuustunnit, kun meistä B-ruotsia koulussa kuusikin vuotta opiskelleista harva pärjäisi aikuisen arjessaan, jos omaa äidinkieltä yhtäkkiä ei voisi käyttää.

Lopulta kyse on siitä, miten me kaikki suhtaudumme toisiimme. Kohtuus on hyve, jota nyt koetellaan.

Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä. Laki vapaasta sivistystyöstä määrittelee, että opiskelijoilta voidaan periä opetuksesta kohtuullisia maksuja. Kansalaisopistojen kurssihintojen keskiarvo oli keväällä 2023 oli 69,68 euroa. Kohtuullista tai ei, kurssimaksuja on korotettava. Siihen hallitusohjelma evästää ja monen opiston ylläpitäjä pakottaa. Valtion ja kuntien leikkaukset ovat kipeitä, mutta niiden on näyttävä opistojen tarjonnassa. Vähemmällä ei voi saada enempää. Parempi tuottavuus on päivän sana. Vähenevillä resursseilla on uskallettava koota opiston tarjonta uudenlaiseen pakettiin. Kansalaisopistojen perustaito kekseliäisyys on kovina aikoina valttia. Kansalaisopistoilla on pitkä kokemus ja keinot jatkaa vahvan, välittävän, silti kohtuullisen Suomen asialla.

Sannasirkku Autio, Vaasan kaupungin opistojen johtava rehtori ja Kansalaisopistojen liiton puheenjohtaja

Kumppanuustalo Artteli järjesti Tampereella 7.3.2023 järjestöjen vaalipaneeliin. Paneelissa oli keskustelijoina pirkanmaalaisia kansanedustajaehdokkaita kahdeksasta suurimmasta puolueesta. Keskustelu oli hyvin johdettu. Ehdokkaat pysyivät asiassa eikä puheenvuorojen aikaraameista lipsuttu.

Puolueiden erot nousivat keskustelussa yllättävän vähän esiin. Kaikki ehdokkaat olivat harvinaisen yksimielisiä siitä, että perheisiin, hyvinvointiin ja ennaltaehkäisyyn, mielenterveyspalveluihin sekä vanhusten ja vammaisten palveluihin tulee satsata tulevaisuudessa vahvemmin. Ylisukupolvinen osattomuuden kierre ja jyrkkenevät luokkaerot herättivät kaikissa panelisteissa huolta puoluetaustasta riippumatta. Järjestöjen tekemää työtä arvostettiin laajasti ja kentän rahoitus haluttiin turvata. Panelistit pitivät tärkeänä kansalaisopistojen roolia hyvinvoinnin lisääjinä.

Poistuin paneelista hyvillä mielin. Hienoa, että meillä on listoilla näin fiksuja ihmisiä, joista me saamme valita tulevat kansanedustajamme.

Seuraavana päivänä tartuin Valtiovarainministeriön 6.3.2023 julkaisemaan raporttiin, niin sanottuun ”leikkauslistaan”.

”[Vapaan sivistystyön] koulutus on markkinaohjautuvaa ja kurssitarjonta on pyritty rakentamaan taloudellisesti varmaksi kokonaisuudeksi siten, että on varmistettu maksukykyisten opiskelijoiden osallistuminen kursseille. Yleissivistävyys- tai harrastustavoitteisesti opiskelivat keskimääräistä useammin korkeasti koulutetut sekä toimihenkilöasemassa työskentelevät. Heillä on tyypillisesti taloudelliset mahdollisuudet maksaa opiskelunsa kustannukset itse. Tällä perusteella valtion vapaan sivistystyön määrärahoja olisi mahdollista alentaa noin 50–90 miljoonalla eurolla.”

Siis mitä että???!!!

Tilastot kertovat, että koulutus kasautuu. Korkeasti koulutetut ja hyvin toimeen tulevat ihmiset opiskelevat paljon myös kansalaisopistoissa. Tämä on tilastojen yksi puoli.

Toisaalta tilastot näyttävät myös tältä: viime vuonna Ahjolan 8305 opiskelijan joukossa oli 2670 perus- tai toisen asteen koulutuksen saanutta, 717 opiskelijaa, 620 työtöntä, 1033 maahanmuuttajaa ja 1998 eläkeläistä. Osallistuminen kansalaisopiston kursseille on monille mahdollista, kun kurssimaksut ovat kohtuullisia. Hankerahoituksen turvin opistot ovat viime vuosina pystyneet tarjoamaan mm. digi- ja työelämätaitojen maksutonta opetusta eri kohderyhmille saavutettavasti yksilölliset tarpeet huomioiden.

Kansalaisopistot tekevät merkittävää hyvinvointityötä. Kursseilla opiskelija voi kehittää itseään, oppia uutta ja muodostaa tärkeitä sosiaalisia kontakteja. Kuten Kansalaisopistojen liiton vaaliteeseissä todetaan, tarvitsemme Suomeen entistä enemmän kokonaisvaltaista hyvinvointia ja sosiaalista pääomaa sekä läpi elämän kehittyviä opiskelu- ja työelämätaitoja. Kansalaisopistot toteuttavat tätä kattavasti ja kustannustehokkaasti koko Suomessa monipuolisella kurssitarjonnalla.

Jokainen kansalaisopistoon sijoitettu euro maksaa itsensä noin viisinkertaisena takaisin, kuten Jyri Mannisen tutkimukset (2015, 2018) osoittavat. Suurin osa tutkimuksen osallistujista kertoi saavansa kursseilta myös muita merkittäviä hyötyjä, kuten hyvinvointia, itseluottamusta, uutta arkeen tai työhön liittyvää osaamista ja ystävyyssuhteita.

Vaihdoin hiljattain muutaman sanan yhden opiskelijamme kanssa liikuntasalin pukuhuoneessa. Eläkeläisrouva kertoi minulle hoitavansa muistisairasta miestään kotona. Hän kertoi käyvänsä kursseillamme Ahjolassa pari kertaa viikossa. Sain kuulla, miten tärkeitä henkireikiä kurssimme ovat hänen oman jaksamisensa kannalta. Lopuksi rouva vielä pahoitteli ”puheripuliansa” ja totesi, miten ihanaa on saada jutella ihmisten kanssa. Ja tämä vain yhtenä esimerkkinä kansalaisopistojen toiminnan vaikuttavuudesta. Näitä tarinoita ovat kansalaisopistot täynnä. Tästäkö siis kannattaa säästää?

Toivon kevätauringon lämpöä ja viisautta päätöksentekoon kaikille tuleville kansanedustajille. Pian äänestetään!

Pilvi Mansikkamäki, rehtori, Ahjolan kansalaisopisto

Kuva: Usva Torkki