Blogi: Tammiseminaarin jälkimainingeissa
KoL:n hallitus varajäsenineen koolla kesäkuussa 2015
Tähän alkuun haluan kiittää kaikkia Tammiseminaarin järjestelyihin osallistuneita niin KoL:n toimistolla kuin Raumallakin. Päivät onnistuivat mielestäni nappiin. Huikean kaksipäiväisen tykityksen jälkeen sormet syyhyävät päästä siirtämään seminaarin antia omaan työhön.
Päivien aikana pohdin ankarasti, mistä tällä kertaa kirjoittaisin omalla blogivuorollani. Tuntui, etten millään saa ajatusta juoksemaan. Mielessä pyöri aiheita turvapaikanhakijoista kansalaisopistojen tulevaisuuteen. Päädyin kuitenkin kertomaan kokemuksiani työskentelystä Kansalaisopistojen liiton hallituksessa. Haluan kannustaa uusia henkilöitä asettumaan seuraavassa liittokokouksessa ehdolle. Kuluva kausi saattaa olla omalta kohdaltani viimeinen. On uusien vuoro astua kehään.
Olen hallituksessa kolmatta kautta. Ensimmäinen valintani tapahtui v. 2009 legendaarisessa Helsingin liittokokouksessa, jossa ehdokkaita esitettiin hallitukseen niin niukasti, ettei äänestystä tarvittu lainkaan. Vaikka en tuolloin ollut ollenkaan valmistautunut hallitustyöskentelyyn, muodostui hyvin pian käsitys tärkeimmistä tavoitteista, joihin liittomme tulisi pyrkiä. Ensimmäinen oli yhteinen yksikköhinta ja toinen vapaan sivistystyön kattojärjestöjen toiminnan tiivistäminen.
Ensimmäinen tavoite on tullut vihdoin maaliinsa, vaikka ensimmäinen yritys sen toteuttamisessa kaatui mm. valmistelutyöryhmien aikatauluongelmiin. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että uudessa vos-tuntien määrittelytavassa on otettu huomioon niitä tekijöitä, kuten väestömuutos ja työttömät, joita näin tärkeinä. Muutosten aikaan saamiseen tarvitaan siis kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.
Vapaan sivistystyön eri kattojärjestöt eivät sen sijaan ole kyenneet vielä yhdistymään, vaikka osa toimijoista jo samoissa tiloissa toimiikin. Edistysaskel se on tietysti sekin. Lähivuodet näyttävät, kypsyykö tahtotila tähän.
Heti hallitustyöskentelyni alkutaipaleella sain olla myös valitsemassa liitolle uutta toiminnanjohtajaa. Hallitus etsi edunvalvonnastamme huolehtimaan sellaista henkilöä, jolla olisi eduskuntaan yhteyksiä ja jolla olisi muutoinkin hyvät verkostot. Nyt kohta seitsemän vuoden jälkeen voin todeta, ettemme olisi paremmin osanneet valintaa tehdä. Kansalaisopisto-tietoisuus on tärkeimmissä sidosryhmissämme noussut mielestäni aivan uudelle tasolle. Jaana on tehnyt hallitus tukenaan loistavaa työtä.
Vuosien varrella liitto on antanut valtavan määrän lausuntoja ja kannanottoja tai ollut muutoin kuultavana. On ollut hienoa huomata, että meitä on haluttu kuulla. Toiminnanjohtaja, puheenjohtajisto tai hallituksen jäsenet ovat osallistuneet moniin työryhmiin ja kokouksiin edustamassa kansalaisopistokenttää. Noin seitsemän kertaa vuodessa kokoontuva hallitus jakaa tapaamisissaan kokousten välillä olleiden tilaisuuksien kuulumiset, ottaa kantaa edunvalvonnallisiin asioihin, sopii edustajat eri työryhmiin ja hyväksyy mm. opistojen liittymis- ja eroamisilmoitukset.
Monia varmaan kiinnostaa, millainen työskentelyilmapiiri KoL:n hallituksessa on. Kaikkien kolmen hallituksen ilmapiiriä voi kuvailla avoimeksi, keskustelevaksi, erilaisia näkemyksiä kunnioittavaksi ja ratkaisu- ja päätöskykyiseksi, vaikka tulemme hyvin erikokoisista opistoista ja eripuolilta Suomea. Kokouksissamme kukoistaa myös lämmin huumori. Vaikka aluksi tuntui hämmentävältä esityslistojen suuret asiamäärät, niin loppujen lopuksi kokonaisuuksiin ja niiden taustoihin pääsee nopeasti kärryille.
Voin siis lämpimästi suositella hallitustyöskentelyä kaikille niille, jotka haluavat näköalapaikan kansalaisopistomaailmaan ja laajemminkin ja jotka kokevat vapaan sivistystyön ja sen säilyttämisen tärkeänä osana suomalaista yhteiskuntaa ja sen hyvinvointia.
Anita Heino
Siilinjärven kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen
Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!
