15 joulukuun, 2016

Saimme Vaasa-opistolla äskettäin vastaanottaa suruviestin: opiston pitkäaikainen rehtori Kaarlo Koskimies on poissa. Kaarlo oli legendaarinen vaikuttajapersoona kotikaupungissaan ja opistossa. Kaarlo tutki, toimi, saattoi ihmisiä yhteen. Kaupungin historiatoimikunnan mukana hän oli keskeisesti vaikuttamassa kaupungin historiankirjoitukseen, ympäristöseuralaisena hän otti kantaa kaavoituspolitiikkaan, kehitysmaaseuran aktiivina hänet tunnettiin vuotuisen Mahdollisuuksien torin priimusmoottorina. Hän johti matkoja ja huolehti päämäärään monia hankaliakin projekteja. Kaarlo oli luottomies, vielä 86-vuotiaanakin.

Vaasa-opistossa vuodesta 1996 alkaen toiminut Vaasa-piiri julkaisi viime talvena viimeisimmän teoksensa Vaasa ja Meri – Vasa och havet. Piirin keski-ikä on 82 vuotta. Teos oli piirin seitsemäs, ja erityisesti kolme viimeistä on ollut myyntimenestyksiä. Draamantajuinen kirjoittaja Kaarlo Koskimies oli yksi maineikkaan ryhmän aktiiveista. Tutkimus- ja kirjoitustyö ovat aikaa vievä harrastus eikä kirjan kokoaminen ja käännättäminenkään onnistu pika-aikataululla. Viimeisen kirjan synnyttäminen vei ryhmältä entistäkin enemmän aikaa: keskimääräinen työote ei aina totellut aikatauluja. Uhkauksensa mukaisesti piiri ei enää julkaise kirjoja, mutta se yhtä kaikki kokoontuu yhteisen mielenkiinnon kohteensa ympärille viikoittain.

Senioripedagogiikka on yksi viimeaikojen sivistyskeskustelun teemoista. Tuoreena eläkeläisenä aloitettu opiskeluharrastus ja ote oppimiseen ja tekemiseen muuttuu vääjäämättä iän karttuessa. Tämä pitäisi pystyä kurssitarjonnassa ja ryhmien toiminnassa ja niiden pedagogiikassa ottamaan huomioon. Peruskoulun yläkoulun aikana oppilaissa tapahtuu valtaisa, nopea kehitys. Tämä koetaan myös niissä opiston ryhmissä, joita eläkeläiset suosivat – joskus tosin käänteisenä. Tutkitusti moni taiteilija ja taitaja elää luovuuspyrähdyksen 80 ikävuoden vaiheilla. Tämä näkyy myös opistojen piireissä. Tuotteliaisuus, uteliaisuus, ahaa-elämysten himo ajaa monia kurssilaisiamme. Toisaalta opettajantyössä opistossa on kasvettava myös kohtaamaan opiskelijoiden muistiongelmat, omaishoitajien elämäntilanteet, ryhmän jäsenen poismeno ja sen aiheuttama kriisi yhteen hitsautuneessa tiimissä.

Joulu lähestyy, joulun tunnelmat, valot, musiikki ja tuoksut vallitsevat tajuntaa. Juuri nyt mielessä soi kaunis pyhiinvaeltajien hymni Maa on niin kaunis. Sen toinen säkeistö alkaa sanoilla ”Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan.” Vaasa 400-piiristä on sen kahdenkymmenen toimintavuoden aikana jo moni lähtenyt tuonilmaisiin. Toimin itse piirin vetäjänä sen ensimmäiset hieman yli kymmenen vuotta. Tein ryhmän toiminnasta ja pedagogiikasta myös oman opinnäytetyöni opettajan pedagogisia opintoja varten.

Historia, taidot, ajatukset ja ihmisyys siirtyvät ihmiseltä toiselle. Tekomme ja ajatuksemme luovat kulttuurimme. Tämä piiri on mukana kokonaisen opiston johtamisessa. Piiri opetti minua opettajana ja antoi eväitä uralleni. Miespolvi älköön vaipuko unholaan. Emme tunnusta ihmisten arvoa tai kunnioita heidän työtään pysymällä tallotuilla poluilla ja luutuneissa ajattelutavoissa. Nähdään mahdollisuuksia ja luodaan uusia maailmoja. Kuin sata vuotta sitten: sanoitetaan kansainvälinen unelma-Suomi, kirjoitetaan sille huima jatkotarina ja keksitään kansalaisopiston veroisia innovaatioita.

Vanha vuosi päättyy pian ja uusi alkaa, ja miten upeana: sata vuotta itsenäisyyttä, satakymmenen vuotta Vaasa-opistoa ja ajastaikoja monia muita, jo melkein 100 vuotta Kansalaisopistojen liittoa, tuhansia kasvutarinoita, miljoonia ideoita, unelmia ja visioita, sukupolvista seuraaviin.

Sannasirkku Autio
Vaasa-opiston rehtori
KoL:n 2. varapuheenjohtaja

Kuva: Sami Pulkkinen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!