Hallituksen blogi: Potkua kulttuurista
Pohdin kirjoituksessani kulttuurinopetuksen osuutta aikuisten oppijoiden vieraiden kielten opetuksessa vapaan sivistystyön koulutuksessa. Kahlasin viime keväänä läpi kansalaisopistojen vieraiden kielten kurssien kurssikuvauksia tavoitteenani päästä selville, missä määrin ja miten niissä tuodaan esille kulttuurinopetusta tai kulttuurista osaamista.
Kurssikuvauksissa painottuvat viittaukset erilaisiin kommunikaatiotilanteisiin ja kielioppiin. Kielioppitermejä ei kaihdeta, niitä taidetaan vähän jopa rakastaa. Näiden rinnalla saatetaan mainita, että kurssilla tutustutaan myös maan tai kielialueen kulttuuriin. Kurssin kulttuurinen anti esitetään ikään kuin pienenä ekstrana kielellisen annin rinnalla. Kielioppi on pihvi, kommunikaatiotilanteet pottumuussia ja kulttuuri – se on ripaus maustetta.
Mutta voidaanko päätellä, että kulttuuri puuttuu agendalta, jos sitä ei ole sen kummemmin mainittu kurssikuvauksessa. Vai onko niin, että kulttuuri on joka tapauksessa aina osa kielenopetusta? Kun ei mainita mitään erikseen, kulttuurinen anti saa oppitunneilla rauhassa kehkeytyä. Voi olla näinkin, mutta saisiko tuon äskeisen jotenkin puetuksi sanoiksi kurssikuvaukseen. Alkaa nimittäin vaikuttaa mielenkiintoiselta!
Kansalaisopistojen kurssikuvausten merkitys – niiden antaman informaation merkitys, täsmällisyys ja tavoitteiden sanallistaminen – on muuttunut oman kansalaisopistourani varrella yhä keskeisemmäksi. Kurssikuvaus on usein opiston ja opettajan yhteisesti laatima (tuote)selostus kurssista. Se on myös opiston antama palvelulupaus asiakkaalle. Erityisesti kesällä 2021 voimaan tullut Koski-tietokantaan (Oma Opintopolku-palveluun) liittyvä lakimuutos on herättänyt opistot ja opettajat kehittämään kurssikuvauksia. Tämä kaikki on hyvää kehitystä. Mutta sapluunoista on ehkä vähän unohtunut yksi juttu, nimittäin innostaminen. Jotta ihminen ryhtyy johonkin, hänen pitää innostua asiasta. Nyt kielikurssit näyttäytyvät hyvin samanlaisina, niissä ei juurikaan tuoda esiin opettajan omia painotuksia, pedagogista ajattelua, erityistuntemusta tai kiinnostuksen kohteita.
Kokonaan toinen juttu on sitten se, mistä kulttuurista tunneilla keskustellaan, keiden kulttuuri pääsee esille, keiden ei? Merkityksiä antaa ja valintoja tekee opettaja, mutta ilman muuta hänen rinnallaan – ja joskus jopa puolesta – oppikirjantekijät. Valintoihin vaikuttavat myös opiskelijat, joilla on oman elämänkokemuksensa ja hankkimansa tiedon perusteella runsaasti tietämystä eri ihmisryhmien tavoista elää ja käyttäytyä. Hienointa on, että muihin kulttuureihin tutustuessamme tutustumme samalla omaan kulttuuriimme ja itseemme toimijoina kulttuurienvälisissä tilanteissa. Kulttuurinopetus ja kulttuurinen osaaminen ovat ehdottomasti osa kieltenopetusta. Antaa sen loistaa myös kurssikuvauksissa.
Minna Prunnila
Minna Prunnila toimi Etelä-Helsingin kansalaisopiston rehtorina vuosina 2008–2022 ja on nykyisin opiston kieltenopettaja.
