seniorit

Liikenteessä 65 vuotta täyttäneiden kuljettajien osuus on hurjassa kasvussa. Etenkin vanhimpien autoilijoiden määrä on moninkertaistunut. Pitkä ajokokemus tarkoittaa rutiineja – hyvässä ja pahassa. Vääjäämättä ikääntyminen rapauttaa myös ajokykyä. Liikenneturvan EAK65+ on yksi toimintamalli, joka auttaa arvioimaan omaa ajamista ja huomioimaan siinä tapahtuvia muutoksia.

Vuonna 2010 liikenteessä oli reilu puoli miljoonaa 65 vuotta täyttänyttä kuljettajaa. Tämän vuoden alussa heitä oli jo yli 900 000. Pitäisikö olla huolissaan?

Ikäkuljettajat ovat varsin taitavia ennakoijia. Heillä on vuosikymmenien mittaan kerätty kokemus erilaisista ajo-olosuhteista ja liikennetilanteista yhdistettynä iän myötä rauhoittuvaan mieleen. He osaavat ja ymmärtävät ottaa huomioon erilaiset riskitekijät liikenteessä.

Toisaalta kokemus tarkoittaa usein myös sellaisia ajan myötä hioutuneita tapoja, jotka olisi hyvä korvata uusilla. Se ei olekaan ihan helppoa, sillä tapojen muuttaminen syö energiaa. Lisäksi kehon ikääntyminen vaikuttaa vääjäämättä ajokykyyn sekä myös mahdollisessa onnettomuudessa saatujen vammojen vakavuuteen.

EAK65+ vahvistaa kuljettajan itsearviointikykyä

Liikenneturvalla on pitkä kokemus ennakoivan ajon koulutuksista (EAK). Koulutusten sisällöt räätälöidään ennakkokyselyn avulla osallistujien tarpeiden mukaan ja toteutus on vuorovaikutteinen. Muutaman vuoden ajan on pilotoitu erityisesti vanhemmille kuljettajille suunnattua EAK65+ mallia. Yksi näistä pilotoinneista järjestettiin Linnalan opistolla.

Kurssi alkaa ennakkotehtävän käsittelyllä. Linnalassa osalle sen työstäminen oli käynyt työstä. Yksi rouva harmitteli ennakkotehtävän vaikeutta. Omia vahvuuksia ja heikkouksia kuljettajana oli mahdotonta keksiä, joten hän oli pyytänyt lapsiltaan apua. Tämä ratkaisu oli kerrassaan oivaltava. Ajokyvystä ja tuntemuksista kannattaa keskustella läheisten kanssa, viimeistään silloin, kun ongelmia alkaa ilmetä, esimerkiksi heikentyvän toimintakyvyn tai sairauksien takia.

Ennakkokysely vaikuttaa myös kurssilla käsiteltävään tosielämän onnettomuuskuvaukseen. Osallistujat miettivät ryhmissä mitä riskejä onnettomuuteen on liittynyt niin ennen matkaa kuin sen aikana, ja miten näitä olisi voinut välttää.

Kurssipäivän päätteeksi jokainen valitsee yhden asian, jota aikoo kehittää omassa ajamisessaan ja kertoo siitä myös muille. Sitoutumista valittuun kehittämiskohteeseen vahvistetaan muutaman viikon jälkeen kouluttajan lähettämässä palautekirjeessä, jossa vielä kerrataan lyhyesti kurssin sisältöjä.

Parasta koulutuksessa oli yhden osallistujan mukaan: ”Ryhmätyöskentely ja ongelmien ratkominen yhdessä. Hyvä paketti!” Palaute koulutuksista on ollut hyvää. Parhaat käytännöt niiden järjestämisessä ovat hioutuneet kokeilujen ja palautteiden myötä.

Harkintakykyinen ikäkuljettaja monesti turvallisin valinta

Suomi on sitoutunut nollavisioon, eli ajatukseen siitä, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai vakavasti loukkaantua liikenteessä. Tavoitteen tueksi tehdyssä liikenneturvallisuusstrategiassa on myös huomioitu ikäkuljettajille suunnattu kurssitoiminta.

Harkintakykyinen ja terve ikäkuljettaja ei ole muita suurempi riski liikenteessä. Paljon ajavat ikäkuljettajat ovat itse asiassa osoittautuneet jopa kaikkein turvallisimmaksi kuljettajaryhmäksi.

Ikääntyminen kuitenkin heikentää jossain vaiheessa ajokykyä. Tämä näkyy myös ikäryhmälle tyypillisissä onnettomuuksissa. Iän tuomista muutoksista on hyvä olla tietoinen ja niitä kannattaa myös ennakoida. Me Liikenneturvassa pyrimme kurssitoiminnallamme tarjoamaan kuljettajille hyviä eväitä ennakoimiseen mielekkäällä ja oppimista edistävällä tavalla.

Teksti: Mia Nyholm, suunnittelija, Liikenneturva
Kuva: Liikenneturva / Aleksi Makkonen

Liikenneturva edistää tieliikenteen turvallisuutta vaikuttamalla ihmisten liikennekäyttäytymiseen ja liikennekulttuuriin. Liikenneturva on valtakunnallinen liikenneturvallisuustyön keskusjärjestö, jolla on 52 jäsenyhteisöä. Toiminta ulottuu koko maahan 12 toimipisteen kautta.

Sirkka Hintsanen kädentaitojen kurssilla Järvi-Saimaan kansalaisopistossa.

Järvi-Saimaan kansalaisopistossa on vuosina 2017–2018 meneillään laatu- ja kehittämishanke, jonka työnimenä on Seniori rulettaa. Hankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena on henkilöstön senioripedagogiikan kehittäminen. Hankkeen tiimoilta olemme kuulleet miten osallisuus ja osallistuminen kulttuuriin ja taiteeseen voi edistää hyvinvointia, koettua terveyttä ja toimintakykyä. Olemme pohtineet muun muassa miten ikäihmiset määrittelevät itseään, elämäänsä ja oppimistaan sekä millaisia ovat ikäihmisten oppimisen tarpeet. Olemme saaneet tietoa myös ikäihmisten kognitiivisista, psyykkisistä ja sosiaalisista muutoksista ja siitä, miten ne ovat yhteydessä oppimiseen.

Hankkeen alussa henkilöstöllemme tehtiin senioripedagogiikkaan liittyvä alkukysely, jonka avulla kerättiin kokemuksia ja esimerkkejä yli 65-vuotiaiden opetuksesta. Kyselyn mukaan aina ei ole tärkeää ”liike”, vaan joskus on tärkeää olla vain läsnä. Kursseilla toiminnan eriyttäminen on hyvin keskeistä, mikä näkyy mielekkäiden työ- ja harjoitustapojen käytössä. Selkokieleen, asioiden kertaamiseen, selkeään ohjeistukseen ja turvallisuusnäkökulmiin kiinnitetään erityistä huomiota. Kyselyn mukaan varsinkin kädentaitojen kursseilla oikeiden ergonomisten asentojen oppiminen on hyvin tärkeää. Aikaisempien kielteisten kokemusten, käsitysten ja traumojen poisoppimista vahvistetaan työskentelyn lomassa. Monissa vastauksissa korostettiin huumorin merkitystä oppimisessa ja myönteisen tunnelman luomisessa. Eräs opettaja totesi, että ikäihmisiä tulee kehua joka välissä. Hänen mukaansa varsinkin ikäihmisiä kehuminen ilahduttaa, sillä monet eivät ole välttämättä tottuneet saamaan kehuja. Kyselyssä myös ilmeni, että fyysisten ja psyykkisten tekijöiden ohella yksi ikäihmisten harrastuksen aloittamista ja opiskelua rajoittava tekijä voi olla myös puolison kielto, ettei saa osallistua kursseille.

Yhtenä hankkeen kouluttajana on ollut Jyväskylän yliopistosta KT Anita Malinen, joka puhuu mielellään seniori-ikäisistä ”kolmannessa iässä” eli työvuosien ja varsinaisen vanhuuden välissä olevina henkilöinä. Hän korostaakin, että meidän tulee ymmärtää uudenlainen vanheneminen, koska vanheneminen on yksilöllistä ja suhteellista. Menneisyyden kokemukset ja eletty elämä antaa oppimiselle rajat ja omat yksilölliset sävyt. Ei sovi unohtaa myöskään ikäihmisten suurta hiljaisen tiedon määrää. Anita Malisen mukaan voisimme puhua myös muistoille rakentuvasta oppimisesta.

Ikääntyvän oppimisrytmin ja opettajan kurssisuunnitelman tulisi mahdollisimman hyvin ”stemmata” yhteen. Kun yhdessä lähdetään rakentamaan kurssin sisältöä, lisätään myös opiskelijan motivaatiota. Sovi ei unohtaa myöskään ikääntyvän opiskelijan pystyvyyden kokemuksen tukemista: tuetaan tunnetta osaamisesta ja kyvykkyydestä. Vertaisoppimisen avulla saadaan vaihtelevuutta kurssien oppimistilainteisiin.

Järvi-Saimaan kansalaisopiston asiakaspalautteissa on tullut myös selkeästi esille vapaan sivistystyön merkitys ikäihmisten hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Virikkeiden ja mukavan yhdessä olon lisäksi kurssit toimivat uuden oppimisen mahdollistajina. Kurssit antavat aineksia hyvinvoinnin kehittämiseen iän karttuessa muun muassa ylläpitämällä muistia ja sosiaalisia taitoja.

Näin ikäihmisenä pidän erittäin tärkeänä, että järjestetään harrastusmahdollisuuksia. Harrastaa voi tietenkin yksinkin, mutta ryhmässä on jopa kannustava vaikutus.

Erittäin tärkeä henkireikä erityisesti vähän liikkuvalle, liikuntarajoitteisille eläkeläisille.

Eläkeläiselle uuden oppimisen paikka. Kurssilla käyminen virkistää sekä aivoja että mieltä.

Yhtä oikeaa kaikille ikäihmisille soveltuvaa koulutus- ja kurssimallia ei ole olemassa. Lähtökohtaisesti kysymys on kunkin ikääntyvän henkilön erityispiirteiden huomioon ottamisesta ja niiden ymmärtämisestä oppimisen pohjana. Merkityksellistä ”kolmannen iän” oppimisessa on mistä suunnasta näemme ikääntymisen. Näemmekö me sen aktiivisena ja eteenpäin katsovana vai passiivisena ja taaksepäin katsovana?

Anne Partanen
Järvi–Saimaan kansalaisopiston rehtori, KT
KoL:n hallituksen jäsen

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!