17 lokakuun, 2016

Rehtori Anita Heino digimenossa mukana

Näin opistojen syyskauden alkupuolella olen pysähtynyt miettimään sitä, pysyykö kansalaisopisto oikeasti ajan hermolla ja tavoittaako se potentiaalisia opiskelijoita toiminta-alueellaan. Jos jokin kurssi ei käynnisty, johtuuko se väärästä kurssitarjonnasta vai sittenkin vain huonosta markkinoinnista.

Kun opiston toiminta-alueena on vähintään sadantuhannen asukkaan kaupunki, kurssit täyttyvät todennäköisesti nopeasti, sillä kysyntä lienee lähes aina suurempi kuin tarjonta. Jos toimintaympäristönä on ns. taantuva kunta, kansalaisopisto on jo todennäköisesti vakiinnuttanut asemansa kuntalaisten tärkeänä harrastus- ja opiskelupaikkana. Uskollinen ja tuttu opiskelijakunta jatkaa vuodesta toiseen.

Oma toimintaympäristöni eroaa näistä kummastakin. Kunnassa on voimakas muuttoliike molempiin suuntiin. Se näkyy opistossamme siten, että joka vuosi 20–30 % opiskelijoista vaihtuu. Opiston on etsittävä, tavoitettava ja valloitettava nämä uudet kuntalaiset opiskelijoikseen joka vuosi. Ei ihan helppo tehtävä, varsinkaan kun oikean median löytäminen on nykyisin äärimmäisen haasteellista. Tietoa ja mainoksia vyöryy ihmisille ja hukuttaa alleen kuin tulva-aalto. Meiltä vaaditaan opiskelijoiden profilointia, jotta osaamme käyttää oikeaa välinettä ja markkinointitapaa kullekin kohderyhmälle. Mutta miten ja millaisilla välineillä löydämme niitä, jotka eivät vielä edes tajua kaipaavansa elämäänsä kansalaisopistoa? Miten pienellä budjetilla ja melko vähäisellä henkilökunnalla toimiva kansalaisopisto erottautuu ja saa uudet kuntalaiset houkuteltua kursseille?

En osaa antaa vielä tyhjentäviä vastauksia kaikkiin kysymyksiin, mutta joitakin markkinointi-ideoita pidän kuitenkin nerokkaina. Esimerkiksi yhteistyökumppanimme Snellman-kesäyliopisto on palkannut kurssisurffarin, joka kiertää eri kursseilla ja jakaa kokemuksiaan blogissaan. Suostuisiko joku kirjoitus- ja kuvaustaitoinen tekemään vastaavaa työtä kansalaisopistossa ilmaisten kurssien palkalla?

Miten kansalaisopisto hyödyntää nettisivujaan? Ovatko sivut ajan tasalla ja houkuttelevat? Kuopion kansalaisopiston Peda.net -sivuilla on niin herkullisia kuvia ja hauskaa tekstiä kotitalouskursseista, että kursseille tekee mieli osallistua välittömästi. Hienoa kerrassaan.

Oppilaat ja opettajat voisivat ryhtyä käyttämään myös Instagramia näyttääkseen kuvia siitä, mitä kursseilla tehdään. Kuvia voi tietysti jakaa myös Facebookissa, kuten tekee hienosti oman opistoni kotitalousopettaja. Facebookiin voi ladata myös live-kuvaa ja videoita. Ihmiset käyttävät nykyisin niin paljon sosiaalista mediaa arjessaan, että tuskin opistoilla on enää varaa jäädä sen ulkopuolelle.

Some ja digimaailma alkavat koskettaa vähitellen jokaista kansalaisopiston työntekijää.  Kansalaisopistoon opettajaksi haluavan täytyy alkaa totuttautua ajatukseen, että jokainen kurssi on myytävä houkuttelevalla tekstillä ja näyttävillä kuvilla netissä. Lyhyt kurssikuvaus opinto-oppaassa ei enää riitä. Kotisivuille ja someen tarvitaan kuva-materiaalia tai videoklippejä, joissa ihmiset toimivat ja jotka pysäyttävät ja herättävät katsojan mielenkiinnon. Kutsutaanko tätä digimarkkinoitumiseksi?

Toinen opettajien ajan tasalla pysymisen kysymykseni liittyy verkko-opetukseen. Vaikka uskonkin, että lähiopetus säilyy kansalaisopistojen pääopetusmuotona, ei kenenkään opettajan pitäisi sen varjolla kieltäytyä opettelemasta verkko-opetuksen työkaluja ja menetelmiä. Verkko-opetuksella voimme tavoittaa mukaan niitä, jotka eivät muutoin kursseillemme pääsisi. Tämä lisää tasa-arvoisuutta ja laajentaa opiskelijakuntaamme. Pysytään siis ajassa mukana. Digittämisiin!

Terveisin

Anita Heino
Siilinjärven kansalaisopiston rehtori ja KoL:n hallituksen jäsen

Kuva: Tarja Jaakkkola

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!