kansainvälisyys

Vuoden kolmannen rehtoripäivän aiheita ovat mm. kansainvälisyyden vaikutukset kansalaisopistoissa ja kansalaisopiston liikuntakurssien merkitys aikuisopiskelijoiden hyvinvointiin.

OHJELMA

9.00 Avaussanat & toiminnanjohtajan ajankohtaiskatsaus
toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen, Kansalaisopistojen liitto KoL

9.30 Opistojen kuulumiskierros ja vertaiskeskustelua pienryhmissä

10.10 Puheenjohtajan katsaus alkavaan lukuvuoteen
puheenjohtaja Sannasirkku Autio, Kansalaisopistojen liitto KoL

10.40 Jaloittelutauko

10.50 Sivistyksen teemavuosi 2024 ― kaikille avoin tapahtumien vuosi
viestintäpäällikkö Elina Heiskanen, Kansanvalistusseura sr.

11.10 Kansainvälisyyden vaikutukset ja vaikuttavuus kansalaisopistoissa
koulutussuunnittelija Heidi Karppanen, Sastamalan Opisto

11.40 Kansalaisopiston liikuntakurssien merkitys aikuisopiskelijoiden hyvinvointiin Jokihelmen opiston alueella
liikunnanohjaaja amk Riina Tikkanen, Jokihelmen opisto

Tilaisuus päättyy noin klo 12.00.

Tilaisuus järjestetään verkossa (Microsoft Teams) ja siitä tehdään tallenne.

Tulostettava ohjelma (pdf)

Lisätiedot: hallintokoordinaattori Viljami Wiirilinna
viljami.wiirilinna@kansalaisopistojenliitto.fi / 040 455 7276

Kansainvälinen toiminta tarjoilee kansalaisopistoille uusia näkökulmia, upeita kokemuksia, laajentuvia verkostoja ja kiinnostavia kehittymismahdollisuuksia. Tule oppimaan mikä Erasmus+ -ohjelma on ja miten sinä voit hakea mukaan! Tilaisuus on tarkoitettu erityisesti uusille hakijoille ja niille, joiden hankeideat eivät ole hyvistä yrityksistä huolimatta tulleet aiemmin hyväksytyiksi. Päivän teemana on ”Se on hyvä ajatus, Erasmus+” miten pääset alkuun?

Tilaisuuden avaa asiantuntijoiden alustus Erasmus+ ohjelman hankevaihtoehdoista ja EPALEn kumppanihausta. Työpajaosuuden aikana sinulla on mahdollisuus kysellä hankesuunnitteluun, hakemiseen ja hakulomakkeeseen liittyviä kysymyksiä opetushallituksen Erasmus+ asiantuntijoilta. Kysymykset saavat olla hyvin konkreettisia, joten varaathan omat muistiinpanosi ja hankeluonnoksesi käden ulottuville. Työpajan vetäjinä toimivat vastaava asiantuntija Virpi Maireberg ja ohjelma-asiantuntija Johanna Tarvainen. Voit esittää omat kysymyksesi myös etukäteen ilmoittautumislomakkeella.

Webinaarista tehdään osittainen tallenne, joka sisältää asiantuntijoiden esitykset. Työpajaosuutta emme tallenna.

Kansalaisopistojen liitto järjestää tilaisuuden yhteistyössä Opetushallituksen ja Erasmus+ ohjelman kanssa, ja se on avoin ja maksuton Kansalaisopistojen liiton jäsenopistojen henkilökunnalle. Lähetämme osallistumislinkin ilmoittautuneille muutama päivä ennen tilaisuutta. Ilmoittautuminen webinaariin päättyy 19.1. klo 23.59.

Lisätiedot:
Viestintäkoordinaattori / EPALE-lähettiläs Virpi Vedenkannas
virpi.vedenkannas@kansalaisopistojenliitto.fi / 040 573 1620

Nurmijärven Opiston rehtori Jenni Karemo ja Iisalmen kansalaisopiston rehtori Tapani Lakaniemi pitivät Aikuisoppimisen kansainvälistymispäivillä työpajan otsikolla ”Ekakerta. Ei se haku ollu paha, me saatiin se raha!” Työpajan ideana oli innostaa osallistujia hakemaan rahoitusta Erasmus + ohjelmasta omiin kansainvälisiin hankkeisiinsa. Nurmijärven Opiston ja Iisalmen kansalaisopiston omat hankkeet toimivat inspiroivia esimerkkeinä onnistuneista kansainvälisistä yhteistöistä.

Tapanilla on jo paljon kokemusta kansainvälisistä hankkeista. Jenni puolestaan on vasta oman kansainvälistymisen polkunsa alkutaipaleella.

Mikä sai teidät lähtemään kansainvälistymisen polulle? Mistä kipinä alun perin syttyi?
Tapani: Ajattelin, että ulkomaille olisi kiva lähteä!

Jenni: Minulle ajatus tuli suosittelun kautta. Tapani ja hänen kokemuksensa olivat innoittajiani!

Mitkä olivat Erasmus + -hakuprosessin suurimmat esteet ja miten ylititte ne?
Tapani: Hakuprosessi tietysti vähän pelottaa ja se, kuka sitä joutuu hallinnoimaan. Kyllä siitä kuitenkin normaalilla älykkyydellä selviää.

Jenni: Työaikaresurssi oli isoin ongelma, mutta lopulta ratkaisin asian niin, että lohkaisin omasta työajastani aikaa asian hoitamiseen.

Mikä on parasta, mitä kansainvälinen yhteistyö on tuonut mukanaan?
Tapani: Verkostot ehdottomasti. Myös mukana olevien opettajien ja opiskelijoiden motivaation kasvu on ollut selvästi nähtävissä.

Jenni: Hanke on vielä niin alussa, että mitään konkreettista ei ole vielä ilmennyt. Komppaan siis Tapania!

Miten kansainvälisyys on rikastuttanut kansalaisopistojenne arkea?
Tapani: Meillä kansainvälisyys näkyy kansalaisopiston kurssitarjonnassa, esimerkiksi kokkausta Ranskassa -kurssin muodossa. Kun kansainvälisyydestä tulee osa oppilaitoksen arkea, se ei ole enää niin ihmeellistä. Aina on joku porukka jossain reissussa. Tällä hetkellä meillä on myös erittäin vilkasta maahanmuuttajakoulutusta ja lasken sen myös kansainvälisyyden piikkiin.

Jenni: Toivomme, että kansainvälisyydestä tulisi arkea myös meillä!

Mitkä kolme neuvoa haluaisitte antaa Erasmus + hanketta suunnittelevalle kollegallenne?
Tapani: Lähde rohkeasti tekemään ja mieti tarkkaan hankkeen kehitysidea. Mieti myös kenet voisit ottaa hankkeeseen mukaan, jottei työ jää yhdelle henkilölle. Ja muista, että jos hakemus ei mene heti läpi niin seuraavalla kerralla se kyllä menee. Palautteen avulla hakemuksesta pystyy nimittäin tekemään toisella kerralla vieläkin paremman.

Jenni: Kannattaa ottaa yhteyttä aluetiedottajaan ja ottaa hänet heti alussa mukaan. Hakuprosessin aikana kannattaa myös kysellä rohkeasti koko ajan ja muistaa, että kaiken ei tarvitse olla valmista, kun hakemus lähtee.

Miksi kansainvälisyys kannattaa?
Tapani: Kannattaa elää rikasta elämää ja kansainvälisyys tuo uusia värejä tullessaan.

Jenni: Minulla ei ole vielä kokemusta varsinaisesta toiminnasta, mutta pelkän hakuprosessin perusteella voin sanoa, että se kannattaa. Jo hakuvaiheessa voi nimittäin löytää uusia ystäviä!

Jenniä ja Tapani Aikuisoppimisen kv-päivillä haastatteli KoL:n viestintäkoordinaattori Virpi Vedenkannas.

Culture Up Erasmus+ -hankkeen tavoitteena on kehittää kulttuurityötä pienillä paikkakunnilla ja maaseutualueilla kulttuurityön hyviä käytänteitä ja oppeja jakamalla. Hanketta koordinoi Tanskassa sijaitseva Ringkøbing-Skjernin kunta kumppanimainaan Suomi, Alankomaat, Irlanti ja Serbia. Aikuisoppimisen kansainvälisyyspäivillä Culture Up -hanketta esitteli Sastamalan Opiston rehtori Sini-Mari Lepistö.

Millainen hanke Culture Up on?
Kyseessä on hyvien käytänteiden vaihtohanke, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tehdä näkyväksi jälkiä, joita Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi jättää maaseutualueille. Edistämme myös maaseutujen kulttuuritoimintaa, tuomme maaseudun kulttuuritoimijoita yhteen ja luomme verkostoja jatkohankkeita varten. 

Millaisia hyviä käytänteitä tai oppeja olette saaneet vastaanottaa hankekumppaneiltanne?
Tanskalaisessa Ringkøbing-Skjernin kunnan Kulturskole oli vastikään käynyt läpi ison organisaatiouudistuksen niin kuin Sastamalan Opistokin, jossa kansalaisopiston ja musiikkiopiston hallinnot on yhdistetty. Kulturskolessa oli tehty hienoa brändäystyötä toiminnan näkyvyyden edistämiseksi ja uuden kokonaisuuden luomiseksi. Menen myöhemmin marraskuussa Tanskaan job shadow -jaksolle oppimaan heidän toiminnastaan lisää. Hollannista saimme myös idean nuorisotiloissa toimivasta yhteisötaiteilijasta, joka tuo taidetta sinne, missä nuoret ovat. Lasten ja nuorten osallistaminen kulttuuri- ja taidetoimintaan on ollut meille tärkeä tavoite hankkeen alusta lähtien.

Millaisia hyviä käytänteitä olette välittäneet Suomesta hankekumppanimaihin?
Esittelimme mahtavia festivaalejamme Vanhan kirjallisuuden päiviä ja Sastamala Gregorianaa. Festivaaleja ei voi ihan sellaisinaan toistaa, mutta vieraillemme ne toimivat hyvinä esimerkkeinä siitä, miten vapaaehtoisia voi käyttää tapahtumatuotannossa. Pääsimme myös kertomaan, miten laajana kulttuurityön katto-organisaationa kansalaisopisto voi toimia. Vieraamme pitivät hyvänä käytäntönä myös Suomen kunnissa toteutettavaa kulttuurikasvatussuunnitelmaa, jota esittelimme Tampereen ja Sastamalan näkökulmasta.

Mitkä olivat hankkeen suurimmat hyödyt?
Hanke toimi avaimena laajempaan yhteistyöhön kahdella tapaa. Ensinnäkin onnistuimme luomaan kansainvälisiä kontakteja kulttuurityöntekijöiden kanssa ja toiseksi saimme tiivistettyä kulttuurista yhteistyötä Sastamalan paikallisten toimijoiden kesken. Tähän hankkeeseen otimme mukaan kaupungin kulttuuripalvelupäällikön ja hyvinvointikoordinaattorin. Näin myös kansalaisopiston rooli kaupungin kulttuurityön kentällä kirkastui. Nyt kaupunkiorganisaatiossammekin ymmärretään paremmin, millä kulttuurin aloilla Sastamalan kansalaisopisto voi toimia ja missä kaikessa voimme tehdä yhteistyötä kulttuurihyvinvoinnin kentällä. Joskus pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle.

Hankekumppanit Tanskasta, Alankomaista, Irlannista ja Serbiasta vierailivat Sastamalassa ja Tampereella syyskuussa 2022. Mikä oli tapaamisen suurin anti?
Oli ihanaa päästä esittelemään kaikkea, mitä meillä tehdään ja mitä meillä tapahtuu. Esittelimme myös Sastamalan kulttuuritoimijoita ja vahvistimme samalla omia suhteitamme heihin. Sitä kautta taiteilijat ja muut kulttuurialan työntekijät saivat myös tunnustusta työstään ja tulivat nähdyiksi kansainvälisen yleisön edessä. Uskon, että kokemus vahvisti heidän identiteettiään taide- ja kulttuurialan ammattilaisina.

Kv-toiminta avaa kansalaisopistolle monia mahdollisuuksia. Millä sanoin haluaisit kannustaa kollegaasi, joka suunnittelee Erasmus + ohjelmaan hakemista ensimmäistä kertaa?
Kannattaa lähteä rohkeasti mukaan. Mukanaolo vie aikaa ja energiaa, mutta tuo moninkertaisesti iloa ja inspiraatiota. Kansainvälinen yhteistyö avaa aivan uusia näkökulmia, joita ei kotimaan seminaareja kiertämällä saa.

CultureUp! Capacity building of Cultural Institutions and Local Authorities in non-urban and peripheral areas -hankkeen toimintakausi oli alun perin 1.9.2020-31.8.2022, mutta koronan vuoksi kautta jatkettiin vuoden 2022 loppuun. Hanke on yhteisrahoitettu Euroopan unionin Erasmus+ -ohjelmasta.

Teksti ja kuva: Virpi Vedenkannas, viestintäkoordinaattori, Kansalaisopistojen liitto KoL

Omnia Koulutuksen elinikäisen oppimisen yksikön rehtori Riikka-Maria Yli-Suomu osallistui Unescon Elinikäisen oppimisen instituutin konferenssiin Etelä-Koreassa lokakuussa 2017. Riikka-Maria kirjoitti meille ajatuksiaan seminaarin pohjalta.

Olemme riippuvaisia elinikäisestä oppimisesta, mutta…..

Aikuisena oppimisen hyödyt ovat:  1) Terveyden ja hyvinvoinnin kasvaminen, 2) Työllistyminen ja työmarkkinakykyisyyden ylläpitäminen sekä 3) Yhteisöllisyyden lisääntyminen ja kansalaisyhteiskunnan vahvistuminen. Nämä Unescon Elinikäisen oppimisen Insituutin (UIL) tunnistamat hyödyt ovat juuri sitä, mihin meidän jokaisen vapaan sivistystyön toimijan ja koulutuksen järjestäjän tulisi tulevaisuuden suunnitelmissaan pyrkiä.

Sain mahdollisuuden osallistua lokakuussa Suomen edustajana Unescon Elinikäisen oppimisen instituutin Confinteaan Etelä-Koreassa, Suwon Cityssä. Konferenssin tavoitteena oli arvioida globaalisti aikuiskoulutuksen edistymistä elinikäisen oppimisen osana ja suhteessa YK:n 2030 tavoitteisiin. Paikalla oli noin 500 alan asiantuntijaa. Confintean keskeisiä teemoja olivat luku- ja kirjoitustaito sekä yleiset osaamisvalmiudet (basic skills), ammatilliset valmiudet ja globaali kansalaisuus.

Aikuisten kouluttamisen ja osaamisen kehittämisen tarpeelle on olemassa myös selkeät globaalit trendit:

1. Kasvavat maahanmuuttaja- ja pakolaisvirrat
2. Väestömuutos ja eliniän kasvu
3. Työn murros ja sen uudelleen jakautuminen
4. Kasvava epätasa-arvo
5. Ilmaston pilaantuminen ja kestävän kehityksen toimet

Koulutus on Unescon yksi keskeisin päätehtävä. Sen rooliin kuuluu koko koulutuksen kirjo formaalista in- ja nonformaaliin oppimiseen. Unesco tarjoaa jäsenmailleen koulutuspoliittista tukea, levittää hyviä käytänteitä ja luo kumppanuuksia julkisten, yksityisten ja ei-valtiollisten toimijoiden kesken.

….. se on meille myös huikea mahdollisuus

Sivistys ja koulutus ovat jatkossa kuntien keskeisin tehtävä ja kuntalaisen arkea läpileikkaava teema. Sivistys kuuluu kaikille ja meidän on pakko ajatella uudella tavalla sen kehittämistä.

Sivistyksellä on keskeiset vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja alueen elinvoimaisuuteen. Koulutussektorin on kuitenkin uudistuttava. Niin hieno ja monimuotoinen kuin Suomen koulutusjärjestelmä onkin, olemme myös monella tavalla rakenteidemme vankeja. Siiloja täytyy ajaa alas ja hakea oppijan näkökulmasta joustavia rakenteita ja yhteistyöratkaisuja yli koulutussektoreiden ja -asteiden sekä formaalin, in- ja nonformaalin oppimisen tapojen. Kunnan on tulevaisuudessa vaikea tuottaa ajassa kehittyviä ja vaikutuksiltaan tehokkaita oppimisen palveluita, ellei se riko sivistyspalveluiden rajoja ja uudista osaamispalveluidensa tuottamista. Espoossa vapaa sivistystyö, aikuislukiokoulutus, aikuisten perusopetus, ammatillinen koulutus ja nuorten työpajatoiminta sekä yli 16-vuotiaiden maahanmuuttajien koulutuspalvelut koottiin yhdeksi oppilaitokseksi nimeltään Omnia Koulutus.

Unesco:n Oppiva kaupunki –verkosto on hyvä esimerkki elinikäisen oppimisen merkityksestä ja mahdollisuuksista kunnalle. Espoon kaupunki palkittiin verkostossa vuonna 2015 Learning City -palkinnolla. Tänä vuonna yksi palkinnon saaja oli Suwon City, Confinteamme isäntäkaupunki Etelä-Koreassa. Verkosto tarjoaa hyvät mahdollisuudet toimivien ideoiden nappaamiseen toinen toisiltamme. Samalla saamme itse mahdollisuuden testata omia ideoitaan.

Lisätietoja matkastamme ja Learning City -ajattelusta saat minulta (@omnia.fi) sekä matkakaveriltani, kehittämisjohtaja Kristiina Erkkilältä Espoon kaupungilta (@espoo.fi).

Global goals, local actions!

Riikka-Maria Yli-Suomu
rehtori, elinikäinen oppiminen
Omnia Koulutus, Espoon Työväenopisto

Porvoon kansalaisopiston suomen kielen ryhmä. Etualalla ryhmän opettaja Tanja Kivi ja rehtori Pertti Jääskä.

Suomi 100 –juhlavuoden teema on Yhdessä – Tillsammans. Teema on hyvin valittu. Suomi ja maailma on kansainvälisempi kuin koskaan aiemmin.

Joskus pitää matkustaa kauas, että näkee lähelle. Olen viimeisen parin vuosikymmenen aikana matkustanut sattuneesta syystä noin parikymmentä kertaa Intiaan ja viipynyt näillä reissuilla muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Joka kerta, kun olen palannut takaisin Suomeen ja Porvooseen, niin huomio on kiintynyt muutamaan asiaan. Yksi on se, että täällä on todella hiljaista. Suomalaiset arvostavat hiljaisuutta ja sen huomaa erityisen selvästi kun on täältä poissa. Toinen seikka, joka liittyy edelliseen, on se, että täällä ei tunnu asuvan ketään. Kävelin kerran teollisuusalueelta keskustaan ilman että vastaan käveli yksikään ihminen. Intiassa tämä olisi aivan mahdoton ajatus. Siellä asuu yli miljardi ihmistä, joten siellä väkeä riittää vähän joka kolkkaan. Kolmas seikka, joka kiinnittää huomiota, on ympäristön siisteys. Intiassa, varsinkin suurissa kaupungeissa, ympäristön siisteyteen on vasta nyt alettu kiinnittää huomiota, mutta roskaamista näkee siellä vielä valitettavan paljon.

Suomalaiset osaavat siis olla hiljaa. Tämä on toisaalta hyvä, toisaalta vähän huonokin asia. Hiljaisuus esim. retriitissä voi olla hyvinkin puhutteleva ja syvällinen kokemus, mutta jos toisaalta ei osaa puhua ja purkaa tunteitaan rakentavalla tavalla, tämä voi johtaa pahoihin seurauksiin, esim. väkivaltaan itseä tai muita kohtaan.

Olemme eristäytyvää ja työkeskeistä kansaa. Ei liene sattuma, että juuri suomalaiset ovat hakeutuneet tähän Euroopan perimmäiseen kolkkaan. Täällä on näihin päiviin saakka saanut olla itsekseen ja tehdä kovasti töitä. Tämä henkinen perimä vaikuttaa varmasti myös siihen, miten suhtaudumme muihin tänne tuleviin. Monesti ensimmäinen reaktio on edelleen se, että kun mies aikoinaan rakensi taloaan joen varrelle ja ylävirralta tuli lastu, niin hän tuumasi: ”Taidan muuttaa muualle, täällä alkaa olla tungosta”.

Me suomalaiset olemme tehneet uskomattoman suuren työn rakentaessamme omaa hyvinvointivaltiotamme. Sen seurauksena meillä on lähes maailman parhaiten toimiva yhteiskunta, elinkelpoinen ympäristö ja huippuhyvä koulutusjärjestelmä. Kansalaisopisto olisi loistava myyntituote mihin päin maailmaa hyvänsä. Kukahan ryhtyisi tuotteistamaan?

Mitä sieltä Intiasta voisi sitten tuoda Suomeen? Jos voisin toisin lämpimän, valoisan hymyn. Toisin sen, että vieras ihminen otetaan vastaan kuin hän kuuluisi kotiväkeen. Toisin sen, että muita ihmisiä autetaan automaattisesti ilman mitään virallisia organisaatioita.

Lyhyesti sanottuna paras lahja 100-vuotiaalle Suomelle on lisää myötätuntoa kaikkia ihmisiä kohtaan, olivatpa he minkävärisiä tahansa, tulivatpa he mistä tahansa ja puhuivatpa he mitä kieltä tahansa. Myötätunnon myötä meillä kaikilla on toivo paremmasta maailmasta, jonne me kaikki ainutlaatuiset ja erilaiset ihmiset sovimme olemaan keskenämme.

Pertti Jääskä
Porvoon kansalaisopiston rehtori
KoL:n hallituksen jäsen

Kuva: Kaj Liljalehto

Kansalaisopistojen liiton hallituksen jäsenet kirjoittavat ajankohtaisista teemoista, opistojen tulevaisuudesta, työn haasteista ja onnistumisen hetkistä. Kirjoittajat edustavat erilaisia opistoja: suuria ja pieniä, maalaisia ja kaupunkilaisia, pohjoisia ja eteläisiä, itäisiä ja läntisiä, keskisiä unohtamatta!

Kansalaisopistoilla on ollut oma aktiivinen roolinsa tasa-arvoisen ja kansalaisvaltaisen yhteiskunnan rakentumisessa. Kansalaisopistojen yhdenvertaisuusseminaarissa orientoidutaan nykylainsäädännön vaatimuksiin oppilaitosten tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien noudattamiseen liittyen ja käsitellään koulutuksellisen tasa-arvon toteutumista eri vuosikymmenillä.

Kansalaisopistojen liiton järjestämä seminaari “Yhdenvertaista, kansanvaltaista ja tasa-arvoista kansalaisopistotyötä” on suunnattu kansalaisopiston oppilaitosjohdolle, suunnittelijoille ja opettajille – kaikille yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasioista kiinnostuneille. Seminaari antaa ajatuksia ja eväitä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasioiden edistämiseen omassa opistossa.

Pääsihteeri Tanja Auvinen tasa-arvoasiain neuvottelukunnasta (TANE) esittelee neuvottelukunnan toimenpiteitä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi.

Ylitarkastaja Katriina Nousiainen oikeusministeriöstä avaa ajatuksia yhdenvertaisuuslainsäädännön taustalla. Kuulemme myös opetusneuvos Kirsi Lähteeltä opetus- ja kulttuuriministeriön näkökulman yhdenvertaisuusasioihin.

FT Elina Ikävalko puhuu oppilaitosten tasa-arvosuunnittelun käytännöistä ja mahdollisuuksista. Ikävalkon Helsingin yliopistossa syyskuussa 2016 tarkistettu väitöskirja tarkasteli henkilöstöpoliittisen ja toiminnallisen tasa-arvosuunnittelun käytäntöjä toisen asteen oppilaitoksissa. Ikävalko laati myös Opetushallituksen lokakuussa 2013 tekemän verkkokyselyn pohjalta selvityksen lukioiden, ammatillisten oppilaitosten ja vapaan sivistystyön oppilaitosten henkilöstöpoliittisesta ja toiminnallisesta tasa-arvosuunnittelusta (Tasa-arvosuunnitelman seuranta 2013 -selvitys).

Päivän päätteeksi kuulemme näkökulman siihen, kuinka koulutuksellinen tasa-arvo on toteutunut menneinä vuosikymmeninä.

Keskustelun ja kommentoinnin lisäksi kuulemme päivän aikana myös opistokentän näkökulmia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitteluun.

Päivän ohjelma kokonaisuudessaan

Tilaisuus on maksuton ja se järjestetään Annantalon auditoriossa osoitteessa Annankatu 30 (2. krs), Helsinki. Ilmoittautumalla on mahdollista seurata tilaisuutta myös etäyhteyden kautta.

Ilmoittautuminen:

Nettilomakkeen kautta viimeistään maanantaina 31. lokakuuta.

Lisätiedot:

Projektikoordinaattori Lauramaija ‘Lauris’ Hurme
lauramaija.hurme@kansalaisopistojenliitto.fi / 040 442 8621