taidot

Näin kysyi Heikki Kinnari (2020) väitöskirjassaan Elinikäinen oppiminen ihmistä määrittämässä: Genealoginen analyysi EU:n, OECD:n ja Unescon politiikasta. Mielestäni näiden kysymysten rinnalla on syytä kysyä, kenellä on mahdollisuus oppia ja kuka jää koulutuspoliittisessa keskustelussa pimentoon.

Toissa viikolla (2.–.8.9.2024) vietettiin valtakunnallista Kansalaistaitoviikkoa. Vuosien varrella erilaisia taitoja on pyritty kuvaamaan monenlaisilla luokitteluilla mm. EU:n, kansainvälisten järjestöjen ja Opetushallituksen toimesta ja viimeksi Kansalaisopistojen liiton hankkeessa on määritelty, mitä kansalaistaidot tarkoittavat nykypäivänä (Piirainen 6.6.2024). ”Taidot voivat muuttua ajassa ja tietyillä taidoilla voi olla korostuneempi merkitys tietyn yksilön elämässä kuin toisella. Hankkeen tärkeimpänä tausta-ajatuksena on kuitenkin se, että kansalaistaidot ovat hyödyllisiä päivittäisessä elämässä kaikille ihmisille.” (Piirainen 6.6.2024). Mutta mitä taitoja sitten jokaisen kannattaisi pyrkiä hankkimaan?

Vapaasta sivistystyöstä annetun lain (632/1998, muut. 1765/2009) tarkoitusta ja tavoitetta koskevasta pykälästä sekä eri oppilaitosmuotoja koskevasta pykälästä voi löytää vihjeitä taidoista, joiden opettamista ja oppimista lainsäätäjä on 15 vuotta sitten pitänyt tärkeänä. Lain mukaan vapaan sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta. Opetus- ja koulutussanasto OKSAn mukaan elinikäisellä oppimisella tarkoitetaan oppimista, ”joka jatkuu ihmisen koko eliniän”, kun taas elinikäisen oppimisen avaintaidoissa on kyseessä ”niiden tietojen, taitojen, asenteiden ja arvojen kokonaisuus, jollaisia yksilöt tarvitsevat elinikäisessä oppimisessa” (Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus elinikäisen oppimisen avaintaidoista (2018/C 189/01); opetus- ja kulttuuriministeriö ja Sanastokeskus ry 2024). Vapaan sivistystyön näkökulmasta huomionarvoista on, ettei sanastosta (toistaiseksi) löydy sellaisia käsitteitä kuten perustaidot, kansalaistaidot, kansalaisvalmiudet tai omaehtoinen oppiminen.

Eero Pantzarin mukaan elinikäisen oppimisen määritelmässä oppiminen nähdään monesti vain prosessina, vaikka sitä voitaisiin hahmottaa myös päämäärien tai tuotosten kautta esim. näin: ”To continue the learning process during the whole life, to improve and actualize knowledge, behavior, skills, attitudes and concepts of life and society.” (Elinikäisen oppimisen komitea ym. 1997). Jos elinikäinen oppiminen pyrittäisiin hahmottamaan kaikessa ihanuudessaan, osaisimmeko myös sanoittaa harrastuksissa, vapaaehtoistoiminnassa tai luottamustehtävässä oppimaamme nykyistä paremmin? Voisiko vapaan sivistystyön ja työelämän laajemmalle yhteistyölle löytyä väylä yhteisen kielen kautta? Jotain olisi tehtävä, jotta kaikkea osaamista pidettäisiin yhtä arvokkaana – toisin kuin nyt (Rahikainen ym. 2024).

Voisimmeko viedä osaamisperusteisuutta vieläkin pidemmälle, jotta työikäiset oppisivat paremmin sanoittamaan esim. kansalaisopiston keramiikka-, kokkaus tai pilateskurssin hyödyt myös työelämälle pitäen kuitenkin kiinni sivistysihanteesta, ihmisenä kasvamisesta ja vapaan sivistystyön vapaudesta? Tunnustan, että ainakin itsellä vapaa-ajalla kerryttämäni osaamisen sanoittaminen on usein vaikeaa työelämäkontekstissa enkä välttämättä osaa arvioida oman osaamisen – tietojen ja taitojen – merkitystä ennen kuin niitä voi verrata kollegan asiantuntemukseen. Jos on vaikkapa käynyt korean kielen kurssilla, mitä työn kannalta hyödyllisiä taitoja on ehkä tiedostamattaankin oppinut? Vastaus ei välttämättä löydy kurssisuunnitelmasta. Entä voisiko vapaan sivistystyön osaamismerkkijärjestelmää kehittää edelleen esim. tunnistamaan ja tunnustamaan kolmannella sektorilla hankittua osaamista? Se voisi olla hyvä idea, mutta kenties vaikeampi suunnitella ja toteuttaa.

Ennaltaehkäisevän elämänhallinnan taidot?

Luin vastikään uusinta Gerontologia-teosta, mikä sai pohtimaan, mitä tietoja ja taitoja kukin meistä tarvitsee elämänsä aikana voidakseen elää ns. hyvän elämän. Tulisiko tavoitteena olla viisaaksi kasvamisen taito, yksinäisyyden tilojen kohtaamisen ja käsittelyn taito, ennakoivaan ikääntymiseen (elämän aikana) liittyvät taidot, mielen hyvinvoinnin edistämisen taito vai jotain muuta? Päällimmäisenä ajatuksena oli, että ikääntymisestä ei puhuta eikä kirjoiteta tarpeeksi, jotta ymmärtäisimme, millaiset ratkaisut vaikuttavat elämänlaatuumme myöhäisellä keski-iällä (eläköitymisen kynnyksellä ja sen jälkeen) ja aktiivisten eläkevuosien jälkeen vanhuudessa (ns. ihmisen neljäs ikä, jolloin palveluiden ja hoivan tarve korostuu; ks. Rantanen 4.9.2023). Tulevaisuuden ennakoinnista puhutaan paljon, mutta näkyykö se koulutuspolitiikassa ja arjen tasolla?

OECD:n PIAAC-tutkimusohjelman (Programme for the International Assessment of Adult Competencies) aiemmista tutkimustuloksista on vierähtänyt vuosikymmen (Suomen osalta). Uuden PIAAC-tutkimuksen ensituloksia on lupa odottaa 10.12.2024. Tutkimuksessa selvitetään 16–65-vuotiaiden lukutaitoa, numerotaitoa ja ongelmanratkaisutaitoa. Tavoitteena on mm. saada vastauksia siihen, ”Ovatko aikuisväestön perustaidot sillä tasolla kuin työ- ja arkielämässä menestyminen nykyajan tietoyhteiskunnassa edellyttää?”. (Jyväskylän yliopisto 2024.) Jo ennen julkistamista voi yhteiskunnallisesti ja myös vapaan sivistystyön näkökulmasta kritisoida sitä, että tulokset jäävät väestön kannalta puutteellisiksi tutkimuksen sivuuttaessa yli 65-vuotiaat. Ja vaikka tiedetään, kuinka suuri väestöryhmä on kyseessä ja millainen demografinen muutos suomalaisessa yhteiskunnassa on käynnissä.

Ikääntyneet saattavat kuitenkin olla joissakin asioissa myös edelläkävijöitä. Heidän keskuudessaan esim. yleistyy fyysisten ja virtuaalisten palvelurobottien käyttö, jolloin yli 65-vuotiaat tarvinnevat uudenlaisia valmiuksia – robottilukutaitoa medialukutaidon uutena ulottuvuutena. Tätä tutkitaan parhaillaan. (Rasi-Heikkinen, Valokivi, Vuojärvi & Kiuru 2024.) Jos robottilukutaito on arjessa ja yhteiskunnassa pärjäämisen taito jo nyt, mitä siitä pitäisi kaikkien tietää? Vai pitääkö? Jo lähes sata vuotta sitten Castrén (1929) totesi, että ”(…) yhteiskunnan ja sen olojen alituinen muuttuminen ja kehittyminen tekee yhäti jatkuvan opiskelun tarpeelliseksi jokaiselle, joka tahtoo ymmärtää ympärillään olevaa elämää.” Tämän pitäisi koskea jokaista meistä, myös ikääntyneitä. Tällöin koulutuspoliittisesti merkittävien tutkimusten tulisi ulottua myös kaikkein iäkkäimpiin yhteiskunnassamme.

Seppo Niemelän (2008) mukaan ”Yleissivistys tarkoittaa tieto- ja taitomäärää, joka kaikkien kansalaisten olisi hallittava voidakseen toimia ja vaikuttaa yhteiskunnassa.” Toivo Ilmari Wuorenrinne (1952) kuvasi tätä mielestäni hyvin jo sata vuotta sitten kirjoittaessaan:

”Tapasin kuuluisassa Wienin Kansankodissa muutamana syksyisenä iltana 1922 erään köyhän, 70-vuotiaan mummon, joka opiskeli kirjoitustaitoa. Miksi? Koska kova kohtalo oli lapsuudessa ja nuoruudessa kieltänyt häneltä sen taidon oppimisen. Myöhemmin taas perhehuolet, työt ja askareet eivät sitä sallineet. Siksi hän oli tullut ajatelleeksi, että nyt, jolloin hänellä oli aikaa ja mahdollisuuksia, sopisi tämä opiskelu aloittaa. Ja hän aloitti, varsinkin kun hänen tyttärensä, jonka kanssa hän halusi olla välittömässä kirjeenvaihdossa, oli siirtynyt perheineen Budapestiin asumaan. Sanoi ja köpitti keppiinsä nojaten opintosaliinsa kirjaimia piirtelemään.”

Wuorenrinteen kirjoitus osoittaa hyvin myös sen, että aina on otollinen aika elinikäiselle oppimiselle, jos on tahtoa. Jos ikääntynyt henkilö haluaa käyttää muistamiaan asioita ja oppimiaan taitoja sekä edelleen kehittyä ja kasvaa ihmisenä uutta oppimalla, hän monesti elää hyvinkin vanhaksi ennen kuin omat kyvyt alkavat merkittävästi heiketä. (Suutama 2023). Ns. ennaltaehkäisevässä elämänhallinnassa (proactive coping) suunnitellaankin omaa tulevaisuutta ja siihen liittyviä tavoitteita, ennakoidaan vanhenemista ja varaudutaan uhkiin, mutta myös oma-aloitteisesti suunnataan omaa elämänkulkua haluttuun suuntaan hyvän vanhuuden luomiseksi (Saajanaho 2023). Aina uusien tietojen ja taitojen oppiminen ei kuitenkaan ole ihmisestä itsestään kiinni, vaan kyse voi olla esim. maahan muuttaneiden sulkemisesta yhteiskunnan ja työelämän ulkopuolelle riittämättömien maksuttomien kielikoulutusmahdollisuuksien vuoksi (ks. valtioneuvosto 2023).

Kinnari (2020) kuvaakin väitöskirjassaan hyvin syitä sille, miksi elinikäisen oppimisen politiikka ei ole neutraalia eivätkä oppiminen ja koulutus aina ole autuaaksi tekeviä itsestäänselvyyksiä. Hänen mukaansa ”Resursseja, kuten aikaa tai mielenkiintoa ei enää riitä elämän mysteerin ihmettelyyn tai muuhun tärkeämpään [kuin työmarkkinalähtöiseen elinikäiseen oppimiseen]”. Myös mm. Jukka Tuomisto on jo kauan aikaa sitten kritisoinut tapaa, jolla ”elinikäisestä oppimisesta” on tehty mystinen pakko, jota yksilön on vaikea vastustaa (Elinikäisen oppimisen komitea ym. 1997). Mutta samalla on myös syytä esittää jatkokysymys siitä, kenelle ja missä yhteydessä kyse on pakosta? Tällaiset näkökulmat osoittavat, kuinka tärkeää työtä vapaan sivistystyön oppilaitoksissa tehdään joka päivä. Vapaassa sivistystyössä jos missä on paikkansa myös elämän mysteerin ihmettelylle luokiteltiinpa se sitten taidoksi tai ei!

Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntija Petra Heikkinen

Petra Heikkinen on työskennellyt opetus- ja kulttuuriministeriössä vuodesta 2007 lähtien. Vuodesta 2018 lähtien hän on toiminut vapaan sivistystyön asiantuntijana vastaten etenkin kansalaisopistoihin, opintokeskuksiin ja vapaan sivistystyön keskusjärjestöihin liittyvistä asioista.

Lähteet

• Castrén, Z. (1929). Valtio ja vapaa kansansivistystyö. Valtioneuvostolle 24 p. heinäk. 1929 annettu mietintö. Kansanvalistusseura. Helsinki.
• Elinikäisen oppimisen komitea, Suomi. Opetusministeriö, Tuomisto, J., Pantzar, E., Remes, P., Välijärvi, J., Kurtakko, M., Otala, L. & Jakobsson, M. (1997). Näkökulmia elinikäiseen oppimiseen. Elinikäisen oppimisen komitean mietinnön (1997:14) liite. Opetusministeriö. Helsinki.
• Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu 22 päivänä toukokuuta 2018, elinikäisen oppimisen avaintaidoista (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (2018/C 189/01). Luettavissa: https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=uriserv:OJ.C_.2018.189.01.0001.01.FIN. Luettu 10.9.2024.
• Jyväskylän yliopisto (2024). Kansainvälinen aikuisten taitotutkimus PIAAC. Luettavissa: https://ktl.jyu.fi/fi/piaac. Luettu 4.9.2024.
• Kinnari, H. (2020). Elinikäinen oppiminen ihmistä määrittämässä: Genealoginen analyysi EU:n, OECD:n ja Unescon politiikasta. Kasvatusalan tutkimuksia 81. Suomen kasvatustieteellinen seura ry. Jyväskylä. Luettavissa: https://www.researchgate.net/publication/340654929_Elinikainen_oppiminen_ihmista_maarittamassa_Genealoginen_analyysi_EUn_OECDn_ja_UNESCOn_politiikasta
• Laki vapaasta sivistystyöstä 21.8.1998/632 (muutoksineen). Luettavissa: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980632
• Niemelä, S. (2008). Sivistystyö. Maaseudun Sivistysliitto, Työväen Sivistysliitto, Kansan Sivistystyön liitto, Kansallinen Sivistysliitto, Svenska Studiecentralen, Vihreä Sivistys- ja Opintokeskus. Helsinki.
• Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Sanastokeskus ry (2024). Opetus- ja koulutussanasto (OKSA), 3. laitos. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2024:13. Luettavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-751-2.
• Piirainen, H. (6.6.2024). Kansalaistaidot kunniaan. Sivistystyön Vapaus ja Vastuu -ohjelman Sivistystori-blogi. Luettavissa: https://www.vapausjavastuu.fi/henri-piirainen-kansalaistaidot-kunniaan/. Luettu 10.9.2024.
• Rahikainen, E. S., Rautiainen, A., Tiensuu, I., Paavola, J.-M., Ulander, M., Sjöblom, M., Hällström, C. af & Jousilahti, J. (2024). Osaamisen tunnistamisen hyvät käytännöt. Demos Helsinki, Innolink & TIEKE. Loppuraportti. Luettavissa: https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/724e7140-7ae9-4df0-b62f-a15248a3f68f/6e01ffe0-97cc-4304-aa31-88a1052d5398/RAPORTTI_20240308081122.pdf
• Rantanen, T. 4.9.2023. Gerontologia auttaa näkemän elämän selvemmin. Professoriliiton Professoriblogi. Luettavissa: https://www.professoriliitto.fi/blogikirjoitukset/gerontologia-auttaa-nakeman-elaman-selvemmin/. Luettu 12.9.2024.
• Rasi-Heikkinen, P., Valokivi, H., Vuojärvi, H., & Kiuru, H. (2024). Yli 65-vuotiaiden media- ja robottilukutaitoja tutkimassa. Gerontologia, 38, 2, s. 200–202. Luettavissa: https://doi.org/10.23989/gerontologia.143308.
• Saajanaho, M. (2023). Elämänkulun ohjaaminen, tavoitteet ja vanhenemiseen valmistautuminen. Teoksessa Rantanen, T., Kokko, K., Sipilä, S. & Viljanen, A. (toim.). Gerontologia, s. 352–362. 5.–6. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.
• Suutama, T. (2023). Muisti ja oppiminen. Teoksessa Rantanen, T., Kokko, K., Sipilä, S. & Viljanen, A. (toim.). Gerontologia, s. 286–297. 5.–6. uudistettu painos. Kustannus Oy Duodecim. Helsinki.
• Valtioneuvosto (2023). Yhdessä jatkuvaa oppimista uudistamassa : Jatkuvan oppimisen uudistus -hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:11. Luettavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-950-2.
• Wuorenrinne, T. I. (1952). Taisteleva kansansivistystyö: Ajatuksia, havaintoja, kokemuksia 30-vuotiselta taipaleelta. Tammi. Helsinki

Millaista on olla lapsi ja nuori vuonna 2024? Ei kovin helppoa, kertoo vaikka viimeisimmän kouluterveyskyselyn tulokset. Mielenterveyden ongelmat, yksinäisyys, kiusatuksi tuleminen: siinäpä synkkä kolmikko, joka on aiheellisesti saanut runsaasti palstatilaa viime aikoina. Tästä huolimatta – tai juuri tämän vuoksi – meidän aikuisten tulee luoda uskoa tulevaisuuteen.

Taito- ja taideaineet tarjoavat lapselle ja nuorelle omien tunteiden sanoittamisen tapoja. Taiteiden avulla voi työstää turvallisesti ahdistusta, pelkoja ja muita negatiivisia tunteita sekä pohtia omaa suhdetta ympäröivään maailmaan ja itseensä. Tutkitusti taiteen yhteisöllinen tekeminen on nuoren mielenterveydelle mitä parasta ennaltaehkäisevää ja myös korjaavaa toimintaa. Omien unelmien tavoittelu vaatii työtä, uuden opettelua ja sinnikkyyttä. Meillä on oppilaitoksina ja kasvattajina vastuu tarjota laadukasta taideopetusta ja auttaa, ohjata ja rohkaista lapsia ja nuoria unelmoimaan. Matka kohti pilvilinnoja sisältää taatusti myös pettymyksiä ja epäonnistumisia, joiden ylittämisessä aikuisen tuki ja kannustus ovat erityisesti tarpeen.

Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelma noudattaa samoja askelmerkkejä kuin pilvilinnan rakennusprojekti. Liikkeelle lähdetään perusasioista kivijalkaa rakentaen. Kun kivijalka on vahva ja tukeva, voi sen varaan rakentaa yhä uusia kerroksia. Taitojen karttuessa voi linnaan lisätä huoneita, torneja ja upeita yksityiskohtia. Jokainen pilvilinna on erilainen, tekijänsä näköinen. Ja kuten rakentamisessa yleensä, valmista ei tule koskaan – aina voi tehdä muutoksia, parannella ja kehittää.

Kuten pilvien muoto taivaalla, myös unelmat haihtuvat, muuntuvat ja rakentuvat uudelleen. Kun rakentamisen taidot ovat olemassa, on uuden projektin aloittaminen kuitenkin helppoa. Näiden projektien lomassa rakentuu lapsen ja nuoren omannäköinen elämä. Autetaan heitä uskomaan omiin pilvilinnoihinsa!

Tulevaisuuden uskoa ja kykyä unelmoida tarvitsemme tässä ajassa me kaikki.

Kevätlukukauden ollessa loppusuoralla, juhlitaan monessa taiteen perusopetusta järjestävässä kansalaisopistossa ja taidekoulussa päättötodistuksen saavia nuoria. Tässä sanat, jotka olen jokaisena lukuvuotena lausunut omille valmistujillemme:

”Toivon sinulle
Rohkeutta tarttua uusiin haasteisiin
Sitkeyttä tavoitella edessäsi siintävää päämäärää
Herkkyyttä tunnistaa omia tunteita ja mielialoja
Vahvuutta kestää pettymyksiä ja epäonnistumisia
Uskoa tulevaisuuteen ja omiin pilvilinnoihisi
Toivon, että olet tuntenut meillä itsesi tärkeäksi ja arvokkaaksi
Toivon, että olemme antaneet sinulle siivet, joilla lentää kohti omia unelmia”

Teksti: Mari Takamaa, rehtori, Lapuan kansalaisopisto / Lapuan taidekoulu

Kuva: Anna-Kaarina Perko

Osaamista syntyy monissa ympäristöissä: työelämässä, arjessa, vapaa-ajalla, opinnoissa, kursseilla, harrastuksissa, perhe-elämässä – missä vain. Aina omaa osaamista ei edes huomaa. Sitran koordinoimien Osaaminen näkyviin -viikkojen tarkoituksena on innostaa ja kannustaa kaikkia huomaamaan osaamistaan ja tekemään sitä näkyväksi. KoL on ollut mukana suunnittelemassa viikkoja yhteistyössä Sitran ja Opintokeskus Siviksen kanssa. Osaaminen näkyviin -viikkoja vietetään 30.8.–12.9.2021.

Myös kansalaisopistoissa syntyy monenlaista osaamista, jota voi hyödyntää työssä tai arjessa. Monet kansalaisopistot ovat lähteneet mukaan Osaaminen näkyviin -viikoille omien paikallisten tapahtumien ja tempausten voimin. Yksi viikoille osallistuvista kansalaisopistoista on Mäntsälän kansalaisopisto. Haastattelimme opistosta Airi Pekkala-Mäkitaloa, Eija-Sisko Jokista ja Eila Hartikaista:

1. Miksi halusitte lähteä mukaan Osaaminen näkyviin -viikoille?

Koemme tämän teeman hyvin tärkeäksi ja haluamme kannustaa opiskelijoitamme tunnistamaan omaa osaamistaan ja olemaan siitä ylpeitä. Kansalaisopistoissa on opittu ja opitaan tulevaisuudessakin paljon uusia taitoja, tietoja ja asenteita. Meiltä hankitaan osaamista sekä erilaisiin tarpeisiin että myös ihan omaksi huviksi yhdessä oppimalla ja tekemällä.

Haluamme olla mukana kampanjaviikoilla senkin vuoksi, että muistutamme opiskelijoille ja itsellemmekin kuinka paljon osaamista on karttunut vuosien mittaan. Autamme tekemään osaamista näkyväksi ja puhumaan siitä, mitä jo osaamme.  Ei saa olla turhan vaatimaton! Esimerkkinä tästä voisi olla esimerkiksi digiosaaminen. Ei tarvitse osata kaikkea täydellisesti voidakseen olla ylpeä siitä, minkälaista digiosaamista itselle on karttunut ja miten osaava ja taitava olenkaan käyttämään erilaisia ohjelmia ja löytämään informaatiota yms. Täydellisiä meistä ei tässä tule kenestäkään tekniikan kehittyessä nopeasti, mutta mukana kehityksessä on oltava avoimin mielin ja suostuttava opettelemaan uusia juttuja vanhojen asioiden pohjalta. Meiltä vaaditaankin siis uskallusta, heittäytymistä ja rohkeutta olla ylpeästi osaavia kansalaisia. Ja aina on hyvä muistaa, että siellä missä on hämmennystä, tapahtuu oppimista.

2. Miksi osaaminen tunnistaminen on teille tärkeää?

Meille kansalaisopistossa on tärkeää, että opiskelijamme huomaavat kehittyvänsä ja oppivansa uutta – ja oppivat myös sanoittamaan omaa osaamistaan. Kartutetun osaamisen tunnistaminen nostaa opiskelijan itsetuntoa, kun hän pystyy hahmottamaan mitä on jo oppinut ja mitä voi vielä oppia. Kansalaisopistossa kaikki oppijat ovat tasavertaisia uuden oppimisen edessä. Meillä ei kilpailla ja opistot ovat “pakkovapaita” alueita. Kaikki ovat tervetulleita oppimaan.

3.Miten autatte opistossa omaa henkilöstöänne, opiskelijoitanne tai asiakkaitanne tunnistamaan omaa osaamistaan?

Autamme opiskelijoitamme konkreettisesti tunnistamaan omaa osaamistaan näin: Nyt syyslukukauden alussa opiskelijoillemme jaetaan “puun lehtiä”, joihin he voivat kirjoittaa sitä osaamista, mitä heille on kertynyt. Nämä lehdet kiinnitetään osaamisen puihin, joita on sijoitettu Opistotalomme eri kerroksiin. Annamme myös opiskelijoille mahdollisuuden koota oman osaamisensa puun. Tätä puuta he voivat hyödyntää sitten esim. työnhaussa tai muuten vain vaikkapa ilona seinällä muistuttamassa kaikesta osaamisesta, mitä ovat kartuttaneet.

Yleisesti pyrimme tuomaan esille opiston aktiivista roolia osaamisen tunnistamisessa ja näkyväksi tekemisessä eri viestintäkanaviemme kautta: opiston kotisivujen ja sosiaalisen median kanavien kautta ja kerromme myös kunnan päättäjille teemasta. Näin tuomme esille opiston merkityksen osaamisen tunnistamisessa, jotta voimme tulevaisuudessakin tuottaa kursseja, jotka lisäävät opiskelijoiden osaamista elämän eri alueilla.